Nuorena tulin uskoon, olin mukana joitain vuosia Helluntaiherätyksessä, aktiivisena toimijana. Tieni vei sittemmin, uskon että Jumalan johdatuksesta takaisin luterilaisen uskontulkinnan piiriin jossa olin kasvanut ulkoisesti, tosin ilman omakohtaista uskon lahjaa. Nyt olen jo vuosikymmeniä ollut uskon tiellä ja pohtinut asioita paljon ja syvällisesti. Näen jotain hyvää niissäkin vuosissa jotka tuli vietettyä vapaissa suunnissa mutta pääsääntöisesti olen ajautunut sitä kauemmas helluntailaisesta teologiasta ja uskonkäsityksestä, mitä enemmän vuosia on vierinyt.
Luterilaisessa Sormusen Katekismuksessa (kristinoppi) sanotaan: "uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntoa". Minusta tämä on hyvin viidsaasti ja punnitusti sanottu. Uskoontultuani ensimmäisinä vuosina en oikeastaan kokenut itseäni koskaan erityisen syntiseksi, toki tiesin tiedon tasolla ja tunnustin sydämessäni olevani ansainnut synneilläni tuomion ja kadotetuksi tulemisen, koskaan en ole sitä kieltänyt Jumalan edessä, mutta todellisuudessa ensimmäiset vuodet menivät kuitenkin jonkinlaisessa omavoimaisuuden tunnossa kun mimeille opetettiin että muuttuminen tapahtuu uskovaksi tultua kertaheitolla kun saadaan Pyhän Hengen "henkikaste" niin kaikki saa olla siitä lähtien yhtä voittokulkua ja kompuroimiset ovat vain lankeemisista johtuvia väliaikaisia tiloja joista voi päästä voittajaksi kovalla pinnistelyllä, antautumisella, käyttäen erilaisia "metdeja" kuten konemaista kiittämistä. Luin mm. Merlin Carothersin "Kiitoskirjat" ja opin lisää helluntaikarismaattisesta teologiasta; -konemaisella ja pakotetullakin kiittämisellä "joka tilassa" murtaudutaan lopulta läpi henkisen muurin ja sitten vain voitokasta uskon juhlaa, henkivaltojen sitomista "tämän kaupungin yltä", kieltäytymistä sairauksista, köyhyydeestä yms.
Myös muuttumisesta tehtiin opetuksessa kristillisyyden mitta. Kun tulee uskoon niin muuttuu. Kaikki voivat muuttua! Ebvankeliumia markkinoitiin eräänlaisena patenttikeinona päästä elämän vajavaisuuksista, keinona nousta voittajana erilaisten syntitottumusten yläpuolelle, menestymään, voittamaan ja loistamaan Jumalan edessä. Myös viime vuonna laajasti markkinoitu kampanja jonka pääasiallinen teologinen taustavoima olivat vapaat suunnat ja yhteiskristilliset suunnat joiden teologia on lähellä vapaita suuntia, markkinoitiin nimellä "mahdollisuus muutokseen". Vieläkin, olen huomannut että siellä täällä näitä tilaisuuksia samalla nimellä pidetään.
Helluntaiuskovaisuudessa syntinen pelastetaan "muuttumaan" jonkinlaiseksi voimaihmiseksi, joka tallaa jaloillaan elämän vajavaisuutta, syntisyyttä, lankeemuksia ja kaikkia entisiä heikkouksia. Meidänhän "ei tarvotse" ottaa vastaan muuta kuin mitä Jumala tarjoaa meille eli "voittovoimaa, menestystä ja palavuutta hengessä".
Oikea helluntaiuskova palaa hinnalla millä hyvänsä: -palaa loppuun! Missä on ansaitsematon armo? Missä on evankeliumin lupaukset että Jumala ei suinkaan ole pelastanut sinua siksi että sinusta tulisi uskon kautta muuttunut yli-ihminen vaan siksi että HÄN ILMAN VAATIMUKSIA ARMAHTAA SINUA! ja siksi että nähdessään heikkoutemme, syntisairautemme ja puutteemme, HÄn säälii meitä ja tahtoo korjata meitä armohelmaansa!
