Siitä T-34:sesta

Tämän lisäksi niehistön lukumäärä oli vain neljä, joten vaunujohtaja toimi myös ampujana.
Vaunujen maine perustu siihen, että leveät telaketjut ja vahva (500hv) moottori takasivat ajankohtaan nähden hyvät nopeus ja maasto-ominaisuudet ja 30 asteen ja 45 mm:n etupanssari (Vastasi 135 mm:n panssaria 90 asteen kulmassa!) kesti kaiken paitsi 88 mm:n panssariammusta ja vuonna 42 ilmestyneitä pitkäpiippuisella 75 mm:n tykillä varustettujen panssareiden ( Ps.IV F-sarja ja uudemmat) ja rynnäkkötykkien tulta.
Esim. vuoden 1941 päätyypin Ps.III:n 50 mm:n tykki puri vain sivustasta ja takaapäin ja runsaslukuinen Ps II vain takaapäin ja sieltäkin hyvin rajoitetusti.
T34:n tyyppi T34/85 tuli palveluskäyttöön loppuvuonna 1943 ja siinä oli yritetty parantaa tiedossa olleet puutteet laajentamalla tornia jotta siihen mahtuisi erillinen vaununjohtaja ja parantaa tähystysvälineitä mm. ottamalla käyttöön saksalaistyyppiset peilit ynnä muuttamalla käytettävä tykki raskaammaksi, mutta muutostöistä huolimatta vaunu oli selkeästi alivoimainen mm. Pantteriin verrattuna.
Eräs vähemmän tunnettu heikkous oli se, että vaunun vaihdejärjestelmä (kytkin/jarru) johti merkittäviin tehohävikkeihin ja esti sitä saamasta irti kaikkea moottorin potentiaalia.

Yllämainituista vioista huolimatta T34 oli aluksi aivan pitelemätön ja osoitti voimansa mm. estämällä saksalaisia valtaamasta Tulaa 1941 ja myöhemminkin sen suuret valmistuslukumäärät vaikuttivat sellaisenaan taistelun kulkuun.