Valtiollisissa hautajaisissa tulee tietenkin alkaa ottaa huomioon, jos vainaja on uskonnoton tai jos joukossa vainajia on uskonnottomia, ja myös, jos joukossa tuntemattomia vainajia on voinut olla uskonnottomia.
II maailmansodan aikana Suomessa oli kirkkoon kuulumattomia oli "vain" selvästi alle 5 prosettia, joten ilmeisesti kirkon, kirkkovetoisen armeijan ja tämän foorumin antivaparien mielstä niin pientä katsomuksellista vähemmistöa ei pidä noteerata mitenkään tuntemattomien vainajien hautajaisseremoniassa. Paljastavaa suhtautumista vähemmistöä kohtaan.
Kun krisntinuskoisia kuitenkin oletettavasti oli suurin osuus nyt suoritettussa tuntemattomien vainajien hautaamisseremoniassa, on luonnollista, että sellaiseen tilaisuuteen voi liittyä myös kirkollinen osuus, selkeästi siviiliseremoniallisen osuuden lisäksi. Tässä kohtaa moniarvoisuus on sopiva ratkaisu.
Tosin uhrien jälkeläisissä uskonnotttomien osuus onkin jo paljon suurempi.
Ps. vähemmistöjen koosta: ruotsinkielisiäkin on Suomessa vain nelisen prosenttia.
II maailmansodan aikana Suomessa oli kirkkoon kuulumattomia oli "vain" selvästi alle 5 prosettia, joten ilmeisesti kirkon, kirkkovetoisen armeijan ja tämän foorumin antivaparien mielstä niin pientä katsomuksellista vähemmistöa ei pidä noteerata mitenkään tuntemattomien vainajien hautajaisseremoniassa. Paljastavaa suhtautumista vähemmistöä kohtaan.
Kun krisntinuskoisia kuitenkin oletettavasti oli suurin osuus nyt suoritettussa tuntemattomien vainajien hautaamisseremoniassa, on luonnollista, että sellaiseen tilaisuuteen voi liittyä myös kirkollinen osuus, selkeästi siviiliseremoniallisen osuuden lisäksi. Tässä kohtaa moniarvoisuus on sopiva ratkaisu.
Tosin uhrien jälkeläisissä uskonnotttomien osuus onkin jo paljon suurempi.
Ps. vähemmistöjen koosta: ruotsinkielisiäkin on Suomessa vain nelisen prosenttia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvin jäsenetty. Hautajaisiin liittyy usein katsomuksellinen elementti. Mutta katsomuksia on monia, sekä uskonnollisia että uskonnottomia. Valtiovallan tulee kunnioittaa moninaisuutta. Ihmisiä. Yhdenvertaista kohtelua.
Varsinaisia valtiollisia hautajaisia tosin on vuodesta 1990 lähtien ollut vain kahdeksan. Ja kun kuolleet ovat yleensä vanhoja -- merkittäviin rooliin nousseet vielä useammin -- ja vanhemmat polvet kuuluvat useammin kirkkoon, ei ole kovin todennäköistä että tämä kysymys nousee pian akuutiksi.
Tarkoitat yhden henkilön valtiollisia hautajaisia. Voi olla, mutta joukkotappioita voi syntyä armeijassa.
Toinen asia sitten on 1918 vainajat. Suorastaan absurdisti on joku pappi perustellut kaikkien siunaamista sillä, että kaikki olivat kirkon jäseniä. Eihän ennen vuotta 1923 voinutkaan kuulua evlut kirkon lisäksi kuin ortodokseihin, juutalaisiin, baptisteihin tai metodisteihin.
Kaikkiaan en tähän paljon paukkuja laittaisi. Vähänlaisesti alkaa olla enää elossa ihmisiä, jotka edes hyvin muistavat 2. maailmansodan aikana kuolleet. Lapin sodassa kuolleen muistaa ehkä 1935 syntynyt, siis nyt jo 84-vuotias.
Kyllä sodassa kuolleita taitavat tietää lastenlastenlapsetkin. Varmaan jotkut tietävät, että isopappa oli kova vapaa-ajattelija jo ennen sotia. Muisteluita?
