Tervetuloa luopiot ja muutkin pakanat "rakkaus ei koskaan häviä" aluekonventtiin Jyväskylän paviljonkiin 14-16.6.
Tulkaa itse havaitsemaan että ainoastaan Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee aito rakkaus tässä Saatanan pahassa maailmassa.
t mainosvaltuutettu
Tulkaa itse havaitsemaan että ainoastaan Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee aito rakkaus tässä Saatanan pahassa maailmassa.
t mainosvaltuutettu
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehdollinen rakkaus keskuudessaan, ulkopuolisia kohtaan ei rakkautta ollenkaan.
Kyllä hävis rakkaus minun kohdalla.
En jaksanut enää käydä kokouksissa masennuksen takia ja minut hylättiin täysin, kukaan ei edes soita.
Olen 60 vuotias ja koko elämäni ja rahani uhrasin tälle asialle.
Vai ei rakkaus koskaan häviä.
Se on kyllä tosi väärin. Ihmisestä ei oikeasti välitetä. Vain ilmeisesti niistä jotka ovat hyödyksi eli lahjoittavat, suorittavat ja osallistuvat, välitetään. Oikea elämä ei mene sillä tavalla että ihminen voi aina antaa kaikkensa jollekin järjestölle. Tosi kylmää ja myöskin epäkristillistä tuollainen käytös. Sinäkin olisit apua ja tukea varmasti ansainnut ja toivoisi että edes uskon yhteisöissä jotenkin ymmärrettäisiin ihmisyyttä ja tuettaisiin vaikeuksissa, mutta ei. Eihän sitä jaksa masentuneena missään kokouksissa käydä, ei mitenkään. Ehkä silloin jos sattuu satunnainen hyvä päivä että on fyysisestikin virkeämpi olo. Muutenhan se voi ottaa voimille tosi kovasti ja on myöskin jälkikäteen pitkään paha uupunut olo, kun väkisin lähtee.
Konventin todenmukaisempi teema olisi: Rakkautta ei koskaan ollutkaan.
Hylkääminen pelkästään siksi, että huomaa menneensä kasteelle aivan liian nuorena sekä vähillä tiedoilla, ei ole rakkautta, vaikka järjestö sellaista tuubaa väittääkin.
Monet ajattelevat toisin ja ovat onnellisia saadessaan kuulua maailmanlaajuiseen joukkoon, eivätkä vaihtaisi sitä mihinkään. Nämä muutamat vain pitävät suurta ääntä.
Millaista ääntä sinä pidät?
Epätoivoista selittelyä?
"Monet ajattelevat toisin ja ovat onnellisia saadessaan kuulua maailmanlaajuiseen joukkoon, eivätkä vaihtaisi sitä mihinkään."
Niin, ja? Kirjoitinko jotain edes vähän siihen viittaavaa, että olisin tarkoittanut tällaisia ihmisiä? Jos se pystyi jotenkin menemään ohi, kirjoitin niistä, jotka huomaavat aikuistuttuaan että tekivät ison virheen mennessään lapsena tai nuorena kasteelle. Käytännössä kaikki lähtijät ovat tällaisia.
"Nämä muutamat vain pitävät suurta ääntä."
Meitä ei ole ihan vain muutamia. Meitä tulee joka päivä lisää ja me tuotamme paljon informaatiota järjestöstä. Pelkästään youtubessa on tuhansia entisten todistajien videoita. Meidän ansiosta järjestö on myös joutunut vastuuseen järjestelmällisestä lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä ja tapausten aiheuttamisesta.
Saako siellä konventissa vielä mansikkaleivoksia.
Ei saa, kuten ei myöskään nakkeja, lihapiirakoita tai ykkösolutta. Näitä on kuulemma saanut. Omana aikanani sai vielä lämpimän ruuan ja kahvit. "Yksinkertaistetaan", sanoo Amerikan Jehova, ja kansa taputtaa.
Tuntuu että ei saa enää mitään, mutta rahaa pitäisi kokoajan antaa enemmän ja enemmän ja lahjoitus puheita pidetään.Pitäisi enemmän vaalia kaikkia mukavia perinteitä: ruokaa ja elävää musiikkia konventteihin, painettuja kirjoja ym. Ikävää kun kaikki yksinkertaistetaan mutta samalla pitää antaa enemmän rahaa. Tämän touhun pitäisi palvella ihmisiä eikä vain kerätä rahaa lahkolle.
"Rakkaus" uskonveljiä kohtaan kestää tasan niin kauan kun tilillä riittää katetta. Rakkaus omaa lasta kohtaan, jos sitä ikinä onkaan loppuu saman tien, kun lapsella riittää uskallus jättää kultti taakseen. Rakkaus omaa lasta kohtaan pitää AINA olla vahvempi, kuin mielikuvitusystävää kohtaan. JT ja rakkaus ei sovi samaan lauseeseen.
Kirkoissa sitä rakkautta riittää ilman Raamattuun uskomistakin. Oman lapsen rakastaminen ei lopu, vaikka totteleekin Raamatun neuvoa. Jumalan ohjeiden rakastaminen on tärkeintä. Kuka antaa luvan sen rikkomiseen? Miksi yleensä puhua Jumalasta ja Raamatusta, jos ne eivät loppujen lopuksi näytä merkitsevän mitään? Ne ollaan valmiit hylkäämään aina koettelevan tilanteen tullessa. Mihin se todellinen luottamus silloin pannaan?
Paavali kirjoitti sellaisista ihmisistä: "Heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden." Se ei siis todellisuudessa merkitse mitään tiukan paikan tullen. Tämä on sitä nimikristillisyyttä. Ei todellista.
No ainakaan, jos ei ole lahkoon liittynyt vielä, ei voi saada mökötystuomiotakaan.
Siellä viipottelee ja istuskelee niitä mökötystuomion saaneita lahkolaisiakin, he ovat kuin ilmaa kanssalahkolaisilleen.
Lahkosta eronneita on muuten jo suurempi lukumäärä kuin lahkon jäseniä. Erittäin pieni lukumäärä on sellaisikin, entisiä lahkolaisia, jotka sormella osoitetaan paikalla oleville gorilloille poistettaviksi, ulos.
Sellainen on aktiivista lahkokritiikkia ilmaiseva henkilö, vaikka kritiikki on tottakin.
Se rakkaus häviää siinävaiheessa, kun eroaa jehovista, tai uskaltaa ajatella erilailla, kun torninpalvontaseura.
Jiitee kultin käsitys rakkaudesta haisee kauas.
Täälä on kerrottu kommentteja rakkauden häviämisestä.
Jos lakkaa käymästä kentällä ja kokouksissa, siinä kohtaa jt lahko rakkaus haihtuu. Ei siinä paljo muuta tarvita.
Tulee vanhimmat ja alkaa painostaa ja suostutella.
Siinä on ihan turha selittää mitään voimien loppumista, koska sitä kuulemma saa painamalla menemään kentällä sitä lujemmin.
Meikämasan viesti palstaa lukeville raskasta järjestökuormaa vetäville: Jos tuntuu, että voimat loppuu ja masentaa. Sillojn kevennetään kuormaa, ei kasvateta sitä, kuten vanhimmat tekee vaatimalla lisää kenttää lisää kokouksia lisää kaikkea..
No miksi vanhimmat ei ymmärrä? Siksi kun ne ei enää ajattele. Järjestö ajattelee niiden puolesta. Kun niillä on se paimentakaa jumalan laumaa kirja, jota ne noudattaa TAI ne on aika sukkelasti entisiä vanhimpia.