Helluntailaissaanaajien saarnoissa 90% saarnan sisällöstä käsittelee ihmistä, ihmisen tekemistä ja touhuamista, muuttumista yms. Todistuspuheiden sisältö on lähes 100% kertomusta siitä miten minä "muutuin" tultuani uskoon. Jeesuskin on siellä mukana mutta vain sivuosan esittäjänä. Ihminen näet ITSE tekee ratkaisun, valitsee Jeesuksen, osoittaa kuuliaisuuttaan ja tulee kelvolliseksi. Jumalan armo on vain pelkkä lähtölaukaus mutta oma hengellinen uutteruus on varsinainen tie "miellyttää Jumalaa" kuten vapiksissa tavataan usein sanoa, -"miellyttää Jumalaa"!
Veikko Pekki kirjoitti 90 -luvulla historiallisen teoksen helluntailaisgenressä nimeltä "Päästäkää hänet siteistä", jossa hän kritisoi lakihenkisyyteen ja suorituskristillisyyteen ohjaavaa hengellisyyttä jossa mitataan Jumalan siunauksia itselle ja muille omalla palavuudella, antautumisella yms.
Sanoisin että pitkä matka on nyt tultu ja luterilaisesta opetuksesta on löytynyt armollinen Jumalan joka Jeesuksen tähden antaa synnit anteeksi oman itsensä, -ei minun ponnisteluni -tähden! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin , kun armo on alkanut kirkastua ja selvetä enemmän, myös synti on kirkastunut ja olen joutunut ihan OIKEASTI kärsimään omassatunnossani, -ei kuvitelluista vaan todellisista synneistäni, jopa syntisyydestäni. Sitä mukaa ku narmo on alkanut murtautua esiin, on myös oma palavuus, antautumiset, ratkaisut yms. alkanut näyttää halvalta ja merkityksettömältä.
Kuitenkin varoituksen sana tähän: Kenenkään ei pidä luulla että kaikki luterilaisen kansankirkkomme piirissä esitetty olisi Jumalan sanan mukaista. Päinvastoin: on yhä harvemmassa ne luterilaiset papit jotka Jumalan sanassa ja totuudessa pysyvät! Paljon on liberaalista ekstystä tarjolla sielläkin.
Luterilaisessa Sormusen Katekismuksessa (kristinoppi) sanotaan: "uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntoa". Minusta tämä on hyvin viidsaasti ja punnitusti sanottu. Uskoontultuani ensimmäisinä vuosina en oikeastaan kokenut itseäni koskaan erityisen syntiseksi, toki tiesin tiedon tasolla ja tunnustin sydämessäni olevani ansainnut synneilläni tuomion ja kadotetuksi tulemisen, koskaan en ole sitä kieltänyt Jumalan edessä, mutta todellisuudessa ensimmäiset vuodet menivät kuitenkin jonkinlaisessa omavoimaisuuden tunnossa kun mimeille opetettiin että muuttuminen tapahtuu uskovaksi tultua kertaheitolla kun saadaan Pyhän Hengen "henkikaste" niin kaikki saa olla siitä lähtien yhtä voittokulkua ja kompuroimiset ovat vain lankeemisista johtuvia väliaikaisia tiloja joista voi päästä voittajaksi kovalla pinnistelyllä, antautumisella, käyttäen erilaisia "metdeja" kuten konemaista kiittämistä. Luin mm. Merlin Carothersin "Kiitoskirjat" ja opin lisää helluntaikarismaattisesta teologiasta; -konemaisella ja pakotetullakin kiittämisellä "joka tilassa" murtaudutaan lopulta läpi henkisen muurin ja sitten vain voitokasta uskon juhlaa, henkivaltojen sitomista "tämän kaupungin yltä", kieltäytymistä sairauksista, köyhyydeestä yms.
Myös muuttumisesta tehtiin opetuksessa kristillisyyden mitta. Kun tulee uskoon niin muuttuu. Kaikki voivat muuttua! Ebvankeliumia markkinoitiin eräänlaisena patenttikeinona päästä elämän vajavaisuuksista, keinona nousta voittajana erilaisten syntitottumusten yläpuolelle, menestymään, voittamaan ja loistamaan Jumalan edessä. Myös viime vuonna laajasti markkinoitu kampanja jonka pääasiallinen teologinen taustavoima olivat vapaat suunnat ja yhteiskristilliset suunnat joiden teologia on lähellä vapaita suuntia, markkinoitiin nimellä "mahdollisuus muutokseen". Vieläkin, olen huomannut että siellä täällä näitä tilaisuuksia samalla nimellä pidetään.
