Jeesuksen kuolema ristillä leikkasi meidät kertakaikkisesti irti synnin orjuudesta. Paavali ilmoittaa niin selkokielisesti ja niin monta kertaa, että siinä ei tulisi olla mitään epäselvää. Tämä on lähtökohta ja fakta, joka määrittelee kaiken muun. Niin ollen "liha" ei viittaa meissä mihinkään olemukselliseen, johonkin meissä olevaan, vaan se viittaa tietynlaiseen ajattelutapaan, uskomukseen, oletukseen. Se ei voi viitata mihinkään olemukselliseen, koska olemuksellisen ongelmamme Kristus ratkaisi jo täydellisesti ristillä. Jos joku pohtii sitä, kuinka uskovan on mahdollista langeta syntiin, ja eikö se ole todiste meidän olemuksessamme olevasta viasta, tähän soveltuu Watchman Neen esittämä vertaus ongenkohosta. Ongenkoho voi olla pitkiäkin aikoja vedenpinnan alla koukun tarttuessa karahkaan tai hauen kitaan (esim. uskova voi kärsiä vuosia tai vuosikymmeniä alkoholiongelmasta), mutta veden pinnan alla olo ei ole sen luonto eli se ei itse paina itseään veden alle eli siinä itsessään ei ole ominaisuutta tai periaatetta, joka painaisi sitä veden alle. "Liha" viittaakin, yllätys yllätys, harhakäsitykseen, jonka voi sanallistaa seuraavasti: "Minun tulee ja minä voin itsestäni käsin tehdä/ajatella/tuottaa/aloittaa jotakin jumalallista, vaikkakin sitten vain kuinka vähäistä. Minulla/minussa on kyky johonkin sellaiseen pienenpieneen alkuun, alkukipinään, jota voi kutsua Jumalaan päin suuntautuneisuudeksi. Ja koska minulla on tällainen kyky, minulta toki edellytetään tämän kykyni käyttämistä." Edellä mainittu asenne kun ei suostu Jumalan Lain tuomittavaksi, vaan pyristelee väen väkisin hengissä, vaikka sen tulisi riippua kuolleena ristillä, ”Lain kautta Laille kuolleena”. Lihan mieli on yhtä fiksua kuin väittää, että tahdonvoimallaan voi saada aikaan sydämenlyöntinsä tai säädellä sisäelintensä toimintaa. Oksa ei kannata köynnöstä eikä ruumiinjäsen ole pää ja koko ruumis; eikä saviastian saven tarvitse muuttua aarteeksi, jota astia kantaa sisällään. ”Liha” onkin oikeastaan saviastian haaveilua tulla ”ulkonaisestikin” aarteeksi, jota se kantaa sisällään, koska se ei tajua, että se kelpaa aivan hyvin tehtävänsä sellaisenaan, saviastiana. Mutta vaikka me emme kykene tuottamaan lainkaan mitään jumalallista itsestämme käsin, se ei tarkoita, että meissä olisi olemuksellisesti jotakin vialla, ts. että me muka olisimme "puoliksi liha ja puoliksi henki". Ei, ei ja ei!!! Me olemme täydellisesti yhtä eli yksi Kristuksen kanssa ja samanaikaisesti täydellisen kyvyttömiä yhtään mihinkään itsestämme käsin. Ja näin on aina oleva. Tässä ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää. Samoin oli Jeesuksen itsensä kohdalla hänen lihansa päivinä. Hän sanoi, ettei Poika voi itsestään käsin tehdä yhtikäs mitään. Absoluuttinen kyvyttömyys toimia millään tavoin itsestä käsin teki hänestä täydellisen vapaan ihmisen. "Liha" on kuvitelma, että asia olisi jotenkin toisin, ja tuo kuvitelma saa pontimensa lakihenkisyydestä. Mutta hän, joka on tullut yhdeksi Herran kanssa, on jo tullut täydellisesti yhdeksi Hänen kanssaan, joten ei ole olemassa minkäänlaista olemuksellista (hengellistä) eroavaisuutta, ”railoa” tai etäisyyttä, joka tulisi jollakin pyrkimyksellä, aikomuksella, saavutuksella, kuuliaisuudella tai edes atomaarisella hyvän aikomuksen aihiolla kuroa umpeen; ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ei saavuttaa yhtään mitään, kun kaikki saavutettiin jo ristillä! Meidät tehtiin jo yhdeksi Kristuksen kanssa ristillä. Meillä ei ole olemassaoloa Kristuksen ulkopuolella.
