Jouduin lyhyen stimulanttipsykoosin vuoksi pakkohoitoon osastolle jossa minulle väkisin syötettiin olantsapiinia annoksella 5mg, 11 päivää, vuoden 2015 helmikuussa. En edes tiennyt tai minulle ei kerrottu mitä minä otin. Sain tietää tästä myöhemmin tiedustelemalla.
Ottaessani tätä helvetissä kehitettyä lääkettä tuntui kuin aivoni olisivat palaneet sisältäpäin, minulle kehittyi akatisiaa, liikuttelen käsiäni ja jalkojani jatkuvasti. Miksi minulle annettiin neuroleptejä jos stimulanttipsykoosi korjaantuu itsestään lyhyessä ajassa?
Olen nukkunut 0-3 tuntia yössä yli neljä vuotta, en tule koskaan väsyyneeksi, olen ollut täysin hereillä jopa 2 viikkoa, mikään lääke ei saa minua nukkumaan, ei antihistamiinit, bentsodiatsepiinit, väsyttävät masennuslääkkeet kuten mirtatsapiini. 2008 otin yhden annoksen mirtatsapiinia 7,5mg ja nukuin 2 päivää. Nyt tällä lääkkeellä ei ole enää mitään nukuttavaa vaikutusta minuun. Jos pääsen jonkin asteen uneen/lyhyeen koomaan, näen pahimpia realistisia painajaisia mitä voi kuvitella. Herään läpimärkänä hiestä vaikeaan unihalvaukseen noin minuutiksi.
Minulla on totaali anhedonia, kaikki kiinnostuksen kohteeni ovat pyyhitty pois, en saa 'palkintoa' mistään toiminnasta, en enää tee mitään mitä ennen tein. En katso elokuvia, pelaa, kuuntele musiikkia tai halua sosialisoida muiden kanssa, kaikki tunteeni ovat turtuneet, ainoastaan tunnen pelkkää epätoivoa, ankeutta, vaikeaa masennusta. Mielialani on synkkä.
Sykkeeni ja verenpaineeni on lisääntynyt järkyttävästi, ennen Olantsapiinia sykkeeni oli aina 50-sisällä, nyt se on levossa 100-120.
Verenpaineeni oli ennen aina 108/68, nyt se on 150/110.
Ruokahaluni on lähtenyt täysin, syön hyvin harvoin, ehkä 2-3 kertaa viikossa, en ole koskaan nälkäinen.
Minulla on vakava kognitiivinen vamma, en muista yhtikäs mitään siitä mitä luen, se pyyhkiytyy samantien mielestäni. Jos katson elokuvan, seuraavana päivänä en muista siitä mitään, aivan kuin olisin saanut vaikean traumaattisen aivovamman. Aivoni ovat kuin roskaa.
Kun keskityn mieleeni se on täysin pimeä, kuin musta aukko, aivan kuin mitään ajatuksia ja ideoita ei syntyisi enää mielessäni, ennen rikas mielikuvitus ja fantasiointi on poistunut täysin. Jos yritän kuvitella äitini kasvot, minun täytyy todella keskittyä siihen, ja kun joku kuva muodostuu, se on karsean vääristynyt. Olantsapiini on raiskannut aivoni.
Olen täysin invalidisoitunut, työkyvyttömyyseläkkeellä 24-vuotiaasta saakka, vuodesta 2017.
Tässä lista oireistani. En ole parantunut yhtään yli neljän vuoden aikana, 0 prosenttia. Voiko lääke aiheuttaa pysyvän aivovamman? Kuten Olantsapiini suoraan altistaa diabetekselle, joka taas on pysyvä, se voi ilmeisesti myös aiheuttaa pysyvän aivovamman. Miksi sykkeeni ja verenpaineeni ovat nousseet radikaalisti? Miksi en ole koskaan väsynyt tai nälkäinen? Miksi minulle on aiheutunut vaikea kognitiivinen vamma?
