Miksi me muuten olemme "liitetyt" tähän tuotantokoneistoon? Miksi me raadamme lähes hautaan asti ja tuotamme orjatyövoimamme kautta pääomaa? Siis mehän olemme nykyajan orjia työssä, se on vain niin hienostunutta ja hienovaraista, että emme enää miellä sitä sellaiseksi, koska meidät pidetään tyytyväisinä, meille on annettu etuja ja etuisuuksia... mutta olemmeko paratiisissa? kuka säätelee miten saamme elää ja olla ja kuinka suuri ja todellinen on yksilön vapaus?
Onko yksilön vapautta? Kuinka pitkälle minulla yksilönä on oikeus asettaa kyseenalaiseksi tämän koneiston arvot?
Onko yksilön vapautta? Kuinka pitkälle minulla yksilönä on oikeus asettaa kyseenalaiseksi tämän koneiston arvot?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Jopa naisetkin ovat joutuneet myymään sielunsa orjuuteen kapitalismin alttarille ja siunattu perheenäidin arvokas työ on tehty miltei kielletyksi.
Ei työnteossa ole mitään vikaa, vaan siinä miten meidät ihmiset on tehty sukupuolesta riippumatta muuten, vain "tuottamaan"... paljon puhutaan ihmisarvosta ja yksilön vapaudesta... mutta työiässä oleva tai siihen työikään mahdollisesti tuleva, on yhteiskunnalle todellisesti hyödyllinen, kuka tekee työt kun tekijät loppuvat suomesta, nehän pitää vaikka tuoda halpamaista tuottamaan... valuuttaa, tulevaisuudessa vielä halvemmalla kuin nyt on... osakekurssit tottakai vaativat sitä ja "kasvava työvoimapula".
Työelämään osallistumalla juuri pidämme yllä tätä elintasoa ja hyvivoitiamme. Yksittäinen ihminen on kuin pieni osanen suuuuuuressa koneessa.
Vastavuoroisesti voinen kysöistä. Olisitko valmis luopumaan kaikesta siitä mitä meillä on. Koulutus, terveydenhoito korkeatasoinen hoitoineen ja tieverkostosta ja ravintoon liittyen jne....
Ihminen / me näitä tuotamme.
m.l
Se voitaisiin tehdä muuten kuin pyllistämällä suurille markkinoille ja herroille ja yhtiön pomoille, osingon voiton tavoittelijoille? vai?
Tarkoittaneeko se, että meidän tulee luopua... ehkä se tarkoittaa, jos puhumme oikeudenmukaisuudesta, se varmaan ajaisi alas kaikki rakenteet.
En varmaankaan olisi valmis itse, tai voisin elää oman maan porkkanoilla itse, mutta olisinko valmis ajamaan alas elintasomme tulevilta sukupolvilta... tämä on vähän kuin lotteryä pelaisi Jumalan kanssa, kun on sattunut syntymään tänne parempiin oloihin... jokainenhan tahtoo aina parempaa, usein ihmiset kun puhutaan elintasopakolaisuudesta, niin tulevat paremman elämän toivossa... mutta jos kaikki tulevat paremman elämän toivossa, ne rakenteet romahtavat kuitenkin, jos niistä jotka tulevat paremman elämän toivossa, eivät tee työtä sen eteen vaan tulevat loisimaan... ja sama loisiminenhan se tietenkin käsittää myös meidät jo maassa elävät, että tuet on tarkoitettu, jos jostain syystä ei pysty pitämään kasassa jaksamista fyysisesti tai psyykkisesti jne...
Mutta, tottakai ajatuksessasi on ihan lankakin mistä ottaa kiinni... mehän olemme ihmiset loppuviimein itsekkäitä, minäkin, koska se olisi aikamoinen katastrofi tälle sukupolvelle siirtyä yli viisikymmentä vuottakin taaksepäin kehityksessä.
Sanoitpa hyvin. Kuka ymmärtää ja kellä on käsitystä siitä, mihin naisten työelämään lähtö ja oman karriaarin luominen on vienyt naiset itsensä ja heidän lapsensa sekä koko perheen, mies mukaan lukien. Kaikki kärsivät siitä ja se on maailman mielestä normaalia perhe-elämää, - että on kaikki sekaisin. Kuka kaiken on sekottanut? Kuka on sekottaja?
. Nykyisin naiset synnyttävät lapsia tähän maailmaan. Sitten he vievät lapsensa naapuriin naapurin hoidettavaksi koska heidän itsensä pitää mennä töihin, jotta he ansaitsisivat rahaa, jolla maksaa vieraalle ihmiselle lasten hoito. Isät ja äidit ovat tutkimusten mukaan omien lastensa kanssa korkeintaan pari tuntia päivässä. Vieraat kasvattavat lapset. Aika hullua hommaa!
Yhteiskunta ei pyöri ilman että jokainen tekee osuutensa. Me kaikki kontribuoimme työn kautta myös yhteiskunnan ja turvaverkkojen ylläpitämiseen.
Itse näen työllä paljon muutakin arvoa. Se on antanut mm. haasteita, mielenkiintoisia kokemuksia, sosiaalisia suhteita ja pitänyt ennen kaikkea henkisesti vireänä. Puhumattakaan hyvästä mielestä silloin kun on saanut myös nähdä työnsä tuloksia.
En ole koskaan ollut orja. Myyn osaamistani yhteiskunnalle tiettyyn hintaan. Ja vastineeksi siitä olen saanut palkan lisäksi myös arvostusta ja paljon muuta hyvää.
Saanko kysyä minkä alan edustaja olet?
Ajattelin sanomisiasi, että sinulla on varaa sanoa, että voit myydä osaamistasi...monille, työn saaminen, ei ole itsestäänselvyys eli se että sanoo, että voi myydä osaamistaan, ehkä jo antaa viitteitä, johonkin ammattiin, jossa on saanut toteuttaa enemmän omia intressejään... toisille työ... on työtä... eikä työpaikan sosiaaliset suhteet välttämättä kaikille lainkaan korvaa niitä sosiaalisia suhteita, joita voisi saada ihan muualla elämässään.... monille työpaikan työtoverit, ovat työtovereita ja on sitten erikseen, muu elämä... tai niin minulla on ollut ja monilla ihmisillä jotka tunnen... eli työstä ei ole tullut tavallaan jotain suurempaa elämisen jatketta, jota ei voisi periaatteessa vaihtaa joksikin toiseksi ja samoin ne työkaverit jäisivät sinne entiseen työhön ja harvoin löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa, ehkä vapaa-ajallakin olisi yhteyksissä. Näin niinkuin tavallisena ihmisenä ja kulkijana ajattelen... ei ainakaan minulle työ ole ollut noin suuri "seikkailu", miltä se kertomanasi kuulostaa... oletko se nainen, joka teki siellä ulkomailla kaikkea diplomatia juttuja... en muista nimimerkkiä....
Nyt muistankin... siis oletko capiche? hän tuntui aina saaneen mitä mielenkiintoisimpia seikkailuja Herran avulla ties missä pommipaikoissa... ja oli hirveen tyytyväinen elämäänsä ja kaikkeen... no, en haluaisi ehkä tehdä itse samaa... mutta hän antoi kuvan kuin elämä olisi seikkailu töineen ja kaikkineen... ja minä koen, että normaalisti elämässä... työtä nyt vaan tehdään ja sillä sipuli, ei siihen liity mitään suurempaa "unelmaa"... kun elämä ei nyt ole sen kummempaa...
