Tuoreen Kirkko ja kaupunki -lehden pääkirjoituksessa pastori Jaakko Heinimäki kertoo ensin kuinka kaikki hyvä, (mm. hyvinvointivaltio = sosiaalitoimi, kouluopetus, sairaanhoito ja köyhäinhoito jne.) on kristinuskon ja varsinkin luterilaisuuden ansiota.
"Luther ajatteli, että köyhien elämän ei tulisi olla almujen ja rikkaiden hyväntahtoisuuden, antamien lahjoitusten, varassa, kun heihin ei voi luottaa."
"Luterilaisiin kaupunkeihin perustettiin yhteinen kassa, josta kustannettiin sosiaaliturvaa ja annettiin starttirahaa yrittäjille. Rahat kassaan saatiin kirkon lahjoituksina ja asukkailta kerättävinä veroina." Missä suhteessa? - sitä Heinimäki ei kerro.)
Eikös tuo tarkoita, että kirkko siirsi vastuuta omilta harteiltaan kaupungeille, kunnille?
"Kirkon diakonia kyllä auttaa ihmisiä sekä aineellisten että sosiaalisten vaikeuksien keskellä. Se kurkottaa sinne minne muu apu ei ulotu, etsii avun katveita ja täydentää julkisen vallan palveluja.
Kirkon diakonia voi toimia varsin vapaasti, koska sillä ei ole lakisääteisiä velvoitteita. Siksi diakonia on kekseliästä ja luovaa.
Se on niin kekseliästä ja tehokasta, että talousvaikeuksissa painivat kunnat tuntevat joskus kiusausta siirtää omia lakisääteisiä vastuitaan kirkolle. Tähän ei seurakuntien pidä suostua.
Hoidamme kyllä oman osuutemme niin hyvin kuin pystymme ja oletamme, että valtio ja kunnat hoitavat yhtä lailla oman osuutensa."
"Luther ajatteli, että köyhien elämän ei tulisi olla almujen ja rikkaiden hyväntahtoisuuden, antamien lahjoitusten, varassa, kun heihin ei voi luottaa."
"Luterilaisiin kaupunkeihin perustettiin yhteinen kassa, josta kustannettiin sosiaaliturvaa ja annettiin starttirahaa yrittäjille. Rahat kassaan saatiin kirkon lahjoituksina ja asukkailta kerättävinä veroina." Missä suhteessa? - sitä Heinimäki ei kerro.)
Eikös tuo tarkoita, että kirkko siirsi vastuuta omilta harteiltaan kaupungeille, kunnille?
"Kirkon diakonia kyllä auttaa ihmisiä sekä aineellisten että sosiaalisten vaikeuksien keskellä. Se kurkottaa sinne minne muu apu ei ulotu, etsii avun katveita ja täydentää julkisen vallan palveluja.
Kirkon diakonia voi toimia varsin vapaasti, koska sillä ei ole lakisääteisiä velvoitteita. Siksi diakonia on kekseliästä ja luovaa.
Se on niin kekseliästä ja tehokasta, että talousvaikeuksissa painivat kunnat tuntevat joskus kiusausta siirtää omia lakisääteisiä vastuitaan kirkolle. Tähän ei seurakuntien pidä suostua.
Hoidamme kyllä oman osuutemme niin hyvin kuin pystymme ja oletamme, että valtio ja kunnat hoitavat yhtä lailla oman osuutensa."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aloittajan kommenttiosuus.
Heinimäen kirjoituksesta käy hyvin selville, että kirkon mielestä vastuu sosiaali- ja hyvinvointipalveluiden tuottamisesta ja rahoituksesta kuuluu täysin valtiolle ja kunnille. Seurakunnat voivat niiden puolesta tuottaa joitakin palveluita, mutta vain niin, että srk saa täysimääräisen, mieluummin yliampuvan, korvauksen.
Minustakin se kuuluu valtiolle ja kunnille, mutta ihmettelen että kirkko on samaa mieltä. Minusta se ei oikein sovi yhteen kristillisten arvojen kanssa.
Kunnilla on tosiaan lakisääteisiä tehtäviä, ja valtio voi sellaisia lisääkin kunnille sälyttää, korvaamatta, ainakaan täysimääräisesti, niistä kunnille aiheutuvia lisäkuluja. Ja kirkon diakonia voi todellakin toimia vapaasti ilman lakisääteisiä velvoitteita. Se voi siis valita itsensä kannalta parhaat kohteet. Pienellä panostuksella paljon goodwilliä?
Suomessa, kun on sellainen 'valtiokirkkojärjestelmä', jossa valtio ei voi velvoittaa kirkkoa yhtään mihinkään, vaikka kirkolla on edelleenkin lukemattomia sekä toiminnallisia että taloudellisia etuoikeuksia. Olisi kohtuulista, että vastineeksi, mm. verotusoikeudestaan ja lukuisista verovapauksistaan, kirkko käyttäisi enemmän 'omia rahojaan' diakoniaan.
(S24:n keskustelupalstalla, muistaakseni "Kirkosta eroaminen" -palstalla oli aikoinaan aloitus otsikolla "Kirkon etuoikeudet?" Ja niitä on paljon.)
Heinimäen kommentti on kummallinen siinäkin valossa että kun muutama kunta, muistaakseni mm. Nastola, päättivät muutamia vuosia sitten lopettaa yhteistyön paikallisen srk:n kanssa koululaisten iltapäiväkerhon osalta, ja alkaa pitää sellaista itse kunnan toimesta, koska se tulee halvemmaksi, niin srk rukoili polvillaan että kunta jatkaisi sopimusta sen kanssa.
En keksi mitään muuta selitystä Heinimäen purkaukselle kuin pahanlaatuisen yksisilmäisyyden. Ettäkö kunnat orjuuttavat kirkko, sen seurakuntia, sälyttämällä kirkon niskoille omia tehtäviään ilman korvausta? Oletteko hullumpaa kuulleet?
Kuten Heinimäki sanoi, kunnat ja valtio eivät todellakaan voi pakottaa kirkkoa yhtään mihinkään. Heinimäki kehottaa kirkko kieltäytymään ilmaisista palveluksista kunnille. Ole Jaakko huoleti. Eivät ne ole ainakaan enää pitkään aikaan sellaiseen suostuneet.
Voi kun valtio ja kunnat sanoisivat samaa omasta suhteessaan Suomen evl. kirkkoon! Ei ilmaista rahaa valtiolta ja kunnilta ilman vastinetta tai ylikompensaation muodossa kirkon kirstuun.
Jos valtio ja kunnat maksavat potut pottuina ja vastaavat Heinimäelle ja hänen kirkolleen samalla mitalla, niin kumpikohan osapuoli menettää enemmän, Jaakko kulta?
Kirkko käyttää kuntasa hyväkseen erityisesti kouluissa ja päiväkodeissakin. Niiden ohjelmaan on ympätty kirkon uskonnonharjoitustilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia (seurakunnan päivänavauksia).
Koululaitos hoitaa uskonnollisen kasvatuksen kirkon puolesta ilmaiseksi. Se on kirkolle suuri etuoikeus varsinkin kun kirkko on nykyisin täysin kykenemätön houkuttamaan lapsijäseniään pyhäkouluihin. Esim. Helsingissä oli muutama vuosi sitten vaivaiset 892 pyhäkoululaista, muuta prosentti pyhäkouluikäisitä.