Netistä olen löytänyt ihmisiä jotka kuvaavat identtistä oireyhtymää olantsapiinista, olipa annos tai käytön jakso minkä pituinen tahansa, se voi vammauttaa sinut vakavasti ja pysyvästi selkeästi. En voi saada oikeutta tässä asiassa mitenkään, elän totaalisessa helvetissä maan päällä.
Ottaessani tätä helvetissä kehitettyä lääkettä tuntui kuin aivoni olisivat palaneet sisältäpäin, minulle kehittyi akatisiaa, liikuttelen käsiäni ja jalkojani jatkuvasti. Miksi minulle annettiin neuroleptejä jos stimulanttipsykoosi korjaantuu itsestään lyhyessä ajassa?
Olen nukkunut 0-3 tuntia yössä yli neljä vuotta, en tule koskaan väsyyneeksi, olen ollut täysin hereillä jopa 2 viikkoa, mikään lääke ei saa minua nukkumaan, ei antihistamiinit, bentsodiatsepiinit, väsyttävät masennuslääkkeet kuten mirtatsapiini. 2008 otin yhden annoksen mirtatsapiinia 7,5mg ja nukuin 2 päivää. Nyt tällä lääkkeellä ei ole enää mitään nukuttavaa vaikutusta minuun. Jos pääsen jonkin asteen uneen/lyhyeen koomaan, näen pahimpia realistisia painajaisia mitä voi kuvitella. Herään läpimärkänä hiestä vaikeaan unihalvaukseen noin minuutiksi.
Minulla on totaali anhedonia, kaikki kiinnostuksen kohteeni ovat pyyhitty pois, en saa 'palkintoa' mistään toiminnasta, en enää tee mitään mitä ennen tein. En katso elokuvia, pelaa, kuuntele musiikkia tai halua sosialisoida muiden kanssa, kaikki tunteeni ovat turtuneet, ainoastaan tunnen pelkkää epätoivoa, ankeutta, vaikeaa masennusta. Mielialani on synkkä.
Sykkeeni ja verenpaineeni on lisääntynyt järkyttävästi, ennen Olantsapiinia sykkeeni oli aina 50-sisällä, nyt se on levossa 100-120.
Verenpaineeni oli ennen aina 108/68, nyt se on 150/110.
Ruokahaluni on lähtenyt täysin, syön hyvin harvoin, ehkä 2-3 kertaa viikossa, en ole koskaan nälkäinen.
Minulla on vakava kognitiivinen vamma, en muista yhtikäs mitään siitä mitä luen, se pyyhkiytyy samantien mielestäni. Jos katson elokuvan, seuraavana päivänä en muista siitä mitään, aivan kuin olisin saanut vaikean traumaattisen aivovamman. Aivoni ovat kuin roskaa.
Kun keskityn mieleeni se on täysin pimeä, kuin musta aukko, aivan kuin mitään ajatuksia ja ideoita ei syntyisi enää mielessäni, ennen rikas mielikuvitus ja fantasiointi on poistunut täysin. Jos yritän kuvitella äitini kasvot, minun täytyy todella keskittyä siihen, ja kun joku kuva muodostuu, se on karsean vääristynyt. Olantsapiini on raiskannut aivoni.
Olen täysin invalidisoitunut, työkyvyttömyyseläkkeellä 24-vuotiaasta saakka, vuodesta 2017.
Tässä lista oireistani. En ole parantunut yhtään yli neljän vuoden aikana, 0 prosenttia. Voiko lääke aiheuttaa pysyvän aivovamman? Kuten Olantsapiini suoraan altistaa diabetekselle, joka taas on pysyvä, se voi ilmeisesti myös aiheuttaa pysyvän aivovamman. Miksi sykkeeni ja verenpaineeni ovat nousseet radikaalisti? Miksi en ole koskaan väsynyt tai nälkäinen? Miksi minulle on aiheutunut vaikea kognitiivinen vamma?