"Kuka ymmärtää ja kellä on käsitystä siitä, mihin naisten työelämään lähtö ja oman karriaarin luominen on vienyt naiset itsensä "
On vienyt erittäin mielenkiintoiseen ja palkitsevaan elämään, josta ei päivääkään vaihtaisi pois.
Useimmilla lahjakkailla ja työssään menestyneillä naisilla on hyvin kasvatetut ja koulutetut lapset, jotka ovat saaneet parhaat mahdolliset eväät elämää varten. Ja heidän miehensä ovat ylpeitä vaimoistaan ja heidän saavuksistaan.
Ne, jotka on tarkoitettu erilaiseen elämään, saavat tietenkin elää omalla tavallaan. Vaikka asua kaikessa rauhassa takahikiällä, keskittyä lasten kasvattamiseen ja harrastaa pitsinnypläystä. :) Mutta ei voi vaatia, että kaikki elävät samanlaista elämää.
Sillä Luoja loi joistakin naisista tavallisia, toisista älykkäitä ja joistakin huippuälykkäitä. Ja niitä lahjoja on tarkoitus elämässä käyttää, jotka on saanut. Jos lahjojaan ei saa käyttää, niin se johtaa lähes poikkeuksetta masennukseen ja turhautumiseen.
Sama koskee tietenkin myös miehiä. Tiedän, että monet miehet tarvitsevat haastavan työn lisäksi myös naisesta älyllistä vastusta. Muuten he ikävystyvät. Ne, jotka tarvitsevat naisesta erilaisia asioita löytävät varmasti omiin tarpeisiinsa sopivan kumppanin.
Tärkeintä on tietää kuka minä olen ja mitkä ovat minun lahjani. Sen jälkeen voi löytää oman paikkansa elämässä. Silloin ei myöskään tarvitse pohtia tai hallinnoida niin hirveästi muiden elämää. :)
Mitä väliä sillä on? Asenne ratkaisee.
Ei se ole mielestäni sama... tai en tiedä, mutta tarvitseeko mielestäsi olla tyytyväinen työhönsä ja voiko nähdä, että korkeammasti koulutetut ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä? Ainakin itse ajattelen, että alemmasti koulutetut yleensä tekee raskaampaa työtä fyysisesti, mihin korkeammasti koulutettujen ei tarvitse "liata käsiään", en tarkoita tätä jonain yksi yhteen olevana asiana"... mutta on eri asia olla esimerkiksi perushoitaja tai laitossiivooja kuin esimerkiksi tutkijana jossain tiedekunnassa? vai eikö mielestäsi?
Eli on sillä väliä. Minä olisin tyytyväinen varmaankin jos saisin miettiä mikä jakauma menee minnekin benomin genomin jakaumaan... mutta ei nyt vaan ole riittävästi ollut aivoja sellaiseen. Eikä se tarkoita, että olisi kateellinen, mutta aina sanotaan pienipalkkaisille duunareille, että asenne ratkaisee, vika itsessä.
Miksi muuten aina arvostelijoita soimataan kateudesta tai vihasta... tai miksi ei saa esitää negatiivisia argumentteja? Miksi se on kuin vihervasemmistovassarin oppikirjasta tulla sanomaan, että "sinä osaamaton duunari, ole nyt innokas työntekijä ja iloinen" :)
olet siis korkeakoulutettu, yliopiston käynyt?
Se on asennekysymys. Minulla oli kollegoja, jotka kärsivät itsesäälistä ja ihmettelivät, kun ura ei edisty..
Oma elämäni on taas Jumalan johdatuksen tulosta. Haasteita on toki ollut, eikä duunikaan ole ollut aina herkkua. Marisin tylsinä pitämistäni duuneista joskus nuorena. Mutta Jumala sanoi, että kuules likka, kaikki työ on tehtävä niinkuin Jumalalle. Ja se meni ihme kyllä perille.
Ajatus työn tekemisestä Jumalalle sai aikaan asennemuutoksen. En osannut kuvitella ollenkaan sen seurauksia. Kohtapuoliin aloin kuitenkin saada mielenkiintoisia työtarjouksia oikealta ja vasemmalta. Ilman itseäni mihinkään tyrkyttämättä. Ja Jumala ilmoitti minulle mihin niistä piti kulloinkin suostua.
Olen tosiaan kiitollinen siitä matkasta jonka olen saanut Jumalan johdatuksessa myös työelämässä tehdä. Jumalan lapsena en ole koskaan ihmisten orja. Kohtaloni on koko ajan isommissa käsissä.
Myyn siis palveluja palkkaa vastaan. On ihan sama mitä ne palvelut kulloinkin ovat. Ajattelisin samoin myös siivotessa.
Capiche... joskus olen ajatellut, että Jumala, rakas Isä... tuolle Capichelle tulee kaikkea mielenkiintoista elämään, sinä johdatat ja tuot hänen eteensä elämää...
ja kun itse olen väsynyt, ja koetan muuttaa elämääni viimeisilläkin voimilla, ei Jumala auta... mutta hyvä ja olen onnellinen ihan aidosti sinun puolestasi, että olet saanut elää Jumalan tuomana mitä siunatumpaa ja rikasta elämää, mutta onko se hyvä argumentti kärsijöille että se on sinun asennekysymyksesi... kun kerran toisaalta todistat, niiden tilaisuuksien olleen Jumalan siunaus... joka päivä odotan Jumalalta vastauksia ja tilaisuuksia, tehdä asioita, jotta voisin elää samanlaista elämää kuin sinäkin ja voisin kirjoittaa muille kärsijöille... "että se on asennekysymys"
"mutta on eri asia olla esimerkiksi perushoitaja tai laitossiivooja kuin esimerkiksi tutkijana jossain tiedekunnassa? vai eikö mielestäsi?"
Periaatteessa kyllä. Mutta ei aina.
Minäkin olen siistin sisätyön lisäksi joutunut töissä siivoamaan, muuttamaan, ajamaan kuorma-autoa, korjaamaan sähkölaitteita, tekemään asennuksia ja tosiaan evakuoimaan sodan alta porukkaa. En tietenkään Helsingissä....:)
Enkä yritä sanoa, että työnteosta on pakko tykätä. Mutta huomasin itse, että jos opettelee tykkäämään ja suhtautuu huumorilla, niin elämä on huomattavasti rattoisampaa.
Eikö yhteiskunnassa ole esimerkiksi ongelmia siinä, miten työtä suoritetaan?...mitä se tekee sinun mielestäsi työn motivaatiolle esimerkiksi se, että kokee suorittavansa työtä, eikä se enää ole motivoivaa sen vuoksi? voiko siinä tilanteessa huumori kaiken voittaa... toki se paljon pelastaa... mutta onko muutettavia asioita, joita voisi yhteiskunnassa rakentaa toisentyyppisiksi, elämme suoritusyhteiskunnassa... toki ei kukaan jaksaisi työtä, jossa ei ole työtäkään tehtäväksi, en minä esimerkiksi pidä peukaloiden pyörittämisestä.... mutta kaikki ei ole mustavalkoista, niinkuin annat ehkä mieletäni hieman ymmärtää, että kyse on aina asenteessa.... paljon on varmasti parannettavaa monella sektorilla.
