Marjapuuroa

Tieraivaajilla on meidän seurakunnan hienoimmat autot, millä te siellä kuljette.

Ei täälä varaa ole autoihin eikä köyhälle velkaa anneta, tosin sitä ei pystyisi maksamaankaan. Jalkaisin kuljemme ja yli 20km matkat lainapyörällä.

Ananias

Eikö vanhemmisto veljet voisi antaa Ananiakselle korpeen pyörän tai jopa mopedin?. Luulisi sitä sen verran jääneen rahaa kun saleja on myyty ym ja kaikki kustannukset on siirretty seurakuntalaisille.

Onanias puhuu asiaa. Meiltä saisi ilmaiseksi kolmipyörän, kun tulee vaan hakemaan. Siitä on tosin naapurin kakarat varastaneet yhden pyörän ja rikkoneet toisen. Ja kolmaskin on ruovitelu aika loppuun, mutta kyllä se pian tulevaan maailmanloppuun kestää. Ja sittenhän Onanias saakin upouuden astraalikolmipyörän.

Pyörät huutaa.

Joko ne mustikat alkaa sinertämään. Eli mikä sielä korvessa on ruakatilanne?.

Onko sielä korvessa metsämansikoita?. Täällä Tikkurilassa joudumme tyytymään kasvatettuihin puutarhamansikoihin.

Karhuja on ja muitakin petoja. Ajan tuolla lainapyörällä ajoittain pitkähkön metsätaipaleen läpi jossa on soita ja jokunen pelto, joskus hiekkatiellä näkyy karhun isoja ja pieniä jälkiä sekä pellolla on revittyjä valkoisia rehupalleroira. Olen virittänyt tätä varten pyörään herätyskellon jonka herätysääni vielää toimii. kun tulen metsätaipaleelle väännän vieteriin vetoa ja kello raikaa joskus koko metsätaipaleen. Näin tietävät karhut, että eivät tule tielle.

No jopa on Ananiaksella karhunpelotin. Mitenkä sen marjastamisen laita sitten on, uskaltaako mennä metsään vai pitääkö sielläkin pitää ääntä.

Kuulehan Onanias, pierättääkö marjapuuro talkkunajauholla hyvin, vai joutuuko syömään lisäravinteita, jotta suhnu iroaisi vaivattomasti?

Ananias kuinka on, maksetaanko sielä salomailla keräysmarjoista huimia hintoja poimijoille. Lehdissä lukee, että melkein kaksinkertainen hinta maksetaan viime vuoteen verrattuna. Kannattaisi nyt niitä myyntiin kerätä, kohenisi talouskin jonkinverran ja ehkä saisit ostettua oman pyörän raivaustyöhön.

En havittele omaa pyörää, se on turhaa. Lainatun pyörän palautus on aina kohokohta jolloin juomme kahvit ja keskustelemme pitkään. Niin ja syömme isot palat mustikkapiirakkaa. Kaikki marjat jotka ehdimme kerätä menee omaan ja lähipiirin käyttöön eikä niitä riitä torimyyntiin.

Ananias, minkälainen sielä selkosilla on puolukkasato ja lähetättekä tikkurilaan marjoja.

Entäs Ananias ne sienet, onko niistä salomaiila tulossa satoa. Ananias näyttää elävän luomu elämää joka on harvinaista Jehovan todistajien keskuudessa.

Miten se muuten on jehovien paikallisten rekisteröityneiden yhdistysten kevätkokouksissa ? Yleensähän muissa yhdistyksissä silloin esitellään halukkaille jäsenille edellisen tilikauden tilinpäätös elikkä kirjanpito tuloineen ja menoineen. Velat ja poistot ynnättyinä ja lopputulema summasummaarum.
Vai luottavatko (uskovat ) vaan, että annetut lahjoitusvarat käytetään oikeasti maailmanlaajuiseen saarnaustyöhön ?
Onko rivijäsenellä mahdollisuutta osallistua näihin kokouksiin ?

Hienoa ja järkevää hihhulointia. 😂

Vaikka olenkin salomailta, niin aina menen kirkonkylälle rukoushuoneelle uudenkarhealla mersulla, ja aina olen saanut ihailtavia katseita sekä ylistäviä kommentteja autostani. Myöskin olen ollut hyvin antelias lahjalaatikoiden suhteen, jonka ovat myöskin panneet merkille rukoushuoneen vanhimmatkin. Edellä mainituista seikoista olen päätellyt olevani ensimmäisiä ylöstempaistavia.

Se on sitten Ananiakselta, Luojan lahjoittaman sadon, korjuun aika tältä vuodelta ohi. Toivottavasti pärjäät ensi kesään varastoillasi.

Se on nyt Ananiakselle joulun aika tulossa. Kuinka on, vietättekä sielä selkosilla kristillistä joulua vai mitenkä toimitte?.

Mitenkä ne jouruoat sielä salomailla. Omastatakaa on kuitenkin kaikkea kerätty ja pyydetty, eli onko kuinka omaperäistä kokkailua Ananiaksella.

Ananias, onko jo salomailla suunitelmat kevään kylvöistä ja viljelyistä aloitettu. Aurinko kuitenkin sielläkin on jo lämmittämässä tienoota.

Onkos tämä Ananias se Rummukainen.

Kun elätte sielä eristyksessä muusta mailmasta niin mahdetaanko salomailla edes flussaa tai koronaa sairastaa.

Ananias, kuinka se teillä elämä nyt sielä salomailla sujuu. Onko tullut kaupunkien koronapakolaisia ja onko Jumala varjellut teidät taudilta. Entä kesän marjat, miltä sato näyttää.

Ananias kertoo osoitteensa, niin saa minulta uuden naisten pyörän marjojen keruuseen ja ovelta ovelle kulkemiseen.
Ari Hämeestä

Joko on lumi maassa Ananiaan salomailla., vai vieläkö suppilovahveroita kerätään. Entä korona, onko jo saavuttanut korven asukit.

”Katukaa, katukaa! Kristus on hyvin vihainen. Meidän nyt elävien ihmisten ei pitäisi olla tässä hengellisessä tilassa, jossa olemme. Hyvin suuret onnettomuudet koittavat; ette pysty kuvittelemaankaan, miten suuret. Voi teitä, mikä teitä odottaakaan! Katukaa niin kauan kuin aikaa on.

Polvistukaa ja itkekää, vuodattakaa katumuksen kyyneleitä, ehkäpä Kristus leppyy. Tällä on yhteys myös siihen, mitä Amerikassa tapahtuu.

Suuri määrä ihmisiä lähtee noiden tulevien tapahtumien myötä, suuri määrä lähtee (so. kuolee). Teillä ei ole laupeutta toisianne kohtaan, teillä ei ole laupeutta. Te olette kovia, yksi syö toisen. Kerro tämä hengelliselle isällesi ja muille.”

Ananias, onko korvessa paljokin lunta. Mitenkä sielä talvi kuluu. Onko koronaa.

Todellisia kristittyjä olemme, kun tunnemme syvästi, että olemme Kristuksen mystisen ruumiin Kirkon jäseniä ja että meillä on katkeamaton rakkauden yhteys muihin jäseniin – kun elämme toisiimme yhdistyneinä Kristuksessa eli tunnemme ykseyden Hänen Kirkossaan tietoisina siitä, että olemme keskenämme yhtä. Siksi Kristus rukoili Isäänsä, ’että he kaikki olisivat yhtä

"Jumala on niin nöyrä, että Hän kunnioittaa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta, eikä sekaannu kenenkään ihmisen elämään, jos hän ei sitä halua. Jotta Jumala voi tehdä töitä ihmisen kanssa, ihmisen täytyy ensin nöyrtyä ja pyytää Hänen apuaan rukouksen kautta. Voiko nöyrä persoona tehdä yhteistyötä ylpeän persoonan kanssa? Mutta nöyrä voi tehdä yhteistyötä nöyrän kanssa."


- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren Skiitta, Athosvuori

"Suojelusenkelimme on läheisin ystävämme, hän on voimakkain auttajamme maan päällä. Hänen tehtävänsä on valaista meitä, pommittaa meitä hyvillä ajatuksilla, vahvistaa mielemme ja auttaa meitä havaitsemaan tarkasti pahat ajatukset ja kantaa rukouksemme taivaaseen. Kun me rukoilemme, hän rukoilee kanssamme. Kun teemme jotain hyvää, hän rukoilee puolestamme, mutta ei silloin kun teemme syntiä. Ja kun menemme nukkumaan, hän menee ja esittelee Jumalalle meidän hyvät työmme. Ei sen vuoksi, etteikö Jumala tietäisi niitä, vaan se on enkelin tehtävä. Ja jos meillä on "hyvin" hänen kanssaan, koska elämme tietoisesti hengellistä elämää, silloin hän ilmoittaa meille hieman ennen kuolemaamme, että meidän on aika lähteä tästä maailmasta."

- Vanhus Efraim

Todellisen ihmisen kauniin sielun sisäinen puhtaus kaunistaa myös hänen ulkoisen olemuksensa, ja tuo Jumalan rakkauden jumalallinen suloisuus sulostuttaa vielä hänen kasvonsakin. Sen lisäksi, että sielun sisäinen kauneus kaunistaa ihmisen hengellisesti ja pyhittää hänet myös ulkonaisesti, niin että jumalallinen armo paljastaa hänet, se kaunistaa ja pyhittää myös Armoa kantavan Jumalan ihmisen rumat vaatteet.

Suurempi arvo on yhdellä siunatulla ihmisellä, joka on muuttunut sisäisesti ja pyhittynyt myös ulkoisesti, kuin kaikilla niillä, jotka jatkuvasti muuttavat vain ulkoista olemustaan (vaatteitaan) ja säilyttävät sisällään vanhan ihmisensä muinaishistoriallisine synteineen.

Kuinka se Ananiaksella on tuo koronapiikki. Tuliko otettua, näyttää marjasadosta tulevan hyvä ja jos niitä menee torille myymään niin, hyvä olisi olla rokotettu.

Vanhus Thaddeus: Me laadimme suunnitelmia elämällemme, mutta elämä ei riipu meistä

”Siinä määrin kuin irtaudumme maallisista huolistamme, Herramme antaa meidän tuntea läsnäoloaan.

Herra on rauha, ilo; Hän on meidän isämme, äitimme ja ystävämme. Kun olemme lähellä Häntä, meillä on kaikki. Vain Hän yksin täyttää sielumme tarpeet.

Me ihmiset emme tiedä, mitä meille tapahtuu edes seuraavana hetkenä. Emme tiedä, mitä meille yleensäkään tapahtuu. Tulevaisuutemme ei riipu meistä.

Me laadimme suunnitelmia elämällemme, mutta elämä ei riipu meistä. Sen tähden meidän pitää vapautua sellaisista ajatuksista.

Vaikka teemme erilaisia suunnitelmia elämäämme varten, meidän on parasta antaa Herran käsiin elämämme, tulevaisuutemme. Hän laatii suunnitelmat ja tietää, mitä meille tapahtuu.

Siihen asti kunnes Pyhä Henki valistaa ihmisen, pelko on jatkuvasti läsnä hänen sisimmässään. Sen jälkeen pelkoa ei ole. Sellaisessa sielussa vallitsee myötätunto kaikkea kohtaan – hän ymmärtää, että koko luomakunta kärsii ihmisen lankeemuksen tähden. Sellainen ihminen on aina valmis vuodattamaan myötätunnon kyyneleitä kaiken tähden ja rukoilemaan kaiken puolesta.

Valkeuden lapset on kutsuttu loistamaan elämällään valoa niin paljon kuin voivat levittääkseen valoa kaikkialle. Sillä Herra sanoi: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!” (Luuk. 12:49). Tämä tuli on jumalallinen rakkaus. Me kristityt olemme kutsutut levittämään taivaan ilmapiiriä maailmaan: ikuisuutta, rakkautta, rauhaa, totuutta ja levollisuutta.

Serbialainen Vanhus Thaddeus Vitovnitsalainen (1914–2003)

Kunnioitettu Igumenia, siunatkaa!

Sain kirjeenne jo jonkin aikaa sitten ja pyydän, että annatte minulle anteeksi, kun vastaukseni on viivästynyt ajan puutteen vuoksi.

Minun on todellakin vaikeaa vastata kirjeisiin. Mutta nähdessäni huolestuneisuutenne niiden asioiden vuoksi, joita meidän päivinämme tapahtuu, ja hyvän pyrkimyksenne toimia Jumalan tahdon mukaan, vastaan teille.

En tunne teitä, ja teidän on vaikeaa tavata minua, kuten toivotte. Kysymykseenne, voitteko välittää vastaukseni myös muille, minulla ei ole mitään vastaan sanottavaa.

