Kun lulee Raamattua, huomaa sen olevan erittäin Jumala keskeinen alusta loppuun. Uskonnollisuudessa tuo valokeila on siirtynyt ihmiseen. Puhutaan ihmisen oikeuksista ja ihmisen arvoista ja ihmisen tunteista. Jumalasta mainitaan tuskin sivulauseessa. Jeesuksesta puhumattakaan. Kuitenkin Pyhä Henki osoittaa aina Jeesusta.
https://nakoislehti.hs.fi/9a20509e-e29f-408a-af4c-7e1638ace87d/6
https://nakoislehti.hs.fi/9a20509e-e29f-408a-af4c-7e1638ace87d/6
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomiomme ja koko rakkautemme kaikesta voimastamme tulee kohdistua Jumalaamme. Rakkaus Jumalaan on myös sitä, että autamme ja huomioimme lähimmäisemmekin. Autamme heitä niissä tilanteissa, joihin Jumala meidät johtaa. Jeesuksesta/evankeliumista kertominen on myös rakkautta toisia kohtaan.
>>>Jeesuksesta/evankeliumista kertominen on myös rakkautta toisia kohtaan.<<<
No nyt tiedän tämänki.
Uususkonnollisuus poikkeaa radikaalisesti hyväksihavaitusta ja toimivasta apostolisesta (alkuseurakunnallisesta) uskosta.
Usko ja pyhityselämä eivät kohtaa sillä ei eletä todeksi elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Nykyusko suosii armovarkautta tässä lopunajassa.
Uskonpuhdistus on kirosana nykyiselle uususkonnollisuudelle.
Kolmannen polven helluntailaisuus poikkeaa paljon ns. alkuperäisestä h-laisuudesta.
Pelastus on yksin armosta. Jos armoon lisätään jotakin, se ei olisi enää armoa. Meillä ei ole mitään puolustukseksemme ja siksi voimme vedota Jumalan armoon; siihen, että Hän on vetänyt meitä yhteyteensä ja toisaalta siihen, että Hän itse Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa on kärsinyt meille kuuluvan tuomion risiinnaulitsemisen yhteydessä (emme ymmärrä, miten vaikeaa se oli sekä Isälle että Pojalle). Hänen sovintovereensä vedoten, synnit katuen ja tunnustaen pyytäen niitä anteensi saimme/saamme täyden armahduksen ja anteeksiantamuksen, armon.
Meillä on vaarana pitää armoa itsestäänselvänä oikeutena, että kun me teemme nämä syntisen rukoukset oikeassa järjestyksessä, liitymme seurakuntaan, ehkä menemme kasteelle...silloin kaikki on toimitettu "oikeassa järjestyksessä" ja olemme pelastuneita. Tavallaan niin onkin, mutta asenteemme armoon voi olla väärä (näin kävi itsellenikin) . Syntiä ei varo riittävästi ja se voi olla sen tyyppistä, että paluu Kristuksen luokse ei enää niin vain onnistu ja joutuu todella huutamaan armoa päästäkseen vielä takaisin.
Joistakin tulee uskonnollisia "sunnuntaiuskovia", joiden mielenkiinnon jakavat lukuisat asiat. Hengelliset ovat siellä yhtenä muiden joukossa. Vanhan lihan täytyy kuolla ja risti ottaa päivittäin...muuten ei ole Pyhälle Hengelle tilaa, Hänelle joka meitä luo Kristuksen kaltaisuuteen, tuo Kristuksen Jeesuksen meihin asumaan. Meissä näkyy silloin Kristuksen luonto ja teot, jotka Jumala on meille ennalta valmistanut meille.
Siitä, että vietämme Jumalamme kanssa aikaa aina kun on mahdollista, tulee välttämätöntä.Nämä hetket; Jumalan seurassa vietetyt ja Hänen Sanansa tutkiskelu on meille "hengittämistä".
Etsin ja haen omassa elämässäni, että tämä toimisi. Oma hengellinen tilanteeni ei ole kohdallaan eksymisieni jälkeen. Haluan oppia; oik. elää edellisen todeksi elämässäni, tehdä parannuksen ymmärtäen sen merkityksen oikein.