Minä en ole sähköasentaja enkä osaisi asentaa sellaisia enkä alkaisi ilman asiantuntevaa koulutusta, en myöskään osaisi ajaa kuorma-autoa, eikä minulla ole vaadittavaa korttiakaan siihen.... toki olisin muuten valmis niitäkin töitä tekemään... onko siis kyse motivaatiosta... kuitenkin yhteiskunnassa koskee turvallisuusmääräyksetkin ja on se omallekin turvallisuudelle tärkeää, ettei tee sellaista mitä ei oikeasti osaa... motivaatio?
Millä tavalla se eroaa, jos alkaa ajatella, tekevänsä työtä Jumalalle eikä vain siksi, että tehdään työtä koska tehdään työtä... onko se päätös... "ahaa, alan tekemään työtä Jumalalle" ja miten sitä normaalia työtä mitä tekisi muutenkin, Jumalalle tekemällä, mitä siinä muuttuu?
Oletetaan siis, että kuuntelen argumenttisi ja ymmärrän, että kyse on asennevammasta minun suhteeni, etten ole tehnyt tähän asti oikealle taholle sitä työtä, eli Jumalalle... no, jos päätän nyt, että alan tehdä työtä Jumalalle... ihan siis oikeasti, niin... muuttuuko jokin? Voitko luvata 100 prosenttisesti, että alan nähdä elämäni kaikkineen ja siinä olevan suorittamisen kaikkineen, jotenkin arvokkaampana? ja negatiivisuuteni muuttuu positiiviseksi energiaksi?
"mutta onko se hyvä argumentti kärsijöille että se on sinun asennekysymyksesi.."
Minunkin elämässäni on ollut harmaata arkea ja todella isoja haasteita. On tänäkin päivänä. Ja Jumala antaa asennekasvatusta juuri arkielämän haasteiden keskellä.
Kerroin kommentissani vain mikä muutos tapahtui omassa elämässäni kun suostuin Jumalan puhuttelun jälkeen luopumaan negatiivisuudesta. En suinkaan saanut hetkessä positiivisuuden lahjaa, vaan jouduin korjaamaan tietoisesti asennettani.
Ja todennäköisesti minäkin valittaisin täällä elämäni kurjuutta, ellen olisi kuunnellut tuolloin Jumalaa. Koen, että se oli minun elämässäni merkittävä "vedenjakaja". Eikä sillä ollut vaikutusta vain työhän vaan koko elämään.
Uskon, että Jumala haluaa tehdä meidän kaikkien elämässä hyviä asioita. Jumalan rauha ei riipu olosuhteista. Hyvästäkin duunista joutuu aikanaan luopumaan. Ja menevästä elämästä saattaa joutua siirtymään hiljaisuuteen. Mutta Jumala on läsnä kummassakin.
Raamattu kehottaa: "kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne niin kuin Herralle eikä ihmisille."
Se tarkoittaa , että asiat tehdään parhaan kyvyn mukaan valittamatta ja nurkumatta, myös silloin kun pomo ei ole vahtimassa. Sillä Yläkerran Pomoa ei voi pettää.
Asennemuutoksella on sellainen sivuvaikutus, että tuollaiset työntekijät ovat lähes poikkeuksetta kysyttyjä. Mutta tärkeämpää on loppupeleissä se mitä oman pään sisällä tapahtuu.
Negatiivisuus vie valtavasti mielen energiaa. Jos siitä onnistuu luopumaan, niin se energiaa vapautuu ja jopa ajatukset kirkastuvat. Aivotutkijoiden mukaan negatiiviset ajatukset ja asenteet lisäävät stressihormonien tuotantoa, mikä vaikuttaa edelleen aivotoimintaan.
Minun puolestani saatte toki negata vaikka maailman tappiin.:) Kerroin vain mikä vaikutus asennemuutoksella oli omaan elämääni. En syyllistääkseni ketään, vaan herättääkseni ajatuksia.
"..mitä se tekee sinun mielestäsi työn motivaatiolle esimerkiksi se, että kokee suorittavansa työtä, eikä se enää ole motivoivaa sen vuoksi"
Minä motivoin itseäni katsomalla sitä mielestäni typerää duunia osana isompaa kokonaisuutta. Jos se ei onnistuisi, eikä muutosta olisi näkyvissä, harkitsisin alan vaihtoa.
Tarkoittaako aloittaja, ettei ihmisen tulisi tehdä ansiotyötä? Liittyä - kuulua työväestöön.
m.l
Kirjoitin edellä, että ei työnteossa ole itsessään mitään vikaa... aloituksen on tarkoitus herättää ajatuksia... jos kerron itsestäni hieman, niin... olen lapsesta asti pohtinyt hyvin syvällisiä elämän asioita ja ehkä ns. normaalin ihmisen on vaikea ymmärtää, asioiden syvempiä tarkoituksia... mutta ajatteleeko ihmiset yleensä koko järjestelmän mädännäisyyttä... leikkurit saavat leikata ja viedä palkkaa alas tai jos sitä ei leikata suoraan palkasta, se tehdään välillisesti, että ostovoimamme kapenee... ja kuka kerää voitot?
tämä yhteiskuntamme oikeasti on orjayhteiskunta, mutta se on niin taitavasti peitetty meiltä, että emme sitä sellaiseksi edes myönnä tai miellä, vaan kuvittelemme yksilönvapautemme olevan rajoittamaton.... ei se välttämättä ole niin, vaikka länsimaisissa yhteiskunnissa vapautemme on, pidemmälle vietyä.
Kuka päättää meidän asiamme? ja onko päätökset tehty demokraattisen enemmistön kautta? tarkoittaen kaikkien ihmisten enemmistö päätöksen kautta? meillä on edustajat, kansainvälisesti meillä on edustajia... ja... onko heissä mahdollisesti lobbareita yhtiöille joukossa? omaa etua tavoittelevia? ihminen on ihminen... miten paljon meitä pieniä työläisiä ajatellaan?
Itse näen selkeänä, miten yrittäjän tulee saada voittoa yritystoiminnastaan eli olisi jo väärin, jos koko yritysvoitto jaettaisiin tasan yrittäjän ja työväestön kanssa.
Koko yritystoiminta - työpaikat loppuisi alle aikayksikön.
m.l
Ai niin... lievosen markku... en huomannutkaan... nyt tietenkin on hyvä lopettaa tämä keskustelu tähän, nimittäin kiistelisimme turhaan vaikka auringon laskuun asti ;)
Sinä et tiedä millaisten ihmisten eteen teet työsi... he eivät välitä oikeasti muuta kuin itsestään ja rahoistaan... jos yhtiöt eivät ajattelisi voittojaan, ei olisi orjatyövoimaa intiassa myrkkyjen keskellä... ja niitä vaatteita tuottaa suomalaisetkin yhtiöt, design in finland merkillä ja ekolupauksillaan... eikä se ole ainoa, vaan myös ruokayhtiöt... ja tuhovat... jos menet köyhiin maihin, näet miten meidän elintasomme riistää... ja pitää orjia työssään... ne on ne suurimmat orjat... sitten olemme me pikkuorjat, jotka pitävät mölyt mahassaan.... koska olemme saavuttanee suuria "etuja"... ja sinä pidät herrojen isojen herrojen puolta, koska olet niin hyvä orja.
Jeesus olisi vihannut tuollaisia herrojen kumartajia... luulen, että Hän oli hyvä tyyppi ja oikeudenmukainen. Koko järjestelmä on viallinen, siitä se jo lähtee. Onko herrat valmiita luopumaan eduistaan, niinkuin sinä kyselet olemmeko me työntekijät siihen valmiita?