Sitä paitsi näkemykseni koronaviruksesta ja -rokotteesta ovat yleisesti tiedossa; suunnilleen näitä samoja puhun myös pyhiinvaeltajille, kun he minulta kysyvät.

Pyhälle Vuorelle saapuu joka päivä pyhiinvaeltajia ”myrskyävän meren aaltojen tavoin”, jotkut heistä aina keljallemme asti. Heillä kaikilla, niin kuin myös kirjeitä lähettävillä, on yksi ja sama huoli ja kysymys: ”Miten käy pakollisen rokotteen kanssa?” Heidän kaikki muut ongelmansa, jotka tähän asti vaivasivat heitä, ovat nyt käyneet toissijaisiksi.

Maamme [s. Kreikan] kunnianarvoisa pääministeri pyrkiessään kohtaamaan koronavirusepidemian, on ottanut käyttöön ankaran valvonnan, joka näyttää ylittävän kansan sietokyvyn.

Hän on saattanut voimaan ankarammat rajoitteet, suuremmat sakot ja laajemmat eristystoimet kuin on missään muussa maassa koko Euroopassa.

Ilman valtuuksia hän on puuttunut erityisen ankarin ja kristittyjä sortavin toimenpitein Kirkon jumalanpalveluselämään sulkemalla kirkot ja jättämällä uskovat ilman pyhittävien Mysteerien apua.

Hänen toimensa paljastavat hänen pyrkimyksensä nöyryyttää ja heikentää Kirkkoa.

Tämän pääministerin perustuslain vastaisen ja laittoman yrityksen voimaansaattamisen ovat jotkut piispat ottaneet tehtäväkseen, ja jumalallista intoa osoittaen uhkailevat ja pakottavat pappeja, munkkeja ja Jumalan kansaa menemään rokotettaviksi. Onko heillä tällaista valtaa pakottaa ihmisiä rokotettaviksi vastoin näiden tahtoa?

Kristus meidän Pelastajamme paransi vain ne, jotka anoivat parantumista. Muilta sairailta Hän ennen heidän parantamistaan kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?”

Hän ei paranna meitä eikä myöskään pelasta meitä vastoin tahtoamme, vaikka haluaakin kovasti meidän pelastustamme. Jumala ei tuhoa vapauttamme, vaan Hän kunnioittaa itsemääräämisoikeuttamme, jonka Hän itse meille antoi. Pyhä Johannes Krysostomos sanookin: ”Niitä, jotka eivät halua, Jumala ei pakota” (PG 51, 143).

Meidän aikamme ”pelastajat” eivät piittaa meistä. Käyttäen terveyttä tekosyynä he tuhoavat vapautemme. Viruksen aiheuttaman pelon jälkeen meitä on alettu terrorisoida pakollisella rokotteella.

Elämme valitettavasti hajaantumisen ja vihan ilmapiirissä, ja kansaa jaotellaan erilaisiin ihmiskategorioihin. Nykytilanne muistuttaa vähän Kreikkaa kansalaissodan aikaan. Se valmistelee ja ennakoi Antikristuksen aikakautta.

Niin kuin ne, joilla ei ole pedon merkkiä, eivät silloin pysty ostamaan eivätkä myymään, eivät pääse julkisiin tehtäviin eivätkä voi matkustaa, niin jäävät kaiken ulkopuolelle myös rokottamattomat, jos rokotepassi saatetaan voimaan.

Koronavirus näyttää toki ensisilmäykseltä lääketieteelliseltä asialta, mutta siitä on tullut vieläkin enemmän poliittinen asia, sillä eniten siitä puhuvat poliitikot ja toimittajat. Se on myös taloudellinen asia ja siitä on tullut erinomainen valvonan käytön väline. Varmasti se on myös hengellinen asia, koska sitä avuksi käyttämällä meidän itsemääräämisoikeutemme tuhotaan ja sen valmistamiseen on käytetty abortoitujen sikiöiden soluja.

Julkisuudessa liikkuu yhä enemmän todisteita siitä, että lentokentillä on koneita, jotka tunnistavat rokotuksen saaneet, ja että erään sovellutuksen avulla tiettyihin matkapuhelimiin ilmestyy kaksitoistanumeroinen luku, kun rokotettu tulee lähettyville. Nämä seikat osoittavat, että rokotteen välityksellä rokotettua voidaan seurata.

Kaikista näistä saamme tietoa asiantuntijoilta, ja minä uskon, että Jumala tulee paljastamaan meille koko totuuden.

Paljon on käytetty rahaa tuohon kuuluisaksi tulleeseen rokotteeseen ja paljon on sitä mainostettu. Moni on toiminut näin halusta suojata terveyttään. Siihen heillä on oikeus. Toivon vilpittömästi, ettei kukaan rokotetuista joudu kärsimään mitään vahinkoa.

Antakoot he kuitenkin muiden ihmisten rauhassa ja vapaasti päättää asiasta. Kenenkään ei pidä eikä kenelläkään ole oikeutta millään tavoin pakottaa rokotettaviksi ihmisiä, jotka eivät tahdo rokotetta ottaa.

Pyhä Nektarios Eginalainen sydämen laiminlyömisen seurauksista

”Valitettavasti se, joka laiminlöi sydämensä, jäi vaille kaikkia hyvyyksiä ja putosi monien pahuuksien rotkoon. Hän karkotti ilon ja täyttyi katkeruudella, murheella ja huolilla. Hän karkotti rauhan ja sai tilalle ahdistuksen, järkkyneen mielen ja pelon. Hän karkotti rakkauden ja valitsi vihan. Ja lopuksi, hän karkotti kaikki Pyhän Hengen armolahjat ja hedelmät, jotka sai haltuunsa kasteessa, ja omaksui itselleen kaikki ne pahuudet, jotka tekevät ihmisestä kurjan ja ylen onnettoman.”

"Kuten on hyvin tunnettua, minä en mielelläni puhu kärsimyksistäni kommunistissa vankiloissa, mutta haluan todistaa, omasta kokemuksestani enkä kirjoista, että minua pidettiin pitkän aikaa eristysselissä... Kun olet yksin sellissä... etkä kykene puhumaan edes muutamaa sanaa jonkun toisen kanssa, et edes riitelemään.

Yksinäisyys on kauhistuttavaa, mutta minä en ollut yksin, koska minulla oli uskoa, ja minulla oli Jeesus Kristus vierelläni... Hänestä tuli Ystäväni ja jatkuva Seuralaiseni...

Mistä ihminen puuttui, siellä Jumala oli läsnä."

- Clujn metropoliitta Bartolomeu

Abba Antonios sanoi: ”Tulee aika, jolloin ihmiset ovat hulluina. Ja jos he näkevät jonkun, joka ei ole hullu, he käyvät hänen kimppuunsa sanoen: ’sinä olet hullu’, koska hän ei ole samanlainen kuin he itse.”

Teologia on Jumalan sana, jonka puhtaat, nöyrät ja hengellisesti uudestisyntyneet sielut saavat ottaa vastaan, eikä järjen kauniita sanoja, jotka rakennetaan filologisella taidolla ja ilmaistaan juridisella tai maailmallisella hengellä.

Luodut sanat eivät kykene puhumaan ihmisen sielulle, niin kuin kaunis patsaskaan ei pysty puhumaan, elleivät kuulijat ole kovin maallisia, niin että he tyytyvät pelkkiin kauniisiin juttutuokioihin.

Pyhä Paisios: Ristimme on pääsylippumme

– Vanhus, minä kannan jatkuvasti ylläni ristiä, jonka minulle annoitte. Se auttaa minua vaikeuksissani.

– Katsohan, sellaisia pikkuristejä ovat meidän ristimme, samanlaisia kuin nuo kaulaan ripustamamme, jotka suojelevat meitä elämässämme.

Hyvä Jumala järjestää jokaiselle ihmiselle ristin hänen kestokykynsä mukaan, ei sitä varten, että hän kärsisi vaan että hän nousisi ristiltään taivaaseen, sillä syvimmältään risti on portaat, jotka johtavat Taivaaseen. Jos ymmärrämme, millaisen aarteen tallennamme koettelemusten tuskasta, me emme napise vaan ylistämme Jumalaa kantaessamme tuota pikkuristiä, jonka Hän meille antoi. Näin me iloitsemme jo tässä elämässä ja toisessa me saamme sekä eläkkeen että kertakorvauksen vaivoistamme.

Täällä kärsivä on autuas, sillä mitä enemmän hän kokee vaivaa tässä elämässä, sitä suuremman avun hän saa toisessa, sillä hän maksaa pois syntiensä velkaa. Koettelemusten ristit ovat kallisarvoisempia kuin Jumalan meille antamat armolahjat, ”talentit”. Sen tähden kaikissa koettelemuksissa sanokaamme: ”Jumalani, kiitän Sinua, sillä tämä oli tarpeen pelastumiselleni.”

Urheat eivät pelkää mitään

”Ne, jotka pelkäävät kuolemaa ja rakastavat tyhjänpäiväistä elämää, pelkäävät jopa mikrobeja. Sen seurauksena arkuus saa heistä aina voiton ja pitää heidät aina tässä hengellisen kuolleisuuden tilassa.

Urheat ihmiset eivät koskaan pelkää kuolemaa, sen tähden he kilvoittelevatkin kunniantuntoisesti ja itsekieltäymystä harjoittaen. Ja koska he pitävät kuolemaa silmiensä edessä ja ajattelevat sitä päivittäin, he valmistautuvat siihen yhä hengellisemmin ja kilvoittelevat yhä urheammin. Näin he voittavat kaiken, mikä on tyhjänpäiväistä, ja elävät ikuisuudessa jo nyt kokien paratiisillista iloa.”

Pyhä Paisios Athosvuorelainen

Rakkaus sellaisena kuin Herra siitä opetti

Rakkaus sellaisena kuin Herra siitä opetti – ei se rakkaus, jonka ihmiset ovat vääristäneet – on uhrin ilmentymä. Se on sydämen hedelmä ja hyvästä asenteesta tarjottu lahja. Rakkautta ei nähdä siitä, mitä annat, vaan siitä, miten sen annat. Rakkaus ei ole käden ojennus, vaan sydämen anti. Jos osaat itse jakaa, silloin osaat rakastaa, ja ”iloista antajaa Jumala rakastaa” sanoo Paavali.

Vanhus Efraim

Pyhä Efraim Syyrialainen: Kuoleman hetken arvaamattomuudesta

Vihatkaamme, veljet, tätä turhanpäiväistä elämää ja kaivatkaamme vain Kristusta, Pyhää. Me emme tiedä, veljet, millä hetkellä kuolemamme koittaa.

Kukaan meistä ei tiedä täältä eronsa hetkeä tai päivää. Niinpä, äkillisesti, meidän kävellessämme ja iloitessamme huolettomasti maanpäällisistä nautinnoista, enkelit saavat määräyksen erottaa sielu ruumiista. Ja niin syntinen lähtee tästä maailmasta päivänä, jona ei odota, hänen sielunsa ollessa täynnä syntejä ja ilman uskallusta Jumalaan.

"Sielu etsii henkilökohtaista kokemusta Kristuksesta. Kokemus tulee kiusausten, koettelemusten, sairauden kautta. Ne ovat jumalallisen rakkauden osoituksia."

- Arkkimandriitta Efraim

Pyhä Siluan Athosvuorelainen (1866–1938): Pyhät puhuvat asioista, jotka ovat nähneet

”Jokainen meistä voi lausua arvionsa Jumalasta sen mukaan, missä määrin on tullut tuntemaan Pyhän Hengen armon. Miten me kykenisimmekään ajattelemaan ja arvioimaan asioita, joita emme ole nähneet tai kuulleet tai joita emme tunne?

Pyhät sanovat nähneensä Jumalan. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka sanovat, ettei Jumalaa ole. On selvää, että he puhuvat näin, koska eivät ole tulleet tuntemaan Häntä. Se ei silti lainkaan tarkoita, etteikö Jumalaa ole.

Pyhät puhuvat asioista, jotka he todellisesti näkivät ja oppivat tuntemaan. He eivät esimerkiksi sano, että ovat nähneet kilometrin mittaisen hevosen tai kymmenen kilometriä pitkän laivan, jollaisia ei ole.

Ja luulen, että ellei Jumalaa olisi, maan päällä ei edes puhuttaisi Hänestä. Ihmiset kuitenkin haluavat elää oman tahtonsa mukaan ja sen vuoksi sanovat, ettei Jumalaa ole näin pikemminkin vain varmistaen Hänen olemassaolonsa.”

"Sielu etsii henkilökohtaista kokemusta Kristuksesta. Kokemus tulee kiusausten, koettelemusten, sairauden kautta. Ne ovat jumalallisen rakkauden osoituksia."

