Onko naiset oikeasti liian herkkiä?

Ulla Appelsiinin kolumni herätti tänään itsellä ajatuksia.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006138583.html
Itse teen töitä miesvaltaisella alalla, miesten kanssa. Tiedän, että esimies (Nimenomaan mies) ja jätkät duunissa arvostaa mua ja mun duunipanosta. Niitä ei kiinnosta, että oonko lintu vai kala, jos hommat hoituu.
Välillä huumori lentää, niin puolin, että toisin. Olisi äärettömän tylsää, jos ne jätkät rupeais varomaan sanojaan mun lähellä. Vaihtaisin duunia heti. Koska sitten munkin pitäisi niin tehdä, enkä voisi heittää huulta enää jostain miehen kasseista. ARGH mikä painajainen tälläiselle möläyttelevälle adhd.lle, että pitäisi yli 8h tuntia varoa sanomisiaan. Ei onnistuisi multa.
Enemmän mä liksaa saan, kuin ne mies kollegat, mut en siksi, että oon nainen, vaan siksi, että on enemmän kokemusta ja laajempi työnkuva ja vastuu, kuin niillä miehillä.
Meillä saa olla mies, nainen, muu tai, vaikka linnunpönttö, jos serverit on pystyssä, koneet toimii ja nettiin pääsee. Eikä meitä kiinnosta, että minkälainen parisuhde siellä kotona on, kun kaikilla on arki ja arjenongelmat. Tietysti, jos kokee, olevansa Disneyn prinsessa, niin sen mekon kanssa voi olla hankala kaapeloida, kun noi kaapelit ei aina kulje missään maailman tilavimmissa paikoissa.
Oon pro tasa-arvo. Mun tytär kuuluu seksuaalivähemmistöön, mutta kyllä se saa olla tyttö, muun sukupuolinen tai, vaikka se linnunpönttö, jos se haluaa. Meillä mies tekee mulle aamupalan, hoitaa siivouksen ja mä olen se, joka enemmän tienaa, tekee it-hommat ja hoitaa auton renkaiden vaihdot. Sillä ei oo mitään tekemistä sen sukupuolen kanssa vaan se tekee, joka osaa paremmin tai jonka on helpompi hoitaa. Silti mä olen tämän suhteen nainen ja mies on mies. Mies, jos haluais olla linnunpönttö, niin se vois olla mulle vaikeeta, koska oon hetero ja en tiedä miten linnunpöntöt harrastaa seksiä ja mulle se on tärkeetä.
Heitän ite ja nauran blondina blondivitseille. En, koska yrittäisin alentaa jotenkin omaa arvoani sukupuolen perusteella tai, että mun ois pakko sillä todistaa, etten oo mielenipahoittaja, vaan koska ne on musta hauskoja.
Mun ystävät on pääosin miehiä ja, jos joku ulkopuolinen alkaa kohtelemaan mua alentavasti, niin niiltä tulee välitön "palaute". Ei siksi, että ne ei usko mun kykenevän pitämään puoliani, vaan siksi, että ne ei itse voi hyväksyä sitä.
Välillä musta tuntuu, että miehet oikeasti on enemmän pro tasa-arvo, kuin naiset. Mä teen siis töitä hyvinkin naisvaltaisessa työyhteisössä miesvoittoisessa yksikössä. Oon sanonutkin, että pojat ne on lepposii, eikä ne tee kepposii. Niiden kanssa voi keskittyä itse asiaan, eikä johonkin turhaa draamaan. Esimieheltä mä saan enemmän siimaa vapautta vaikuttaa mun työhön (käytännössä hoidan sen parhaaksi katsomallani tavalla), kuin muissa osastoissa tapahtuu. Ei oo mitään nokkomisjärjestystä, jota mun pitäisi kunnioittaa. Julkisella puolella, kun oon, niin tietysti siellä on laki ja sen mukanaan tuomat säännöt, jotka osin työtä määrittää. Eikä sekään johdu siitä, että oon ainoa nainen sillä osastolla. Se, johtuu siitä, että se tietää, ettei sen tarvii mulle leipää pureskella valmiiksi. Sen takia mä oon se, joka on sen poissaollessa se, joka sijaistaa sitä. Mä vaan tiedän enemmän niistä vastuista ja asioista, jotka pitää hoitaa, kuin ne jo pidempään sen alaisena olleet miehet. Oon tehnyt pätkän TJ.n sijaisuutta toisessa talon yksikössä. Ei mun tarvii miettiä, että voinko päättää tämän asian. Eikä mun päätöksiä kyseenalaisteta sen jälkeen. Mul on täysi luotto johtoon ja koen, että niin on myös toistepäin. Pomon kanssa voin puhua, vaikka syvänmeren uppotukeista oravan seksuaalisuuteen. En haluais tämänkään muuttuvan vaan siksi, että jalkojen välistä löytyy upotettava malli.
Kaivertaa sekin, että sitä pitäis nyt alkaa kutsumaan esihenkilöksi! En aio siihen alkaa. Se kuulostaa siltä, että se on joku hemppuli vaan. Niin ja palomies on palomies, vaikka ois nainen ja puhemies on puhemies, vaikka olis linnunpönttö. En nää siinä mitää sukupuolta vaan nimikkeen. Itekin olin tj.nä esimies.
Joskus tuntuu siltä, että tasa-arvon toteutumista estää vain se, että naiset ei vaan ota sitä ja, että joksikin jääprinsessaksi kutsumisesta pahastuminen on, niin tyhmä syy, että se saa kaikki naiset vaikuttamaan ammattilaismielensäpahoittajilta ja mikä hemputin miesoletettu? Mä haluan, että monimuotoisuus on niin arkipäivää, että voi sanoa, että jos toinen virheellisesti luonnehtii toista naiseksi, niin voi oikaista, että oon linnunpönttö ja se ei oo mikään juttu. Kyllä mä mun transystäviäkin kutsun niiden kokeman sukupuolen perusteella. Kauhee, jos mun frendiä kaiken sen jälkeen mitä se on käynyt läpi, vielä sanois, että miesoletettu. Kyllä se saatans on mies ja tehnyt kovan duunin ollakseen vihdoin oma itsensä ja sama naispuolisissa ystävissä. Ne on sitä oikeesti jopa enemmän, kuin mä, koska mun ei oo tarvinnut muuta, kuin syntyä olemaan.
Tulipas nyt taas vuodatettua. Ei tarvii tilaa tänne hiekkakuormaa. Meen rakentaa serveriä