"Kolmekymppinen Aino pelkää että isä hylkäisi, jos hän kertoisi naiskumppaneistaan" parkuu taas Hesarin otsikko. Linkkiä ei pistä koska tekoälymode poistaa linkin perusteella koko viestin.
Ja sitten koko artikkeli täynnä kliseisiä tarinoita pahojen vanhempiensa hylkäämästä sateenkaariväestä. Kun artikkelia kommentoi vain sateenkaariväen parkuun yhtyvien kommentit julkaistaan. Itse kommentoin kys. artikkelia mutta sitä ei tietenkään julkaista. Joten julkaisen sen tähän.
---
Suomi on yksi maailman liberaaleimmista, sekulaareimmista ja vähiten uskonnollisista maista koko maailmassa. On ihmeellistä miten lgbt- liikettä koskevissa jutuissa mediassa annetaan ymmärtää että suomalainen sateenkaariväki tulisi poikkeuksetta fundamentalistikristillisestä perhetaustasta. Ja että heidän isot pahat ja ilkeät kristityt vanhempansa säännönmukaisesti hylkäisivät heidät välittömästi kun saavat heidän homoseksaalisuudestaan tietää.
Olen elänyt elämäni Suomessa jossa useimmille tavallisille kaduntallaajille kristinusko ja kirkon teologiset kysymykset eivät merkitse mitään. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Useimmilla suomalaisilla on maallistuneet vanhemmat jotka suhtautuvat uskontoihin nyrpeästi. Kirkolla on vain rituaalinen merkitys elämän isoimmissa käännekohdissa.
Mutta median suodattamissa jutuissa sateenkaariväestä tuleekin yhtäkkiä joukoittain kirkon ja fanaattisten uskovaisten vanhempiensa uhriuttamia fundamentalistikristittyjä joille kristinuskon teologiset kysymykset ja se papin aamen ovat elämää suurempia asioita. Niin tärkeitä että kun iso paha Päivi Räsänen sanoo henkilökohtaisen mielipiteensä oman kirkkonsa teologisesta kysymyksestä, se yhtäkkiä merkitsee lgbt- liikettä edustaville niin paljon että he alkavat sielu vereslihalla tehdä joukoittain itsemurhia.
Ja samaan aikaan sama poppoo kehottaa ihmisiä eroamaan massoittain kirkosta ja luopumaan oikeudestaan siihen papin aameneen.
Lgbt- liikettä ja sateenkaariväen kohtaloa koskeva julkinen keskustelu on tekopyhyyttä ja tarkoituksellista dramatisointia täynnä.
Ja sitten koko artikkeli täynnä kliseisiä tarinoita pahojen vanhempiensa hylkäämästä sateenkaariväestä. Kun artikkelia kommentoi vain sateenkaariväen parkuun yhtyvien kommentit julkaistaan. Itse kommentoin kys. artikkelia mutta sitä ei tietenkään julkaista. Joten julkaisen sen tähän.
---
Suomi on yksi maailman liberaaleimmista, sekulaareimmista ja vähiten uskonnollisista maista koko maailmassa. On ihmeellistä miten lgbt- liikettä koskevissa jutuissa mediassa annetaan ymmärtää että suomalainen sateenkaariväki tulisi poikkeuksetta fundamentalistikristillisestä perhetaustasta. Ja että heidän isot pahat ja ilkeät kristityt vanhempansa säännönmukaisesti hylkäisivät heidät välittömästi kun saavat heidän homoseksaalisuudestaan tietää.
Olen elänyt elämäni Suomessa jossa useimmille tavallisille kaduntallaajille kristinusko ja kirkon teologiset kysymykset eivät merkitse mitään. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Useimmilla suomalaisilla on maallistuneet vanhemmat jotka suhtautuvat uskontoihin nyrpeästi. Kirkolla on vain rituaalinen merkitys elämän isoimmissa käännekohdissa.
Mutta median suodattamissa jutuissa sateenkaariväestä tuleekin yhtäkkiä joukoittain kirkon ja fanaattisten uskovaisten vanhempiensa uhriuttamia fundamentalistikristittyjä joille kristinuskon teologiset kysymykset ja se papin aamen ovat elämää suurempia asioita. Niin tärkeitä että kun iso paha Päivi Räsänen sanoo henkilökohtaisen mielipiteensä oman kirkkonsa teologisesta kysymyksestä, se yhtäkkiä merkitsee lgbt- liikettä edustaville niin paljon että he alkavat sielu vereslihalla tehdä joukoittain itsemurhia.
Ja samaan aikaan sama poppoo kehottaa ihmisiä eroamaan massoittain kirkosta ja luopumaan oikeudestaan siihen papin aameneen.
Lgbt- liikettä ja sateenkaariväen kohtaloa koskeva julkinen keskustelu on tekopyhyyttä ja tarkoituksellista dramatisointia täynnä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kamalaa, mutta eikö 30-vuotiaan pitäisi jo aikuistua eikä olla vanhemmistaan riippuvainen. Taitaa natkuli saada rahaa ukolta.
Suomen oloissa liikkeellä ei muuta ole muuta yleistä merkitystä kuin lakeihimme kirjattujen tasa-arvoperiaatteiden papukaijamainen toistaminen. Toista lienee tämän kaupalliseksi humuksi päätyneen tapahtuman syntysijoilla, ahdasmielisessä jenkkilässä.
Näistä asioista on meillä puhuttu suoraan jo vuosikymmeniä. Ehkä samat jutut pitää vääntää rautalangasta aina uusille sukupolville. Vahvasti rantautunut Pride on tällä hetkellä otsikoissa, vaikka maassamme on omia vastaavia organisaatioita. Ne eivät tosin ole olleet yhtä taitavia sponsoreiden hankinnassa tai kaupallisuuden hyödyntäminen ei ole ollut tavoitteena.
Kolmekymppinen ja vielä roikkuu isän ja äidin varassa. Koskahan meinaa kasvaa aikuiseksi?