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien Antonios Suuren ja apostoli Andreaan skiitta, Athosvuori

Pyhä Paisios sairauden siunauksesta

”Silloin, kun ihmisen terveys on täydellinen, hän ei ole kunnossa. On parempi, että hänellä on jokin vaiva. Niin paljon sairaus minua hyödytti, etten ollut hyötynyt samassa määrin kaikista siihenastisista kilvoitusvaivoistani. Sen tähden tapaankin sanoa, että ihmisen, ellei hänellä ole velvollisuuksia muita kohtaan, tulisi pitää sairautta suuremmassa arvossa kuin terveyttä. Terveydestään hän on kiitollisuuden velassa, kun taas sairaudesta hänellä on saatavaa, kunhan vain kohtaa sen kärsivällisesti.

Kun olin yhteiselämäluostarissa, sinne oli kerran tullut eräs hyvin vanha ja pyhä piispa nimeltään Hierotheos, joka kilvoitteli Pyhän Annan skiitalla. Kun hän oli lähdössä ja nousemassa aasin selkään, hänen housujensa lahkeet nousivat vähän, niin että hänen turvonneet jalkansa tulivat näkyviin. Häntä auttamaan menneet isät näkivät hänen jalkansa ja kauhistuivat. Hän tajusi sen ja sanoi heille: ’Nämä ovat Jumalan paras lahja minulle. Rukoilen Häntä, ettei Hän ottaisi minulta pois tätä lahjaansa.

Pyhä Johannes Krysostomos: On valvottava, oltava tarkkaavainen ja aseistauduttava

Ei riitä, että valvomme ja olemme tarkkaavaisia. Meidän pitää myös aseistautua hyvin. Vaikka näet ihminen valvoo ja on tarkkaavainen mutta hänellä ei ole aseita, rosvot alistavat hänet nopeasti valtaansa. Kun meidän siis pitää valvoa, olla valppaita ja aseistautuneita, mutta me jättäydymme aseettomiksi, alastomiksi ja nukumme, kuka silloin estää roistoa iskemästä puukkoa meihin?

Mitä enemmän hengellinen omaisuutemme karttuu, panostakaamme sitä enemmän tarkkaavaisuuteen ja murskatkaamme paholaisen kaikkialta tulevat hyökkäykset. Vetäessämme puoleemme Jumalan mielisuosion hyvällä elämänvaelluksella me nousemme paholaisen nuolien ulottumattomiin.

Paholainen hyökkää hurjasti. Se piirittää pelastustamme kaikkialta. Meidän pitää siis valvoa, olla raittiita ja linnoittautua joka puolelta, jotta voimme murskata vihollisen hyökkäykset. Sillä löytäessään vaikkapa vain pienen tilaisuuden, se alkaa valmistella suurisuuntaista hyökkäystä saadakseen ujutettua sisäämme kaiken voimansa.

Valveilla olevilta rosvo ei voi anastaa mitään. Tämä pätee myös niihin, jotka viettävät valoisaa, oikeanlaista elämää. Nukkuvilta, laiskoilta ja välinpitämättömiltä rosvo sitä vastoin varastaa kaiken. Näitä ovat ne, jotka ovat kiinnittyneet tämän ajallisen elämän asioihin.

Se, joka seisoo, älköön heittäytykö luottavaiseksi vaan olkoon jatkuvassa valmiuden tilassa, mutta älköön liioin langennut joutuko epätoivoon.

Niin kuin kävellessämme pingotetulla köydellä me emme voi olla huolettomia hetkeäkään, koska pienikin virhe saa suurta pahaa aikaan, putoaahan ihminen horjahtaessaan alas ja saa surmansa, niin me emme voi olla välinpitämättömiä elämämmekään suhteen. Me näet vaellamme kapeaa tietä, jonka molemmilla puolilla on rotkot. Näetkö, miten tarkkaavaisia meidän pitää olla?

"Oi, kaikkein puhtain Neitsyt Jumalansynnyttäjä, kerro meille, lapsillesi, miten sinä maan päällä eläessäsi rakastit Poikaasi ja Jumalaa, kuinka sinun henkesi riemuitsi Jumalasta, Vapahtajastasi, kuinka sinä katsoit Hänen ihania kasvojaan ja ajattelit, että Hän on se, jota kaikki taivaalliset voimat palvelevat peläten ja rakastaen!

Kerro meille, mitä tunsit sielussasi, kun pidit sylissäsi ihmeellistä Pienokaista, miten kasvatit Hänet, miten sielusi kärsi kun etsit Häntä Joosefin kanssa kolme päivää Jerusalemissa, millaisia tuskia sait kärsiä, kun Herra oli kavallettu ristinkuolemaan ja kuoli ristillä!

Kerro meille, miten iloitsit ylösnousemuksesta ja kuinka sielusi ikävöi Herran taivaanseenastumisen jälkeen!

Meidän sielumme halajavat saada tietää sinun elämästäsi Herran kanssa maan päällä, mutta sinä et halunnut jättää siitä kirjoitettua tietoa, vaan peitit salaisuutesi hiljaisuudella."


- Pyhä Siluan Athosvuorelainen

Pyhä Johannes Krysostomos: Kun murheet käyvät päällesi

Nyt, kun monet murheet ovat käyneet päällesi, älä lannistu, älä kadota rohkeuttasi, älä ajaudu epätoivoon, vaan nouse ylös, ryhdistäydy ja ennen kaikkea säilytä toivo, sillä tuskan aikana rukouksesi tulee pyhemmäksi ja Jumalan siunaus suuremmaksi.

Johtuvatpa murheet siis lähellämme olevien ihmisten vääryydestä ja pahuudesta tai demonien kateudesta tai omista virheistämme ja omasta huonosta luonteestamme, heikkouksistamme ja himoistamme, me polvistumme ja rukoilemme. Me huudamme Jumalan puoleen anoen Häntä varjelemaan meitä, peittämään meidät Armollaan, vapauttamaan meidät ja armahtamaan meitä.

Pyhä Johannes Krysostomos: Anna anteeksi sille, joka murehdutti sinut
Mikään ei ole Herralle niin mieleen kuin se, että annamme anteeksi lähimmäisellemme. Kun olet nähnyt Jumalan tulevan ihmiseksi ja alentuvan niin paljon ja kärsivän sinun hyväksesi niin paljon, vieläkö sinä epäröit, miten kykenet antamaan anteeksi lähimmäistesi vääryydet? Etkö kuule, miten Hän käskee sinua Ristiltä: ”Anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”
Kosto tekee ihmisen vihollisen kaltaiseksi, kun taas anteeksianto kohottaa hänet tämän yläpuolelle. Anna siis anteeksi sille joka murehdutti sinut, auta sitä joka on avun tarpeessa, nöyrrytä sieluasi. Ja vaikka olisit hyvin syntinenkin, sinä saatat päästä Jumalan Valtakuntaan puhdistamalla näillä hyvin nuo syntisi ja pyyhkimällä kokonaan pois niiden tahran.

Pyhä Nektarios vaientaa Athoksen isien epäilykset pyhyydestään
Kun pyhä Nektarios vuonna 1961 Kirkon päätöksellä liitettiin pyhien joukkoon, eräässä Athosvuoren luostarissa munkit jakaantuivat kahteen leiriin. Toiset tunnustivat hänen pyhyytensä, toiset taas epäilivät sitä.
Nähdessään luostarissa syntyneen tilanteen luostarin igumeni kutsui eräänä päivänä munkit yhteen ja sanoi heille: ”Kysymys Nektarioksen pyhyydestä ei saa muodostua meille aiheeksi kadottaa sieluamme taistellessamme keskenämme. Julistan kolmipäiväisen paaston. Pyytäkäämme sen aikana rukoillen, että Jumala paljastaisi meille, oliko vanhus Nektarios pyhä vaiko ei.”
Näin todella myös tehtiin. Kun Igumeni sitten kolmantena päivänä valmistautui laskeutumaan kirkkoon, hän kuuli oveltaan hienostunutta koputusta ja näki pyhän Nektarioksen astuvan sisään!
Kun hän astui sisään, Igumeni tunnisti hänet heti ja heittäytyi kumartamaan hänelle. Silloin pyhä Nektarios sanoi hänelle: ”Veli Athanasios (se näet oli tämän nimi), mene sanomaan Isille, etteivät väsytä itseään. Herra pyhitti minut ja olen pyhä, ihmeidentekijä ja mirhanvuodattaja. Mutta tiedä, ettei Herra pyhittänyt minua minkään muun vuoksi kuin vain siksi, että annoin aina kaikille anteeksi!”

Pyhä Paisios: Kaikki paha alkaa epäuskosta
Vanhus Paisios sanoi tämän päivän tilanteesta:
”Kaikki paha alkaa epäuskosta. Ihmiset ovat etääntyneet Kirkosta ja kääntyneet synnin puoleen.
Jumalan pelko on kadonnut. Ihmiset ovat ryhtyneet kovasti järkeilemään. Usko järkkyy jo lapsuusiässä sen vuoksi, miten koulukirjat on kirjoitettu. Ihmiset ovat raaistuneet. Ei ole enää helppoa nähdä luonnollisia ihmisiä. Harrastetaan valkoista ja mustaa magiaa. Monissa ihmisissä on havaittavissa jonkinlainen demoninen vaikutus. Psyykelääkkeet ovat lisääntyneet.
Ihmisten on vielä pakko hakeutua Jumalan turviin, ja he tungeksivat Kirkkoon. He etsivät löytääkseen hengellisiä ihmisiä. Tulee kunnon puhdistus, ja uskovaiset tulevat entistäkin uskovaisemmiksi ja saastaiset saastuvat yhä. Kristityt hakeutuvat yhteen, usko tulee palavammaksi. Ihmisissä herää hyvä levottomuus ja marttyyriuden henki saa heissä sijaa.”

Luopioissa on sijaa pelkälle peräilmalle.

Filoteos Siinailainen lausuu tärkeän totuuden: ”Koettelemukset voivat kohdata meitä minä hetkenä hyvänsä, mutta mikään niistä ei pysty vahingoittamaan eikä murehduttamaan meitä, kunhan olemme vain niihin valmistautuneet ja muistamme, ettei niitä voi välttää.”
Koettelemuksiin meitä kehottaa valmistautumaan myös Elia Presbyteeri: ”Kukaan oikeauskoinen kristitty ei saa heittäytyä huolettomaksi, vaan hänen on aina varauduttava ja valmistauduttava koettelemuksiin. Kun koettelemukset sitten tulevat, ei hän ihmettele eikä hämmenny, vaan kestää kärsivällisesti ja kiitollisin mielin ahdistuksen vaivan.”
Vaikka teoriassa tiedämme, ettei kukaan selviä tästä elämästä ilman koettelemuksia, me olemme silti usein yllättävän valmistautumattomia niiden tuloon. Ja yllätyshyökkäys on iskuista aina tuhoisin. Mutta kun olemme varautuneet koettelemuksiin etukäteen, vältymme niiden hetkellä monelta virheeltä ja tarpeettomalta tunnekuohulta.

Tuomittu kuolemattomuuteen
Ihminen tuomitsi Jumalan kuolemaan; Ylösnousemuksellaan Jumala tuomitsi ihmisen kuolemattomuuteen. Vastalahjaksi lyönneistä Hän sulkee syleilyyn; herjaamisesta Hän antaa siunauksen, kuolemasta kuolemattomuuden. Ihminen ei koskaan osoittanut niin paljon vihaa Jumalaa kohtaan kuin ristiinnaulitessaan Hänet; ja Jumala ei koskaan osoittanut niin paljon rakkautta ihmistä kohtaan kuin noustessaan kuolleista. Ihminen halusi alistaa Jumalan kuolevaiseksi, mutta ylösnousemisellaan Jumala teki ihmisen kuolemattomaksi. Ristiinnaulittu Jumala on noussut kuolleista ja tappanut kuoleman. Kuolemaa ei enää ole. Kuolemattomuus on ympäröinyt ihmisen ja maailman.
Jumal-ihmisen ylösnousemuksella ihmisluonto johdettiin peruuttamattomasti kuolemattomuuden polulle, ja siitä on tullut pelottava kuolemalle itselleen. Ennen Kristuksen ylösnousemusta kuolema oli ihmiselle peljättävä, mutta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen ihmisestä on tullut peljättävämpi kuolemalle. Kun ihminen elää uskosta ylösnousseeseen Jumal-ihmiseen, hän elää kuoleman yläpuolella, poissa sen ulottuvilta. Se on hänen jalkojensa astinlauta.
”Missä on pistimesi, kuolema? Missä on voittosi, tuonela?” (I Kor 15:55)
Ote pyhittäjä Justin Celijeläisen (Popovic) pääsiäissaarnasta .