Helluntaiuskovaisuudessa syntinen pelastetaan "muuttumaan" jonkinlaiseksi voimaihmiseksi, joka tallaa jaloillaan elämän vajavaisuutta, syntisyyttä, lankeemuksia ja kaikkia entisiä heikkouksia. Meidänhän "ei tarvotse" ottaa vastaan muuta kuin mitä Jumala tarjoaa meille eli "voittovoimaa, menestystä ja palavuutta hengessä".
Oikea helluntaiuskova palaa hinnalla millä hyvänsä: -palaa loppuun! Missä on ansaitsematon armo? Missä on evankeliumin lupaukset että Jumala ei suinkaan ole pelastanut sinua siksi että sinusta tulisi uskon kautta muuttunut yli-ihminen vaan siksi että HÄN ILMAN VAATIMUKSIA ARMAHTAA SINUA! ja siksi että nähdessään heikkoutemme, syntisairautemme ja puutteemme, HÄn säälii meitä ja tahtoo korjata meitä armohelmaansa!
Helluntailaissaanaajien saarnoissa 90% saarnan sisällöstä käsittelee ihmistä, ihmisen tekemistä ja touhuamista, muuttumista yms. Todistuspuheiden sisältö on lähes 100% kertomusta siitä miten minä "muutuin" tultuani uskoon. Jeesuskin on siellä mukana mutta vain sivuosan esittäjänä. Ihminen näet ITSE tekee ratkaisun, valitsee Jeesuksen, osoittaa kuuliaisuuttaan ja tulee kelvolliseksi. Jumalan armo on vain pelkkä lähtölaukaus mutta oma hengellinen uutteruus on varsinainen tie "miellyttää Jumalaa" kuten vapiksissa tavataan usein sanoa, -"miellyttää Jumalaa"!
Veikko Pekki kirjoitti 90 -luvulla historiallisen teoksen helluntailaisgenressä nimeltä "Päästäkää hänet siteistä", jossa hän kritisoi lakihenkisyyteen ja suorituskristillisyyteen ohjaavaa hengellisyyttä jossa mitataan Jumalan siunauksia itselle ja muille omalla palavuudella, antautumisella yms.
Sanoisin että pitkä matka on nyt tultu ja luterilaisesta opetuksesta on löytynyt armollinen Jumalan joka Jeesuksen tähden antaa synnit anteeksi oman itsensä, -ei minun ponnisteluni -tähden! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin , kun armo on alkanut kirkastua ja selvetä enemmän, myös synti on kirkastunut ja olen joutunut ihan OIKEASTI kärsimään omassatunnossani, -ei kuvitelluista vaan todellisista synneistäni, jopa syntisyydestäni. Sitä mukaa ku narmo on alkanut murtautua esiin, on myös oma palavuus, antautumiset, ratkaisut yms. alkanut näyttää halvalta ja merkityksettömältä.
Kuitenkin varoituksen sana tähän: Kenenkään ei pidä luulla että kaikki luterilaisen kansankirkkomme piirissä esitetty olisi Jumalan sanan mukaista. Päinvastoin: on yhä harvemmassa ne luterilaiset papit jotka Jumalan sanassa ja totuudessa pysyvät! Paljon on liberaalista ekstystä tarjolla sielläkin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä varmasti on suorituskristillisyyttäkin helluntailaisten piirissä. Sitä nimitetään usein lakihenkisyydeksi ja sitä pidetään pahana helluntailaistenkin keskuudessa.
Muuttuminen sinänsä ei ole paha asia, jos ihminen muuttuu Jumalan Hengen vaikutuksesta hyvään suuntaa.
Lapsikasteteologian puutteita on se, että siellä ei kyllä tapahdu yhtään mitään suorituksia. Ei uudestisyntymistä, ei evankeliumin julistusta, ei armolahjojen toimintaa, ei Jumalan läsnäoloa. Ihmiset vain selittävät siellä toisilleen, että kyllä me nyt olemme armosta pelastuneita, kun me emme ole tehneet mitään suorituksia pelastumisemme eteen.
