Uusimmassa Imagessa kerrotaan lehden verkkosivuille (www.image.fi) järjestetystä äänestyksessä, jossa valittiin vuoden 2004 suurin suomalainen.
Äänestyksessä pärjäsi mm. naisnyrkkeilijä Eva Wahlström.
Lehteen siteerattavaksi valittu perustelu kuuluu näin: "Pärjäämällä miehuusmyyttien kyllästämässä urheilulajissa Wahlström edistää tasa-arvoa näkyvämmin ja konkreettisemmin kuin kymmenen naisjohtajaa yhteensä, ainakin kansan näkökulmasta katsottuna."
Kas kas.. hyvin on saatu kansan syvät rivitkin koulutettua feministisen diskurssin non-sequitur-standardien mukaiseen argumentaatioon. (professoritason esimerkkejä seuraavassa jaksossa)
Mutta tässä diskurssissa onkin keskeistä toistaa tiettyjä tunnuskäsitteitä siten, että muut tunnistavat sinut omakseen - vähän kuin proteiiniketjut solun ulkopinnalla, joita ilman elimistön puolustusmekanismi syö solun. Tässä mielessä huomion kiinnittäminen argumentin sisältöön on tietenkin irrelevanttia, mutta en malta olla hieman eksplikoimatta tätä feministisen ajattelun kouluesimerkkiä..
1) Jos Eva Wahlström osaa lyödä muita tyttöjä nyrkillä otsaan, siitä voidaan päätellä, että naiset yleisesti ovat kompetentteja työelämässä ja johtajina.
2) Jos Eva Wahlströmin nyrkkeilymenestyksestä VOIDAAN päätellä jotain tasa-arvoproblematiikan kannalta relevanttia, niin se on täsmälleen seuraavaa: Eva Wahlström voittaa nyrkkeilyssä kaikki muut (no ainakin painoluokkansa) suomalaiset naispuoliset nyrkkeilijät, mutta ottaa pataansa (alkaa nyrkkeillä selällään, ja siten ei ainakaan Elis Ask-vainaan mukaan nyrkkeilyotteluja voiteta) alle minuutissa jokaiselta miesnyrkkeilijältä. Analogisesti työelämässä naistyöntekijä saattaa kenties pärjätä naispuolisille kollegoille, mutta kilpailussa miesten kanssa tulee tyrmäystappio noin minuutissa.
No, tämähän konformoi arkihavaintoja, mutta kuitenkin mielenkiinnosta: käsi pystyyn kaikki naiset jotka jakavat tämän näkemyksen!
3) Jos on pakonomainen tarve yrittää neuroottisesti löytää kaikista täysin epärelevanteistakin pakoista todisteita oletetusta tasaveroisuudesta, eikö se osoita määrättyä epävarmuutta itse asiasta? Vähän kuin homofoobikko, joka hakkaa hinttejä todistaakseen itselleen heteroutensa?
Äänestyksessä pärjäsi mm. naisnyrkkeilijä Eva Wahlström.
Lehteen siteerattavaksi valittu perustelu kuuluu näin: "Pärjäämällä miehuusmyyttien kyllästämässä urheilulajissa Wahlström edistää tasa-arvoa näkyvämmin ja konkreettisemmin kuin kymmenen naisjohtajaa yhteensä, ainakin kansan näkökulmasta katsottuna."
Kas kas.. hyvin on saatu kansan syvät rivitkin koulutettua feministisen diskurssin non-sequitur-standardien mukaiseen argumentaatioon. (professoritason esimerkkejä seuraavassa jaksossa)
Mutta tässä diskurssissa onkin keskeistä toistaa tiettyjä tunnuskäsitteitä siten, että muut tunnistavat sinut omakseen - vähän kuin proteiiniketjut solun ulkopinnalla, joita ilman elimistön puolustusmekanismi syö solun. Tässä mielessä huomion kiinnittäminen argumentin sisältöön on tietenkin irrelevanttia, mutta en malta olla hieman eksplikoimatta tätä feministisen ajattelun kouluesimerkkiä..
1) Jos Eva Wahlström osaa lyödä muita tyttöjä nyrkillä otsaan, siitä voidaan päätellä, että naiset yleisesti ovat kompetentteja työelämässä ja johtajina.
2) Jos Eva Wahlströmin nyrkkeilymenestyksestä VOIDAAN päätellä jotain tasa-arvoproblematiikan kannalta relevanttia, niin se on täsmälleen seuraavaa: Eva Wahlström voittaa nyrkkeilyssä kaikki muut (no ainakin painoluokkansa) suomalaiset naispuoliset nyrkkeilijät, mutta ottaa pataansa (alkaa nyrkkeillä selällään, ja siten ei ainakaan Elis Ask-vainaan mukaan nyrkkeilyotteluja voiteta) alle minuutissa jokaiselta miesnyrkkeilijältä. Analogisesti työelämässä naistyöntekijä saattaa kenties pärjätä naispuolisille kollegoille, mutta kilpailussa miesten kanssa tulee tyrmäystappio noin minuutissa.
No, tämähän konformoi arkihavaintoja, mutta kuitenkin mielenkiinnosta: käsi pystyyn kaikki naiset jotka jakavat tämän näkemyksen!
3) Jos on pakonomainen tarve yrittää neuroottisesti löytää kaikista täysin epärelevanteistakin pakoista todisteita oletetusta tasaveroisuudesta, eikö se osoita määrättyä epävarmuutta itse asiasta? Vähän kuin homofoobikko, joka hakkaa hinttejä todistaakseen itselleen heteroutensa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.