Josephin, sinänsä ansiokkaat naisasiat. Nimittäin minulle heräsi kysymys koskien MAP- kirkon lähetystyötä.
Mm. helluntailaiset suorittavat aktiivista lähetystyötä laitoksissa, erityisesti vankiloissa joissa oletettavasti on ahdistuneita ihmisiä.
Kysyisin onko MAP- kirkolla vastaavaa toimintaa Suomessa tai muualla?
Turust
Mm. helluntailaiset suorittavat aktiivista lähetystyötä laitoksissa, erityisesti vankiloissa joissa oletettavasti on ahdistuneita ihmisiä.
Kysyisin onko MAP- kirkolla vastaavaa toimintaa Suomessa tai muualla?
Turust
Vastaukset 17
Vanhimmat
Emme harrasta sellaista ... jokainen voi mennä yksityishenkilönä mihin haluaa, mutta kirkon oppi tai tavoite se ei ole.
Toisin sanoen autamme ja tuemme kaikkia ihmisiä, olivatpa he vankeja tai mitä tahansa, mutta en ole koskaan kuullut, että lähetyssaarnaajat olisivat edes vierailleet vankilassa.
Ei meillä ole myöskään tullut kirkkoon entisiä vankeja ainakaan minun tietämäni mukaan yhtäkään näiden lähes 30 vuoden aikana mitä olen ollut jäsenenä.
Tosin en nyt koko maan tilannetta aivan prikulleen tiedä... jos joku yksilö jossakin, mutta ... en usko.
miten on muiden rikollisten - jos tekevät parannuksen niin eivätkö ole tervetulleita kirkkoonne?
Noin 6-miljoonan ihmisen henki on Hitlerin syntinä
ja kuitenkin MAP-kirkko on tehnyt tälle ihmisen irvikuvalle sijaiskasteen.
aseveljemme Saksan johtajaa. Taistelimme aikanaan kunniakkaasti hänen johdollaan paitsi Neuvostoliittoa, niin myös Länsiliitoutuneita vastaan.
Turust
kirkkoon parannuksen tehtyään, mutta vastasin vain kysymykseen jonka Turust esitti siitä että käymmekö käännyttämässä vankiloissa, ja sellaista en ole kuullut tehtävän.
surkeaan tilaansa?
”Talvisodan Summan ja Viipurin taistelijat olivat pääasiassa lähtöisin maanviljelijä- ja työmiesperheistä. Upseereista ehkä jotkut olivat virkamiesluokkaan kuuluvia.
Vaikka poliittinen valveutuneisuus ei tuohon aikaan vielä ollutkaan niin voimakasta kuin nykyään, oli sotilailla jo jonkinlainen mielipide yhteiskunnallisista asioista. Heissä oli porvareita, keskustaan eli maalaisliittoon ja edistyspuolueeseen lukeutuvia, oli sosialidemokraatteja ja kommunisteja. Oli entisiä punakaartilaisia ja heidän poikiaan. Kuitenkin YH-määräysten mukaisiin kokoontumispaikkoihin tuli vain suomalaisia sotilaita. Heidän välillään mahdollisesti joskus ollut poliittinen kauna ja yhteiskunnalliset erimielisyydet olivat unohdetut. Kaikilla oli päämääränä taistelu isänmaan vapauden puolesta.
Näin luonnehtii 8./JR 17:n (Karkun komppanian) päällikkö ltn Eero Aro talvisodan alaistensa puoluejakautumaa ja jatkaa:
”Kyselin kerran joiltain YH-määräyksiä lokakuussa v. 1939 jakamaan joutuneilta komppaniani miehiltä, miten kutsun saaneet ja heidän omaisensa suhtautuivat saamaansa käskyyn. Sain kuulla yhtäpitävästi:
- Kolkutimme ovelle. Herätimme ja annoimme käskyn isännän käteen. Ei mitään kohua, ei valitusta vaan rauhallinen hymähdys ja hyvän yön toivotus meille.