Netistä olen löytänyt ihmisiä jotka kuvaavat identtistä oireyhtymää olantsapiinista, olipa annos tai käytön jakso minkä pituinen tahansa, se voi vammauttaa sinut vakavasti ja pysyvästi selkeästi. En voi saada oikeutta tässä asiassa mitenkään, elän totaalisessa helvetissä maan päällä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ole parantunut vieläkään siitä alkuperäisestä mielen häiriöstä., johon tuota lääkettä sinulle annettiin. Lääke ei vaivojasi aiheuta.
Uskon sinua kuvaillessasi tuon helvetillisen 'lääkkeen' (=Zyprexa :X) aiheuttamia reaktioita. Itselle tuli siitä myös kamala sisäinen levottomuus, anhedonia ja aivovammainen olo, samaa polttelun tunnetta tuli myös mulla, viekkareina pitkin kehoa meni kihelmäintiä ja polttelevia tuntemuksia. Se aiheutti samaan aikaan perkeleelliset levottomat jalat, kihelmöintiä jaloissa, liikkumispakkoa ja koomaisen olon. Ihan painajainen. Olotila oli jatkuvasti sumuinen ja turrutettu, kuin olisi ollut joku jarru aivoissa. Tuntuu kuin se ei olisi sopinut minulle ollenkaan, mutta minua osastolla painostettiin syömään tuota kun se auttaa. Voi painajainen. Söin sitä paljon sinua isompia annoksia pitempään yhdessä muiden aineiden kanssa. Mikään ei ole ollut kuin ennen sen jälkeen. Seksihalut ja tuntemukset se vei kokonaan. En koskaan mennyt eteenpäin tuota syödessäni. Uni ei palauttanut ja tuntui koomalta.
Kun lopetin sen, olo alkoi hiukan kohentua viekkareiden jälkeen mikä viittas että suuri syy mun ongelmiin oli tuo aine. Mutta jotain jäi kuten mm sisäinen levottomuus, unen häiriöt ja seksihaitat. Mulle puhkesi vieroitusvaiheessa kamala unettomuus, mutta se on onneksi parempi kuin aiemmin. Kannattaa tehdä lääkkeettömiä unettomuudenhoitojuttuja.
Minulle sitä syötettiin lopettaessani erään pitkään käyttämäni psyykenlääkkeen (ei siis neurolepti) minkä purin liian nopealla tahdilla ja tota pidettiin mt ongelmana. Puoskarit! En oo huumeisiin koskenut mut nykyään tajuan et psyykenlääkkeet on käytännössä kuin huumeita haitoiltaan aivoille, viekkareilta ja niistä saa toipua jopa pitempään kuin huumeista. Bentsot ja neuroleptit pahimpia. Nuo vahingoittaa aivoja, kognitiota, keskushermostoa ja kehoa tavoin mitä ei edes tajuta.
Suosittelen asioita kuten ruokavalio ja liikunta. Säännöllinen elämänrytmi. Pois toivoton ajattelu. Jos et ihan entiselle tasolle pääse, saatat saada paljon toimintakykyä takaisin.
Itse nukun kyllä, ja uni on alkanut palautua.
Prosessi lääkeviekkareista, lääkehaitoista eroon taisteluun on ollut pitkä. Vuosia mut olo kohenee.
Mua ei sais syömään enää yhtään pilleriä eikä oo kyllä syötettykään kun tajuttiin et voin paremmin ilman. Mitään tukea/ymmärrystä en hoitavalta taholta ole saanut lääkehaittojen suhteen. Luottamus heihin ja heidän lääkeymmärrykseen aika lähellä nollaa. Satutetut potilaat pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle jos edes pääsee. Missään ei tajuta lääkehaittojen osuutta tässä vaikka tasan tarkalleen ne voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä.
Vastauksena että lyhyt mieleni häiriö aiheuttaisi näitä vaivoja, en ole yhtään samaa mieltä, tuo suorastaan loukkaa minua syvästi, minulla ei ollut yhtään näitä oireita ennen Olantsapiinia, 0. Minulla oli esimerkiksi korkea unen tarve ennen Zyprexaa, nukuin 9-12 tuntia ja näin miellyttäviä unia, nyt näen poikkeuksetta pahimpia realistisia painajaisia mitä voi kuvitella, jos on hyvä yö joka on ehkä kerran kahdessa viikossa, saatan nukkua 5 tuntia. Aivoni tuntuvat olevan pysyvästi PÄÄLLÄ.