>>tämä yhteiskuntamme oikeasti on orjayhteiskunta, mutta se on niin taitavasti peitetty meiltä, että emme sitä sellaiseksi edes myönnä tai miellä, vaan kuvittelemme yksilönvapautemme olevan rajoittamaton....<<
Todellisuus on. Ihmisen oma ajatusmaailma asenteineen vaikuttaa juuri siihen kokeeko työn - työnantajan orjuuttavaksi vaiko rikkaudeksi.
Oma työantajani on hyvä esimerkki yritystoiminnasta, miten se luo puitteet työelämässä viihtyiseen. Itse koen ja näen, miten tämä suhde on kuin olisi täi tervessa. Kumpikaan osapuoli ei tahtoisi päästää toistaan irti ja näin eläkeläkeläisenäkin työsuhde jatkuu. Vaalien omasta puolestani työnantajan etua / työvoimapulaa lievittäjänä.
Siis orjuuttamine kokemuksena on kaukainen asia ja tunne.
m.l
No sehän on hyvä, että sinulla on positiivinen katsontakanta ja koet kaiken hyväksi eikä ole mitään korjattavaa yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti.
:)
Todellisuus on, mitern yrittäjiä kuin työntekijöitä on joka lähtöön. Toistensa hyväksikäyttäjiä kuin myös kasvaneita ja siten vastuullisia.
Niin, ihmisen ei ole pakko ottaa esimerkiksi väärin käyttäytyviä ,- vaan kannustaa kasvamaan toiminnassaan kaikkien hyväksi. Siis sitoutuminen yhteisen hyväksi on se punainen lanka.
Erikoisesti painotan näin toimien työnteon oleva alhaista stressitasotaan. Keskittyminen hyvää ja viihtyisää ja kokea molemmin puolista kunnioitusta. Luottamista.
m.l
Ongelmat hyvä ystävä ovat laajempia ja yhteiskunnallisempia ja paljolti kytkeytyneitä markkinataloudellisiin seikkoihin... ja mitä suuremmalle portaalle mennään, sen suuremmiksi kasvavat se onko edes ne asiat mitä tehdään, moraalisesti tai laillisesti oikein tai oikeudenmukaisia...
Mutta, on tietenkin hieno asia, että sinulle on löytynyt hyvä työnantaja, en ota kantaa yksittäisiin työnantajiin ja yhtiöihin tai tuotantolaitoksiin jne... vaan tämä näkemys on maailmapoliittinen, ei edes suomen mittakaavan laajuinen... koska kuulumme eu:hun, on paljon asioita, mihin meillä ei ole kansallisestikaan omaa yksittäistä päätäntävaltaa.
Mutta, eikö viisautta ole juuri se kun tuo esille mitä on korjattavaa ja miten tulee ongelma hoitaa.
Joka työyhteisössä on kehittämisen varaa ja siksi avoin keskustelu sitoutuisesta ja vastuun ottamisesta on erittäin t'ärkeä asia. Ymmärryksen laajnetumisesta on siis kysymys.
Itse en näe järjen hiventäkään jos kauhistelee yritystoimintaa maassamme, mutta ei tuo esille mitä tulisi tehdä ja toimia.
Todellisuudessa tässä tulemme käsittelemään ihmisen turmeltunutta mieltä ja kytt'äytymistä ja tietoisesti - ymmärtäen alue - tulee kasvun kautta kasvaa siitä edemmäksi.
Päämäärä vaalia toistemme etua / aluetta. Työnantaja työntekijän ja taas työntekijän työnantajan etua / aluetta.
Työajan käyttää työnantajan etu huomoiden ja taas työnantaja työntekijän etua vaalien -terveys huomioiden. Työturvallisuudesta lähtien.
Eli savoksi sanottuna kasvaa ymmärtämään mitä Jeesus opetti ahtaasta portista:
"Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat." Matt 7
Tuotakaan ei voi toisilta vaatia vaan ainoastaan itse sitä todeksieläen.
m.l
Sinä ilmeisti koet tärkeäksi osaksi itsesi työnjohtamisessa yrityksessäsi...
Nyt ei tässä keskustelussa auta paneutua, yksittäisten firmojen johtajaksi ryhtymiseen, koska hyvin harva työntekijä pääsee neuvomaan pomojen toimistolle ja olemaan kavereita... vaan ihan aikuisten oikeasti ja kuten ällölän mummo sanoi, että aikuisten oikeasti, pitää miettiä sitä, että jo yhteiskunnassa voitontavoittelu johtaa työntekijöiden etujen pienentämiseen ja tuotannonkin siirtymisen halpamaihin, siellä asiat tuotetaan halvalla(tosin työntekijä siitä ei saa palkkaa paljoa) ja päästöistä ei tarvitse välittää jne... nyt yhteiskuntamme miettinee, että työntekijät eivät riitä oman maan sisällä, johtaakohan se samaan eli palkkojen alasajoon? nimittäin ei se ole ihan tuulesta temmattu ajatus, että tänne tuleva halpamaan työntekijä ei saakaan luvattua työtä vaan tekee halvemmalla koulutustaan vastaamatonta työtä, mitä ei suomalaiset tee, koska meillä ei riitä rahat silloin elämiseen tässä elintasossa tai niin koemme, koska emme osaa elää pelkällä riisillä... niin.. kuten sanoin jo aiemmin, hienoa, että kehität siellä omassa työpaikassasi yritystoimintaa laajemmin.
Minun on hyvin vaikea mieltää, että ahdas portti olisi sitä, että en voisi enää ottaa kantaa yhteiskunnallisesti ja tuoda esiin epäkohtia... että sitä ainaista hehkutusta hyperkivaa naminami... pitäisi viljellä... en niinkuin näe Jeesusta sellaisessa yltiöpositiivisuuden viljelyssä.
Sallinet vielä yhden ja viimeisen viestini.
Jos ihminen / me haluamme muuttaa työelmää ja siihen liittyviä ongelmia kuin myös yhteiskunnallisia, niin ainut tie ja mahdollisuus on vaikuttaa muutokseen on ihmisen mielen muuttumisen kautta. Ymmärryksen laajentumisesta on siis kysymys. Näkökyvyn löytämisestä.
-Siis ei äänestämällä vaallien avulla
- Ei lakisääteisesti, vaan todella ymmärryksen laajentumisen kautta, jolloin ihmisen tahtotila on ymmärryksen tuoman ajattelemisen mukainen - suuntainen. Juuri tämä tekijä tuo Jeesuksen lupaaman rauhan ja levon ihmiselle. Ristiriidattomuudesta on siis kysymys ja siten alhaisesta stressitasosta.
Ajatellen ihmisen turmeltunutta mieltä, niin juuri tämä tekijä vaikuttaa kielteisesti kaikkeen. Yrittäjä ei luota työntekijäänsä ja työntekijä ei yrittäjään ja siten molemmat työskentelevät vain omia etujaan vaalien eli vastakohta käyttäytymisessä kuin ahtaan portin opetus.
Mutta, ollessamme todellisuudessa, niin koskaan tämä yhteiselo / toistemme vaaliminen ei toteudu ihmislajissa / yhteiskunnassa kollektiivisesti ,- vaan on ainoastaan mahdolista työpaikka / yritys kohtaisesti. Palavereiden ja neuvotteluiden ja pohtimistan ja ajattelmisen kautta - miten saada toiminta parhaalle mahdolliselle tasolle ---------------------- asiakkaiden toiveita täyttäen.