Eivät he kaikki ehkä isänmaa-käsitettä täysin ymmärtäneet eivätkä näin ollen tulleet koko Suomea puolustamaan. He tulivat vain siksi, koska äiti, isä, puoliso, lapset, sisarukset ja pikkuveljet oli turvattava.
En kuullut koskaan, että kotoa tulleissa kirjeissä olisi ollut vaatimuksia ja valituksia. Hyvin luontuivat hevosparin ohjat naisten käsiin syystöitä tehdessään.
Uljas kotiväki, uljaat naiset kotirintamalla, uljaat vanhukset, voiko muuta sanoa.
Rintamalla olevilla miehillä oli takanaan vahvistuksena äiti, isä, vaimo, lapset ja sisarukset, jotka rukoilivat heidän puolestaan. Selkärepussa oli lisäksi rautaisannoksena Uusi Testamentti äidin sinne lähtiessä asettama.
- Poika, lue tuosta, se rauhoittaa ja vahvistaa. Usko sen sanaan.”
Se pyyteetön maanpuolustustahto ja uhrivalmius, joka syksyllä v. 1939 erittäin voimakkaana ilmeni jokaisessa suomalaisessa, kiteytyi kansamme kielessä päätelmäksi ”talvisodan henki”. Se oli kannustin kestämään ne raskaat koettelemukset, jotka Suomen kansan kestettäväksi silloin pantiin. Tästä talvisodan hengestä muutama rivi.
Kornetti Jaakko Salminen, (majuri) Kk/KevOs 3:sta muistelee talvisodan henkeä seuraavaan tapaan: ”Joukkueemme mennessä ensimmäiseen tulikasteeseensa Summan Lähteen lohkolle tukikohta ”Sauliin” sekä Miljoonalinnakkeeseen, kantaen raskaita konekivääreitään lumihangessa kahlaten, alkoi korpraali KM:ää vaivata jo ennen sotaa alkanut sydänvika. Korpraali, joka oli suojeluskuntalainen, pyysi että joku auttaisi häntä 32 kiloa painavan konekiväärin varsinaisen kantamisessa ehdolla, että hän sitten siellä asemissa tekisi auttajan vartiovuoroja vastapalvelukseksi.
Kuultuaan korpraalin pyynnön otti vasemmistolaisena tunnettu stm EL 28 kg painavan kantamansa kiväärin jalustan lisäksi KM:än varsinaisen ja riski mies kun oli, kantoi koko 60 kg painavan konekiväärin asemiin asti ottamatta vastaan minkäänlaista vastapalvelusta sydänvikaiselta KM:ältä.
Myöskään koskaan sodan aikana ei tehty joukkueessa eroa suojeluskuntalaisen tai siihen kuulumattoman välillä, eikä puhuttu halaistua sanaa politiikasta. Tämä kaikki oli sitä kansaamme yhdistävää talvisodan henkeä.
Toinen mieliin painunut hengen ja taistelutahdon ilmaus tältä ensimmäiseltä reissulta tuli esiin, kun saimme määräyksen siirtyä taakse ”Poroon” reserviin. Ne jotka eivät vielä olleet saaneet ”kaatoa”, eivät olisi halunneet lähteä. Vihollisia olisi pitänyt saada vähenemään mahdollisimman paljon ennen omaa kaatumista. Myöhemmissä taisteluissa Summassa nuo ”kaadot” tulivat saaduiksi monin kerroin.
Nämä pari tapausta kuvaavat hyvin kuinka liikuttavan yksimielisiä oltiin. Oli hienoa olla tällaisen joukkueen johtajana. Joukkue oli sama kertausharjoituksissa kesällä 1939 Niinisalossa, talvisodassa sekä jatkosodassa.”
