Paprikan taimiväli?

Teknisesti viljely jaetaan neljään jaksoon, joista jokainen vaatii erilaisia viljelymenetelmiä maksimaalisen satotason saavuttamiseksi. Kasvua tasapainotetaan vuorokauden keskilämpötilan, kosteuden ja hiilidioksidin säätelyllä ja kehittyvien hedelmien lukumäärän seurannalla.



Talviviljely (kuukaudet 1 - 3)
Istutukset voi aloittaa viikoilla 7-8, paprika vaatii enemmän valoa kuin tomaatti ja kurkku.


Istutuksissa käytetään noin 8-9 viikon ikäisiä taimia, joissa ensimmäiset nuput näkyvät.


Istutustiheys riippuu viljeltäväksi otettavien varsien määrästä, keskimääräinen tiheys on noin 2,5-3 tainta/m², joista otetaan viljelyyn kaksi vartta/taimi. Viljeltäviä varsia saa olla 5-6/m².


Kasvualustan minimilämpö istutusvaiheessa on 19 °C, optimilämpö 20-21 °C. Istutuksen jälkeen päivä- ja yölämpö saa olla 21 °C parin vuorokauden ajan. Kun taimet ovat juurtuneet, päivälämpö nostetaan 23 °C:seen, yölämpö saa olla edelleen 21 °C. Vuorokauden keskilämmön tulisi olla noin 22 °C, pitkien pilvisten ja vähävaloisten jaksojen aikana keskilämpöä saa laskea asteen verran. Putkilämmön tulisi olla 45-65 °C.


Lannoitteen antoliuoksen väkevyys saa aluksi olla 2,0-2,5 mS, kun taimet ovat juurtuneet käytetään 2,5 mS liuosta, jonka pH on 6. 2-3 viikon ajan taimia kastellaan noin 150 ml/kastelukerta, ylikastelua saa olla korkeintaan 5 %. Kolmen viikon jälkeen ylikastelua voi lisätä noin 20-25 %:iin, jolloin alustan johtokyky pysyy noin 3,5 mS:ssä. Ammoniumtyppilannoitusta ei suositella kahden ensimmäisen kuukauden aikana, fosforia tulee olla riittävästi voimakkaan kukinnan ja vahvan juuriston tuottamiseksi. Hiilidioksiditason olisi pysyttävä noin 700 ppm:ssä pölytyksen onnistumiseksi.


Taimet pidetään voimakkaassa vegetatiivisessa kasvussa. Kaikki hedelmät poistetaan kolmanteen tai neljänteen lehteen saakka taimien haarautumisen jälkeen. Talviviljelyssä kannattaa antaa taimen tuottaa korkeintaan 4 hedelmää vartta kohden, pimeinä jaksoina tuotanto on vähennettävä 2-3 hedelmään jottei taimien kasvu hidastuisi. Taimiin jätetään yksi lehti hedelmää kohti, ja ylimääräiset sivuversot poistetaan kerran viikossa.
Kevätviljely (kuukaudet 4-5)
Vuorokauden keskilämpö saa olla 20-22 °C. Jos kasvu hidastuu satorasituksen vuoksi, nosta keskilämpöä. Alle 20 °C keskilämpö hidastaa kasvua. Päivä- ja yölämmön suhde saa olla noin 23 °C/17,5 °C, yölämpö ei saisi laskea alle 16 °C.


Lannoiteliuoksen väkevyys saa olla 2,0-2,3 mS, liuoksen kalsiumpitoisuutta nostetaan. Ylikasteluprosentti saa pilvisinä päivinä olla noin 15 %, aurinkoisina 25-30 %. Alustan johtokyvyn tulisi pysyä 2,5-3 mS:ssä.


Ensimmäisen sadon valmistumisvaiheessa kasvun ja satorasituksen tasapaino on erityisen tärkeää loppukauden satotuloksen kannalta. Valon lisääntyessä voi taimen antaa tuottaa useampia hedelmiä, 5-6 hedelmää vartta kohden on sopiva määrä huhti-toukokuun vaihteessa. Taimeen jätetään kaksi lehteä hedelmää kohden, ylimääräiset sivuversot poistetaan kymmenen päivän välein.
Kesäviljely (kuukaudet 5-7)
Tasainen lämpötila, vuorokauden keskilämpö 21-22 °C, on tasapainoisen kasvun ja sato-optimin tavoittamisen vuoksi tärkeää. Tuuletus aloitetaan, kun lämpö nousee 24 °C:seen. Yölämpö saisi olla noin 18 °C.


Sopiva lannoiteliuoksen väkevyys on 2,0 mS. Ammoniumtyppeä tulisi välttää, kesällä paprika altistuu herkästi latvamädälle. Lämpiminä päivinä taimia kastellaan 3-6 kertaa tunnissa, noin 150-200 ml/kerta, ylikasteluprosentti saisi olla 25-30. Päivän viimeinen kastelu tehdään 2-3 tuntia ennen auringonlaskua. Vältä liian aikaista kastelun aloitusta lämpiminä päivinä, 25-30 °C:ssa korkea juuripaine altistaa hedelmät kannan mikrohalkeilulle. Hiilidioksiditaso saisi olla kesäaikaan noin 350 ppm.


