Mitä se herätys oikein on?

Kun on seurannut uskispalstoja vuosia niin kaikki lahkolaiset ja muutkin kertoo kuinka on saaneet jonkun kääntymään uskoon ja kun on pistänyt videon nettiin ja höpötelly muutamia raamatunlauseita ja vetäny niistä vähän omia juttuja niin valtaisa määrä on kokenut herätyksen. Sitten kun on näitä kokouksia niin jälkeenpäin niitä mainostetetaan että tuli valtavasti ihmisiä uskoon ja tuli valtava herätys. Täälläkin jotkut saarnaa että profetoidaan että tulee valtavat herätykset jokapaikkaan. Tätä on siis ollu niin kauan kuin netti on ollu pystyssä. Tai oli jo silloin kun Yli-Vainio saarnasi. Minä olin lapsi sillon ja en kyllä muista että olis kukaan tullu uskoon. Mutta ihmiset puhu aivan muista asioista. Uteliaisuudesta monet kävi kun ei ollu sinä aikana paljon ohjelmaa telkkarista eikä videoitakaan. Saati nettiä. Jos nämä kaikki herätykset pitäis paikkaansa niin koko Suomi olis heränny jo moneen kertaan. Mutta kun näyttää siltä että mitä enemmän sivistys leviää niin sitä vähemmän ihmiset uskoo mihinkään uskontoihin. On jopa karvaat kokemukset uskikista. Ihmisistä on tullut paljon vapaampia ja suvaitsevampia ja ääri-ihmisiä on vain vähän vaikkakin ne mesoaa sitten sitäkin enemmän netissä ja omilla hörhökanavillaan kun on tota aikaa kun ei ehkä tarvi käydä töissä tai joku muu maksaa mersut, ehkä kolehti mitä saa kerätä jne? Nämä on joittenkin saarnaajien suuria puheita vaan luulen, nämä herätysjutut. Vai onko niin, että kun ihminen tulee herätykseen niin se herätys välillä menee pois ja hän herää taas uudelleen jossain uudessa telttakokouksessa? Hän ei tullutkaan niinku pysyvästi herätykseen? Joku heräs mut nukahti sitten uudestaan? Vai olisko nää herätyspuheet vaan joko liioiteltua tai täysin kukkua. Että joku kuvittelee vaan siitä, että ihmisiä tuli uskon vaikka ne tuli oikeesti hakemaan vaan EU-ruoka-avun, jota nää yhistykset jakaa, mutta pakottaa ihmiset ensin kuuntelemaan vastentahtoisesti sitä esiintyjää, jolla on kova esiintymistarve ja halu uskoa että saa ihmisiä muuttumaan. Mä uskon että se on enempi se ruoka-apu joka kiinnostaa.

Sama asia on parantumisten kans. Kovasti joku sanoo parantuneensa taikka kaatuilleensa. Mun yksi naapuri tuli ihan innoissaan kertomaan kuinka kävi kaatumiskokouksessa, että oli aivan mahtavaa. Kysyin että kaaduitko tai paranitko. Se sanoi ettei kumpaakaan. Oli yhtä sairas kuin ennenki ja pahemmaksi meni. Kun sai oikeat neuroleptit niin uskonhorinatkin katos. Sitten on näitä jotka väittää parantuneensa, mutta sitten jotenkin vaan joutuu taas meneen lääkäriin tai kuolee pois mutta sille evankelistalle ja saarnaajalle tää on joku sulka hatussa, että se on parantunut, vaikkei olekaan. Ja se painaa sen jopa johonkin lehteen, että nämä ja nämä parani syövästä, vaikka oikeesti ne potilaat oli jo kuollu.

Mulle herätys on sitä että kännykkä hälyttää aamulla ja sitten nousen ylös.