Ei ole kyse siitä että helluntailaisten keskuudessa on suorituskristillisyyttäKIN, vaan siitä että suortuskristillisyys istuu syvällä koko helluntaisen teologian ja uskon ytimessä. Voisi jopa sanoa (vääristelemättä) niinkin että Helluntaiteologia ON suorituskristillisyyttä. koska helluntaisille ei ole kelvannut Raamatun opetus ansaiottomasta armosta.
Muuttumista ei kukaan ole aloituksessa pahaksi sanonutkaan vaan sitä että muuttumisesta tehdään kristillisyyden mitta.
"lapsikasteteologialla" tarkoittanet luterilaista teologiaa? Kysyn koska en tunne enkä tunnista mitään "lapsikasteteologiaa" vaan Raamatun kaste- ja opetuskäskyn joka koskee lapsiakin. Taidat sanoa väärän todistuksen luterilaisuudesta väittämällä ettei siellä esiintyisi parannuksen hedelmiä. Ehkäpä tällainen vaikutelma helposti syntyy ihmiselle joka on kasvanut yhteisöössä jossa omaa parannuksentekoa mainitaan suurella äänellä seurakunnan keskellä? Minä en löytänyt helluntailaisten keskuudessa yhtään sen enempää parannuksen hedelmiää kuin luterilaisten uskovienkaan.
Päinvastoin; monet jotka ovat niitä niljaisia, "Jumalan pieniä", jotka eivät esiinny ja ole aina äänessä muiden kuullen, voivat elää todeksi paljon vilpittömämmin uskoaan kuin "hengessä palava" ja äänekäs mölytoosa joka toitottaa muuttumistaan kaikille. Tiedän että myös helluntailaisten keskuudessa on näitä Jumalan pieniä.
Onko se hyve tai ansio olla "Jumalan pieni"?
Niljaisia vaiko niljakkaita.
Itselläni pitkälti samanlainen kokemus kuin aloittajalla. Allekirjoitan todella tuon "uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntoa." Se on ainoa tie "muuttumiseen mielen uudistumisen kautta" (Paavalin sanat). Muunlainen yritys saada aikaan muutosta on päälleliimattua uskottelua, joka ei kestä elämän koetuksissa.
Luterilaisille muodostuu suureksi taakaksi se, kun he joutuvat koko ajan miettimään ja pelkäämään, että "olenkohan minä yrittänyt vahingossa ansaita itse pelastuksen itselleni. Nyt minä olen kadotukseen tuomittu". Hassua porukkaa ovat luterilaiset.
Eihän se ole mikään synti, jos yrittää ansaita pelastuksen. Ei se kyllä onnistu pelastuminen sillä tavalla mutta ei se ole paha asia, jos yrittää ansaita pelastuksen. Paljon pahempi on se, jos ei yritä ansaita pelastusta.
Juuri tällainen ajattelutapa on enemmän kuin yleistä helluntailaisten keskuudessa kuten tuot esille. "eihän se nyt mikään paha asia ole, jos yrittää ansaita pelastuksen/Jumalan mielisuosion/siunauksia".
Mutta juuri se on paha asia ja syntiä. Miksi muuten Paavali opettaa:
"Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu." (Galatalaiskirje laajemminkin, mutta erityisesti tässä yhteydessä 1. luku)
Paavali kiroaa, sanoo Jumalan kirouksen kohtaavan kaikkia jotka yrittävät jotain muuta kautta, paitsi Jeesuksen armtyön uskomisen kautta edes lähestyä Jumalaa, hankkia mielisuosiota, siunausta tms.
Oikeastaan on kaikkien harhaoppien varsinainen äiti se, että tähän kysymykseen suhtaudutaan välinpitämättömästi tai ettei osata erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan mitä etenkin Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje teroittaa, mutta muutenkin koko UT.
Helluntaisaarnaajilla on tapana monesti saarnoissaan etsiä Raamatun sanasta tapoja ja metodeja joilla ihminen omien pyrkimistensä, antautumistensa, tekemisensä, tms. kautta voisi lähestyä vieläkin lähemmäksi Jumalaa kuin jo Kristuksessa ja kasteessaan on päässyt. Mutta miksi sitten Raamattu sanoo:
"Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas," (Room. 10. luku)
Mitähän se voisi olla tuo "tuomaan Kristusta alas"?
