Olen vähän ymmälläni elämästäni. Olen lapsena ns. Kuollut. Koin jotain ihmeellistä. Tästä ei vanhemmat puhuneet, kuolemasta.
Näin pahoja painajaisia ja pelkäsin sitä pimeyttä mitä silmät näki kun suljin ne. Sain toistuvia unihalvauksia, elin pelossa, en halunnut nukkua, mutta huusin mielessä enkeleitä, jotta saisin nukkua. Toisaalta taas sain elämääni jotain käsittämätöntä, koin jotain kirkkautta mitä halusin jakaa muille. En edes tiennyt miten, mutta yritin aina vain muille ihmisille saada hauskaa. Tämän takia koulun käyminen oli haastavaa, koska olin saanut kaiken tiedon ja ymmärryksen kuinka pitää elää (ymmärsin Jumalan olemassa olon ja sen takia se materiaali oli turhauttavaa ja koulussa elämän haaskaaminen).
Olen silti SILTI sotinut Jumalaa vastaan, tehnyt KAIKKI synnit ja haukkunut Jumalaa ryhmässä.
Tästä olen miettinyt, että ihmiset ympärillä ei vain käsitä mitkä voimat täällä vaikuttaa meihin. Olin liian hauras muiden ihmisten voiman alla vaikka sisällä kylvi viha sitä kaikkea vastaan mitä ihmiset sokeuttaan tekevät.
Tuskissani olen kierinyt. Olen hävennyt ja vihannut tekojani.
En edes tiedä miksi kirjoitan. Tämä kaikki on vain niin merkillistä. Enkä tiedä uskoako Jeesukseen, vääriin profeettoihin kun ei saa tukeutua, siispä en sokeana tätä halua tehdä, kun tiedostan saatanan sekoittavan meitä. Uskon että hän on elänyt.
Haluan elää puhtaasti Jumalan mukaan, nyt elämä on merkityksettömän tuntuista, kun olen Luojaa vastaan heittänyt kiviä. Koen etten ansaitse enää sitä helppoa elämää, en sitä omantunnon puhtautta ja iloa. Olen vain pilattu sielu kehossa joka odottaa maahan joutumista.
Näin pahoja painajaisia ja pelkäsin sitä pimeyttä mitä silmät näki kun suljin ne. Sain toistuvia unihalvauksia, elin pelossa, en halunnut nukkua, mutta huusin mielessä enkeleitä, jotta saisin nukkua. Toisaalta taas sain elämääni jotain käsittämätöntä, koin jotain kirkkautta mitä halusin jakaa muille. En edes tiennyt miten, mutta yritin aina vain muille ihmisille saada hauskaa. Tämän takia koulun käyminen oli haastavaa, koska olin saanut kaiken tiedon ja ymmärryksen kuinka pitää elää (ymmärsin Jumalan olemassa olon ja sen takia se materiaali oli turhauttavaa ja koulussa elämän haaskaaminen).
Olen silti SILTI sotinut Jumalaa vastaan, tehnyt KAIKKI synnit ja haukkunut Jumalaa ryhmässä.
Tästä olen miettinyt, että ihmiset ympärillä ei vain käsitä mitkä voimat täällä vaikuttaa meihin. Olin liian hauras muiden ihmisten voiman alla vaikka sisällä kylvi viha sitä kaikkea vastaan mitä ihmiset sokeuttaan tekevät.
Tuskissani olen kierinyt. Olen hävennyt ja vihannut tekojani.
En edes tiedä miksi kirjoitan. Tämä kaikki on vain niin merkillistä. Enkä tiedä uskoako Jeesukseen, vääriin profeettoihin kun ei saa tukeutua, siispä en sokeana tätä halua tehdä, kun tiedostan saatanan sekoittavan meitä. Uskon että hän on elänyt.
Haluan elää puhtaasti Jumalan mukaan, nyt elämä on merkityksettömän tuntuista, kun olen Luojaa vastaan heittänyt kiviä. Koen etten ansaitse enää sitä helppoa elämää, en sitä omantunnon puhtautta ja iloa. Olen vain pilattu sielu kehossa joka odottaa maahan joutumista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jumala on olemassa. En vain tiedä mitä minun pitää tehdä. Elää vain? Ilman syntiä? Se on hankalaa, mutta haluan yrittää.
Kaikkea hyvää polulle teidän ihmiset!