Yritystoiinnassa siis asiakkaat / tilauskanta on se yhdessä vaalimisen kohde ajatellen jatkuvuutta ja siten hyvinvoinnin jatkumista molemmille osapuolille.
m.l
"olen lapsesta asti pohtinyt hyvin syvällisiä elämän asioita ja ehkä ns. normaalin ihmisen on vaikea ymmärtää"
Lapsesta asti? Mistä lähtien lapset ovat osanneet pohtia hyvin syvällisiä asioita muutoin kuin omassa mielikuvitusmaailmassaan. Olet tainnut jäädä aikuisenakin mielikuvitusmaailmasi ansaan.
"vaan kuvittelemme yksilönvapautemme olevan rajoittamaton"
Jos joku kuvittelee tuollaista, niin kaukana ovat häneltä reaalimaailman rannat.
"Sinä et tiedä millaisten ihmisten eteen teet työsi."
Tiesin sen koko työurani ajan varsin hyvin. Jos sinä et tiedä, niin se on sinun häpeäsi.
"No sehän on hyvä, että sinulla on positiivinen katsontakanta ja koet kaiken hyväksi eikä ole mitään korjattavaa yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti. "
Ei hyvää päivää. Onko tuo lapsellinen mustavalkoisuus sitä hyvin syvällistä ajattelua. Mielestäni tuon voisi rinnastaa varhaismurkkuikäisen kiukutteluun. Ei positiivinen ajattelu edellytä silmien sulkemista epäkohdilta.
Osaatko sanoa, miksi itseään syvällisinä tai henkisinä pitävät ovat yleensä jälkeenjääneitä. Ei ajattelijoiden tarvitse mainostaa ajatteluaan. Se paistaa heidän teksteistään.
No sinun kommenttisi minun henkisestä jälkeenjääneisyydestä onkin varmaan "aikuismaista ja syvällistä", mutta kiitos :) ollaan jälkeenjääneitä.
Tietenkään lapsen ajatukset eivät ole enää monenkymmenen vuoden jälkeen samoja, jos ymmärrät pointin... tarkoitin sanoa, että olen aina pohtinut asioita, miksi lie, ken tietää.
Ja jos kommenttini lapsuuden ajan pohdinnoista ärsytti syvällisesti, pyydän anteeksi huonoja sanavalintoja, teen niitä useinkin, olen kuitenkin ihan virheitä tekevä ihminen, minulla on silti oikeus tuoda niitä lapsellisia mielipiteitä esiin, koska tämä yhteiskunta käsittääkseni vielä perustuu sananvapauteen. kiitos :)
Tottakai jokaisen tulisi voida olla osa muutosta, kaikilla ei ole vain rahkeita ehkä toteuttaa asioita käytännössä... voi kuulostaa hassulta, mutta en minä ainakaan osaa muuttaa asioita, voin tietenkin olla osana, voin esimerkiksi yrittää olla positiivinen ja muutosvoimainen, mutta saanko aikaan mitään todellisesti, koenko niin... niin aika vähäistä se on yksilötasolla, mitä saa aikaan, en oikeastaan näe, että sillä on minkäänlaista merkitystä suuremmalla mittakaavalla, eikä pienemmälläkään mittakaavalla... ehkä joku voi pitää kivana tyyppinä ja joku toinen sitä samaa voi inhota... toki jokaisen tulee yrittää tehdä työnsä kunnolla ja oikein niinkuin pitää.
Minä muuten koetan aina yrittää keksiä miten voisi pienemmällä sektorilla asioita parantaa... mutta minä en ole se, joka ehkä osaa muuttaa asioita, vaikka haluaisikin... siksikin pohdin, koska en oikeasti ole Markku kuten sinä olet, muutosvoimainen henkilö, vaan olen vain. Ja ehkä nämä on lapsellisia kuten totesit... mutta, minä oikeastaan... niin, haluaisin muuttaa asioita paljonkin ihan suppealla tasolla, mutta olen aika huono sellaisessa, en ole karismaattinen ja vahva, en sellainen muutosvoima... siksi, varmaankin kirjoitan siitä, miten kaiken tulisi muuttua, koska en ole tekijä ja toteuttaja, lähinnä pohtija... olet oikeassa, että yksilötasolla tulisi pyrkiä muutokseen, enkä minä kyllä tosiasiallisesti ole tehnyt omaa osaani, niinkuin sinä teet... mutta jos sinä oletkin vain lahjakkaampi?
Kyllä minä lähimmäisissä näen paljon pyrkyriyttä, sori vaan... että ihmisille aika usein merkitsee menestys... ja ehkä en ole ollut tarpeeksi... tiedätkös, minulla ei ole ollut tarpeeksi sitä janoa menestykseen, ehkä silloin voisi olla keinoja muuttaa maailmaa, jos sitä olisi ollut... sanoit joskus että teillä kuunnellaan ja ymmärretään jokaisen työntekijän osa yritystoiminnan menestykseen... mutta mietipä sitä, että ei oikeasti niinkuin se pienempi ja alempitasoinen henkilö hirveästi tiedä yritysjohtamisesta sillä tavoin, toki ei yritystoiminnan johtaja ymmärrä alemman tason työntekijän tekemään käytännön työtä sillä tavoin kuin pitäisi koska kokemus on se mikä tuottaa usein pienemmällä paikalla, sen työn laadun... tai oikeastaan ehkä kaikkialla kokemus on hyväksi, mutta konkreettisessa työssä... johtajiston tulisi olla hyvissä puheväleissä ja kuuntelevissa väleissä työntekijöihin ja usein jos... kaikki perustuu sijoittajien osinkojen tuottoon... se voi olla vaikeaa? koska johtajistoakin voidaan kiristää tuotantotaloudillisilla seikoilla... työntekijöistä voi tuntua, ettei heitä kuunnella, koska rahavirrat ja onko jokin tuotto positiivista vai negatiivista, voi peilata monilla tuotantosektoreilla työhön mitä tehdään... kuten etuisuuksiinkin jne.
>>Sinä ilmeisti koet tärkeäksi osaksi itsesi työnjohtamisessa yrityksessäsi...<<
En ole edes johtaja ainesta puhumattakaan työnjohtaja puhumattaaan että omistaisin yrityksen.
Olen työntekijä CNC- koneistaja 43-vuoden kokemuksella. Mutta, se on totta, miten olen kiinnostunut kaikesta mikä ihmisen käyttäytymiseen liittyy ja miten vaikuttaa siihen.
Niin, työpaikallani ei ole pomoja ja pomotettavia. On vain ihmisiä eri työalueilla ja nämä työalueet pyritään toimimaan mahdolisimman hyvin toisiisa nähden, josta muodostuu siten toimiva kokonaisuus. Siivoojasta / siistijä aina yritysjohtajaan saakka. Itse koen ja näen, miten taas kaikki olemme tasa-arvoisia toisiaan kunnioittavia ihmisiä.
m.l
Tottakai... jokainen on samanarvoinen... en tiedä näkeekö aina kaikki yrityspomot itsensä sillä tavoin kuten sinä näet yrityksen olevan jokin täydellinen "pienoistaivas"? tai siis, että kokonaisvaltaisesti tässä yhteiskunnassa johdettaisiin yrityksiä työntekijälähtöisesti? kun kuitenkin varmasti ymmärrät, että markkinatalous, aika pitkälle säätelee yritystä ja sen toimintaa? Ettei edes yrityksen johtaja ole usein mikään todellinen yrityksen johtja, vaan hänen pestinsä perustuu ehkä tuottavuuteen ja jos sitä ei synny, monista isoista firmoista ainakin, voidaan sille asetettu henkilö myös poistaa... toki piemmissä firmoissa usein johtaja myös omistaa yrityksestä enemmistön...