Mitäpä muuta kuin että ihminen omilla töillään tai omalla pyhotyksellään pyrkii ansaitsemaan Kristuksen lähelleen.
Ei Jumalaa eikä Jeesusta voi lähestyä yhtään enempää kuin mitä Hän itse on jo Pojassaan lähestynyt meitä. Se ainoastaan USKON kautta otetaan vastaan ja ollaan niinkuin sanotaan: "autuuden nautinnossa". Koko UT on täynnä tätä opetusta ja siksi minua hämmästyttää että vielä muutama vuosikymmen sitten vapaissa suunnissakin, ainakin helluntaissa ja Vapaakirkossa kavahdettiin tunnustaa suoraan että oltaisiin armoa ansaitsemassa, vaikkakin se ajatus on koko oppiin sisällekirjoitettu niin ettei sitä voi sieltä erottaa. Nykyään vaikuttaa siltä että monin paikoin vapaissa suunnissa on menty niin pitkälle että tunnustetaan avoimesti että armoa/siunausta/Jumalan mielisuosiota voi ansaita. Tämä minua hämmästyttää koska se onniin räikeästi perinteistä kristinuskoa ja Raamattua vastaan. On jopa ihmisiä jotka vapaissa suunnissa kieltävät kolminaisuuden ja saavat silti toimia vapaasti seurakunnissa.
No, on toki kirkossakin harhaopettajia mutta ne ovat kuitenkin uskosta osattomia, epäuskoisia. Vapiksissa nykyään tällaista voivat esittää sellaisetki njoita pidetään uskovina.
Se että yrittää ansaita pelastuksen, on Jeesuksen ristinkuoleman ja kärsimyksen halventamista. Sehän on samaa kuin sanoa ettei Jeesuksen valmistama armo riitä.
Luterilaiset eivät kuitenkaan tule tuomitsemaan helluntailaisia. Yksi on, joka tuomitsee, Jumala, ja hän tulee tuomitsemaan myös luterilaisetkin.
"Eihän se ole mikään synti, jos yrittää ansaita pelastuksen."
Gal. 5.
"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta."
Kristitty, joka yrittää ansaita pelastustaan, pitää halpana Jumalan armoa. Hän ajattelee vähintäänkin alitajuisesti, ettei Jeesuksen ristinkuolema riitä.
Omavoimaisuuden synti on synneistä vakavin, sillä se estää turvaamasta Jumalan armoon.
Hebr
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Kyllä Jumalaa saa ja täytyykin etsiä.
Sinä yrität muuttaa Jumalan etsimisen lakiuskonnoksi oman likaisen ajatusmaailmasi turvin. Hyi sinua!
Jaak.2:13 Biblia (1776) Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
Joh.13:15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. 1Joh.2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. Fil.2:5. 1Piet.2:21
Miksi sinä valhejuutalainen silppuat ja pilkkaat Jumalan Sanaa???
Ei pidä sotkea keskenään uskoontuloa ja uskossa elämistä jossa on ( ja tuleekin olla!) mm. lähimmäisen rakkauden tekoja käytännössä.
Kuolleet eivät nosta käsiään merkiksi että haluaisivat alkaa elämään. Kutsu elämään on tultava kuolleen ulkopuolelta joltakin toiselta.Jumala kutsuu Sanallaan (evankeliumin sanomalla ) hengellisesti kuolleen elämään. Jumala synnyttää uuden elämän Sanansa kautta. Tarvitaan Sanan julistajia.
Hän on kutsunut "kuolleen"( synteihinsä kuolleen) elämään yhteyteensä evankeliumin kautta. 2.Tess.2:13.".. Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. 14. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden..."
Hän on tehnyt "synteihinsä kuolleen" eläväksi evankeliumin kuulemisen ja uskomisen kautta ( Ef.1:13.-14., Ef.2:1.-10.) Ef. 2:1."..Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,.......10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Vaikka "puiston penkillä " istuva kuulee ja uskoo evankeliumin, hänen asemansa muuttuu "jumalattomasta", "vanhurskaaksi " Room..4:5"...mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;.." ( "..joka ei töitä te.." "Lakiliitossa" säädettyjä "lain töitä", joita tekemällä kukaan ei tule vanhurskaaksi, vaan lain kautta tulee synnin tunto Room.3:19. 2.."Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto..." ) Apostoli Paavali kirjoitti Room. kirjettään "lain tunteville"(juutalaiset ) Room. 7:1.".Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?.." ) Room.5:1."..Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo..."
