Onko enää muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa SSRI-lääkkeet?

Minulla on jonkinasteinen paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön yhdistelmä jota voisi varmaan kuvailla keskivaikeaksi. Olo on päivästä ja tunnista toiseen aika surkea, fyysisesti olen jännittynyt ja ikään kuin jossain valmiustilassa, jatkuvasti huimaa ja silmissä on ikäviä häiriöitä katseen kohdistamisessa, välillä on parempia hetkiä ja välillä paniikkihäiriön puolelle lipsuvia. Kokonaisuutena selvästi enemmän kuitenkin yleinen ahdistuneisuustila. Psykiatri määräsi jo kuukausia sitten mirtazapinia, jonka jätin kuitenkin aloittamatta. Ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin, että mielialalääkkeiden aloittamista ennen kannattaa kokeilla ensin kaikki muu mahdollinen ja sivuvaikutukset pelottavat.

Nyt olen viime kuukaudet pyhittänyt oikeastaan kaikille mahdollisille keinoille ja elämäntapamuutoksille, eikä olo ole sitkeästä yrittämisestä kohentunut.

Yritetty on mm.:

-2kk loma (olin vain entistä ahdistuneempi kun on liikaa aikaa ajatella)
-Erittäin runsas liikunta eri muodoissa
-Meditaatio, mindfulness, jooga
-Lisäravinteet, vitamiinien, kalaöljyn, yms saannin optimoiminen
-Erittäin runsas lepo, 10h yössä kuukausikaupalla
-Psykiatrilla käyminen, psykiatri veti lähinnä herneet nenään kun sanoin etten halua vielä aloittaa lääkkeitä ja mitään vähänkään hyödyllistä ei tullut keskusteluissa joten lopetin sen (hirveän kallista ja hyöty olematon)
-Aivojen magneettikuvassa käyminen ja kaiken mahdollisen testaaminen varmistuakseni siitä, ettei taustalla ole jotain sairautta
-Neurologinen tutkimukset (ei löydöksiä)
-Avautuminen kavereille, sukulaisille ja psykologille, jolla tunsin olevan jotain mieltä keventävää vaikutusta mutten niinkään hyötyä itse oireisiin.
-Fysioterapia ja niskan kuntoutus (ei mitään selittäviä löydöksiä)
-Propral, ei mitään vaikutusta
-Varmaan jotain muutakin mitä nyt unohdin

Tämän prosessin kiteyttäisin niin, että oloni on kokonaisuutena siinä mielessä kevyempi että en koe tätä ahdistuneisuushäiriötä enää niin pahana asiana vaan olen jossain määrin hyväksynyt sen ja pystyn välillä ajattelemaan muutakin, mutta itse oireisiin (jotka ovat edelleen aivan helvetillisiä) ei ole ollut millään mitään vaikutusta. Asiat joista ennen nautin eniten kuten matkustelu ovat yhtäkkiä pahimpia oireiden laukaisijoita.

En ole koskaan käyttänyt huumeita tai mitään vahvoja lääkkeitä. Uutena oireena mukaan on tullut viime viikkoina hirveää hengenahdistusta ja siitä seurannut liikahengittäminen mikä taas on estänyt liikunnan aika pahasti. Sitäkin on nyt tutkittu eikä syy ole allergia eikä mikään muukaan vaan ilmeisesti sekin on sitten taas tämän paskaolon syytä. Voin kertoa että ei ole kovin herkullista ahdistuneisuushäiriöisenä vielä 5 sekunnin välein ajatella ”saankohan nyt henkeä, entä jos tukehdun”. Väsyttää myös koko ajan, varmaan liittyy jotenkin hengitysongelmiin sekin ja illalla tosi vaikea nukahtaa kun henki kulkee makuuasennossa vielä huonommin. Mitään uniongelmia ei muuten ollut.

Siispä olen vähän alkanut kallistua että pitäisikö näille SSRI-lääkkeille antaa mahdollisuus. En koe tarvitsevani mitään bentsoja, koska minulla ei ole mitään hirveän pahoja yksittäisiä kohtauksia, vaan haluaisin jotenkin ”tasapainottaa” oloni niin ettei täysin jatkuva oloni olisi viidellä eri tavalla ahdistunut vaan jossain määrin normaali. Olisin valmis ottamaan vastaan jotain sivuvaikutuksiakin tästä päästäkseni mutta kun 5 minuuttia googlaat sivuvaikutuksia kuulostaa siltä että näistä napeistahan sitä vasta sekoaakin.

Kun lukee esim näitä keskusteluja, tuntuu että tosi monet ovat hyvin ehdottomia että lääkkeitä ei missään nimessä pitäisi käyttää koska psyyke sekoaa, niistä ei pääse eroon, tulee vaan pahempi ahdistus, jne jne. Sitten on kauhea määrä ketjuja joissa ihmiset kertovat sivuvaikutuksistaan, joihin kuuluvat kaikki oireet mitä minulla jo on mutta pahempina ja bonuksena seksihalujen menemistä, hirveää lihomista sun muuta hauskaa. Lääkeyhtiöiden ja yhteistyökumppanien sivulla taas tietty ihan vastakkaista tietoa ja suunnilleen luvataan että mitään sivuoireita ei tule, kuten psykiatrinikin lupasi.

Siispä kysyn: löytyisikö jostain jotain oikeasti puolueetonta keskustelua, tilastodataa tai vastaavaa siitä, millainen prosentti esimerkiksi saa niin pahoja sivuoireita että joutuu lopettamaan SSRI-lääkkeet? Oletan, että netin keskusteluista saa kuitenkin väärän kuvan, koska varmasti tosi suuri osa pahoja sivuvaikutuksia kirjoittaneista kirjoittelee kun taas ne, jolle lääkkeet ovat oikeasti auttaneet eivät vaivaudu postaamaan. Käytännössä haluaisin vähän punnita todennäköisyyksiä ja riskin ja hyödyn suhdetta ennen kuin alan pillereitä mättämään naamaan.

Ja onko jotain tiettyä lääkettä, jonka voisi kuvitella olevan mahdollisimman sopiva nimenomaan yleisen ahdistuneisuushäiriön hoitoon ja mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin? Tuntuu että tätä mirtazapinia on määrätty lähinnä unilääkkeeksi mitä pidän ihmeellisenä koska mitään uniongelmia (paitsi nyt tämä hengenahdistus) minulla ei ole.

Olen 30v perusterve mies.

Kiitos!