helluntalaisnaiset rakastavat omaan naamaansa..

kuka se sellainen tapaus lienee, kerro esimerkki, tarkistetaan faktat.

Mitä tuolla on väliä? Anna olla arvailujen kanssa.

Hellarithan ovat narsisteja. Puhuvat aina itsestään, tuovat esiin itseään. Ei heitä kastetaan, elleivät ole vakuuttaneet muuta puljua itsekehuillaan, tämä on suorastaan hellarikasteen edellytys!

Kun minäminä tein syntiä, minäminä ryyppäsin, 👺 poltin jopa tupakkaa, ryöstin nakkikioskin 👹 ja kuuluin mafiaan 💀 ... minäminäminä... Sitten minäminä 😇 etsin Jeesuksen ja minäminä ryhdyin hänen seuraajakseen ja tänäpäivänä, halleluuja, myös minäminäminäminä 😇 teen niitä samoja ihmetekoja kuin se... se... mikä?... nii: Jeesus teki. Täyty vaan minäminäminän lopettaa synnin tekeminen kun Raamattu niin käski. Kaikilta se ei onnistu, sillä usko ei ole joka miehen, mutta MinäMinäMinä sen tein. Aamen. Saanks MäMäMä nyt upotuksen? 😇 (Ja koko seurakunta vilkuttaa.)

huomioinut saman: puhuvat aina itsestään !

kun minä, ja kun minä, ja kun minä sitten, ja Herra antoi MINULLE, siis aina toistuu: minä, minä, minä.

Ei se liene itsekästä itserakkautta, vaan oman itsensä esittelemistä edukseen, mahdollisen mielenkiinnon herättämiseksi vastakkaisessa sukupuolessa. Kyseessäshän on nimenomaan deittipalsta. Ja onhan se toki mielenkiintoisempaa katsella kuvia erilaisista kuvakulmista, kuin kuunnella omanarvontuntoista kehumista omasta erinomaisuudestaan tai huonommuudestaan.

Vaikka monilla helluntailaisille korostuu hyvinkin usein se minä-minä-minä-tyyli, se johtuu siitä, että kyseiset naisimmeiset ovat olleet kauan aikaa yksin ja ainoastaan omien ajatustensa seurassa. Ja vaikka he käyvät viikottain kerran tai pari kertaa seurakuntansa kokouksissa ja Jumalan sana antaa virikkeitä elämänkurveihin, se ei aina riitä, kun joutuu jostain syystä elämään yksin ja pohdiskelemaan syntyjä syviä kaikessa hiljaisuudessa yksikseen.

Ellei deittipalstoilta löydy sopivaa ajatusten jakajaa, niin mistä sitten, kun seurakunnassa istua karjottavat varsinaiset äitinsä helmoissa viihtyvät peräkammarinpojat yms. vässykät, jotka näkevät uskonsisarissaan kaikenkarvaista vikaa, verrattuna omaan vanhaan äitimuoriinsa.