Hedelmämäärä kesäaikaan saa olla korkea, hedelmiä voi ottaa 6-7/varsi.
Syysviljely (kuukaudet 8-9)
Vuorokauden keskilämpö saa laskea elokuussa 21 °C:seen ja syyskuussa 19 °C:seen. Tuuletus- ja lämmitysrajat saavat liiallisen ilmankosteuden välttämiseksi olla lähellä toisiaan. Yö- ja päivälämmön suhde saa olla 16,5-17 °C/20-21 °C. Putkistolämpö ei saa laskea liian alas, sillä suuri lämpöero katto- ja lattiaputkissa aiheuttaa hedelmien laatuongelmia.


Kasvusto latvotaan elokuun alkupuolella. Tämän vuoksi hedelmäkoko kasvaa, ja suuremmat hedelmät halkeilevat herkemmin. Kastelu on ajoitettava tarkasti, liian aikaisin aloitetun kastelun aiheuttama korkea juuripaine on yleisin syy hedelmien halkeiluun. Lannoiteliuoksen väkevyys saa olla 2,5 ms, kertakastelumäärä noin 200 ml. Ylikasteluprosentti pidetään niin korkeana, että alustan johtokyky pysyy 3-3,5 mS:ssä.


Hedelmien määrää vähennetään valon vähentyessä, 5-6/varsi on sopiva määrä. Hedelmien kehittyminen kestää syyskaudella noin 80-90 vrk.
Sadon kerääminen ja käsittely
Sadonkorjuu tulisi ajoittaa tasaiseksi. Liian monen hedelmän kerääminen taimesta samalla kertaa heikentää juuristoa.


Käytä korjuussa veistä tai sekatöörejä, siisti leikkaushaava ei aiheuta ongelmia kasville.


Kerää hedelmät kun 90 % pinnasta on värittynyt.


Oikea varastolämpö on 7-8 °C, ilmankosteus 90 %. Alle 5 °C:n lämpötila huonontaa hedelmien laatua.

Kasvualusta
Tomaatin kasvualustana voi olla multa, kasvuturve tai näiden seos. Mullan sekoittaminen turpeen joukkoon tasoittaa kasvualustan ominaisuuksia: Maan ravinteidenpidätyskyky on parempi kuin pelkässä turpeessa, lisäksi turpeen ja mullan seos saa vähitellen ihanteellisen mururakenteen, joka parantaa juuriston viihtyvyyttä. Luonnonlannoitteiden käyttö vilkastuttaa maanpieneliötoimintaa ja nopeuttaa mururakenteen syntymistä.

Biolan Puutarhan TurveMulta on luonnonmukaisesti lannoitettu ja kalkittu kasvualusta ja se sopii kasvihuonevihannesten kasvualustaksi. Puutarhan TurveMultaa levitetään noin 25 cm kerros kasvihuoneen pohjalle. Kasvihuoneen multaista pohjamaata voidaan myös käyttää kasvualustana, jos mullan ominaisuuksia parannetaan Biolan Kasvuturpeella. Kasvuturvetta levitetään 15 cm kerros ja se sekoitetaan pohjamaahan. Helppo kasvualustaratkaisu on istutusvalmis Biolan Kasvusäkki. Kasvusäkissä on varastolannoitus koko kesän kasvulle eikä erillistä lannoitusta tarvita. Kasteluun käytetään pelkkää vettä. Kasvusäkki on kehitetty kasvihuoneviljelyyn, mutta se on erityisen käyttökelpoinen seinänvierustoilla, parvekkeilla ja terasseilla - paikoilla, joihin on vaikea muuten perustaa oikeanlainen kasvualusta.

Istutus taimiväli 50cm.
Istutusajankohtaan vaikuttaa tomaatin kasvupaikka. Tomaatti on melko kylmänarka, joten istutusta viivästytetään niin kauan, että kasvualusta on lämmennyt kunnolla (vähintään 15 °C). Istutuksen jälkeen kasvupaikan ilman lämpötila ei mielellään saisi laskea alle 10 °C. Tomaatti paleltuu lämpötilan laskiessa lähelle nollaa, mutta alhaisissa lämpötiloissa tomaatintaimet voivat kärsiä fosforinpuutteesta ja kasvusto saattaa värjäytyä violetinvivahteiseksi. Ensimmäisenä päästään istutuspuuhiin kasvihuoneessa, jota voidaan tarvittaessa lämmittää kylminä öinä. Tällöin taimet voidaan istuttaa yleensä toukokuun alkupuolella. Lämmittämättömiin kasvihuoneisiin tomaatti istutetaan touko-kesäkuun vaihteessa ja avomaalle vasta kesäkuun alussa yöhallojen mentyä.