Miten selitätte että sykkeeni ja verenpaineeni ovat nousseet näin Zyprexan jälkeen ja minulla on akatisiaa sekä vapisen kuin vanhus.
Toisetkin oireeni ovat että kadotan sanoja, varsinkin kirjottaessa, teksti ei enää muodostu sulavasti kuten ennen ja joudun aktiivisesti miettimään kirjoitusta.
Minulla on myös muistojeni menetys, tarkoitan että kykenen muistamaan faktuaaliset asiat, mutta en mitään vaikkapa lapsuuteni tunnemuistoja, joka oli elämäni parasta aikaa ennen syrjäytymistäni, aivan kuin mielessäni olisi seinä etten enää voi palata näihin muistoihin, ihan kuin elämässäni ei olisi mitään hyvää koskaan edes tapahtunutkaan.
Vieläkin yksi oire on totaali demotivaatio, minulla ei ole yhtikäs ollenkaan motivaatiota tehdä enää mitään. Makaan vain sängyssä syvässä masennuksessa ja epätoivossa kaikki päivät...
Vaikuttaa siltä, että monet paranevat neurolepteistä tai Zyprexasta, mutta minä en näytä olevan yksi niistä. En tiedä tarkalleen millä mekanismilla tämä lääke voi aiheuttaa näin laaja-alaisen, moniosaisen ja korjaamattoman vamman, mutta jokin on pahasti vauroitunut keskushermostossani.
Olen ottanut yhteyttä Eli Lillyyn, lääkkeen kehittäjään ja markkinoijaan tästä asiasta, mutta mitään vastauksia en ole saanut, enkä usko että tulen saamaankaan. Nämä kusipäät ovat maksaaneet miljardiluokkien (lääketeollisuuden mittavimpia) korvauksia juuri Zyprexan vammauttamille ihmisille, mutta sakkojahan ne ainoastaan saavat, ei mitään oikeutta. Toivon sydämestäni että ne paskiaiset jotka kehittivät tämän myrkyn, pahimman neuroleptin mikä on olemassa, istuisivat raastuvassa ja saisivat kuolemantuomiot rikoksista ihmisisyyttä vastaan, markkinoivat tätä lääkettä lapsille ja autisteille vaikkapa ahdistukseen ja ties mihin muuhun vaivaan.
Itselleni syötettiin osastolla 2000-luvun taitteessa ollessani parikymppinen myös kyseistä lääkettä. Sivuvaikutuksena tuli akatisiaa. Akatisiaa puolestaan lääkittiin parkinsonintautiin tarkoitetulla Ipsatolilla. Ipsatol puolestaan aiheutti muita haittavaikutuksia ja näin kierre oli valmis. Nykyään en pistä edes särkylääkettä suuhuni mikäli ei ole aivan pakko.
Otan osaa. Menetin itsekin uskoni lääkkeisiin juuri Zyprexasta saamieni haittavaikutusten takia. Minuakin lääkittiin muilla lääkkeillä joista osa oikeasti aiheutti haittavaikutuksia mitä tulkittiin väärin ja lisälääkittiin toisilla aineilla. Irrottauduin lääkekierteestä, mikä oli tuhoisa. En myöskään syö enää mitään lääkkeitä ellei ole ihan pakon edessä antibiootit otettava jne. Menetiin uskoni lääkkeiden turvallisuuteen ja lääkärien tietotaitoon.
Zyprexa on hirveä 'lääke'.
Suosittelen ettet vaivu epätoivoon, koska myös tunne että ajattelet että sinut on pysyvästi tuhottu ihmisenä, voi olla este paranemisellesi. Kokemus on voinut jättää sinulle traumoja, jotka myös vaikuttavat sinuun ja tunne-eläämäsi (ja sen puuttumiseen) ja vaikeuteen hahmottaa elämääsi ennen tuota kokemusta.
