Olen hämmentyneenä seurannut, miten eräät ortodoksit ovat tällä keskustelufoorumilla asettuneet kritiikittömästi tukemaan ja puolustamaan Venäjän ortodoksista kirkkoa. Ei ole haluttu tunnustaa edes selviä tosiasioita, vaan on luokkaannuttu venäläisten puolesta vähäisestäkin kritiikistä. Huolestuttavinta on, että Suomen autonomisen ortodoksikirkon siirtäminen Moskovan alaisuuteen on saanut merkittävää kannatusta.
Toivottavasti tuollainen suhtautumistapa ei ole Suomen ortodoksisen kirkon virallinen linja.
Uskon perusteista voidaan olla samaa mieltä niin venäläisten, kuin maailman muittenkin ortodoksien kanssa, mutta on löydyttävä ryhdikkyyttä myös arvostella uskonveljiä, jos siihen on aihetta.
Venäjän ortodoksinen kirkko on esimerkiksi ummistanut silmänsä niiltä sortotoimilta, joita Venäjällä valtiovallan toimesta tai sen asiaan puuttumatta on kohdistettu vähemmistökansallisuuksien jäseniin (mm. suomensukuisiin mareihin). Kristillinen etiikka ei, ainakaan siinä katsanossa, kuin se länsimaissa ymmärretään, salli ihmisten erottelemista syntyperän mukaan.
On myös tarpeetonta loukkaantua patriarkka Aleksi II:sta kohtaan suunnatusta arvostelusta. Julkisuudessa on riittävän selvästi osoitettu, että hänellä oli neuvostovallan aikana läheiset suhteet silloisiin valtaapitäviin. Sehän oli suorastaan välttämätöntä, jos halusi toimia julkisessa tehtävässä. Asiat on nähtävä niiden oikeassa kontekstissa.
Emeritusarkkipiispa Johannes oli oikeassa, kun hän virassa olessaan halusi pitää yhteyksiä laajalti eri puolille ortodoksista maailmaa. Valitettavaa vain, että hän eläkkeellä ollessaan on halunnut profiloitua ainoastaan suomenruotsalaisten edustajaksi. Toivottavasti Suomen ortodoksisen kirkon nykyjohdolta löytyy laajakatseisuutta pitää hyviä ja tasapuolisia yhteyksiä koko ortodoksiseen maailmaan ja eri kirkkokuntiin.
Toivottavasti tuollainen suhtautumistapa ei ole Suomen ortodoksisen kirkon virallinen linja.
Uskon perusteista voidaan olla samaa mieltä niin venäläisten, kuin maailman muittenkin ortodoksien kanssa, mutta on löydyttävä ryhdikkyyttä myös arvostella uskonveljiä, jos siihen on aihetta.
Venäjän ortodoksinen kirkko on esimerkiksi ummistanut silmänsä niiltä sortotoimilta, joita Venäjällä valtiovallan toimesta tai sen asiaan puuttumatta on kohdistettu vähemmistökansallisuuksien jäseniin (mm. suomensukuisiin mareihin). Kristillinen etiikka ei, ainakaan siinä katsanossa, kuin se länsimaissa ymmärretään, salli ihmisten erottelemista syntyperän mukaan.
On myös tarpeetonta loukkaantua patriarkka Aleksi II:sta kohtaan suunnatusta arvostelusta. Julkisuudessa on riittävän selvästi osoitettu, että hänellä oli neuvostovallan aikana läheiset suhteet silloisiin valtaapitäviin. Sehän oli suorastaan välttämätöntä, jos halusi toimia julkisessa tehtävässä. Asiat on nähtävä niiden oikeassa kontekstissa.
Emeritusarkkipiispa Johannes oli oikeassa, kun hän virassa olessaan halusi pitää yhteyksiä laajalti eri puolille ortodoksista maailmaa. Valitettavaa vain, että hän eläkkeellä ollessaan on halunnut profiloitua ainoastaan suomenruotsalaisten edustajaksi. Toivottavasti Suomen ortodoksisen kirkon nykyjohdolta löytyy laajakatseisuutta pitää hyviä ja tasapuolisia yhteyksiä koko ortodoksiseen maailmaan ja eri kirkkokuntiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaah... missäs keskustelustringeissä täällä on kritiikittömästi moskovaa puolusteltu?