Room.3:21"... Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit 26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. 27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. 29. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, 30. koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta..."
Ongelma eivät ole teot, vaan tekojen motiivi. Jumalan edessä hyvätkin teot ovat kuin likaiset vaatteet, jos niillä yrittää ansaita pelastusta tai Jumalan suosiota.
Hellaripiireissä on ollut neuroottista uskoa. Ja yksi syy siihen on, että armo-sanan perään lisätään usein mutta. Ihan kuin armossa ei saisi myös levätä ja siihen luottaa. Monet tuntuvat pelkäävän, että lepo Herrassa johtaa velttoiluun. Vaikka asia on juuri päin vastoin.
Lepo on luottamusta Jumalaan. Että Hän vie hyvän työnsä päätökseen minussakin. Silloinkin, kun itse turhaudun. Ja siitä levosta käsin saan tehdä myös niitä tekoja, joihin Jumala juuri minut kutsuu.
2 Kor 12:
"ja Hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan."
Suorituskristillisyys. Mistä moinen sana? Ei ainakaan raamatusta löydy. Suorittaa verbi kun on jo 50v sopinut joka paikaa. Todella huonoa äidinkieltä. Jos ihminen pelastuu 1 lapsikasteessa. 2. uudestisyntymisessä kun ihminen ymmärtää hengelliset asiat. Tarkoittaako aloittaja molemissa vaihtoehdoissa, että ihminen pääsee taivaasen vain mäkeä myötäistä vain huvikseen. Seuraamalla asioita katseella ja istumalla keinutuolissa. Myös kesäisin kiikussa ulkona. En ymmärrä aloittajan teologiaa.
Kerro aloittaja olivatko Apostolit niitä ns suorituskristillisiä vaiko eivät olleet?
JOS he olisivat olleet luterilaisia normikristityiski sanottuja, mitä he olisivat tehneet Jeesuksen jälkeen elämänsä aikana ja millainen heidän "menkää ja tehkää " suorituksensa olisi ollut?
Olisiko paljon paranutnut sairaita olisiko paljon kastettu uskoontulleita vai mitä heille olisi tapahtunut jne..!?
Kerro aloittaja mitä ja miten uudestisyntymä tapahtuu?
A/ nukkuessaan, aamulla on uusi luomus "jumalan tekona" kuten sanotaan jossain joukossa?
B / vauvako tulee uskolle kuuliaiseksi vesitipalla ja papin rituaaleilla, vai JUmalako alkaa tietyllä kellonlyömällä ihan omavaltaisesti pesemään vauvan peristyntejä ynnä muuta ?
C/evankeliumin kuulemisen ja sen ymmärtämisen kautta omatoimisesti haluten menee Jeesuksen tykö apua saamaan syntihätäänsä ?
D/ jokin muu polku?
Saarnaaja 4:5 Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
Tuossa on luterilaisten teologia.
Vanha palopäällikkövitsi:
Palopäällikkö tuli palopaikalle miehistöineen vain todetakseen, että toinen palokunta oli jo ehtinyt sammuttaa tulen. Palopäällikkö totesi kuivasti:"Väärin sammutettu!".
Samalla tavalla käy taivaassa aikanaan. Kun helluntailaiset menevät taivaaseen, joutuvat luterilaiset toteamaan sivusta:"Väärin pelastettu!".
On se kumma, että jotkut sanovat, että ei pelastuakseen saa tehdä mitään, ettei vain ottaisi itselleen kunniaa pelastuksestaan. Toiset taas sanovat, että pitää tehdä kovasti töitä pelastuakseen. Kummatkin väitteet ovat äärilaitoja ja ojia ja Perkeleestä ja valetta. Ei saa langeta kumpaankaan harhaan. Lukekaa Raamattua. Siellä on pelastuksen tie: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
1Kor.7:19 Biblia (1776) Ympärileikkaus ei ole mitään, eikä esinahka mitään ole, vaan Jumalan käskyin pitämys. Gal.6:13
Ps.119:166. 119:174 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi. Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, sinun lakisi on minun iloni.