Vilho Nieminen Kangasalta oli myös köyhän monilapsisen työläiskodin poika, syntynyt v. 1911. Aikanaan hän suoritti tunnollisesti asevelvollisuutensa Tampereen Rykmentissä vapautuen sotamiehenä. Jostain syystä Vilholle ei syksyllä 1939 tullut YH-määräystä. Hän ei mennyt sitä kyselemäänkään, vaan odotteli ja autteli naapureitaan syystöissä, kunnes sota syttyi. Seurattuaan lehdistä tapahtumien kehitystä Vilho viimein kyllästyi vartoomaan ja lähti 15. päivä joulukuuta suksilla hiihtäen Roineen poikki Kangasalan kirkolle ilmoittautumaan suojeluskunnan paikallispäällikölle.
Paikallispäällikön kysymykseen, minne hän halusi, Vilho vastasi: - Sinne missä todella taistellaan.
Vilho joutui sitten Kollaalle erään yksikön KK-komppaniaan konekivääriampujaksi Tampereen rykmentissä aikoinaan saamansa koulutuksen perusteella. Hän taisteli talvisodan naarmuitta. Palasi rauhan tultua kotiin. Lähti taas v. 1941 jatkosotaan ja kaatui Karjalan kannaksella sodan viime vaiheessa. Nyt hän lepää Kangasalan sankarihautausmaassa.
Ratsumies Martti Leväsluoto KevOs 3:n eskadroonasta sanoi kuultuaan sodan syttyneen: - Minulla ei ole isänmaata kuin metri leveyttä ja kaksi pituutta Kangasalan hautausmaalla mutta tänne ei Molotofi tule niin kauan kuin minä pystyssä pysyn. Hänkin oli työmies.
Sotamies Kalle Vannula 6/JR 7:stä oli punakaartilaisen poika ja ajuri jo ennen talvisotaa ja vielä kauan sen jälkeenkin. Sitä, että isä oli vapaussodan aikana ollut punakaartissa, ei Kalle ujostellut sanoa heti YH:n alussa edes komppanian päällikölle ltn Arvo Ojalalle. Siitä huolimatta komppanian päällikkö kiintyi rohkeaan ja velvollisuudentuntoiseen soturiin niin, että tammikuussa 1940, kun komppanian vääpeli esitti Ojalle pyynnön saada Vannula ajomieheksi "töpinään" ei Ojala siihen suostunut. Sanoin vain: - ”En minä anna Kallea.”
Terveisin
Antti V. Piiterinen
Evakon ja Raajansa menettäneen sotainvalidin jälkeläinen.
keskeisiltä osiltaan totuudenmukaisen puheenvuoron jälkeen katson oikeaksi nöyrtyä ja todeta urhoollisten Suomen sotilaiden taistelleen urhoollisesti fasismin rinnalla Neuvostoliittoa ja Länsiliittoutuneita vastaan.
Ei siis fasismin johdolla, vaan sen rinnalla. Pahoittelen aikaisempaa virheellistä imaisuani.
Henkilökohtaisesti olen antamassani sotilasvalassa vannonut aina taistelevani viimeiseen veripisaraani asti kodin uskonnon ja isänmaamme puolesta, taistellen kenen rinnalla tai mitä tahansa vastaan.
Samoin olen lupautunut vielä erikseen taistelemaan uskonnon vapauden puolesta, oli kysymyksessä minkälaiset hihhulit tahansa, aina ja kaikissa tilanteissa tulen puolustamaan heidän oikeuksiaan.
Samalla sitoudun kunnioittamaan kaikkia minua ennen taistelleita taistelijoita unohtamatta sotilaspappeja, lukkareita haudankaivajia ja lottia. Mikäli katsotaan välttämättömäksi minulla on edelleen varaa tinkiä sanomisistani.