Me olemme yhtä Kristuksen kanssa samalla tavoin kuin tamminen pöytä on tammea tai punaisen vesivärin läikkä paperilla on punaista vesiväriä. Tai niin kuin viiniköynnöksen oksa on viiniköynnöstä tai ihmisen käsi on ihmistä. Me emme ole yhtä Kristuksen kanssa vain osaksi, vaan täydellisesti, eheästi ja kokonaan, koska vanha ihmisemme kuoli yhdessä hänen kanssaan, ja kun Hänet herätettiin kuolleista, meidät herätettiin yhdessä Hänen kanssaan, Hänessä, Hänen olemuksessaan, Hänen olemuksenaan. Tämä on fakta, johon kannattaa uskoa. Kaikki puolivillaisuudet ("Mutta onhan meissä inhimillinen luonto", "Mutta onhan meissä liha.") kannattaa nähdä ristiinnaulittuina (Gal. 2:19-20; 5:14), sillä puolivillaisuudet ovat saatanallisia puolivillaisuuksia ja sillä siisti. Me olemme nyt taivaallisen Isämme lapsia ja Isämme pyrkimyksiä me haluamme sydämestämme noudattaa (vaikka ”ulkonaisesti” näyttäisi miltä). Tämä on uudestisyntymässämme meille lahjoitettu ja meihin istutettu hengellinen fakta ja olemuksellinen todellisuus. Uskova, joka ei tähän jaksa uskoa, on kuin aivotärähdyksen saanut mies, joka ei muista omaa nimeään eikä henkilöllisyyttään.
On surkuhupaisaa tuomita itsensä ja määritellä oma olemuksensa "heikkouksiensa" mukaan; oma olemus tulee määritellä synnyinsijansa ja vanhempiensa mukaan. Ja jokaisen uskovan kohdalla synnyinsija on Jeesuksen Kristuksen hauta ja Isänä Jeesuksen Kristuksen Isä.
Me olemme yhtä Kristuksen kanssa samalla tavoin kuin tamminen pöytä on tammea tai punaisen vesivärin läikkä paperilla on punaista vesiväriä. Tai niin kuin viiniköynnöksen oksa on viiniköynnöstä tai ihmisen käsi on ihmistä. Me emme ole yhtä Kristuksen kanssa vain osaksi, vaan täydellisesti, eheästi ja kokonaan, koska vanha ihmisemme kuoli yhdessä hänen kanssaan, ja kun Hänet herätettiin kuolleista, meidät herätettiin yhdessä Hänen kanssaan, Hänessä, Hänen olemuksessaan, Hänen olemuksenaan. Tämä on fakta, johon kannattaa uskoa. Kaikki puolivillaisuudet ("Mutta onhan meissä inhimillinen luonto", "Mutta onhan meissä liha.") kannattaa nähdä ristiinnaulittuina (Gal. 2:19-20; 5:14), sillä puolivillaisuudet ovat saatanallisia puolivillaisuuksia ja sillä siisti. Me olemme nyt taivaallisen Isämme lapsia ja Isämme pyrkimyksiä me haluamme sydämestämme noudattaa (vaikka ”ulkonaisesti” näyttäisi miltä). Tämä on uudestisyntymässämme meille lahjoitettu ja meihin istutettu hengellinen fakta ja olemuksellinen todellisuus. Uskova, joka ei tähän jaksa uskoa, on kuin aivotärähdyksen saanut mies, joka ei muista omaa nimeään eikä henkilöllisyyttään.
On surkuhupaisaa tuomita itsensä ja määritellä oma olemuksensa "heikkouksiensa" mukaan; oma olemus tulee määritellä synnyinsijansa ja vanhempiensa mukaan. Ja jokaisen uskovan kohdalla synnyinsija on Jeesuksen Kristuksen hauta ja Isänä Jeesuksen Kristuksen Isä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.