Tanakat tomaatintaimet istutetaan hieman entistä syvempään. Asuinhuoneissa kasvatetut taimet saattavat venyä valonpuutten vuoksi. Tällaiset taimet istutetaan vinoon, jolloin osa varresta peittyy kasvualustalla. Tomaatti tekee mullan sisään jääneeseen varrenosaan juuret ja maanpäällinen osa jatkaa kasvuaan normaalisti.

Lannoitus
Tomaatti ja muut kasvihuonevihannekset tarvitsevat paljon ravinteita. Luonnonlannoitteiden käyttö edistää maan pieneliötoimintaa ja parantaa kasvualustan rakennetta. Istutusvaiheessa taimien väliin tehdään kuoppa, johon laitetaan 0,5 litraa Biolan Luonnonlannoitetta. Lisälannoitusta voi antaa tarpeen mukaan 2 - 3 kertaa viljelyn aikana. Kotikasvihuoneessa yhden tomaatintaimen kesän aikana käyttämä ravinnemäärä saadaan yhteensä noin 1,5 litrasta luonnonlannoitetta/kasvi. Kasvien juurelle voi kesän aikana levittää ruohosilppukatteen. Orgaaninen kate vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa ja tasaa kasvualustan kosteutta. Paksun ruohokatteen käyttö vähentää lisälannoitustarvetta, koska pieneliötoiminnan seurauksena siitä vapautuu mm. typpeä. Kasvusäkkiä käytettäessä lisälannoituksia ei tarvita vaan varastolannoiteosassa olevat ravinteet riittävät koko kasvukaudeksi.

Kastelu
Kasvuston kastelu on mitoitettava sääolojen mukaan. Hellepäivinä kasvit kuluttavat paljon vettä, jopa 3 - 4 litraa/kasvi. Pilvisellä säällä kastellaan niukemmin eikä pilvisinä kausina päivittäinen kastelu ole välttämätöntä. Kasteluun ei saisi koskaan käyttää kylmää vettä, vaan veden olisi annettava seistä tynnyrissä tai saavissa ennen kastelua, jotta se ehtii lämmetä riittävästi. Paras vuorokaudenaika kasteluun on aamu, jotta kasvusto ehtii kuivua yöksi. Kasteluajankohdalla on merkitystä etenkin syksyisin, kun ilmankosteus nousee luonnostaan. Syksyisin kasveja kastellaan niukemmin kuin alkukasvukaudesta ja varotaan kastelemasta kasvustoa, koska kosteassa ilmassa kasvitaudit, mm. harmaahome, iskevät kasveihin helposti.


Hoito kasvukaudella

Normaalisti taimet ohjataan kasvamaan ylös tukinarun varassa. Tomaatista poistetaan säännöllisesti varkaat, eli versot jotka lähtevät kasvamaan lehtihangoista. Poikkeuksena ovat pensastomaatit, esimerkiksi lajikkeet Totem ja Gemini, joista varkaita ei poisteta. Kun ensimmäinen terttu alkaa kypsyä, alimpia lehtiä voidaan taittaa pois kypsymisen nopeuttamiseksi. Lehtiä poistetaan yleensä kerran viikossa eikä kerralla poisteta kahta lehteä enempää. Lehtiä ei myöskään poisteta kypsyvän tertun yläpuolelta, koska lehdet yhteyttävät ravinteita kypsyvään terttuun.

Kasvihuonetta tuuletetaan huoneen jäähdyttämiseksi ja liian ilmankosteuden laskemiseksi. Alkukesällä tuuletetaan päivällä, mutta kesä-heinäkuun vaihteesta lähtien lämmittämättömän kasvihuoneen luukut saavat olla jatkuvasti auki; ne suljetaan vain, jos yölämpötila laskee lähelle nollaa. Riittävä tuuletus ja syyspuolen varovainen kastelu pitävät kasvuston pidempään terveenä ja tuottavana. Liian kosteassa ilmassa kasvitaudit leviävät ja tomaatin hedelmät saattavat halkeilla.

Tomaatti ei tuota hedelmiä ilman onnistunutta tuuli- tai hyönteispölytystä. Avomaalla pölytys onnistuu yleensä hyvin, mutta kasvihuoneessa on hyvä varmistaa pölytys täristämällä. Jos tomaatit on tuettu narulla, kannattaa tukilankoja täristää pari kertaa viikossa. Tomaatti vaatii vain pienen liikkeen, että kukan heteiden siitepöly varisee emin luotille.

Lämmittämättömissä kasvihuoneissa tomaatit latvotaan yleensä 4. - 5. kukkatertun jälkeen, koska Suomen kesässä tomaatit eivät ehdi kypsyttää enempää raakileita. Latvottaessa ylimmän kukkatertun yläpuolelle jätetään kaksi lehteä, joiden yläpuolelta taimi katkaistaan. Avomaalla kasvatettaviin tomaatintaimiin ei kannata jättää kypsymään kuin 2 - 3 terttua.