Turust
kun ilmeisesti aliarvioin, sinun historian tietämästäsi sota-ajalta. Tiedätkö, että Turussa asustaa erittäin paljon evakkoja ja veteraaneja,
mutta sinä taidatkin olla yksi niistä vihreistä papeista, kypsyneistä keuhkoistasi huolimatta, kuka tahtoo kirjoittaa historian uusiksi.
Talvisota ei ollut vältettävissä
Hiljattain on ilmestynyt venäläisen tutkijan, Petroskoin yliopiston dosentin, Juri Kilinin väitöskirja, joka käsittelee talvisotamme taustoja ja siihen johtaneita syitä nojautuen uusiin venäläislähteisiin, joita ei aiemmin ole ollut tutkijoiden käytettävissä. Kilinin tutkimustuloksia selosti Suomi-Viro-seuran ja liittomme yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä 14. toukokuuta 2002 Joensuun yliopiston dosentti Antti Laine runsaslukuiselle kuulijakunnalle.
Dosentti Juri Kilinin tutkimustulokset voidaan lyhyesti kiteyttää seuraavasti.
Talvisota olisi syttynyt joka tapauksessa, vaikka Suomi olisikin myöntynyt kaikkiin NL:n neuvotteluissa esittämiin vaatimuksiin. Stalin halusi tehdä Suomesta puna-armeijan tukialueen taistelussa Saksaa vastaan, koska hän oli varma yhteenotosta Saksan kanssa. Taistelu piti siis käydä meidän eikä NL:n maaperällä. Leningradin suojaaminen ei ollut todellinen syy. Talvisodan valmistelut aloitettiin jo noin puolitoista vuotta ennen sodan syttymistä. Mainilakin mainitaan rajaselkkauspaikkana jo noin puoli vuotta ennen, kuin neuvottelijamme kutsuttiin Moskovaan. Siellä käydyt neuvottelut olivatkin vain pelkkää teatteria.
Meillä on jossiteltu talvisodan syistä melkeinpä jatkuvasti koko sotiemme jälkeisen ajan. On yritelty todistella, että olisimme voineet välttää sodan, jos silloinen poliittinen johtomme olisi ollut taitavampi ja hieman taipuisampi. Sen olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon NL:n muka oikeutetut vaatimukset eikä lähteä "yltiöisänmaallisen" hengen ajamana sotaan. Koko itsenäisen Suomen ulkopoliittinen linja ennen talvisotaa oli virheellinen. Tämäntyyppisissä itsesyytöksissä täällä on suorastaan piehtaroitu. Ilmeisesti dosentti Kilinin tutkimustulokset panevat lopultakin pisteen tälle jossittelulle
...harkitsemanta sanojen valintaani, olet hyvä tyyppi.
Miksi jossu aina vaihdat nimimerkkiä? Yritätkö hämätä jotain?
rinnalla taistelun jonkun tapaamani ulkomaalaisen otettua asian esille. Totuushan se joka tapauksessa on, jota olemme totuttautuneet ajattelemaan eri tavoin. Luulisin ettei tuota totuutta kannata tuoda julki läheskään kaikissa tilanteissa.
Taistelumme "fasismin rinnalla" oli ilmeinen välttämättömyys. Tästä hyvästä mm. Engelsmannila julisti Suomelle sodan.
Minua tai juttujani koskevat kritiikit tavallisesti huvittavat minua kovasti. Välillä saan niistä varsin kelvollisia inspiraatioita kirjoituksilleni. Onkohan huumorintajuni pahasti kieroutunut?
Näiltä ”inspiraatioltani” ei välty sen enempää mormonit kuin heidän vastustajansakaan. Tällaisen äijän on kehiteltävä huvinsa halvalla.
Turust
harrastavan muunmoassa viihten esittämistä vankiloissa. Jotkut käyvät pyydettäessä tapaamassa vankeja jotka tutkivat evankeljumia. On joitakin tapauksia jotka on kastettu heti vankilasta pääsyn jälkeen.
