Kriittinen suhtautuminen on tärkeää kaikille

Olen seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa. Olen myös kommentoinut viestiketjuja anonyymisti. Nimettömyys on kuitenkin johtanut välillä siihen, että minua syytetään trolliksi, valehtelijaksi tms.

Nyt sitten loin tunnuksen. Kerron itsestäni, ajatuksistani ja avioliitostani. Jos kirjoitukseni on liian pitkä, lue vaikka vain 1 tai 2 viimeistä kappaletta.

Olen suomalainen, keski-ikäinen nainen. Olen naimisissa afrikkalaisen miehen kanssa, jonka uskonto on islam. Itse olen ateisti enkä näe islamissa paljoakaan hyvää. Mies ei ole koskaan tuputtanut uskontoaan minulle ja on itsekin alkanut lipsua tiukoista säännöistään nyt, kun on asunut Suomessa useita vuosia. Hän on kotoutunut hyvin, kävi Suomessa ammattikoulun ja tekee nyt ns. hanttihommia vakituisella työsopimuksella, varsin pienellä palkalla.

Itse ajattelen, että maahanmuuttoon ja islamiin täytyy suhtautua kriittisesti - aivan kuten kaikkiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ideologioihin. Länsimaissa on pidettävä kiinni siitä, että täällä saa loukata myös Muhammedia niin halutessaan. Se ei oikeuta minkäänlaisiin väkivallantekoihin tai kostoihin. Täällä saa sanoa, että ramadan on epäterveellinen tapa, jota ei voida suositella kenellekään. Kenenkään ei ole pakko pitää huivia päässään Suomessa, eikä kenelläkään ole oikeutta ottaa useita vaimoja.

Tiedän Suomessa tapauksia, joissa mies on vaimonsa pyynnöistä huolimatta ottanut 2-3 vaimoa. Tiedän tyttöjä, jotka pelkäävät isänsä raivoa, mikäli he ottavat huivin pois päästään kodin ulkopuolella - tai kotona, mikäli siellä on miespuolisia vieraita. Tiedän moskeijoista puheita, joissa on kerrottu, että Länsimaat ovat täynnä syntisiä ja pahoja ihmisiä, jotka eivät ole muslimien vertaisia millään tavoin. Tiedän moskeijoissa harjoitetusta rasismista, johon poliisi ei puutu: mieheni on joutunut usein arabimiesten haukkumaksi ja somalien solvaamaksi, sillä länsiafrikkalainen ei heidän mielestään ole saman arvoinen kuin muut ihmiset.

Miehenikin suhtautuu maahanmuuttoon kriittisesti. Erityisesti hänellä on huonoja kokemuksia Lähi-Idästä tulleiden kanssa toimimisesta. Hän ei myöskään ymmärrä, miksi Suomessa annetaan heille noin vain valtavat määrät tukia, ilmainen asunto jne. vaikkeivät he edes opiskelisi suomen kieltä. Hän on alkanut ajatella, että hänen kotimaassaan lapsia jatkuvasti synnyttävät naiset eivät ole saaneet elää elämäänsä lainkaan ja rahaa pyytävät sukulaiset ovat miehelleni suuri rasite. Hän toivoisi kotimaahansa muutoksia ja aikoo toimia asian puolesta, kun taas muutamme Afrikkaan. Hänen mielestään Suomen kannattaisi ehdottomasti katsoa huomattavasti tarkemmin, ketkä saavat maahan tulla ja kenelle myönnetään suomen kansalaisuus.

Mieheni tuntee myös ihmisiä, jotka ovat valehdellen läpäisseet suomen kielen testit ja ajokokeen. Miestäni suututtaa se epätasa-arvoisuus, jota Suomessa harjoitetaan valtion taholta: toiset saavat kaiken heti ja ilmaiseksi, toisille ei anneta minkäänlaista tukea elämän aloittamiseen uudessa maassa. Hänen kaltaisilleen ei kuitenkaan anneta Suomessa puheenvuoroa tai aikaa tiedotusvälineissä. Hän on ongelmallinen ihminen, sillä häntä ei voida haukkua rasistiksi, mutta ei hän ole suvaitsevainenkaan. Siksi hänet täytyy lakaista maton alle, kun puhe koskee maahanmuuttoa.