Ymmärrän vihan mitä koen, sillä olen itsekin kokenut sitä kyseisiä 'lääkkeitä' kohtaan, niitä jakavia tahoja kohtaan ja koko typerää systeemiä jossa ihmisiä vahingoitetaqn kyseisillä mömmöillä, joiden haitoista ei todiasiallisesti ymmärtetä kunnolla.
En vähättele siis kokemustasi harmeista mitä olet lääkkeistä saanut.
Käytätkö enää päihteitä? Muita pillereitä?
Elämäntavoissa tärkeää on, että oikeasti annat aivoille ja keholle ravintoaineita mitä ne tarvii. Sinun pitää syödä monipuolisesti ja terveellisesti jotta keho voi palautua.
Kuten mainitsin, kannattaa edes kokeilla unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja. Jos saisit unesi kuntoon, olosikin voisi alkaa kohentua. Minulla auttaa pieni annos melatoniinia, pieni määrä kevyttä reippailua säännöllisesti mikä edistää aivojen terveyttä ja unta, oleskelu valossa päivisin mikä tahdistaa sisäistä kelloa ja lisää serotoniinintuotantoa, säännöllinen päivärytmi, en käytä alkoholia joka tuhoaa unen laatua enkä kofeiinia joka vaikuttaa negatiivisesti unettomuuteen, ja iltaisin chillaan monta tuntia rauhoittaen kehon ja mielen. Meditaatio ja hengitysharjoitukset rauhoittaa. Huolet ja masennus vie unen.
Älkää syökö sikaa. Jos lääke on sika, älä syö sitä.
Kiitä onneasi ettei sinulle annettu Levozinia. Olantsapiini on karkkia siihen myrkkyyn verrattuna.
Olen ketjun aloittaja,
Olin sairaalassa sen seurauksesta kesäkuussa 2018 siitä etten ole nukkunut kuin 0-3 tuntia yössä, selkeästi ottaen huomioon että näen miltei pelkästään S1-vaiheen unta, en syvempiä unen vaiheita (REM, NREM, tai syvää unta eli sitä tärkeintä slow-wave sleepiä) paitsi niin minimaalisen määrän että en ole kuollut tähän. Fataaliin familiaaliseen insomniaan eli totaaliin insomniaan kuolee tyypillisesti 18 kuukauden sisällä.
Sairaalassa 2018 kesäkuussa nämä kusipäät juuri ehdottivat kun kaikkia muita nukuttavia lääkkeitä on kokeiltu tuloksetta, mutta en edes tule väsyneeksi! Tunne on sama kuin minut olisi pumpattu täyteen amfetamiinia... Juuri tuota Levozinia!
Kieltäydyin tietysti jyrkästi, heti jälkeenpäin lukiessa tämä onkin yksi pahimmista vaikuttajista sydämen QT-aikaan, joka minulla EKG-ssä on vaarallisen pidentynyt, sekä syke hyppii 70-130 välillä levossa, voin maata vaikka sängyssä tuntikausia liikumatta ja verenpaine sekä syke viskelee radikaalisti, sekä minulla on jo valmiiksi extrapyramidiaalisia oireita jäänyt Olantsapiinista, vapinaa sekä akatisiaa, tardiivi dyskinesia enää puuttuisi.. . Eli nämä "lääkärit" pyrkivät murhaamaan minut.
Huomiona myös että metyylifenidaatti oli lääkärin määräämä ADD ja Asperger-oireisiin, jo vuosikausia ennen kuin pakolla minulle syötettiin Olantsapiinia, tämä on tuhonnut elämäni. En ole koskaan käyttänyt päihteitä,
Hyvin tyypillistä maailmaanlaajuisesti, mutta varsinkin täällä että jos olet mielenterveyspotilas, sinua kohdellaan kuin roskaa.