Luin kerran kirkon lehdestä eräästä veljestä joka muutui vankilassa ollessaan kirkon vaikutuksesta ja pääsi eroon entisestä elämästään. Joku kaverini netillä hän tapasi miehensä käydessään vankilassa joko vain keskustelemassa jonkun kanssa, tai esittämässä viihdettä.
Siellä missä vankila on lähellä ja on paljon MAP kirkon jäseniä käydään vankiloisa keskustelemassa vankien kanssa. Onhan paikkoja joissa on vankila alueella jossa asuvista 90% on kirkon jäseniä, niin että he jopa työskentelevät vankilassa.
Kirkon jäsenet jotka ovat joutuneet vankilaan menettävät jäsenyytensä siksi ajaksi, mutta saavat sen vankilasta päästyään halutessaan takaisin, syntejä anteeksiantavan kasteen kautta, mikäli tuntevat todellista sydämen katumusta. Heidän luonaan voi halutessa käydä kotikäynti veljetkin.
Yksi syy kirkon epäilemiselle omalla kohdallani oli juuri se ettei kirkko mennyt "ahdistuneiden", "huonojen" ihmisten pariin.
Jotain perhettä kirkon ulkopuolella saatettiin auttaa jos nähtiin että lapsen luokkakaverilla oli huonot vaatteet ja 10 sisarusta kotona. aktiivisesti ei etsitty apua tarvitsevia. Tosin kirkkohan auttaa maailmanlaajuisesti hätää kärsiviä.
Paikallisella tasolla tällä paikkakunnalla nämä vähäosaiset olivat kirkon jäsenten mielissä lähinnä päivittely mielessä: "Voi kauhea kun se juo ja polttaa tupakkia..."
Itse monesti sanoinkin aktiiviaikanani että tulisi toimia kirkosta ulospäin eikä sisäänpäin, mutta....The rest is history (englantia turkkusii kun niin tykkää ameriikast)
Ihmiset jotka eivät elä kirkon tasovaatimusten mukaan ovat niin sanotusti luusereita, eikä tajua evankeliumista mitään...Olin eri mieltä ja vielä vahvemmin eri mieltä nyt -anteeksi vaan.
Jos voisi lainata lausetta: Siilataan hyttysiä mutta niellään kameleita...
Nyt kyllä aktiivi-mormonit suuttuu, pyydänkin het' anteeksi suoraa tunteenpurkausta =)
ja sitä se tarkoittaa todella että autamme ja yritämme löytää niitä jotka tarvitsevat apua!!
Mutta alotuksen kysyjä kysyikin että harrastammeko me käännytystyötä vankiloissa, johon vastasin että emme harrasta...
emme käytä ihmisten hädänalaisuutta hyväksemme tässäkään asiassa... toki ei mikään estä meitä menenmästä vankilaan.. en ole ollut itse koskaan ketään katsomassa.
sairaaloissa olen ollut tosi paljon vierailemassa ja vanhainkodeissakin...
että älä sinä jasmiina tyttö ihan aliarvioi mormonien auttamishalua .... ja menehän itse vankiloihin käännyttämään ... sullahan on vapaa tahto tehdä juuri niinkuin haluat!
joku exmormoni sinun kirjoitustesi tähden saa halun palata mormonikirkkoon? Mitä ajattelet? Näkyykö kirjoituksissasi sellainen lähimmäisenrakkaus, joka ottaa avosylin vastaan tuhlaajapojat?
Taas kerran...Sanoin että tuo oli oma kokemukseni kirkosta. Jokaisella lienee oikeus ilmaista sellainen täällä?
Mistälähin evankeliumista kertominen ja auttaminen on ollut käännyttämistä? Ilmeisesti MAP-kirkossa alusta alkaen?
Usko ilman tekoja on kuollutta...Käännyttäminen ja auttaminen jotenkin minun aivoissa jäsentyvät eri asioiksi. Auttaminen ja hyvä tahto on uskon parasta hedelmää =)