Katsomusten moninaisuus tulee ottaa huomioon hautajaisissa ja myös muistotilaisuuksissa myöhemmin. Kaatuneiden muistopäivä..
No varmaan tietää joo, siten että on kerrottu jotain tarinoita. Mutta on se nyt aika eri asia -- äitini isä kuoli 15 v ennen syntymääni, äidin äiti kun olin liki 10. Minun on vaikea ajatella, että esimerkiski äidinisän haudan häpäisy koskettaisi erityisesti juuri minua Mummun osalta voin jotenkin ajatella pahastumista.
Rintamalle kadonneita on yli 10000 eikä heitä kaikkia koskaan löydetä, Vapaaehtoisista koostuva ryhmä Taipaleelle lienee yhdentekevää kaatuneiden uskonnollisuus, heidän mottonsa on kaveria ei jätetä. Lappeenrannassa joukkohautaukset on sujuneet arvokkaasti, ei ole vasemmistoradikaalit tulleet häiriköimään kuten Helsingissä sankarihaudoille järjestettyjä soihtukulkueita.
19.05.2019 Valtioneuvoston muistosanat esitti kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, hän korosti kuinka suomalaiset sotilaat joutuivat taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan, heidän ansiostaan saamme elää vapaassa maassa.
Tilaisuuteen oli tullut USA:n suulähettiläs puolisoineen, puolustusmisteriä sensijaan ei kaatuneet suomalaiset sotilaat kiinnostanut.
Uskonnollisella tai uskonnottomalla katsomuksella ei tietenkään pidä olla mitään tekemistä kaatuneiden vainajien jäännösten etsimistoiminnassa. Joukkohautaukset pitää tietenkin hoitaa arvokkaasti, vainajien muistoa kunnioitaen. Hautaustoimilaki velvoittaa myös vainajien vakaumuksen kunnioittamiseen. Ei kai uskonnottomien vainajien vakaumuksen kunnioittaminen ole monellekaan ongelma? Lähtökohtainen olettama on, että koska uskononvapauslaki oli tullut vooimaan vuonnan 1923, osa II maailmansodan kaatuneista oli kirkkoon kuulumattomia ja ainakin kirkosta eronneet siten selvästi uskonnottomia. Toki myös vuonna 1918 sisällissodan ja sen jälkiselvittelyjen (vankileirit) uhreissa oli katsomuksellisesti uskonnottomia, vaikka uskononvapauslakia ei ollut ja kaikki kuuluivat muodollisesti kirkkoon. Työväneliike oli esittänyt kirkon ja valtion erottamista jo vuonna 1903.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäälllikkö Anita Lehikoinen edusti ensi sijassa valtiovaltaa, mutta ehkä samalla myös sekulaaria yhteiskuntaa. Valtiovallan edustajan lisäksi joukkohautauksien tilaisuuksissa samoin kuin kaatuneiden muistopäivän juhlallisuuksissa voisi olla myös uskonnottomien edustajia kirkon rinnalla.
Paitsi että kadonneissa vainajissa on saattanut olla myös tataareja eli muslimeja tai tapamuslimeja, ja oli Jatkosodassa myös kenttäsynagoga käytössä. Varmuuden vuoksi koko rivi paikalle?
Antivaparilla on ihan oma ketjunsa, jossa "vapaa-ajattelu ei ole enää vapaa-ajattelua". Tämän ketjun otsikkokin on väärä. Hänelle on tärkeää, että esiintyy vain puhdasoppisissa herjaketjuympärisstöissä. Kontiminaatiopelko.
Armeijan ohjesäännössä puhutaan jotain huomioon ottamisesta. vooisi olla selkeämmin, ettei tule tooimeenpanijalle väärinnkäsityksiä.
Tähään asiaan on syytä palata, kun katsomusvapauden tilannetta Puolustusvoimissa tarkastellaan mm. seremonialliseen velvoittautumiseen liittyen.
Ihmisoikeudet koskevat myös yksittäistä ihmistä. Ihmisoikeudet ovat ihmisen eikä organisaation oikeus.