Voi hemmetti. Vaarallisia aineita ovat kyllä. Mullakin ollut extrapyramidaalioireita. Olen niin herkistynyt, että mietin kaksi kertaa käytänkö mitään lääkkeitä, koska olen kuullut että joillain kellä on aiemmin ollut akatisia, on joskus tullut oireita, kun käyttää jopa jotain fyysisiin vaivoihin käytettäviä pillereitä ja moni on tosi herkkä psyykenlääkkeille sen jälkeen. Olen aivan yliherkkä ollut lääkkeille sen jälkeen, kun akatisia tuli ekan kerran. Olen varonut psyykenlääkkeitä kuin ruttoa sen jälkeen, kun tunsin tuon maailman pelottavimman haittavaikutuksen lääkkeistä. Viimeinen unettomuuden hoitolääke extrapyramidaalioireista kärsivällä olisi varmaan joku Levozin, josta saisin varmasti räjähtävän akatisian, tuo vissiin on kanssa neurolepti ja salpaa dopamiinia. Kauhein olo muista antipsykooteista mitä käytin oli tavallaan, kun väsytti ja oli levoton olo kehossa samaan aikaan antipsykoottien seurauksena, hyi kamala mikä luonnoton olo. Mielummin vaikka valvoisin, kuin kärsisin akatisiasta lääkkeiden seurauksena.
Tuo nukkumattomuus saa kyllä aikaan ihan aivovammaisen olon, ja tuntuu kuin pää ei toimisi kuin puoliteholla. Ensimmäistä kertaa itse pääsin kokemaan pahan unettomuuden, kun vieroittauduin eräästä psyykenlääkkeestä. Unesi on vaikuttanut kyllä todella häiriintyneeltä. Oletko käynyt jossain unitutkimuksissa vai missä tuo sinun uni on tutkittu ettei sulla ole normaaleja unijaksoja? Onko siis unettomuuttasi tutkittu tarkemmin? Jos yhtään helpottaa niin yhdessä vaiheessa itsekin nukuin tuon verran, mutta nykyään nukun jo normaalisti.
Tutustu ilmiöön nimeltä neuroplastisuus. Jos olet jotain vauriota saanut, voit toipua siitä mutta aikaa se voi ottaa. Ihmiset toipuu monenlaisesta, älä vaivu mihinkään toivottomuuteen ja sen sijaan kannattaa miettiä ratkaisuja. Käytätkö vielä sitä ADD - lääkettä? Käytätkö kofeiinia? Kroppasi käy varmaan aikamoisilla ylikierroksilla väsymyksen ja unettomuuden seurauksena, jos nukut noin huonosti.
Koska käytit tuota Zyprexaa niin lyhytaikaisesti, niin tulee mieleen, että olet saattanut jotenkin tosi huonosti reagoida siihen ja saada siihen jonkun reaktion, jos koet että oireet ovat jatkuneet sen jälkeenkin. Pelkkä stimulanttipsykoosi voi olla kyllä aika karmaiseva kokemus josta kestää aikaa palautua, saitko sen siis lääkärin määrämistä lääkkeistä?
Oletko tutustunut Surviving Antidepressants palstaan, jossa on ihmiset kokeneet monia samantyylisiä haittoja lääkkeistä? Et ole enää vieroittautumassa lääkkeistä, mutta sieltä voi kuitenkin lukea ihmisten kokemuksia lääkevieroituksesta. https://www.survivingantidepressants.org/ Joillakin on ollut akatisiaa ja univaikeuksia on monilla, mitkä on saattaneet tulle lääkkeistä vieroitusvaiheessa. Tuollainen sykkeen heittely voi viitata dysautonomiaankin ja hermostosi voi olla jotenkin yliaktiivinen. Alkusyy voi olla pillereissä, jotka ovat sotkeneet hermostoasi. Unettomuudestakin tulee helposti kehä, mistä voi olla hankala päästä irti, mutta on siihen muutakin hoitoa kuin pillerit.
Lukekaa prof. Peter C, Götzschen kirja Tappava psykiatria, jos ette vielä ole lukeneet. Siinä lisää näistä asioista. Hänen esitelmistään on myös youtube-videoita.