Älä pelkää edes kuolemaa!
”Älä pelkää, sillä olin kuollut, ja, katso, Minä elän. Älä pelkää edes kuolemaa! Minä olen ennen kuolemaa ja kuoleman jälkeen. Kuolema on palvelijani ja Minä sallin palvelijani palvella Minua maailmassa.
Minä annoin Itseni palvelijani käsiin vain kolmeksi päiväksi ja sen jälkeen määräsin sen päästämään Minut, ja nyt, katso, Minä elän! Minä olen kuoleman ja elämän Herra, ajan ja iankaikkisuuden Herra, Kaikkivaltias.
Älä pelkää! Katso, Minä elän aina ja ikuisesti. Olen iäti elävä. Sinäkin olet elävä Minun seurassani. Mutta myös kaikki, jotka pysyvät uskollisina Minulle eivätkä pelkää, elävät Minun kanssani! Älä pelkää! Minä olen Alfa ja Omega (Ilm. 1:8). ”

Pyhä Paisios Athosvuorelainen: voidakseen iloita aidosti ihmisen pitää rakastaa
"Jotta ihminen voisi iloita aidosti, hengellisesti, hänen pitää rakastaa, ja jotta hän voisi rakastaa, hänen pitää uskoa. Ihmiset eivät usko eivätkä siksi rakasta, eivät uhraudu eivätkä iloitse. Jos he uskoisivat, he rakastaisivat, uhrautuisivat ja iloitsisivat.
Uhrautumisesta kumpuaa suurin ilo. Rakkaus on olemassa itsessään, kun taas ilo kumpuaa rakkaudesta. Kun osoitat rakkautta, silloin ilo koittaa. Ihminen antaa rakkautta ja saa vastaanottaa iloa. Hänet siis palkitaan ilolla, jota hän tuntee.
Näetkö, joku saa jotakin, joka hänelle annetaan, ja iloitsee tuosta yhdestä. Toinen antaa kaiken ja iloitsee kaikesta.
Ilo, jota ihminen tuntee saadessaan, on inhimillistä iloa, kun taas ilo, jota hän tuntee antaessaan, on jumalallista. Jumalallinen ilo koittaa annettaessa."

Pyhä Johannes Kronstadtilainen: Muista, että rakkaus on itse Jumala
”Osoita rakkauttasi yksinkertaisesti, saastuttamatta sitä pahoilla ajatuksilla, suostumatta halpa-arvoisiin, maailmallisiin ja omaa etua tavoitteleviin laskelmiin.
Muista, että rakkaus on itse Jumala, joka näkee kaiken, tarkkaa kaikkia ajatuksiasi ja sydämesi liikkeitä.”

Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen (k. 1991): Pyhien voima on hyvin suuri!
”Kuvittele mielessäsi kaupunkia, jossa asuu viisisataatuhatta eläen syntisesti. Jossakin luostarissa siellä elää askeettisesti yksi munkki, joka kohottaa puhtaat kätensä Jumalan puoleen ja pyytää Häneltä, ettei Hän rankaisisi kaikkia niitä tuhansia ihmisiä, jotka tekevät syntiä. Niinpä vakuutan sinulle, että suopeudenosoituksena tuota askeettia kohtaan Jumala ei rankaise noita viittäsataatuhatta.
Jumalan pyhät kykenevät kaikkeen. Pyhä voi pyytää Jumalalta mitä tahansa tahtoo, ja Jumala antaa sen hänelle. Pyhien voima on hyvin suuri!

Kestä kaikki rukouksen tähden
”Rukous on armoa. Jumala antaa sen ihmiselle, kun hänellä on intoa ja nöyryyttä. Taistele urhoollisesti sinua kadehtivaa pahantahtoista vihollista vastaan, kestä vakaasti, kärsivällisesti ja uskoen kaikki, mitä tahansa sinulle tapahtuukin. Älä anna tuon sieluasi vihaavan, lampaan vaatteissa ilmestyvän ja muka sielusi parasta tahtovan tyrannisoida sinua.”
Patmoksen Vanhus, pyhä Amfilohios Makris (k. 1970)

" Isä, missä on Jumala " . Lapseni, Hän on sielä mihin hänet jätit.

Pyhän Paisioksen sanat rakkaudesta, jota hän tunsi Kristusta ja ihmisiä kohtaan, järisyttävät. Hän sanoi:
”Tiedätkö, kahdeksan vuotta sitten sydämeni paloi rakkaudesta Kristukseen niin kovasti, että luuni sulivat kuin vahakynttilät, siis niin kuin olisin ollut kokonaan tulta. Paloin kokonaan rakkaudesta Jumalaan. Kerran kun menin Kariekseen, kadotin kaikki voimani tämän Kristuksen rakkauden paljouden tähden enkä voinut kävellä. Kaaduin suin päin maahan yhteen kolkkaan metsässä. Rukoilin ja itkin ja anelin, että Jumala ottaisi päältäni pois vähän tätä armon aaltoa voidakseni hoitaa työtehtäväni. En pystynyt ottamaan askeltakaan, sillä paloin kokonaan rakkaudesta Kristusta kohtaan.
Tuota, mitä tunsin Jumalaa kohtaan, sitä olen kuitenkin tuntenut suunnilleen kahdeksan vuotta myös täällä ihmisiä kohtaan. Minulla on sydämessäni suuri tuska ihmisistä enkä voi mitään, uuvun kokonaan; en voi ajaa pois ketään. Kun sitten puhun ihmisten kanssa ja koidun heille hyödyksi, saan takaisin sen, minkä annoin. Se muuttuu sisässäni rukoukseksi niin kuin silloin, kun olin täysin yksinäni.”

Pelastuksemme tielle on kylvetty ohdakkeita, ja siksi me tunnemme kipua ja vuodamme verta. Mutta olkaamme kärsivällisiä, ja niin koittaa se siunattu hetki, jolloin kivut ja veri kirjoittavat nimemme elämän kirjaan! Silloin me ylistämme Jumalaa, joka äärettömän viisautensa ansiosta löysi kivun ja ahdistukset suuren pelastuksen välineiksi.

”Sinä, lapseni, tunnet jatkuvasti surua eikä se ei hyvä. Ole tässä kohdin tarkkaavainen.
Jumala haluaa meidän olevan täynnä iloa, Hän ei halua meidän surevan. Rukoile siinä määrin kuin voit. Jumala kuulee vähäisenkin rukouksen.
Maailmassa ei kannata surra mistään. Tiedätkö sen? Iloitse, äitiseni, äläkä murehdi. Älä anna pääsi mennä pyörälle asioista, jotka eivät ole sinun vallassasi.”

Dadionin luostarin igumeni Amvrosios Lazaris (1912–2006

Pyhittäjä Antonios Suuri: Kun käyt vuoteellesi nukkumaan, johda mieleesi Jumalan hyvät teot ja kaitselmus
”Kun illalla käyt vuoteellesi nukkumaan kiitollisin sydämin, johda mielesi Jumalan hyvät teot ja kaitselmus. Silloin täytyt hyvistä ajatuksista ja sielusi iloitsee vielä enemmän. Silloin ruumiin uni tulee sielun hengelliseksi herätykseksi ja silmiesi sulkeminen tulee Jumalan aidoksi katseluksi ja vaikenemisesi, jonka kaikki nämä hyvät lahjat täyttävät, antaa sinun kantaa koko sielusi voimalla väkevän ja syvällisen ylistyksen kaikkien Jumalalle. Sillä kun pahuus puuttuu ihmisestä, pelkkä kiitos ja kiitollisuus miellyttävät Jumalaa enemmän kuin mikään kallisarvoinen ulkonainen uhri. Hänelle kuuluu kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

Rypistynyt seteli ei menetä arvoaan
Eräs opettaja piti kädessään 20 euron seteliä ja kysyi oppilailtaan: ”Kuka tahtoo tämän 20 euron setelin?” Kaikki luokassa viittasivat. Silloin opettaja ryttäsi setelin ja kysyi uudestaan: ”Onko joku, joka vielä haluaa tämän ryppyisen setelin?” Kaikki luokassa viittasivat taas. Sitten opettaja paiskasi setelin lattialle, alkoi potkia sitä ja hyppiä kenkineen sen päällä, minkä jälkeen hän poimi setelin maasta ja kysyi kolmannen kerran: ”Kuka haluaa tämän rypistyneen, likaantuneen ja kuraisen kaksikymppisen?” Kaikki viittasivat jälleen.
Lopuksi opettaja sanoi oppilailleen: ”Ystäväni, tänään saitte oppia tärkeän läksyn. Mitä ikinä teinkin setelille, te silti halusitte sen, sillä se ei menettänyt arvoaan. Se on yhä 20 euron arvoinen! Monesti elämämme aikana meidät rytätään, meitä lyödään, meidät paiskataan maahan, meitä tallataan. Joskus niin meille tekevät ihmiset, joskus niin käy meille olosuhteiden vuoksi. Niinpä saatatte alkaa uskoa, ettei teillä ole enää mitään arvoa. Teidän todellinen arvonne ei kuitenkaan muutu
niiden silmissä, jotka teitä rakastavat! Silloinkin, kun emme ole parhaassa vedossa, meidän arvomme säilyy.”

Pyhä Nektarios Eginalainen (k. 1920): keskinäisen rakkauden pitää olla puhdasta
”Tavoitelkaa rakkautta. Pyytäkää joka päivä Jumalalta rakkautta. Rakkauden myötä saapuu koko hyvyyksien ja hyveiden joukko.
Rakastakaa, jotta muutkin rakastaisivat teitä. Antakaa Jumalalle koko sydämenne pysyäksenne rakkaudessa. ”Joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1. Joh. 4:16).
Teidän pitää olla hyvin tarkkaavaisia keskinäisissä suhteissanne ja kunnioittaa toisianne pyhinä persoonina, Jumalan kuvina. Teidän ei pidä koskaan katsoa ruumiiseen ja sen kauneuteen, vaan sieluun.
Tarkatkaa rakkauden tunnetta, sillä kun puhdas rukous ei lämmitä sydäntä, on vaarana, että rakkaus muuttuu lihalliseksi ja luonnottomaksi; on vaarana, että se pimentää mielen ja polttaa tuhkaksi sydämen.
Meidän on joka päivä tutkittava rakkautemme luonnetta; kenties rakkautemme ei virtaakaan Kristusta kohtaan tuntemamme yhteisen rakkauden yhdyssiteestä, kenties se ei kumpuakaan Herraa kohtaan tuntemamme rakkauden täyteydestä.
Se, joka valvoo säilyttääkseen rakkauden puhtaana, varjeltuu paholaisen pauloilta, sillä paholainen pyrkii vähä vähältä muuttamaan kristillisen rakkauden yleiseksi ja tunteikkaaksi rakkaudeksi.”

Ortodoksisen hengen elämän kirkkaassa ytimessä
Pyhäksi julistettu vanhus Sofroni Saharov (k. 1993), athoslainen pappismunkki ja Englannin Essexissä sijaitsevan Pyhän Johannes Kastajan luostarin perustaja, tiivistää hienosti ortodoksisen hengen elämän seuraaviin ajatuksiin, jotka tosin maailmallisin mittapuin saattavat näyttää oudoilta ja luontaantyöntäviltä. Mutta Kirkon kilvoitusperinteestä katsottuna niihin kätkeytyy ylimaallinen kirkkaus, jumalallinen ilo ja täydellinen turvallisuus kaikkea eksytyksen henkeä vastaan. Hän sanoo:
”Me lähestymme Jumalaa kuin kurjimmat syntistä. Syytämme itseämme kaikista asioista. Emme ajattele mitään. Emme etsi mitään muuta kuin anteeksiantamusta ja laupeutta.
Tuomitsemme itsemme kadotuksen ansainneiksi. Ja tässä tilassa me jatkamme. Anomme Jumalaa auttamaan meitä, ettemme katkeroittaisi Pyhää Henkeä himoillamme, emmekä vahingoittaisi veljeämme.
Kaikin käytettävissämme olevin voimin pyrimme ymmärtämään ja toteuttamaan Kristuksen käskyt eläen niiden mukaan. Anomme Häntä: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua, syntistä.” Jumala kuulee tämän hienotunteisen rukouksen ja toimii voimallisesti pelastaakseen meidät. ”Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Jooel 2:32).