Tämä kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, miten helposti ja perustelematta voi syyttää melkein mistä tahansa. Puolustuksesta tulisi väkisin niin pitkä, ettei kukaan sitä viitsisi lukea ja lopuksi jäisi kuitenkin tunne siitä, kuinka se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
"Huolestuttavinta on, että Suomen autonomisen ortodoksikirkon siirtäminen Moskovan alaisuuteen on saanut merkittävää kannatusta."
Lienen ainoa, joka on toivonut kirkkomme siirtymistä Moskovan yhteyteen, mutta en varmasti ole ainoa, joka haluaisi kirkollemme täyttä itsenäisyyttä. Kukaan ei halua kirkon siirtymistä Moskovan alaisuuteen pysyvästi.
Kirkon itsenäistymisen edellytyksistä kaikki muut ovat kunnossa, mutta Suomessa on ortodoksisia seurakuntia, jotka eivät kuulu kirkkoon. Kaikki seurakunnat liittyisivät Suomen ortodoksiseen kirkkoon, jos kirkko siirtyisi takaisin Moskovan leiriin. Moskovalle ei olisi Suomen kirkon itsenäistyminen ongelma, mutta Konstantinopoli haluaa pitää jokaisen sielun hupenevassa parvessaan (eropaineita on muuallakin).
"Uskon perusteista voidaan olla samaa mieltä niin venäläisten, kuin maailman muittenkin ortodoksien kanssa, mutta on löydyttävä ryhdikkyyttä myös arvostella uskonveljiä, jos siihen on aihetta."
En muista lukeneeni protestanttien tuomineen Etelä-Afrikan rotusortoa tukeneita kirkkoja, kuka tuomitsi Yhdysvaltalaiset kirkot Vietnamin sodan aikana, tai Suomalaisia kirkkoja II maailmansodan aikana, kun kirkko vaieten hyväksyi armeijan julmuudet (nuoruudessa näin mieleen painuneen tilaston, jonka mukaan Japanilaiset tappoivat eniten sotavangeista (33 %) ja me olimme hyviä kakkosia 30 %. Korkeata lukua perusteltiin pitkällä matkalla rintaman ja takalinjan välillä. Oli paljon helpompi ampua vanki kuin viedä se 20 km päähän hiihtäen). Yleensä ei tuomita kirkkoja valtioiden tekemisistä.
"Venäjän ortodoksinen kirkko on esimerkiksi ummistanut silmänsä niiltä sortotoimilta, joita Venäjällä valtiovallan toimesta tai sen asiaan puuttumatta on kohdistettu vähemmistökansallisuuksien jäseniin (mm. suomensukuisiin mareihin)."
Kristittynä en voi hyväksyä ajattelutapaa, jonka mukaan olisi jotenkin pahempi asia vainota suomensukuisia mareja kuin esimerkiksi hottentotteja. Varsinaisesta asiasta olen samaa mieltä. Ortodoksinen perinne on hyvin tiukka moraalisissa kysymyksissä, mutta käytäntö on ajautunut kauas kanoneista (esimerkiksi sodassa tappanut tulisi pidättyä neljä vuotta ehtoollisyhteydestä, armeijan palveluksessa olevan papin tulisi luopua pappisvirasta …).
Suuret uskonnot (juutalaisuus, kristityt ja islamilaiset) lähtevät siitä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ihmisen elämän tarkoitus on tulla Jumalan kaltaiseksi. Ihmisoikeuksien takana on ajatus "Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu JÄRKI ja OMATUNTO ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä." Tiedän, että moni on erimieltä, mutta väitän ortodoksisuuden olevan teokraattinen uskonto ja ongelmana on eläminen demokraattisessa yhteiskunnassa.
Järki on kohotettu usein uskon sijalle ja jäljet ovat yhtä kauheita Ranskan suuressa vallankumouksessa, Lokakuun vallankumouksessa kuin Kolmannessa valtakunnassa.
Muistaakseni Ganhi sanoi, että hänen lukutaidoton äitinsä opetti oikeuksien syntyvän velvollisuuksien täyttämisestä. Kennedyn virkaanastujaispuheen kuuluisin kohta oli osapuilleen "älä kysy mitä Yhdysvallat voi tehdä sinun hyväksesi, kysy mitä sinä voit tehdä Yhdysvaltojen hyväksi." Lännessä velvollisuuksien täyttäminen käsitetään käskyksi lähteä ristiretkelle, meille se on käsky ottaa Jeesuksen risti. Kadottamalla elämän, voimme löytää sen.