Pörssiyritykset ja niiden toiminta tapa on täysin eri alue. Todellisuudessa pörssiyritys on serkku Kommunistille. Kasvoton ja siten vastuuttomuus vallalla ja erikoisesti kumpikaan ei huomioi ihmisen perusolemusta ja sen tuomaa ongelmaa.
Siis molemmiss PAKOLLA tuotetaan ihmiselle hyvää jaettavaksi. Alistamisella yhdessä pelkotilaa käyttäen.
m.l
Mutta markkinatalouteenhan maailman markkinat perustuvat... monilla aloilla, pienet yritykset ajetaan pois markkinoilta ja suuret valtaavat alaa... ja pörssiyritykset usein ovat niitä, jotka ovat isoja tekijöitä markkinoilla. Olenko mielestäsi käsittänyt jotain väärin?
Kun puhutaan kapitalismin ongelmista tai kommunismin tasajaon ongelmista, niin kummassakinhan se ihmisen ahneus, tavallaan syrjäyttää hyvät aikeet? vai?
Onko yritysjohtajien tulot suhteellisia työntekijöihin nähden... jos ajatellaan, että suuressa firmassa maksetaan useita miljoonia jo siitä, kun pomo ei ole tehnyt hyvin työtään ja pomo pitää saada pois paikaltaan, niin sovitaan erorahasta... jonka suuruudet, ovat käsittämättömiä pienille työntekijöille... niin toimiiko silloin järjestelmä?
En minä muuten ole sitä vastaan, että maksetaan koulutuksesta ja ammatista sen suuruista palkkaa mitä arvoa se vastaa, kirjoitukseni voi käsittää väärin... tottakai palkkaluokat suurenevat vastuun mukaan, toki se ei ole mikään automaatio, että niin on joka ammatissa... mutta tavallaan mitä suuremmalle hallinnossa noustaan, niin, sitä suuremmaksi palkat nousevat... mutta onko järjestelmämme todellakin niin aukoton... ettei siinä olisi arvostelemisen varaa?
Huomioi miten tässä viestiketjussa on useita kirjoittajia, mutta samalla nimimerkillä.Anonyymi.
Tämän sotkun välttämiseksi päätän viestini m.l lopetukseen.
Siis reagoimisesi ei liity kirjoittamiini viesteihin eli en ole koskaan ärsyytynyt ihmisten vakaviin asiallisiin pohdintoihin.
m.l
Huomioin :) se oikeastaan laittoi minut ajattelemaan, että olen ehkä hieman liian hyökkäävä ja miltä toisen "korviin" kirjoitukseni voi kuulostaa... jokainenhan haluamme tulla kuulluksi ja usein meidän sokea piste on siinä, että olemme huonoja ymmärtämään toisen ihmisen esittämiä pointteja, jos ne eroavat omista, sellaisiksi tärkeiksi koetut aiheet, aiheuttavat meissä sen "oikeaksi koetun" mielipiteen puolustusreaktion ja kun usein se totuus voi olla molemmissa tahoissa, kun vain osaisi kuunnella toista, asiat eivät ole mustavalkoisia ja ihmiset ajattelevat yllättävänkin joustavasti, useimmiten, jos tahtovat.
Mutta kiitos Markku Lievonen vastauksistasi, mitä olet laittanut ja pohtinut ja keskustellut kanssani, arvostan oikeasti sitä.
" Ei positiivinen ajattelu edellytä silmien sulkemista epäkohdilta."
Ei tietenkään. Yleensä juuri positiiviset ihmiset tekevät jotain epäkohtien korjaamiseksi. Negatiivisten aika menee valittamiseen ja he suorastaan loukkaantuvat, jos joku vihjaa, että mikset tee asialle jotain. :)
No mitä jos ei ole aivoja tekemään asioille mitään, tai aina sanotaan, että positiiviset ihmiset ovat parempia ja osaavampia ja saavat aikaan... ja sitten ollaan me hölmöt negatiiviset ihmiset, joita positiiviset saavat rauhassa tökkiä :)
Arvostellahan ei saa, eikä sanoa mitään poikkeavaa... pitää olla aina pusi pusi, höpöönassua tämä elämä,... en ole tekopirteä, tekoaktiivinen... en ole mikään duracell pupu, olen väsynyt, tyytymätön... negatiivinen... ja ei ole voimia muuttaa asioita, ja siksi vain elän elämäni... en noin pirteänä, mutta senkin kuitenkin eläneenä.
Voisit antaa esimerkkejä miten voisimme muuttaa asioita, mitkä olisi ne tekijät, joilla saataisiin toimivammat kehykset?
siis tämä lievosen markulle, kun hän pyytää antamaan muutoskohtia, niin... heitän sen pallon sinulle, kun sinulla näyttää olevan jo johtamiseen edellyttäviä taitoja, niin varmasti osaat ratkaista suuremmatkin ongelmat.
Kuten jo toisaalla sivusin, niin en usko alkuunkaan ihmisten johtamiseen. Pomo ja pomotettavat käsitteellä.
Ajatellen toimivaa ja tehokasta ja vähän stressaavaa yritystoimintaa, niin punainen lanka on molemmipuolinen sitpoutuminen yritystoimintaan ja erikoisesti siten vaalia vastapuolen aluetta / etuisuutta.
Käytännön tasolla. Työntekijät toimivat asenteella yrityksessä kuin omistaisivat yrityksen. Ajankäyttö huomioiden ja tietoisuus työkuvasta / tehtävästä.
Taas työnanatjan vaalia työntekijän aluetta ja olla oikeudenmukainen jne... ja huolehtia työntekijän hyvinvoiista.
Tämä kaikki on mahdolista vain avoimuuden ilmapiirissä ja käsittelemällä mahdollisimman paljon asioita / alueita. Näin valottuu näkökyky / ymmärrys laaja-alaisesti näkemään kokonaisuutta.
Raha on monasti tekijä, joka aktivoi keskuteluja eli miten on oikeudenmukaista jakaa yrityksen rahalllinen tuottavuus. Miten korkealle arvostetaan ihminen - omistaja - joka ottaa suuren riskin yrityksen omistajana? Miten määritellään tämä. Todellisuudessa ani harva työntekijä olisi valmis ottamaan omistajan osan toiminassa ja tähän liittyen oikeudenmukaisuus toteutuu kun omistaja saa suuremman osan tuottavuudesta kuin työntekijä.
Todellisuudessa työntekijän osa on vain toteuttaa suunniteltu tehtävä ja siten vastuu on pieni. Puhuattakaan kun huomioi omistajan suunnitelmallisuus investointeihin. Tehdä juuri oikeat päätökset ja nähdä tulevaisuutta.
Jos /kun työntekijä on itselleen edes rehellinen, niin jo tämä tekijä auttaa luopumaan ajatuksesta " Kapoitalisti riistäjä".