Pyhä Paisios Athosvuorelainen: Yksinkertaista elämääsi täydellisellä luottamuksella Jumalaan
– Vanhus, tunnen suurta turvattomuutta!!
– Turvaa Jumalaan, lapsi hyvä! Tunnetko sinä vain autovakuutuksen? Etkö tunne Jumalalta saatavaa vakuutusturvaa? Tee ristinmerkki ja mihin tahansa ryhdytkin, sano ensin: ”Kristukseni, Jumalanäitini, auta minua!”
Onko olemassa suurempaa vakuutusturvaa kuin luottamus Jumalaan? Kun ihminen jättäytyy luottamuksella Jumalan käsiin, hän saa jatkuvasti Jumalalta superbensaa eikä hänen hengellinen vaununsa pysähdy koskaan vaan kiitää yhtenään. Siinä määrin kuin voit, ole tarkkaavainen, rukoile ja jättäydy luottavaisesti Jumalan käsiin ja Hän auttaa sinua kaikissa vaikeuksissasi.
Yksinkertaista elämääsi täydellisellä luottamuksella Jumalaan vapautuaksesi ahdistuksesta ja tuskasta.

Pyhä Nektarios Eginalainen: Miksi Jumala sallii meille kiusaukset?
Kiusaukset sallitaan sitä varten, että salassa olevat himot paljastuisivat ja että niitä vastaan taisteltaisiin ja siten sielu paranisi. Nekin ovat jumalallisen laupeuden osoitus. Sen tähden usko itsesi Jumalan käsiin ja pyydä Hänen apuaan, jotta Hän vahvistaisi sinua kilvoituksessasi.
Toivo Jumalaan ei johda koskaan epätoivoon. Kiusaukset tuovat mukanaan nöyryyden.
Jumala tuntee jokaisen meidän kestokykymme ja sallii kiusaukset meidän voimiemme määrän mukaan. Meidän on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että mekin olemme valppaita ja tarkkaavaisia, niin ettemme itse saata itseämme kiusaukseen.
Uskokaa itsenne Jumalan, Hyvän, Väkevän, Elävän käsiin, ja Hän johtaa teidät lepoon. Koettelemusten jälkeen seuraa hengellinen ilo.
Herra tarkkaa niitä, jotka kestävät koettelemukset ja ahdistukset rakkaudesta Häntä kohtaan. Älkää siis hätääntykö älkääkä arkailko.
En tahdo, että murehditte ja olette sekavin mielin asioista, jotka kohtaavat teitä tahtonne vastaisesti, olkoonpa oma tahtonne kuinka oikeutettu tahansa. Sellainen murhe todistaa itsekkyyden olemassaolosta. Varokaa itsekkyyttä, joka piileksii oikeutuksen hahmon alla.
Varokaa myös vääränlaista murhetta, joka syntyy ihmistä oikein perustein ojennettaessa. Ylenpalttinen murhe kaiken tällaisen tähden on lähtöisin paholaisesta. On vain yksi todellinen murhe: se, joka syntyy, kun tulemme tuntemaan sielumme kurjan tilan. Millään muulla murheella ei ole mitään tekemistä Jumalan armon kanssa.
Pitäkää huolta, että säilytätte sydämessänne Pyhän Hengen ilon ettekä salli paholaisen vuodattaa sinne katkeruuttaan. Olkaa varuillanne! Olkaa varuillanne, ettei teidän sisällänne oleva Paratiisi vain pääsisi muuttumaan kadotukseksi!

Usko on kuolemista Kristuksen tähden
Ortodoksisen kirkon suuri mystikko pyhä Simeon Uusi Teologi (k. 1022) kuvaa omaan kokemukseensa perustuen uskoa näin:
”Usko on sitä, että ihminen kuolee Kristuksen ja Hänen käskyjensä tähden, ja uskoo, että tämä kuolema tuottaa hänelle elämän. Usko on sitä, että hän pitää köyhyyttä rikkautena sekä halpa-arvoisuutta ja huomiotta jäämistä todellisena kunniana ja yhteiskunnallisena loistona. Usko on sitä, että omistamatta mitään hän uskoo, että hänellä on kaikki, tai paremminkin, että hän on saavuttanut Kristuksen tuntemisen tutkimattoman rikkauden, kun taas kaikkea näkyvää hän pitää multana ja savuna.
Usko Kristukseen ei ole vain sitä, että me halveksimme kaikkea maailman mukavuutta, vaan myös sitä, että olemme kestäviä ja kärsivällisiä kaikissa kiusauksissa, jotka kohtaavat meitä ja aiheuttavat murheita, ahdistuksia ja onnettomuuksia, kunnes Jumala näkee hyväksi vierailla luonamme, kuten psalminkirjoittaja sanoo: ’Odottamalla minä odotin Herraa, ja Hän huomioi minut ja kuuli pyyntöni’ (Ps. 39:2 LXX).”

”Älä tuskaile, ettet ole onnistumaan kohoamaan kunniaan tai rikastumaan turhilla tavaroilla ja kunniasijoilla, koskapa todellisessa elämässä niitä ei tarvita eikä niitä voida viedä sinne mukana. Sinne me viemme vain tekomme, joiden perusteella myös saamme niitä vastaavan passin suurelle ja ikuiselle matkallemme.”
Pyhä Paisios Athosvuorelainen

Niin vanhus Jeremian luona vieraili Pyhän Panteleimonin luostarissa hänen pitkäaikainen ystävänsä, eräs kuuluisa venäläinen emigranttitaiteilija, jonka nimeä en tarkoituksellisesti mainitse. Hän - kuten Batjuska - oli maistanut Neuvostoliiton ja Saksan keskitysleirien katkeraa maljaa. Ystävällinen keskustelu ja yhteiset muistelut seurasivat...

Silloin eräs paikalla ollut munkki alkoi kysellä vieraalta Neuvostoliiton keskitysleirien tuskallisista päivistä. Ja vieras kertoi ongelmistaan ja tuskistaan, painotti, että ihmiset leirillä olivat pahempia kuin koirat - uskomattoman julmia ja että he pilkkasivat heitä, vankeja... Ja sitten hän lisäsi, että isä Jeremia voisi kertoa yhtä monista kauhuista, koska kaikki kokivat saman noilla leireillä. Ja silloin munkki kääntyi igumeninsa puoleen...

Isä Jeremia - oltuaan hetken hiljaa - vastasi jotenkin rauhallisesti ja hurskaasti: "Kyllä, kyllä, minä muistan... Minä muistan, kun vanhempani tapettiin, ja leirin komentaja kutsui minut luokseen ja ojensi minulle kolme ruplaa pieniä kuluja varten ja neuvoi minua, että minun tulisi paeta yöllä. Minä todella pakenin. Kolme vuotta minä vaeltelin kylästä kylään, eivätkä ihmiset missään antaneet minun kuolla nälkään tai jättäneet ilman ruokaa, vaikka ottivatkin riskin minun vuokseni. Jumala lähetti hyviä ihmisiä. Minä muistan. Kunnia Jumalalle kaikesta!"

Keskustelutoverit tunsivat tiettyä epämukavuutta ja siirtyäkseen jotenkin seuraavaan puheenaiheeseen, paikalla ollut munkki kysyi vieraalta Saksan keskitysleireistä. Vieras alkoi puhua, että natsien leirillä oli vielä pahempaa ja että hänen oli vieläkin vaikea pidätellä itseään, kun tapasi saksalaisia... Hän ei voinut unohtaa kaikkia niitä nöyryytyksiä, joita heidän piti kestää. Ja hän lisäsi, että isä Jeremia voisi myös kertoa epäinhimillisistä olosuhteista siellä... 

Jälleen isä Jeremia oli hetken hiljaa, hymyili ja, kuin muistaen jotakin, vastasi: "Kyllä, kyllä, minä muistan... minä muistan saksalaiset naiset, jotka tulivat joka päivä ja heittivät meille leipää piikkilanka-aidan läpi, jotta emme kuolisi nälkään. Heidän leipänsä oli niin herkullista, että muistan vieläkin sen maun. Kunnia Jumalalle kaikesta!"

Pyhä Efraim Katunakialainen (k. 1998): Koko luomakunta ylistää salatusti Jumalaa
”Kun puhdistut sisimmässäsi, näet miten luomakunta salatulla tavalla ylistää Jumalaa. Mitä enemmän sisimmässäsi puhdistut, näet sen yhä selvemmin ja sanot: Sinä onneton ihminen, vain sinä olet ylistämättä Jumalaa.”

Mahtuuko Jumala sydämeesi?”
Athoslaisen Simonopetran luostarin edesmennyt igumeni vanhus Aimilianos (k. 2019) kirjoittaa:
Älä protestoi sanoen: ”Missä olet Jumalani? Minä rukoilen, etkä Sinä koskaan paljasta itseäsi, et ole antanut minulle edes vähäistä iloa, et ole täyttänyt mitään unelmistani. Pyydän Sinulta terveyttä, Sinä annat minulle sairauden. Pyydän Sinulta apua, Sinä annat minulle kuoleman. Pyydän Sinulta hyvettä, Sinä annat minulle kivun. Millainen Jumala Sinä olet?”
Ei, älä koskaan ajattele näin! Jumala tietää, milloin sydämessäsi on tilaa. Ellet vielä ole saanut jotakin, se tarkoittaa, ettei se mahdu sydämeesi. Sydämesi on pullollaan kaikkea, kuten silloin, kun tunget monia tavaroita sulloen yhteen, jottei ilmalle jäisi lainkaan tyhjää tilaa. Vaikkei sydämeesi mahdu edes ilma, niin sinäkö tahdot mahduttaa sinne Jumalan, jota eivät edes taivaat voi mahduttaa sisäänsä?
”Lapseni, vakuutan sinulle, että heti kun näen sopivan hetken, en viivyttele sekuntiakaan täyttääkseni toiveitasi, kaipuitasi, jumalallisia unelmiasi. Teen sen heti.”
Hammaslääkäri antaa sinulle puudutuspiikin ja odottaa sen vaikutusta ennen kuin leikkaa sinut. Jos hän tekee leikkauksen heti, sinä hypähdät kivusta ja hampaasikin voi särkyä. Niin Jumalakin odottaa sopivaa hetkeä tullakseen valaisemaan ymmärryksesi, lahjoittaakseen sinulle koko paratiisin. Mitä unelmoit vuoden, kaksi, kolme, viisi, kaksikymmentä, viisikymmentä vuotta, sen saat yhdessä hetkessä. Katumus ei mene koskaan hukkaan, etkä sinä menetä mitään harjoittaessasi sitä.

Pyhä Eumenios Saridakis (k. 1999): Meidän pitää elää Kristustamme varten
”Meidän pitää elää Kristustamme varten, hengittää Kristustamme, ja Kristuksemme pitää elää meidän sisässämme, meidän pitää tahtoa, että Kristuksemme tekisi työtä meissä ja että Kristuksemme hallitsisi sisässämme eikä meillä olisi omaa tahtoa.
Saakoon Kristuksemme, suloisin Pelastajamme, muodon sisällämme, ulkopuolellamme, ympärillämme ja meidän sydämessämme.”

"Seuraava kysymys (munkiksi tai nunnaksi vihkimyksessä) on: "Yllyttikö sinua joku? Pakottiko sinua joku? Tuntuiko sinusta, ettei sinulla ollut muuta mahdollisuutta?"

Jos hän (so. vihittävä) ei voi vastata: "Ei, omasta vapaasta tahdostani, pyhä isä", niin silloin ei tule vihkimystä - ei tule munkkia tai nunnaa. Kyse on perustavanlaatuisesta vapaudesta, perustavanlaatuisesta vastuusta ja valinnasta. Tämä on aivan luostarielämän perusta - ja jokaisen hengellisen teon perusta. Jos se ei perustu vapaalle valinnalleni, silloin se saattaa olla psykologista, se saattaa olla sosiaalista, se saattaa olla kohteliasta... se saattaa olla mitä tahansa... mutta se ei ole hengellinen teko.

Joten astumme siis perustavanlaatuisen, täydellisen hengellisen vapauden ilmapiiriin.

(...)

Kukaan ei voi mennä luostariin, jos ei päätä niin tehdä. Ihminen haluaa tehdä niin. Ei ikinä ole mikään pakko mennä luostariin - ei edes vierailuille, saati sitten asumaan ja munkiksi tai nunnaksi. Joten on kyse täydellisestä vapaudesta. Se on vastakohta kaikille syntiinlankeemusta seuranneille, pakollisille ihmiselämän välttämättömyyksille.

Me synnymme rakkaudesta, mutta emme omasta valinnastamme. Jumala valitsee, meidän vanhempamme tekevät jotakin ja he valitsevat - ainoastaan lapselta ei kysytä mitään. "Haluatko syntyä? Keille? Missä? Milloin? Mitä?" Joten tietyllä tapaa on kyse rakkaudesta mutta ei vapaudesta.

