Uskovaiset kristityt ovat sitä mieltä, että rakkaus tekee vapaaksi. Ateistien mielestä uskovien rakkaus kahlitsee ja pakottaa kristityt tekemään hyviä tekoja. Ateisteille on vierasta se, että joku tekee hyvää ilman palkkaa tai arvostusta sen hyvän teon vuoksi. Ateistit ovat itsekkäitä, mutta kristityt rakastavat lähimmäisiään. Se täytyy sanoa kristittyjen eduksi. Ei tämä tietenkään kaikkia kristittyjä koske.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jotkut osaa tehdä hyviä asioita ilman mitään USKONTOA.
joillekin vaan on hyvien asioiden tekeminen sisäsyntyistä, - eikä siitä tarvitse nostaa edes "meteliä", kun sellainen on täysin luontaista.
"hyvä ihminen tekee hyviä asioita, paha ihminen pahoja asioita"
"älköön oikea kätesi tietäkö mitä vasen antaa"
Ne,jotka eivät tuo itseään esille.Elävät arkienkeleinä ihmisten keskellä.Heissä on rakkaus,joka tuntee ja välittää,eikä mene hellariin pöntön taakse ylistämään itseään.Minun kokemukseni on ,että pahimmat repijät löytyvät lahkoista.
Asia on oikeastaan niin, että totuus tekee vapaaksi, eikä rakkaus.
Totuus on rakkautta.Kun sanomme totuuden jollekkin ,jonka näen olevan menossa tuhoon,se on rakkautta.Tämän päivän uskonnollisuus on kuin kertomus,keisarin uudet vaatteet,missä ainoastaan pieni viaton tyttö sanoi totuuden,eihän keisarilla ole vaatteita,kansanjoukon ylistäessä keisarin keikistellessä alusvaatteisillaan ja ylistäen räätälien hyvää työtä.
totuus hellareista, tekee vapaaksi.
Ja tähän ei muuta kuin AAMEN!!!!
Kristillisyys perustuu vihaan.
Jumala vihaa ihmiskuntaa ja antaa vain osalle anteeksi.
Tai ainakin tuo osa kuvittelee niin.
Se sama osa pitää itseään maan päällisenä Jumalan jatkeena ja tuomitsee sieltä käsin niin elävät kuin kuolleet.
Ja niitä osia on lukematon määrä ja he pitävät kaikki itseään ainoina oikeina Jumalan puhemiehinä.