Olen harkinnut helluntaiseurakuntaan siirtymistä. Nyt kuulunut ev. lut. kirkkoon ja meno on niin liberaalia että. Nyt nämä viimeisimmät Pride-linjaukset kirkolta on saaneet miettimään ihan tosissaan vapaita suuntia. Meidän paikkakunnalla olisi aktiivinen helluntaiseurakunta, joten se on vaihtoehto. Helluntailaisuus vaikuttaa selkeämmältä, mutta arveluttaa helluntailaisten ulospäinsuuntautuneisuus ja tiiviin oloinen yhteisöllisyys. Olen heidän kokouksissaan käynyt muutaman kerran ja kokoukset itsessään olivat iloisia kivoja. Itse kuitenkin olen ujonpuoleinen ja pelkään/jännitän kovasti olla esillä ja äänessä ja olen tykännyt luterilaisuudessa siitäkin ettei siellä painosteta osallistumaan. Mahtaako helluntaiseurakunnassa olla miten suuri painostus osallistua seurakunnan työhön, todistaa, evankelioida yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa jne?
Entä jos menee uskovien kasteelle, joka lienee edellytys seurakuntaan liittymiselle: Pitääkö kasteella käynnin yhteydessä pitää todistuspuheenvuoro? Entä onko kastejuhlat yleinen käytäntö? (Uskovien upotuskaste ei sinänsä ole mikään kynnyskysymys minulle, ihan hyvin voisin käydäkin, vaikken sitä myöskään pakollisena itse koe.).
Entä jos menee uskovien kasteelle, joka lienee edellytys seurakuntaan liittymiselle: Pitääkö kasteella käynnin yhteydessä pitää todistuspuheenvuoro? Entä onko kastejuhlat yleinen käytäntö? (Uskovien upotuskaste ei sinänsä ole mikään kynnyskysymys minulle, ihan hyvin voisin käydäkin, vaikken sitä myöskään pakollisena itse koe.).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Upotuskaste on edellytys helluntaiseurakuntaan liittymiselle.
Todistuspuheenvuoro on yleensä hyvinkin lyhyt, siitä käy ilmi usko Jeesukseen ja halu seurata häntä kasteelle. Pitkiä puheita ei tarvita.
Jos ei halua pitää puheita niin muutaman sanan kysymys riittää että olet uskossa ja haluat vapaaehtoisesti liittyä seurakuntaan. Mitään osalllistumispakkoa ei ole. Seurakunnassani on jäseniä jotka eivat ole puhuneet, laulaneet koskaan pöntön takana. Voi vaikka sanoa pastorille ja vanhimmille että olet hiljainen persoona. Olen ollut yli 30 hell.srk:n jäsen. Suurin osa jäsenistä on hiljaisia sanankuulijoita. Toivottelen puolestani läpimästi uuteen hengelliseen kotiin! Salopuu
Sama juttu minulla, olen evlut kirkossa, mutta nyt yskin kovin kirkon sanomaa. Olen taas suuresta kaupungista jossa isompi helluntaiseurakunta, ujostelen hirveästi. En oikein haluaisi että joku tulee kovistelemaan uskosta, vaikka meidän kyllä täytyykin olla yhtä perhettä ja elää uskoa todeksi.
Ei kovistella uskosta. Te olette uskossa ja ei se kovistellen muuksi muutu. Ei tarvita arkailla. Ymmärrän ettei luterilaisessa kirkossa vakaumuksellinen kristitty voi enää olla.
Media vääristelee. Ev.lut.kirkko ei ole priden tukija.
KYseessä mustamaalaaminen valeuutisen avulla.
Kirkossa ei ole mitään vikaa, eikä seurakunta vaihtamalla parane. Pysy kirkossa ja harrasta uskovien yhteyttä, vieraile Helluntaissa ja kutsu heitä kirkkoon. Yhteistyö on tärkeää, luoda Pyhän Hengen yhteyttä eri seurakuntien välille. Sitä tarvitaan tulevaisuudessa.
Tervetuloa sellaisenaan amerikkalaisperäiseen karismaattiseen helluntaiseurakuntaan - mutta sen jälkeen et enää kelpaa sellaisena kuin olet.
Kiinnität huomiota ihan epäolennaisuuksiin, jos joidenkin Pride-linjausten takia olet valmis hyväksymään uudelleenkastamisen ym. hellluntailaiset opit.
Eikö paikkakunnallasi toimi SLEY, lähetyshiippakunta, tunnustuksellinen luterilainen kirkko tms. Lue myös https://www.perustalehti.fi/2015/02/uusi-luterilainen-kirkko-suomeen/
Jos paikkakuntasi helluntaiseurakunta on Suomen Helluntaikirkon jäsenseurakunta, niin suosittelen ettet liittyisi siihen. On paljon parempiakin vaihtoehtoja. Ota selvää tarkoin ennen kuin liityt.
Kirkkojen hapatuksista alkaa tulla tietoa muualtakin, mistä olen jo vuosia puhunut. Tavallaan helluntaikirkon kohdalla, kotikirkossani sain puhekiellon.
https://www.tv7.fi/vod/player/67356/
Mutta, kun todistajia tulee lisää, niin tieto lisääntyy ja Sanan mukaan lopunaikana katolta julistetaan sanaa, sitä ei voi kieltää.
Helluntailaisuus ei ole "vaihtoehto" luterilaisuudelle. Kyseessä on opilliseti aivan eri asia. Helluntailaisuus
a) ei ensinnäkään ole kristinuskoa vaan varsin ilkeämielisten, 1800-luvun lopun, USA:n vapaamuurareiden / ku klux klanilaisten etelän rasistien, uususkonnoksi laatima kooste kaikista kristinuskon kieltämistä harhaopeista, joita äkkiä lueteltuina löytyy reippaasti yli kymmenen. (Pelagiolaisuus, areiolaisuus, nestoriolaisuus, gnostilaisuus, montanolaisuus / kiliasmi, donatolaisuus, arminiolaisuus, teosofia (= new age), spiritualismi, ynnä paljon muuta ja jonka loppu on satanismi).
Teologiaa tuntematon ei huomaa kuinka nämä hengellistettyinä, kauniin sanoin, syötetään laulujen ja saarnojen kautta. Alkuperustus on gnostilaisuudessa ja pelagiolaisuudessa, joille kaikki muu on sitten päälle kasattua, samassa hengessä.
Koska tämä uskonto on keinotekoisesti kyhätty, sen ei ollut alunperinkään tarkoituskaan olla kovin teologisesti syvällistä ja tarkempi etsijä törmääkin jo kohta raamatullisiin ristiriitaisuuksiin. Jos yksi asia on yhtä, silloin myös toisen asian tulisi olla ristiriidaton tämän kanssa. Helluntailaisuus on täysin, toinen toisiinsa nähden ristiriitaisesti kyhätty lume- ja huijaususkonto. Siihen on aina liittynyt niin talous- kuin seksuaalirikollisuuskin.
Tälläkin foorumilla kerrotaan näistä huijareista, silti, nimenomaan epärehelliset ihmiset edelleen vaan toistavat näiden huijareiden nimiä: "Miksi P.P. opettaa näin?" "Sirhan sirhan pitää tilaisuuksia siinä ja siinä huijariseurakunnassa... Oletteko kuulleet häntä?" "Julkkisuskova tanssi alasti ja evankelioi Jerusalemin pääkadulla..." "Julkkisevankelista kuudennen kerran naimisiin..."
Nämä ihmiset eivät ole uskossaan rehellisiä.