Mutta luostarielämässä ja Kristuksessa me valitsemme hengellisen isämme, me valitsemme syntymän, päätämme syntyä, haluamme syntyä ja me pyydämme sitä ja me saamme sen lahjana - jälleen kerran rakkauden lahjana, mutta tällä kertaa ilman kompromisseja ja verukkeita."
 


- Igumenia Aemiliane, Pyhän Ninan luostari

Myötäkärsimisen hengellisesti uudistava voima
”Jumala hylkää ne, jotka eivät asetu kärsivien lähimmäistensä asemaan, ja silloin he lankeavat pahoin ja oppivat kärsimään. Jotka taas kärsivät koko ajan toisten puolesta ja osoittavat kiinnostusta näitä kohtaan ja ovat välinpitämättömiä itsestään, heitä Jumala suojelee ja pitää heistä huolta. Ja heistä pitävät huolta ihmisetkin.
Kun ihminen antaa sydämensä Jumalalle, silloin Jumalan rakkaus valtaa hänen aivonsakin. Niin kaikki maailmassa oleva alkaa näyttää hänestä yhdentekevältä, ja hän ajattelee jatkuvasti Taivaallista Isää jumalallisen rakkauden vallassa ja ylistää Luojaansa enkelin tavoin yötä päivää.”

Pyhä Paisios

Köyhä leskivaimo, rikas mies ja Jumala
Muuan köyhä leskivaimo, joka kävi kerjuulla talosta taloon, koputti kerran myös erään hyvin rikkaan miehen ovelle. Rikas mies avasi hänelle ja hän sanoi: ”Anteeksi, olen leski ja sairas. Minulla on myös kaksi lasta. Jos arvelette ja voitte, pyydän, auttakaa minua!”
Rikas etsi talosta jotakin, mitä hänelle antaisi, muttei löytänyt mitään. Hän sanoi: ”Antakaa minulle anteeksi, mutta en säilytä kotonani mitään.”
Leskivaimo kiitti häntä ja oli lähtemäisillään, kun rikas mies sanoi hänelle: ”Odota!”
Mies meni toimistoonsa ja otti shekin, täytti sen ja sanoi naiselle ojentaessaan sitä hänelle: ”Mene tämän shekin kanssa mihin tahansa pankkiin lunastaaksesi tuon summan.”
Leskivaimo ei ollut käynyt kouluja eikä tuntenut shekkejä. Hän otti sen ja sanoi sisässään: ”Hän piti minua pilkkanaan ja antoi pelkän paperin.”
Päivät kuluivat eikä nainen mennyt pankkiin, sillä häntä hävetti ja pelotti luullessaan, että rikkaan antama paperi oli huiputusta. Eräänä päivänä hän rohkaistui näyttämään sitä ystävättärelleen, joka sanoi hänelle: ”Tuo kädessäsi pitämä paperi on pankkia varten tarkoitettu shekki. Käväisehän siellä katsomassa.”
Silloin leskivaimo sai rohkeutta mennä pankkiin. Siellä neuvoa kysyttyään hän meni kassalle palveltavaksi. Kun kassalla työskentelevä näki shekin, hän sanoi naiselle, että tämä on saava 50 kultarahaa! Nainen hämmästyi, sillä summa oli suuri. Hän ajatteli, että lahjan antaja oli tehnyt jonkin virheen, ja pyysi shekkiä takaisin lunastamatta sitä. Otettuaan shekin hän meni sen kanssa suoraan rikkaan taloon ja sanoi miehelle: ”Antakaa anteeksi, mutta rahasumma, jonka kirjoititte shekkiin, on suuri. Minä en ansaitse tuollaisia rahoja! Niinpä arvelin, että tulitte tehneeksi virheen.”
Heti tämän kuultuaan rikas sanoi naiselle: ”Todellakin, tein virheen!” Hän otti shekin ja kirjoitti luvun 50 perään yhden nollan, niin että 50 kultarahasta tuli 500! Hän antoi shekin naiselle ja sanoi: ”Mene nyt pankkiin ja tiedäkin, etten ole tehnyt mitään virhettä!”
Tällaista saa nöyryys aikaan! Ja jos ihminen kohtelee näin nöyrää lähimmäistään, ajatelkaa, mitä Jumala sitten tarjoaakaan nöyrille!

”Suurinta hulluutta on sanoa, ettei Jumalaa ole”
Efraim Filotheoslainen sanoi omana kokemuksenaan:
Suurinta hulluutta, mitä ihminen saattaa sanoa, on ettei Jumalaa ole. Jumala on hänen sisällään, hänen sielussaan, mutta hän on vieras Jumalalle. Hänellä ei ole mitään suhdetta Jumalaan eikä yhteyttä Hänen kanssaan. Paholainen ja synti ovat pystyttäneet muurin, erottaneet nämä kaksi toisistaan ja tehnyt niistä toisistaan erillisiä todellisuuksia.

Rutiköyhän naisen uskonrukous
Tohtori Mark, kuuluisa onkologi, matkusti eräänä päivänä lentäen toisessa kaupungissa olevaan tärkeään kokoukseen, jossa hänet palkittaisiin hänen lääketieteekkisistä saavutuksistaan.
Kuitenkin tunti nousun jälkeen koneeseen ilmaantui jokin vika, ja sen oli pakko laskeutua lähimmälle lentoasemalle. Hän vuokrasi auton mennäkseen sillä kokoukseen. Pian ilma kuitenkin heikkeni ja puhkesi rajuilma. Rankkasateen vuoksi internetyhteys katkesi, ja navigaattori lakkasi toimimasta. Kahden tunnin kuluttua hän tajusi eksyneensä. Hän oli nälkäinen, väsynyt ja tunsi olevansa kuin helvetissä. Niin hän päätti etsiä jostakin paikan, jossa voisi levähtää.
Lopulta hän löysikin pienen talon. Epätoivoisena hän nousi autosta ja koputti ovelle. Muuan nainen ilmestyi avaamaan. Lääkäri selitti tilanteensa ja pyysi saada soittaa. Nainen vastasi, ettei hänellä ole puhelinta. Hän sanoi kuitenkin miehelle, että tämä voisi jäädä hänen luokseen odottamaan ilman paranemista.
Nälkäinen, kastunut ja väsynyt lääkäri otti kutsun vastaan ja astui sisälle. Nainen tarjosi hänelle lämmintä teetä ja sanoi menevänsä rukoilemaan. Lääkäri hymyili ja sanoi, ettei usko muuhun kuin kovaan työntekoon.
Istuessaan pöydässä juomassa teetään lääkäri seurasi naista, kun tämä rukoili kynttilöiden hämyisessä valossa lähellä kehtoa. Hän ymmärsi, että nainen tarvitsi apua, ja niinpä hän kysyi naiselta tämän päätettyä rukouksensa: ”Mitä sinä tarkalleen ottaen pyydät Jumalalta? Luuletko, että Hän milloinkaan kuulee rukouksiasi?”
Nainen hymyili murheellisena ja sanoi: ”Kehdossa oleva lapsi on minun poikani. Hän kärsii harvinaislaatuisesta syövästä ja on olemassa vain yksi lääkäri, nimeltään Mark, joka voi auttaa häntä tervehtymään, mutta minulla ei ole rahaa maksaa hänelle. Sitä paitsi tohtori Mark asuu toisessa kaupungissa. Jumala ei ole vielä vastannut rukoukseeni, mutta tiedän, että Hän tekee sen. Eikä mikään saa uskoani murtumaan.”
Kuulemastaan järkyttynyt ja hämmentynyt tohtori Mark puhkesi itkemään. Hän kuiskasi: ”Jumala on suuri...” Hän muisteli kaikkea, mitä hänelle oli sinä päivänä tapahtunut: lentokoneen toimintahäiriö, kaatosade, joka sai hänet eksymään. Ja kaikki tämä tapahtui vain siksi, että Jumala ei ainoastaan vastannut tuon naisen rukouksiin vaan antoi hänelle itselleenkin tilaisuuden astua materian määrittämän maailman ulkopuolelle voidakseen auttaa tuota köyhää onnetonta naista, jolla ei ollut mitään muuta, mihin turvautua, kuin rukous…

”Olen ikuinen!”
Tätä painokasta lausetta ei sanonut pappi, teologi tai edes hyveellinen aikuinen uskova ihminen. Sen sanoi lapsi, noin viisivuotias pikkupoika!
Hän kärsi syövästä, vieläpä aivoissa, ja hänellä oli kovat kivut. Koska hän oli poikkeuksellisen hieno lapsi, myös lääkärit rakastivat häntä paljon ja viipyivät pitkään hänen luonaan. Hän kuitenkin sanoi: ”Menkää muidenkin sairaiden luo. Hekin tahtovat nähdä teitä!”
Kun hänen tilansa heikkeni, hänen kipunsa olivat todella kovat. Hänen äitinsä ei kyennyt enää hillitsemään itseään vaan alkoi itkeä hänen nähtensä. Vaikka hänen viimeiset hetkensä olivat käsillä, hän kiinnitti vakavan katseen äitiinsä ja sanoi tämän viisivuotiaan suusta tulevaksi hämmästyttävän sanan: ”Älä itke, äiti. Minä olen ikuinen!”
Lähde: Varnakovan Jumalansynnyttäjän luostarin julkaisemasta kreikankielisestä kirjasta ”Jumalallisen rakkauden lohdutus”

Ristin voimasta
Varhaiskirkon kuuluisa pyhä, runoilija ja kaunosielu Efraim Syyrialainen (k. 373) kuvaa Herran ristin voimaa ja merkitystä näin:
Epäjumalien eksytys on päättynyt, kuolema on käynyt voimattomaksi, tuonelan vankeus on lakkautettu, monijumalisuuden eksytyksen valtakunta on murtunut, ihminen on vapautunut, Jumala vallitsee, luonto riemuitsee, Ristin valta hallitsee.
Sitä kumartavat kaikki kansat ja kansakunnat, heimot ja kielet. Siitä mekin kerskaamme autuaan Paavalin kanssa sanoen: ”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä” (Gal. 6:14).
Sen tähden me piirrämme Herran eläväksitekevän Ristin kotiemme ovien ylle, otsamme ja silmiemme ja suumme ylle, rintaamme ja kaikkiin jäseniimme. Kantakaamme sitä mukanamme ja varustautukaamme sillä taisteluun, kristittyjen voittamattomalla aseella, kuoleman voittajalla, uskovien toivolla, maan äärten valolla, sillä joka aukaisi Paratiisin, joka kukisti harhaopit, ortodoksisen uskon tukipilarilla, uskovien suurella vartijalla, Kirkon pelastavaisella kerskauksella.
Kristityt, älkäämme minään vuorokauden aikana ja hetkenä laiminlyökö viemästä sitä mukanamme kaikkialle ja ilman sitä älkäämmekö tehkö mitään. Ja silloinkin, kun käymme levolle ja nousemme ylös, teemme työtä, syömme ja juomme, kun kuljemme jalan, matkaamme merellä ja ylitämme jokia koristakaamme kaikki jäsenemme eläväksitekevällä ristillä. Silloin et koskaan pelkää ”yön kauhua etkä päivällä lentävää nuolta, et liikettä pimeässä, et onnettomuutta etkä keskipäivän demonia” (Ps. 90:5–6 LXX).
Jos otat, veli, sen aina avuksesi, ”onnettomuus ei sinua kohtaa, eikä sairaus lähesty ruumistasi” (ks. Ps. 90:10 LXX), sillä kun (demonien) vihollisjoukot näkevät sen, ne pakenevat täynnä kauhua ja pelkoa.

Rohkaisuksi ja tueksi eräälle lähtöönsä valmistautuvalle veljelle
Simonopetran luostarin edesmennyt johtaja Vanhus Aimilianos (k. 2019): Sairaus on tilaisuus hengelliseen kasvuun
Sairaus on ihmiselle tilaisuus olla yksinänsä, ajatella itseään, rukoilla enemmän, ajatella kuolemaa.
Sairaus pehmentää ihmisen sydämen, henkistää hänen lihansa ja henkensä, tekee ne kykeneviksi palvelemaan Jumalaa ja yhdistymään Hänen kanssaan.
Sairaus muistuttaa minua, että olen ikuinen niin kuin Jumalakin, jonka kanssa joskus yhdistyn erottamattomasti.
On olemassa sairaus, on olemassa Kristus, on olemassa kuolema, on olemassa iankaikkinen turmeluksettomuus.
Jumalan meille lahjoittaa hiljaisuus, kaipaus mutta myös sairaus.
Pyhät paransivat sairaita, mutta eivät itseään.
Kenellä ei ole sairauksia, muistuttaa venettä, joka ei ole vielä lähtenyt merelle, emmekä me tiedä, kestääkö se aaltoja!
Sairaus antaa meille oikeuksia Jumalan edessä, sillä me kärsimme vastoin tahtoamme, ja sen vuoksi Jumala ottaa sen vastaan suurena uhrina ja lisää sen vapaaehtoisten hengellisten kilvoitustemme joukkoon...

