Työ katosi vaan ei löydy mistään

Tässä yhtenä maanantaiaamuna heräsin hyvín nukutun yön jälkeen. Join mustat sumpit, pesin hampaat, heitin palttoota niskaani ja tein reipasta lähtöä töihin. Silloin se tapahtui. Siinä ulko-ovella iski outo epäilys. Liike hidastui. Työ oli kadonnut jonnekin. Hyvin erikoista. Kolasin ja etsin kaikki talon huoneet läpitte. Kävin vintissä,kellarissa ja puuvajassa. Kurkkasin sängyn alta. Vain pölykoiria ja kuivuneita mällipapereita. Työtä ei näkynyt missään. Kailotin moneen kertaan: Työ, missä sinä olet? Sano jotain. Älä juksaa vanhaa miestä." Vaan mitään ei kuulu. Ei rapinaa. Ei edes tukahdettua kikatusta. Hiljaista kuin jalkarättitehtaalla. Työ oli kadonnut kuin entinen tyttökaveri mitään ilmoittamatta lipevän pitkäkielisen vempulan matkaan. Menin takaisin keittiön pöydän ääreen könöttömään. En ottanut takkia päältäni. Harmitti niin vietävästi. Jurnutti. Pipo souti monta kertaa eestaas kaljulla päälaella, kun järkeilin tilannetta. Mihin se työ voikaan noin kadota ja livistää livohkaan. Olis voinut edes kasvotusten reilusti kertoa, ettei halua olla miun kanssani. Sen totuuden kanssa voisi jotenkin elää ja jatkaa matkaa. Nyt joudun olemaan epätietoisuudessa. Auttakaa nyt. Jestas sentään. Kannattaako kadonnutta etsiä vai teenkö itsestäni naurettavan pellen. BTW ! Jäin justiinsa eläkkeelle.