Kun+lukee+tämä+palstaa,en+ymmärrä+alkuunkaan+trolleja+Suomessa.+Ja+keskikesällä.+Kun+matkustan+junalla+Treelta++Helsinkiin,+minusta+80%+matkustajista+lukee+esim.+englanninkielistä+tieteellistä+kirjaa.++Lopeta+aloittaja+pelleily.+Tule+kokouksiin+Keuruulle+juhannuksena.+Tervetuloa+sinne+myös+muut+trollit.+Emme+usko+teitä+mm+vertaakaan.+Olen+itse+nähnyt,+kuinka+esim+selkäsairas+heitti+hetkessä+kainalosauvat+pois+5000+kuulijan+edessä.
Trollihan se on, jos on eri mieltä helluntaiteologian kanssa.
Eikujoo, ei mitään. Eikös se mennytkin niin, että mitään helluntaiteologiaa ei ole olemassakaan, ihan vaan luetaan Raamattua niin kuin se on kirjoitettu?
no siis: helluntailaisten "pelastushan" tuli vasta n. 1700 luvulla Amerikassa Azusankadulla, kun mustat huumehörhöt täyttyi Hengellä . . .että missä pelastus on ollut, ennen 1700 lukua !!!
Jeesusuksen Ristin kuolemasta, syntiemme sovituksesta on kuitenkin jo yli kaksituhatta vuotta !
- ei nyt oikein "yhtälö" päde .
Johanneksen evankeliumi: "sillä niin Jumala rakasti MAAILMAA (ei ainoastaan uskovia), että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä"
<<<<<Johanneksen evankeliumi: "sillä niin Jumala rakasti MAAILMAA (ei ainoastaan uskovia), että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä">>>>>>
Yritätpä sinä ovelalla tempulla nyt pelastaa koko maailman.
"sillä niin Jumala rakasti MAAILMAA (ei ainoastaan uskovia), että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo(TARKOITTAA USKOVIA), hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä"
Sinä paljastit tyhmyytesi ja kyvyttömyytesi ymmärtää tekstiä. Ei tuossa sanota, että Jumala pelastaisi maailman vaan Hän pelastaa vain uskovaiset.
Joh.3:14. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, 15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. 18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen..."
Ennen opetettiin koulussa sisälukua että "SILLÄ " ( kr."gar" , siksi, koska..) sana on "sidos sana" johonkin edellä kirjoitettuun !! SIIS ALETAAN LUKEMAAN VÄLITÖNTÄ ASIAYHTEYTTÄ "...Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, 15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16. Sillä....."
"...niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, 15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä...."
1.Kor.15:1."...Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte 2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. 3. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, 4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, 5. ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. 6. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. 7. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. 8. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. 9. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. 10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. 11. Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet............" ( NÄIN ME SAARNAAMME, JA NÄIN TE OLETTE USKOON TULLEET.."
lahkot:
"laittavat raskaasti kannettavia taakkoja ihmisten harteille, eivätkä halua itse niihin sormenpäilläänkään koskea"
Sinä yrität nyt vääristellä asioita. Vertaus fariseuksiin ei ollenkaan toimi helluntailaisten kohdalla. Luterilaisiin pappeihin se sopii paremmin.
Matt 11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
11:30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Jeesus ei tuossa sanonut, että iestä tai kuormaa ei olisi ollenkaan.
Luterilaiset päästävät ihmisiä taivaaseen hyvin löperöillä perusteilla. Ei tarvita muuta kuin vauvakaste ja veronmaksu ("raha kirstuun kilahtaa").
Tietääkö kirjoittaja mikä on lahko? Pitäisi ottaa ensin asioista selvää ennen kuin hutkii.
Luterilainen teologia johtaa löperyyteen ja ihmisille valehteluun ynnä Raamatun vääristelyyn.
Oletko lukenut luterilaista teologiaa? Tunnetko esim. Tunnustuskirjat tai oletko avannut yhtään Lutherin teosta? Ja ei, tähän kohtaan ei nyt "luterilaiseksi teologiaksi" käy se, että joku liberaalipappi on paikallislehden kolumnissa taas löperrellyt niitä näitä.
varsin hyvin !!! tiedän mikä on lahko.
Helluntailaisen ansaintalogiikan voisi tiiviistää muuan ylistyslaulun sanoja hieman mukaillen "minut ryöstit, rahat veit samalla perinnöttömäksi teit".