Kuolema, armoton kuolema,

Sinä otat kaikki talosta,

Ovatpa he nuoria tai vanhoja,

Ovatpa he palvelijoita tai isäntiä,

Ovatpa he maan mahtavia,

Sinä valmistat heidät hautaan.

Vaikka joku eläisi hyvinkin,

Sinua ei pakene kukaan.

Sinä tulet joidenkin luokse heidän ajaessaan autoa,

Toisten luokse heidän kitkiessään puutarhaa,

Ja joidenkin luokse tulet

Ja pysäytät heidän sydämensä.

Lopultakin

Sinä tulet kaikkien luokse syystä

Ja joskus jopa ilman syytä.

Sinä vain tulet ja otat

Kenet tahansa ja miten tahansa haluat.

Oi kuolema, anon sinua kyynelin,

Jos olet tulossa luokseni piakkoin,

Ethän tule vihaisena,

Leikkaamaan minua viikatteellasi,

Äläkä laita lasiini

Sinun katkeraa lääkettäsi,

Vaan tule pienen vasaran kanssa

Ja hiljalleen leikkaa minut irti

Päästä varpaisiin

Kuten parantaisit särkevän haavan.

Sillä sinun lääkkeesi on hyvä,

Liian hyvä pukea sanoiksi.

Ja sinun pieni vasarasi on pyhä,

Koska se irrottaa minut maasta.

Joten, kuolema, ole hyvä

Ja lohduta minua kädelläsi,

Ja suullasi, joka on ainaisesti suloinen.

Anna minun ristiä itseni Ristinmerkillä,

Että huulillani voin lausua

Viimeisen rukoukseni,

Ja silmistäni vuodattaa

Monet kyyneleet,

Jotta poskeni kastuvat

Ja pesevät pois syntini,

Joilla olen vihastuttanut Herran.

Ja niin, monin kyynelin pyydän

Jumalanäiti, auta minua

eroamaan helposti tästä ruumiistani

Ja kuolla rauhassa.

Ja Kristuksen enkeli

näyttäytyköön minulle iloisena

Ja sanokoon: "Tule, rakkaani,

Anna minun viedä sinut Jumalan luo."

Aamen.


- vanhus Paisie (Olaru, 1897-1990)

Simonopetran luostarin edesmennyt johtaja arkkimandriitta Aimilianos ( k. 9.5.2019 ) pyhien tekstien lukemisesta:

Kun avaat hengellisen kirjan ja aivan erityisesti Raamatun, on kuin sanoisit: ”Niin, Herra, minä uskon, että Sinä olet täällä…” Pyytäessäsi ymmärtää tekstin ajatuksen, on kuin sanoisit: ”Niin, Herra, Jeesus, tule…”
Niinpä se, että luet Pyhää Raamattua, merkitsee yhteyden pitämistä Kristuksen kanssa.
Kristus, joka joskus opetti Palestiinan äärimmäisillä perukoilla, on nyt täällä salatusti, mutta TODELLISESTI! Ja kirjan tai Pyhän Raamatun jokaisella rivillä Hän kutsuu sinua: ”Tule, lapseni!” Ja jos kaipaat ymmärtää, mitä Hän sinulle sanoo, vastaa: ”Tulen, Herra! Tule nyt Sinäkin sisimpääni.”
Näin syntyy vuoropuhelu kasvoista kasvoihin. Minä ja Kristus keskustelemme kirjan välityksellä. Hengellisen kirjan lukeminen on siis ilmestys, salainen yhdistyminen Hänen kanssaan. Ainoastaanko Kristuksen kanssa? Ei suinkaan! Kristus on aina hengellisen saatueensa, pyhien ja enkeleidensä kanssa. Tuona hetkenä sinä yhdistyt salaisesti kaikkien pyhien kanssa.
Saat tuntea, mitä eräs pyhä sanoi: ”eläen maan päällä me juhlimme taivaassa”, kun meillä on Jumalan sana sydämessämme ja suussamme. Ja muuan ystävä luki aina Pyhää Raamattua kyyneleet silmissä ja laulaen. Tuollaiset ihmiset ymmärsivät jotakin enemmän kuin muut…

Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen: Kolmesta ystävästä
On olemassa kolme Pyhää, joihin sinun kannattaa tutustua ja jotka sinun kannattaa tehdä ystäviksesi.
Ensimmäinen on pyhä Etäisyys. Se tarkoittaa, että sinulla pitää olla arvostelukykyä. Älä tukahduta toista läsnäolollasi. Tiedätkö, että joskus välimatkan pitäminen johonkuhun, on ainoa keino välttää välirikko.
Toinen on pyhä Kärsivällisyys. Kyseessä on suuri Pyhä. Näkisitpä kuinka monia ihmisiä tämä Pyhä onkaan johtanut Paratiisiin! Jos hankit sen ystäväksesi, tiedä, että se auttaa sinua kohtaamaan kaikki elämäsi vaikeudet, kuinka suurilta ja kauhistuttavilta ne vaikuttavatkin.
Ja kolmas on pyhä Vaikeneminen. Sen kanssa on vaikea solmia ystävyyttä, ja vielä vaikeampi on säilyttää tuota ystävyyttä. Tiedä, että puhuminen on suuri taito, mutta vielä suurempi taito on kyetä vaikenemaan.
Älä haavoita ketään! Älä saata epätoivoon ketään! Älä petä ketään! Älä ylpeile muiden edessä! Kaikki se, mikä tulee ulos suustamme, saastuttaa meidät.
Etäisyys, Kärsivällisyys ja Vaikeneminen, nämä ovat kolme Pyhää, jotka sinun kannattaa hankkia ystäviksesi!
Monesti ruumiillinen vaivannäkö, maahankumarrukset ja ristinmerkinteko eivät vedä puoleensa Armoa. Hengellisessä elämässä on salaisuutensa. Tärkeintä on välttää muodollinen rutiini ja mennä sisälle ytimeen. Se, mitä teemme, tehkäämme rakkaudesta.

Pyhän Andreaan skiitan Vanhus Efraim: Voimallinen paasto yhdessä voimallisen rukouksen kanssa tekevät ihmeitä
Muuan hyvin hurskas rouva kärsi aggressiivisesti etenevästä syövästä. Lääkärit eivät antaneet hänelle paljoa elinaikaa ja suosittelivat, että hän söisi paastotonta ruokaa, sillä muuten hän kuolisi vielä nopeammin, koska hän sai myös sytostaattihoitoa.
Silloin oli Suuren paaston aika, eikä tuo nainen ainoastaan paastonnut, vaan hän ei syönyt kerrassaan mitään! Samalla hän pyysi koko ajan Jumalanäitiä parantamaan hänet. Ja todellakin, tuo nainen nousi jaloilleen ja parantui täydellisesti! Muutaman vuoden kuluttua hän kuoli, mutta muusta syystä.
Me havaitsemme, että voimallinen paasto yhdessä voimallisen rukouksen kanssa saavat kaikki ihmeet aikaan, kunhan se vain on hyödyksi meidän sielullemme.
Koska paastoon (aineelliseen eli luopumiseen paastottomista ruuista, ja hengelliseen eli luopumiseen synneistä) sisältyy nöyryys ja Armo, se polttaa paholaista kovemmin kuin helvetin tuli! Sen tähden paholainen tekee kaikkensa estääkseen ihmistä paastoamasta. Erityisesti Suuren paaston aikana se taistelee vimmatusti paastoa ja paastoa noudattavaa vastaan!

Pyhä Nikodemos Athosvuorelainen (1749–1809): Ohjeita niille, jotka ovat hengellisesti haavoittuneet
Kun olet haavoittunut langettuasi johonkin syntiin voimattomuutesi tähden tai joskus tieten tahtoen, älä pelkää. Älä edes järkähdä sen vuoksi, vaan palaa heti Jumalan luo ja sano näin:
”Katso, Herrani; tuollaista tein, tällainen kuin olen. Koska olen pyrkimyksissäni niin huonosti suuntautunut ja niin voimaton, mitään muuta kuin lankeamista ja sortumista saatoitkaan minulta odottaa.”
Lisäksi kiitä Häntä ja rakasta Häntä enemmän kuin koskaan ennen ihmetellen Hänen näin suurta laupeuttaan, sillä vaikka Hän tulikin murheelliseksi sinun vuoksesi, Hän silti ojentaa sinulle oikean kätensä ja auttaa sinua, ettet lankeaisi syntiin uudelleen. Lopuksi sano hyvin rohkeasti Hänen suurta laupeuttaan muistaen: ”Herrani, anna Sinä minulle anteeksi! Äläkä anna minun vastedes elää erossa sinusta, etääntyä Sinusta koskaan tai enää murehduttaa Sinua.”
Näin tehdessäsi älä mieti, antoiko Hän sinulle anteeksi, sillä sellainen ei ole mitään muuta kuin ylpeyttä, mielen aiheuttamaa häirintää, ajantuhlausta ja paholaisen petosta väritettynä joillakin hyvillä tekosyillä. Sen tähden jättäen itsesi vapaana Jumalan laupiaisiin käsiin, jatka kilvoitustasi, ikään kuin et olisi langennutkaan.
Ja jos heikkoutesi vuoksi sorrut syntiin monta kertaa päivässä, tee silloin joka kerta niin kuin sanoin sinulle antamatta toivosi Jumalaan yhtään heiketä. Syyttäen itseäsi enemmän ja vihaten syntiä enemmän kilvoittele elääksesi entistä tarkkaavaisemmin.
Tällaisen harjoittaminen ei miellytä paholaista, sillä se näkee sen olevan Jumalalle hyvin mieleistä. Lisäksi vihollinen tuntee itsensä häväistyksi nähdessään, miten sen aiemmin voittama onkin nyt kukistanut sen.
Tämän vuoksi se käyttää erilaisia keinoja estääkseen meitä toimimasta noin. Monesti se onnistuukin pyrkimyksessään meidän välinpitämättömyytemme tähden ja siksi, että me pidämme itsestämme niin huonosti huolta.
Saavuttaaksesi siis rauhan, toimi näin: unohda kokonaan lankeemuksesi ja syntisi sekä jättäydy ajatuksissasi Jumalan suuren hyvyyden varaan. Ajattele myös, että Hän on erittäin hyvätahtoinen ja haluaa antaa sinulle anteeksi jokaisen synnin, kuinka raskas se onkaan, ja kutsuu syntistä monin tavoin ja välinein erilaisilta teiltä, jotta hän tulisi tuntoihinsa ja yhdistyisi Hänen kanssaan tässä elämässä Hänen armonsa kautta ja voidakseen tulevassa pyhittää hänet kunniallaan ja lahjoittaa hänelle ikuisen autuuden. Kun sitten koittaa aika mennä synnintunnustukselle, johon kehotan sinua osallistumaan usein, muista kaikki syntisi. Uutta tuskaa ja murhetta tuntien paljasta ne kaikki rippi-isällesi ja tee halukkaasti katumusharjoitus, jonka hän sinulle määrää.

Arkkimandriitta Aimilianos Simonopetralainen (k. 2019): Älä anna himojesi lannistaa sinua
”Sinulla on himoja, olkoonpa niin, mutta sinulla on myös hyveitä. Sinulla on epäuskoa, mutta sinulla on myös uskoa. Sinua kiusaavat epäeettiset taipumukset, mutta sinulla on myös eettisiä taipumuksia. Mikset sinä huomioi niitä?
Vain yhdestä asiasta pidä huolta: siitä, ettet laiskottele, ettet pelkää ottaa vastuuta asioistasi. Älä istu ja sano: ”Minua vaivaa tämä ja tuo himo – minäkö muka olen kristitty? En saa elämässäni mitään aikaan.”
Näin toimien ajaudut lamaannukseen, pilaat hermosi etkä pysty tekemään mitään. Pian jätät kilvoittelusi ja sinusta tulee kavaltaja. Sen tähden, kun ajatus himoista nousee mieleesi, muista sinulla olevia hyveitä. Suurin rikollinenkin, jos tutkii elämäänsä, saa huomata, että Jumala on antanut hänelle monenlaista hyvää.
Meitä ei siis pidä kuristusotteessa ainoastaan meidän himomme, epäuskomme, ylpeytemme, saatana, vaan meitä kuristaa ja kuolettaa myös se, että me kavallamme tahtomme, luovumme kilvoituksesta.