On muistettava AINA yrityksen omistajaa huomioidessa, miten hänen omistamansa kassan kautta kulkee KAIKKI rahavirta, joka tuo työntekijälle elintason ja hyvinvoinin kuin myös koko yhteiskunnalle verovarat.
m.l
On monia ammatteja, joissa myös vastuu voi olla suuri työntekijällä, vaikka toimenkuva on erilainen kuin itse johtajalla vastuualueesta... vastuu on pieni ei mielestäni päde kaikkiin ammatteihin.... eli vain toteuttamalla kuin osana koneiston osaa, homma ei toimi.
Mutta toteutuuko näkemyksesi esimerkiksi suurissa kansainvälisissä yrityksissä? Miten näet?
Onko yhteiskunnassa oikeellista esittää vastakkainasetteluja( jopa kärjistäen), leimaamatta keskustelijaa? Maahanmuuttokysymyksissähän jo näemme, kuinka tietynlainen mielipide jos se ei ole positiivinen maahanmuuttoa kohtaan, leimataan aika usein vihapuheeksi ja maahanmuuttovastaisuudeksi kokonaisuudessaan... voiko myös kapitalistista yhteiskuntaa leimata, mentaliteetti, jossa tietyistä asioista pitää vaieta... ?
Onko yhteiskunassa ongelmia kapitalismissa?
Meillä päin johtaminen on toimintaedellytysten luomista ja tietenkin välillä rajojen vetoa. Asiantuntijaorganisaatioissa ei pomottaminen toimi, jos nyt toimii missään.
Kaikki haluavat, että heidän osaamistaan arvostetaan ja heitä kuunnellaan. Mutta tottakai välillä joutuu tekemään myös vaikeita päätöksiä, jotka eivät miellytä edes tekijää itseään.
Joillakin suomalaisilla on todennäköisesti kasvatuksen tuloksena paha auktoriteettiongelma. Isät - tai äidit - ovat ilmeisesti "kiihottaneet lapsiaan vihaan". Nämä tyypit inhoavat järjestään kaikkia esimiehiä - todella mukaviakin. Samoista lähtökohdista suomalainen herravihakin lähtee.
Itselleni tuollainen on ollut vierasta. Ihmiset ovat eri asemissa yhteiskunnassa ja organisaatioissa ja kaikki tekevät vain työtään. Ei sen vuoksi tarvitse ketään kadehtia tai vihata.
Kaikkien negatiivisten argumenttienhän täytyy johtua herravihasta, ei mistään aidosta tarpeesta yhteiskunnan minkään muutokseen... kaikki on vallan hienosti eikö niin ja ei ole koskaan mitään muutoksen tarvetta... koska herrat tietävät miten me paskaduunaritkin selvitään elämästä :) pusi pusi höpönassu ;)
Näen, miten vastuullisuus liittyy valtaan. Esim. itse en koe toimivani vastuuttomasti, jos koneelleni suunnattu kuormitus pitää sisällään myöhästymisiä, koska itse en saa vastuuta tilauskannan suuruudesta / sen suunnittelusta. Tämän hoitaa taas toinen taho / alue.
Siis suuri tai pieni vastuu on ymmärrettävä oikein. Ajattelusa siis on kysymys,
>>Mutta toteutuuko näkemyksesi esimerkiksi suurissa kansainvälisissä yrityksissä? Miten näet?<<
Ajatellen toimivuutta ja hyvän jakamista ihmiselle, niin mitä suurempi kokonaisuus sitä haasteellisempaa on sen toiminnan hallitseminen. Suuret kasvottomat pörssiyritykset / paljon ihmisiä on erittäin vaikea saada tehokkaalla tasolla toimivaksi ja tehokkuus ei todella taroita työntekijän rasittamista.
Käsitteeltään sama kuin Kommunistisen maan toiminta ja hallitsevuus. Kovilla oteulla - pelolla ja alistaisella.
Ajatellen hyvää tuottamista, niin punainen lanka on juuri kaikkien osapuolten / ihmisten yhdessä tiedostaminen miten toteuttaa toiminta. Tavallaan yhteen kuuluvaisuuden tunnetta kokien.
Suurissa pörssiyrityksissä KAIKKI on ulkopuolisia.
>>Maahanmuuttokysymyksissähän jo näemme, kuinka tietynlainen mielipide jos se ei ole positiivinen maahanmuuttoa kohtaan, leimataan aika usein vihapuheeksi ja maahanmuuttovastaisuudeksi kokonaisuudessaan... voiko myös kapitalistista yhteiskuntaa leimata, <<
Tuo on totta. Jos pohtii, miten maamme verovarat eivät kestä tämän päivän maahanmuutto politiikkaa, niin se koetaan pakolaisvastaiseksi. Päättäjät eivät edes ymmärrä sitä, mihin olosuhteisiin todellisesti maahanmuuttajat tulevat ja mistä lähtökohdasta aloitetaan elämä. Pettymys voi purkaantua monella tasolla ja tavalla.
Niin, kyllä itse näen miten maassamme on kapitalisti ajattelua - yritysten leimaamista, joka riistää. Siis yrittäjät olisivat kuin epärehellisiä ihmisiä,- joita ei työntekijän tulisi arvostaa. Harvassa on ihmisiä, jotka aikuisen oikeesti ymmärtävät yrttäjän osan. Sikäli hassua, miten - lähes aina - jokin yritys on saanut alkunsa aivan pienestä toiminnasta.
Työntekijä on lähtenyt pois työnantajan palveluksesta ja perustanut oman yrityksen, joka pon paisunut vuosien saatossa sadan/satojen työntekijöiden toiminnaksi.
Niin, mitä väärää tuossakaan olisi kun huomioi vielä sen, miten yrittäjä vaatii määrätynlaisen persoonallisuuden. Kaikista ihmisistä todella ei ole yrittäjäksi.
m.l
>>koska itse en saa vastuuta tilauskannan suuruudesta / sen suunnittelusta. Tämän hoitaa taas toinen taho / alue.<<
Höh. Siis ei ole valtaa tilauskannan määrittämiseen. Jos valtaa olisi - ei myöhästymisiä ja näin en ota vastuuta myöhästymisiin liittyen.
(Mutta, nyt sinne mistä oli puhe)
Nämä keskustelut helposti siirtyvät aika mustavalkoiselle alueelle... en ole yritystoimintaa vastaan ja arvostan ihmisiä, jotka osaavat ja pystyvät sitä tekemään ja jos heillä on lisäksi taustalla, yleishyödyllisiä lähtökohtia... sitäkin enemmän... usein pienissä yrityksissä tämä toimii ja jos ajatellaan pieniä yrityksiä joita on ollut suomenkin mittakaavassa katsottuna... sitten kun lähdetään sille tielle, että syystä tai toisesta pieni yritys myykin toimintansa suurille kansainvälisille toimijoille... se voi muuttaa jopa maan sisäistä yritystoimintaa... kuten se että suuret kansainväliset toimijat pyrkivät valtaamaan alaa ja jopa niin, ettei pienillä yrityksillä ole enää varaa olla mukana... suuret yritykset pystyvät kilpailuttamaan kunnan ja valtion kanssa asioita sillä "raha ratkaisee periaatteella"... mitä mieltä olet tästä? :)
Sinulla on ihan hyviä kantoja ja noinhan sen pitäisi mennä, kuten kirjoitat... ihan tosi... mutta meneekö se oikeasti niin, niin... olen hieman todellakin epäilevä, ja jonka käsittääkseni allekirjoitat itsekin, että asiat eivät ehkä toimi niin monessakaan suhteessa... jos nyt ajatellaan niitä tärkeitä sektoreita... kuten terveydenhuoltoa esimerkiksi, koulutusta... onko niissä vaaranpaikkoja menettää yrityksiä isoille toimijoille... nyt halliltus teki päätöksen muistaakseni siitä, että koulukirjat tulevat ilmaisiksi ja koulutus on pakollista kahdeksaantoista vuoteen asti... silti yhteiskunnassamme jo on, ns. parempia eliittilukoita... toki menestyksestä palkitaan... onko kaikki siltikään ilmaista? ja voiko esimerkiksi lasten päivähoidossa tai vanhustenhoidossa tai jopa yksityisillä terveyspalveluilla... voidaanko niillä sektoreilla mennä kohti suurempia kenttiä kansainvälisten toimijoiden suuntaan?
