Pakkoruotsin kriitikkoja mustamaalataan vääristelemällä: "ette hyväksy muita kieliä, muita etnisyyksiä".
Mutta muuallakin hyväksytään muut äidinkielet, vaikka muistetaan, että on olemassa kieli, joka yhdistää kaikkia.
Ruotsissa prinssi Daniel kuvasi tätä sanomalla, että ruotsalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun. Hän lausui myös, että ruotsalaisuus ei katso ihonväriä tai aksenttia.
Myös Suomessa pitäisi voida puhua samoin: suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia!
Se yhteinen kieli täällä on suomi.
Mutta muuallakin hyväksytään muut äidinkielet, vaikka muistetaan, että on olemassa kieli, joka yhdistää kaikkia.
Ruotsissa prinssi Daniel kuvasi tätä sanomalla, että ruotsalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun. Hän lausui myös, että ruotsalaisuus ei katso ihonväriä tai aksenttia.
Myös Suomessa pitäisi voida puhua samoin: suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia!
Se yhteinen kieli täällä on suomi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mun mielestä suomalaisuus katsoo ihonväriä ja aksenttia. Afrikkalaisisista ja arabeista ei saa suomalaista sillä, että saavat kansalaisuuden ja ylipäänsä niitä kansalaisuuksia ei pitäisi myöntää niin heppoisesti kuin nyt myönnetään.
Ainakin koulussa niin arabi-, afrikkalais- kuin aasialaistaustaiset ovat vahvasti kasvamassa suomalaisiksi: hyvä suomen kielen taito ja aito ystävyys kotosuomalaisten kaverien kanssa.
Nimenomaan äidinkielentasoinen suomen kielen taito on suomalaisuuden avain.
Danielin puhe on erittäin hieno ja ajankohtainen!
"Suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia!"
Eiköhän tähän voida yhtyä kaikki.
Humaania realismia!
Suomen kieli on osa suomalaista identiteettiä, myös vähemmistöillä.
Myös vähemmistöjä Suomessa yhdistää suomen kieli.
Tämä on hienosti sanottu: suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia!
Tämän vuoksi koko Suomessa voi vain kaksi kieltä olla kaikille pakollisia (ei ole, mutta voisi olla): maan pääkieli suomi ja lingua franca englanti.
Kieli ei yhdistä minua (suomenkielistä) kehenkään suomenkieliseen automaattisesti, vaan yhteinen arvomaailma, tausta, kiinnostuksen kohteet, sama aaltopituus ym. tekijät saavat minut tuntemaan yhteyttä toiseen ihmiseen. Ihmisen kieli on tässä yhdentekevä asia.
Suomalaiset ovat keskenään hyvin erilaisia. On turha puhua kielestä v. 2019 yhdistävänä tekijänä. Näin oli ehkä 100 vuotta sitten.
Miten kieli sitten yhdistää ruotsalaisia?
Kyllä kieli yhdistää tänään vahvemmin kuin ehkä koskaan ennen, sillä nyt myös eliitti on suomenkielistä.
Katso nuoria kokoontumisissa ja tapahtumissa.
Nimenomaan sata vuotta sitten maassa oli paljon ruotsinkielisiä ummikkoja, joita ei yhdistänyt mikään suomalaisiin.
Arvosta ja Arvoista maailmalla puhuttaessa pitää ottaa huomioon se tosiasia, että arvopohjaa ei ole Suomeen viimeisimpinä vuosina tullut samanlaisen rynnäkön muodossa kuin v. 2015. Sitä kuitenkin tulee tasaisena virtana, joten ei se suomalaisten tummeneminen ole mihinkään muuttunut.
Arvoa tapaa nykyään enää vain juhlapuheissa, mutta arvopohjaa näkyy erityisesti kaupunkialueilla kaikkialla, mihin katseensa kohdistaa.
Kieli on kuitenkin yhdistävä tekijä kaikissa valtiossa. Danielin puhe tuossa alussa kertoi, että ruotsin kieli yhdistää Ruotsissa.
Näkeehän sen, että yhteinen kieli yhdistää esimerkiksi lapsia aivan oleellisesti. Siksi lapset pyrkivätkin nopeasti oppimaan yhteisen kielen.
On mukavaa olla aitoasuomalainen.
Svekkulit Pohjanmaalla eristäytyvät suomalaisista.
Mutta kielikylpy suomeksi nimeomaan pohjanmaan ruotsinkielissä kouluissa parantaisi alueen nuorten asemaa oleellisesti. Ei tarvitsisi lähteä niin monen Ruotsiin. Tilalle tulevat maahanmuuttajat ovat varmaan ihan mukavia, mutta ei heistä ole ylläpitämään sitä suvun ja läheisyyden verkostoa, joka muodostuisi paikallisten omista lapsista.
Kyllä kovasti ihmettelen, jos jonkun mielestä suomen kieli on merkityksetön kansallisen yhtenäisyyden kannalta. Jos näin olisi, niin meidänhän ei tarvitsisi koutouttaa ketään suomeksi vaan voisimme antaa uussuomalaisten elää täällä esimerkiksi englanniksi ja sopeutua itse vain yhä moninaisempiin kielivaatimuksiin.
Kieli on kotouttamisen kannalta tärkeä, koska jatkossakin pyrimme tarjoamaan palvelut kahdelle kotimaisella. Ei kototuttamista tehdä siksi, että kaikki ihmiset tuntisivat kuuluvansa yhteen suomen kielen välityksellä. Maailma on muuttunut moninaiseksi ja ihmiset sen myötä. Kieli on vain väline, kommunikoinnin väline.
Maistele sanaa kotouttaminen - mihin sanaan se perustuu?
Ruotsinkielisiä+palveluja+ei+voida+taata,+kun+ruotsinkielisten+määrä+on+niin+olematon,+alle+5%.
Koutouttaminen ei ole nationalistisessa hengessä suunnattua hypetystä suomen kielestä. Se on jotain ihan muuta. Sillä tähdätään selviytymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tietysti suomen kieli ja sen kantama kulttuuriperintö ovat meidän yhteinen ja rakastettu perustamme elämälle.
Sanotaan vielä, että ainakin nuorten kannalta yhteinen kieli on tärkeä. Se nähtiin esimerkiksi koulujen monikulttuurisessa Suomi100-juhlassa. Kieli, oli se, mikä yhdisti, minkä ympärillä ja minkä kautta iloittiin, vaikka yhteistä historiaa ei ollut.
On todella oleellista tajuta kielen merkitysken kasvavan, kun väestöstä suuri osa ei enää esivanhempiensa kautta koe yhteyttä maan historiaan. Silloin koko perintö konkretisoituu kielessä.
Jos ei tiedä esivanhempiensa historiasta mitään, niin kielikin on silloin pelkkä kommunikoinnin väline.
Ja eipä nuoret ihmiset juuri fantasioi kielellä, he ovat eläneet niin monikulttuurisessa ympäristössä, että nationalistinen kielen hehkutus ei kuulu heidän elämäänsä.
Suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia! - Tämä on hyvä!
Kuuluuko savon kieli samaan kieleen.