Romanialainen pappismunkki Arsenie Papacioc (1914-2011) kuvasi myöhemmin eräälle hengelliselle tyttärelleen vankilakokemusta, jota hän ei halunnut saattaa yleiseen tietoon omana elinaikanaan.

Isä Arsenie oli ollut kommunistisen hallinnon vankina useampaan otteeseen ja kärsi muiden Romanian uusmarttyyrien ja tunnustajien tavoin tuskaa ja ahdistusta, vainoa, nälkää, alastomuutta, vaaraa ja miekkaa Kristuksen tähden. Eräs kidutuskeino vankilassa oli sulkea vangit erityiseen eristysselliin, jota kutsuttiin myös ”jääkaapiksi”. Pelkän kannettoman latriinin sisältävä selli oli tehty kokonaan sementistä ja sen katossa oli jatkuvasti auki oleva ikkuna, josta kylmä talvi-ilma pääsi esteettä sisälle. Pimeyden ja kylmyyden vuoksi vartijatkin nimittivät paikkaa helvetiksi. Ja tuohon erityisselliin isä Arsenie vietiin milloin mistäkin syystä – pääasiallisesti siksi ettei hän suostunut ”uudelleen koulutettavaksi” (so. kieltämään Kristusta).

Isä Arsenie kertoo:

"Olin vankilassa. Et voi kuvitella, mitä se tarkoittaa: kylmyyttä, vangin vaatteita, ei mitään henkilökohtaista omaisuutta, pieni punnittu pala leipää elääksemme. Sellissä asujat noukkivat vuorollaan maahan pudonneita leivänmuruja ja ajattelivat, että ne saattaisivat ravita meidät. Me näytimme enemmän varjoilta kuin ihmisiltä. Ja vielä enemmän: meitä kuulusteltiin, uhkailtiin ja meidät tuomittiin hävitettäviksi.

Olin myös paikassa jota kutsuttiin Zarcaksi,* jääkaapissa. Siinä tuskassa kävelin, rukoilin, mutta saatoin tuntea, kuinka minä kylmetyin… kuinka minun sieluni oli jättämässä ruumiini ja kohoamassa ylöspäin. Rukouksessa Jumalalle huusin sisälläni: ”Herra, minä olen täällä ja kuolen Sinun vuoksesi; muista minua, oi Herra!” ja yhtäkkiä Kristus Vapahtaja ilmestyi viereeni, jumalallisessa valossa ja lämmössä. Hän oli vierelläni, kärsi minun kanssani – päällään vangin vaate ja kärsi, minun kärsimystäni. Ja silloin ymmärsin, että Jumala ei mittaa aikaa niin kuin ihmiset mittaavat, sillä kaikki tuntui kestävän vain hetken… ja tajuamattani aika kului ja sellin ovi avattiin ja vartijat tulivat hakemaan jäätynyttä ruumistani, mutta he eivät löytäneet sitä, sillä sitä oli lämmittänyt armo, Jumalan armo.”

Pyhän Vuoren Vanhus Gabriel: köyhyydestä ja rikkaudesta
Olen menettänyt kaiken paitsi sen, minkä annoin.
Omaani ei ole mikään, mikä on vain minulle itselleni.
Toimintakyvyttömän kädet ovat paremmat kuin saiturin kädet.
Tahdotko meidän tulevan köyhiksi, sinun ja minun? Kokoa itsellesi aarteita!
Tahdotko köyhtyä? Varasta ja tee työtä sunnuntaisin.
Tahdotko, että sinulla on kaikkea yltäkyllin? Jaa omastasi!
Tahdotko päätyä kerjäläiseksi? Talleta saamasi!
Tahdotko kuolla nälkään? Sulje silmäsi ja korvasi inhimilliseltä tuskalta ja onnettomuudelta!

”Suurinta iloa, jota elämässä tunnemme, on ilo, jota tunnemme ilon lahjoittaessamme!”
Pyhän Vuoren Vanhus Gabriel

Väärien panettelujen kohtaamisesta
Pyhä Paisios Athosvuorelainen kirjoittaa kirjassaan Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille:
Kun pinnalliset tai totuutta tahallaan vääristelevät pahat ihmiset panettelevat meitä tai tekevät meille vääryyttä, on hyvä, jos mahdollista, ettemme toivo löytävämme inhimillistä oikeutta vääryyden kohdistuessa henkilökohtaisesti vain meihin. Meidän ei liioin pidä sanoa ”Jumala rangaiskoon heitä”, sillä sekin on kirous. Meidän on hyvä antaa heille anteeksi koko sydämestämme ja pyytää Jumalaa vahvistamaan meitä pystyäksemme kantamaan panettelun taakan ja jatkamaan hengellistä elämää (niin kätkössä kuin mahdollista). Jatkakoot ihmiset, joiden tapana on arvostella ja tuomita, noita toimiaan, sillä niin he valmistavat meille kultaseppeleitä todelliseen elämään.
Autuaita ja kolmesti autuaita ovat ne, jotka pahantahtoisten ihmisten vääristelevien puheiden takia näyttävät ihmisten silmissä pronssista valetuilta, vaikka ovat puhdasta kahdenkymmenenneljän karaatin kultaa.
Voi niitä onnettomia, niitä kolmesti onnettomia, jotka ovat pronssia mutta joita jotkut kiillottelevat ja pettävät muita antamalla ymmärtää, että he ovat kultaa. (Tähän kategoriaan kuulun minä, onneton Paisios. Rukoilkaa puolestani!)

Mustikan kukinta on kärsinyt hallaöistä, saapa nähdä miksi sato muodostuu. Pihlajat kukkii hyvin ja puolukka, kyllä marjoja kuitenkin talveksi saadaan, jos ei ydinpommit ja laskeumat sitä estä.

Ananias

Suurinta rakkautta on rukoilla tuntemattomien puolesta
”Rukoile Jeesuksen rukousta ja tunne Kristuksen läsnäolo tiellä, bussissa, työssä, missä oletkin. Lue myös Jumalanäidin akatistosta. Lue sitä ulkomuistista eikä kukaan tajua, mitä teet. Ja kun rukoilet kuljettajan puolesta, kanssamatkustajiesi puolesta, heidän perheittensä ja ongelmiensa puolesta, silloin tunnet olosi todella hyväksi. Rakkauden korkein muoto on rukoilla jonkun puolesta, jota et tunne.”
Pappismunkki Eusevios Jannakakis (1910–1995)

Amerikan vanhus Efraim (1928–2019): Rauhan säilyttämisestä läheisten kesken
”Jos tahdotte, että teillä on rauha kotonanne, työssänne ja missä olettekin, nöyrtykää.
Milloin avioparienkin kesken syntyy riita? Milloin sanaharkat syntyvät? Silloin kun itsekkyys nousee vastustamaan toista itsekkyyttä. Ensin sanoo toinen, sitten sanoo toinen, sitten syttyy tuli, pian ilmaantuu ruutia ja niin koko perhe lentää ilmaan.
Mitä meidän pitää tehdä? Kun toinen näkee toisen ärtymyksen paisuttamana, sulkekoon suunsa, rauhoittukoon ja rukoilkoon hänen puolestaan. Sillä tavalla rauha koittaa.”

Kas tässä on kaikkein lyhyin ja helpoin tie pelastukseen.

Ole kuuliainen ja pidättyväinen, älä tuomitse, suojele mielesi ja sydämesi pahoilta ajatuksilta ja ajattele, että kaikki ihmiset ovat hyviä ja että Herra rakastaa heitä. Näiden nöyrien ajatusten ansiosta Pyhän Hengen armo tulee asumaan sinussa ja sanot: ”Herra on armollinen.”

Mutta jos tuomitset, nuriset ja rakastat oman tahtosi täyttämistä, niin vaikka rukoilisit paljonkin, sielusi köyhtyy, ja sanot: ”Herra on unohtanut minut.” Mutta ei Herra ole sinua unohtanut, vaan sinä olet unohtanut, että sinun pitää nöyrtyä, ja sen vuoksi Jumalan armo ei asu sielussasi. Sitä vastoin nöyrään sieluun se tulee helposti ja antaa sille rauhan ja levon Jumalassa. Jumalan Äiti oli kaikkein nöyrin, ja siksi häntä ylistetään sekä taivaassa että maan päällä.

Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen

”Kun Kain tappoi Aabelin, Jumala lähetti ylienkeli Mikaelin Aadamin luo kertomaan hänelle, mitä tehdä pojalleen Aabelille: Hautaamaan hänet. On Jumalan ilmoitus, että ihmisen täytyy palata maahan, kun hän kuolee. Se johtuu siitä, että luodessaan meidät Jumala otti maasta tomua ja tuohon kohtaan maata tuli kuoppa, tyhjiö. Tämä maahan tullut tyhjiö pitää täytää ja se tehdään meidän hautauksessamme. ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman,” sanoo Jumala. Kaikki toiset tavat – esimerkiksi vainajien polttaminen – ovat syntiä, eikä Jumala tahdo sitä. Kun meidät haudataan, me tottelemme Herran tahtoa ja saamme Armon, mikä on viimeinen tässä elämässä.”

Arkkimandriitta Efraim

Pyhä Paisios: Hengellisestä rakkaudesta
”Hengellinen rakkaus on luonnollisten sisarusten rakkautta ylempää, sillä sukulaisuus juontaa juurensa Kristuksesta eikä äidistä. Ne, joilla on tämä puhdas (jalo) rakkaus, ovat täynnä hyvyyttä, sillä heidän sisimmässään on Kristus ja heidän kasvoiltaan kuvastuu Jumaluus. Kristuksen rakkauden on luonnollisesti mahdotonta tulla sisimpäämme, ellemme poista rakkaudestamme itseämme ja anna rakkauttamme Jumalalle ja Hänen Kuvillensa ja anna itseämme aina toisille toivomatta, että muut antaisivat itsensä meille.”

Näyttänee siltä, että jehovantodistajista on suuri ryntäys ortodoksiseen kirkkoon…?

Vanhus Tadej Vitovnicalainen (1914–2003): Kovin herkät sielut joutuvat kärsimään paljon
”Kovin herkät sielut joutuvat kärsimään paljon, koska ne tuntevat olevansa täysin yksin maan päällä. Herra on sallinut meidän tuntevan näin, ikään kuin olisimme kaikkien hylkäämiä, jottemme tukeutuisi kehenkään tai mihinkään täällä maailmassa, koska mikään tällä planeetalla ei ole vakaata ja pysyvää. Vain Herra jumalallisessa luonnossaan on muuttumaton ja itsessään iankaikkinen. Sen tähden vain Hän on meidän tukemme elämässämme.”

Essexin luostarin perustaja pyhä Sofroni (k. 1993) aikamme tragediasta

”Kuulemme Jumalaa syytettävän kaikista sodista ja kaikista ongelmista, joita maailmassa on. Sen sijaan, että ihminen ristiinnaulitsisi itsensä kaikkine synteineen, hän ristiinnaulitsee uudelleen Kristuksen. Katso, tämä on meidän aikamme tragedia.”

Ananias, et ole kommentoinut mitään pitkään aikaan, oletko yhä maan päällä.

Kommentointini on jäänyt tosin vähiin, mutta sisäinen elämä on vilkastunut. Mailma näyttää kulkevan raamatun profetioinnin mukaisesti. Joka aamu herättyään, voi todeta olevansa vielä elossa ja maan päällä.

Metsän tuotteita on jopa kahdeksi vuodeksi tullut kerättyä. Ystäväni ortodoksi vanhus, piristyy aina kun poikkean hänen luonaan ja vien pellillisen mustikkapiirakkaa mukanani.

Jumalan kuva on jokaisessa ihmisessä, sielultaan ruhjoutuneimmassakin
”Mikä ihmisessä on pahaa, on satunnaista. Älkää halveksiko ketään, vaikka näkisitte heidän olevan kuinka moraalittomia, juoppoja ja Jumalaa pilkkaavia tahansa. Jumalan kuva on myös heissä jossain heidän itsensä sitä tietysti tiedostamatta. On luonnollista, että vihollinen tahtoo tahrata tämän kuvan.
Ei ole mitenkään helppoa nähdä Jumalan kuvaa niissä, jotka pilkkaavat ja käyttäytyvät petojen lailla. Heitä meidän kuitenkin pitää sääliä vieläkin enemmän, koska heidän sielunsa on ruhjoutunut korjaantumatta ehkä enää koskaan ja tuomiten heidän sielunsa ikuisiin rangaistuksiin…
Miten vaikeaa ihmisen onkaan rakastaa vihollistaan!”
Pyhä Gabriel Georgialainen (Urgebadze), Tunnustaja ja Kristuksen tähden houkka (1929–1995)