Nyt puhutaan paljon siitä, että maaseudut autioituvat... onko luokkaeroja olemassa edes? Onko luokkaeroja siinä mitä olemme työntekijöinä yhteiskunnassa? yleisesti ajatellen, ei vain uskovaisuuden näkökulmasta.
Jos joku perustaa yrityksen, onhan hän tottakai oikeutetumpi suurempaan palkkaan kuin he joita hän sinne palkkaa tekemään työtä... tai sehän on ihan selvä asia... mutta missä menee riiston raja? mikä on suhteellisesti hyvä ja oikea palkka työstä ja työtekijänä ollessa? Milloin johtaja riistää keräämällä varoja itselleen ja milloin se tehdään työntekijän kustannuksella? Kun homma ei toimi, ihmetellään miksi homma alkaa nilkuttamaan ja ne nilkuttamiset sivuutetaan, ehkä palvelusektorilla ei tuotetakaan enää hyvää ja laadukasta palvelua tai jos tehtäisiin fyysisiä komponentteja, ne komponentit olisi sekundaa verrattuna siihen, että halutaan tuottaa laadukkaita osia... esimerkiksi niin... kaikkihan voidaan tehdä "kiinan mallin mukaan" ja voidaanko sitä kohden mennä?
Eikö se ole vähän hassua, että negatiiviset kannanotot saadaan näyttämään kateudelta... ? loukkaantumiselta? ja positiiviset ihmiset, jotka luultavammin ovat korkeammin koulutettuja yksilöitä... keräävät aina potin... eli arvostella ei saa... ja nämäkin arvostelut valuvat kuin hanhenselästä,...mitä jos onkin tyytymätön, eikö saa olla? Eikö saa olla tässä yhteiskunnassa tyytymätön?
Nyt sitten jotkut lällättävät ketjussa, kuinka he ovat saaneet elämässään ja työssään olla kuin jotain hiton supersankareita... ja en minä sellaisesta välitä... mutta olisi kiva, jos voisi edes vaikuttaa elämässään johonkin, edes mielipiteidensä kauta... ja siihenkään ei anneta oikeutta... ei edes mielipiteen ilmaisuun.... ei edes tyytymättömyyttä saa näyttää... siis kaikkihan pitää sanoa olevan vallan hienosti ja mainiosti, missään ei voi olla mitään mihin voi sanoa mitää negatiivista?
Onko kaikki positiiviset ideat toimivia? siis järkeviä kaikilta osin... negaatio voi olla asioiden järkeistämistä, mutta se nähdään negaationa. Kaikki ideat eivät ole positiivisuudesta huolimatta järkeviä... ja ihan vain tuon asiaa sen kulmalta, että positiivisten ihmistenkin pitäisi pystyä kuuntelemaan niitä jotka eivät näe kaikkea niin ruusunpunaisen lasien lävitse.
Ajatellen työyhteisöä tai yleensä ihmisten kanssakäymistä tekemisineen, niin todellisuus on, jota moni ei huomioi. Maailmaa ja ympäristöä et voi muuttaa kuin myöskään pakolla ihmisten käyttäytymistä. Tosin, ihmisen käyttäytymistä voidaan ohjata ja erikoisesti työnatajan - esimiehen työelämässä. Koko yritystoiminta siis liittyy ihmissuhteisiin - käyttäytymiseen - ihmisten välillä. Siis aivan sama käsite, mitä usko Jeesukseen on. Jeesuksen lupaamaa rauhaa ja lepoa ja hyvää mielentilaa ei voi muut omata kuin uskova itse. Tätä siis ei voi levittää ihmiseltä toiselle. Se on ainoastaan siinä joka uskoo.
Tässä kaikessa erittäin tärkeään osaan tulee ihmisen sanaton viestintä. Juuri tämän kautta - alitajuisesti - esimies lukee työntekijän toimintaa. Yksilötasolla.
Niin, kun kerron - joka on todellisuutta - miten työpaikkani on tosi ihanteellinen tehdä työtä. Hyvä keskittymiskyky, alhainen stressitaso, vapaus mm töiden lomassa virvokkeisiin automaatilta - vielä erilliset kahvitauot, täysi vapaus ja avoimuus johtoportaan kanssa keskusteluun jne........ eli toiminta kuin toimisi omassa yrityksessä.
Mutta, tuon kaiken voin kertoa vain omalata kohdaltani. Siis stressittömyys ei koske kaikkia konesitajia tai hyvät suhteet - situtuneisuus yritystoimintaan. Siis kaikki ei ole sitoutueita ja niittävät myös sen sadon / vaikutuksen kehosssaan. Tällä kaikella ajan takaa sitä todellisuutta, miten yritysmaailmaa suomessa et voi muuttaa kollektiivisesti, mutta vain omalta kohdaltasi. Aivan sama mielikuva ihmisen elämästä ja mielentasosta.
Esim. miten käyttäydyt esimiestäsi kohtaan - asenteet - tuoetko hänen työaluettaan, vaiko vaikeutatko sitä, niin jo yksin tällä on erittäin suuri merkitys viihtyväisyyteen / alhaiseen stressitasoon. Siis toimia yhdessä esimiehen kanssa yrityksen parhaaksi. Taas esimies heijastaa alaistensa sanatonta viestintää ylemmäs johtoportaaseen ja viimein tämä kaiku tavoittaa omistajan.
Mutta, tämäkin on huomioitava, jonka itse olen myös todeksi elänyt vuosikymmenien saatossa. Omistajan vaihdoksiin liittyen. Jos yrityksen omistaja kärsii psykopaattisuudesta ja siten hän kerää pelinappulat / esimiehet sairaan mielensä mukaan, niin tämä alusta ei mahdolista työntekijää hyvään sitoutumiseen yritystoimintaan. On erittäin haasteellista. Siis ajatusmaailma - keskittymiskyky - ei ole työssä, vaan psykopaattisuudesta johtuen työympäristössä olevissa häiritsevissä tekijöissä. Alistaminen - pelkotilat.
Juuri tämän tasoinen työpaikka mahdolistaa irtisonomaan hyvänkin työntekijänkin. Taas terve yritysjohtaminen takaa sen,- ettei yrittäjä koskaan luovu vapaaehtoisesti / hevillä yritystoimintaan sitoutuneesta työntekijästä. Todella omistaja on kiinni työntekijässä kuin täi tervassa. Luottamus on se liima, joka sitoo ja sen aktivoima turvallisuus. Aivan kuin parisuhteessakin ja kaikissa ihmissuhteissa. Siis ihmisen käyttäytymisestä on kysymys - ei ihmeellisistä asioista.
m.l