"On myös tarpeetonta loukkaantua patriarkka Aleksi II:sta kohtaan suunnatusta arvostelusta. Julkisuudessa on riittävän selvästi osoitettu, että hänellä oli neuvostovallan aikana läheiset suhteet silloisiin valtaapitäviin. Sehän oli suorastaan välttämätöntä, jos halusi toimia julkisessa tehtävässä. Asiat on nähtävä niiden oikeassa kontekstissa."
Kirkkoa ei voi arvostella siinä toimivien ihmisten tekemisistä. Henkilökohtaisesti en tiedä asiasta mitään, sillä kukaan ei kerro minulle juoruja enkä lue roskalehtiä.
"Toivottavasti Suomen ortodoksisen kirkon nykyjohdolta löytyy laajakatseisuutta pitää hyviä ja tasapuolisia yhteyksiä koko ortodoksiseen maailmaan ja eri kirkkokuntiin."
Eiköhän seurakunnat edelleen nauti piispojen luottamusta ;-)
Kiitoksia kirjoituksesta. Tuli oikein hilpeä olo, kun joku piti minua merkittävänä.
En olisi kommentoinut kirjoitustanne, ellei se sisältäisi sotaveteraanejamme syvästi loukkaavaa ja perätöntä väitettä, jonka mukaan suomalaiset olisivat surmanneet viime mailmansodan aikana toiseksi eniten sotavankeja!
Tiedustelenkin, mihin tietolähteisiin kyseinen väitteenne perustuu?
Minun on myös tuotettava Teille pettymys: Tarkoitan "merkittävällä kannatuksella" laajaa kannatusta, enkä pidä siis Teitä erityisen merkittävänä henkilönä.
Aleksi II:sta ja hänen menneisyydestään ovat kirjoittaneet mm. Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat, joita ei ainakaan yleisesti pidetä roskalehtinä.
Kristitty ei voi käyttää moraalittomille ja rikollisille teoilleen perusteena toisten tekemiä vastaavia tekoja. Jos näin olisi, joutuisimme katkeamattomaan koston kierteeseen, kuten esimerkiksi Lähi-Idässä on valitettavasti käynyt.
Mitenkäs ortodoksia opettaakaan: "Osallistuminen Jumalasta eli jumalallistuminen (theosis) on ihmisen olemassaolon päämäärä." Kyllä kaiketi tähän päämäärään pääseminen käsittää pyrkimisen hyvään lähimmäisiä kohtaan ja pahojen tekojen tuomitsemisen, syyllistyvätpä niihin kuinka suuret ja mahtavat tahansa.
Miksei sillä (suomalaisten verisyydellä) voisi olla perusteluja kun esimerkiksi tiedetään, että Suomen sisällissota oli yksi maailmanhistorian verisimmistä. Esimerkiksi Espanjan sisällissodassa tapettiin saman verran porukkaa kun Suomessakin. Espanjassa siihen meni kolme vuotta ja Suomessa kolme kuukautta.
Vai niin.
Jos olisit Spartacus vaivautunut lukemaan, mistä viittaamasi keskustelu sai alkunsa, voisit hahmottaa asiaa hieman toisin. Kun asetettiin valinta Moskova vai Rooma, useimmat meistä, luonnollisestikin valitsivat Moskovan. Ei suinkaan kritiikittömästi, mutta kun lähtökohta oli tuo - ja sitä paitsi täysin teoreettinen lähtökohta,sillä käsittääkseni olemme hyvin topakasti Konstantinopolin alaisuudessa eikä meillä sinne suuntaan ole minkäänlaisia ongelmia.
Se joka on suuri, saa osakseen aina arvostelua. Tässä mielessä Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole mikään poikkeus. Meillä kenelläkään ei ole kuitenkaan riittäviä edellytyksiä arvioida objektiivisesti venäläisten tekoja ja tekemättä jättämisiä. Onneksi, Spartacusta hiukan mukaillen, Suomen ortodoksisen kirkon nykyjohdolla on ENEMMÄN laajakatseisuutta pitää yhteyksiä tasapuolisesti ortodoksiseen maailmaan
KUIN kirkon yksittäisillä jäsenillä : )
Lämpimät kiitokset Heimo Huimalle erinomaisesta kommentista.
Minä en ole arvostellut, mutta kauhistellut uskonveljeäni, mutta sellainen ei tunnu olevan
sallittua tässä konstantinooppolin kirkossa.