Aivan oikein!
Meillä on surufoorumi,meillä on keskustelua ohjattu politiikalle puolesta ja vastaan,omille linjoille.
Halusin vain avata keskustelun surutyölle!
Minä yritän työstää tätä poikani väkivaltaista kuolemaa!
Poikani oli töistä palaamassa ja täysin tuntematon henkilö hänet tappoi.
Hän ei tuntenut poikaani,eikä poikani häntä!
Musiikki on foorumi,jolla teen surutyötä
Aman maisema ei ole muuttunut,mieliala kylläkin!
40
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Otan osaa
Näin sen murhaajan adidas-kundin kuvan nuorehko kaveri
(eikä saa kunnon tuomiota täällä ja kaikki salaillaan)
mikään lohdutus ei auta
elettävä silti
https://huoma.fi/index.html
https://www.mielenterveysseurat.fi/mikkeli/2019/06/04/vertaistukiryhma-henkirikoksen-uhrien-omaisille-alkamassa-syksylla-2019/
https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22017/henkirikostenuhrienomaisilletukea.html
https://www.is.fi/aihe/henkirikosten-uhrien-omaiset/Todella!
Kiitos sinulle noista vippauksista,vai kuinka niitä kutsutaan.
Niin turha kuolema! Huumeidenkäyttöä oltiin jo liventämässä,että kotonakin vois sitä viljellä yhdellä kasvilla?
Meillähän tämä Jari Aarnio on esimerkillinen huumekeisari.Tietääkö hän,kuinka monta ihmistä sekään tynnyrillinen olisi tappanut,kun nämä hallunaatiossa olevat olisivat katukuvaan päässeet,kysyn vaan??Äitinä olen aivan rikki ja hänen poikansa samoin.
Minusta tuntuu,että tappajia ohjataan hoitoon ja viroitukseen ?
Omaisille tarjotaan terapiaa?
Hän,tappaja saa hoitoa ja vankeutta mitä se maksaa yhteiskunallekun tätä henkirikokseen syyllistynyttä yhteiskunta elättää muutaman vuoden veronmaksajienvaroilla ja hänet päästetään vapaaksiTänään taas soitti tutkiva poliisi ja lupasi hommata minulle kriisiapua.
Kysyin onko tämä tappaja,joka todettu näiden kaikkien testien jälkeen tunnistettu,niin kuulemma on.
Aika jähmeää on tiedoittaminen,joskin itse soitin hänelle paripäivää sitten ja vastaajaan jätin viestin..
Polisiisivoimia on todella vähän. Ja mitä sitä enää tutkimaan kuollutta,kun elvätkin täytyis suojata
- Anonyymi
Tietenkin jokaisella on tarve käsitellä surua, mutta uskotko näiden 70 keskustelijoiden riittävän siihen?
Suomi 24 ei ilmeisesti ole sururyhmää, ainakaan en ole törmännyt siihen.
Ehkä voisi olla apua asiaan perehtyneimmiltä oman paikkakunnan surupiireissä, koska tuollainen kokemus vaatii jo ammattiauttajia.
Huomattu on tuo kirjautuminen musiikkiketjuun, hyvä jos lohtua sieltä löytyy.Kyllä minä sinne ryhmään menen,kun jaksan,olen aivan puhki.
Poliisitkin soittelee ja kysyvät,kuinka jaksan.
Ei minua ole unohdettu.
Täytyy sanoa,että poliisilta sain kannustavaa osanottoa.
Hän naispoliisi soitti ja kertoi,että oli ollut yhteydessä meihin omaisiin.
Hän sanoi,että voin soittaa ja viestitellä,kun asiaa haluan käsitellärituliini_38 kirjoitti:
Kyllä minä sinne ryhmään menen,kun jaksan,olen aivan puhki.
Poliisitkin soittelee ja kysyvät,kuinka jaksan.
Ei minua ole unohdettu.
Täytyy sanoa,että poliisilta sain kannustavaa osanottoa.
Hän naispoliisi soitti ja kertoi,että oli ollut yhteydessä meihin omaisiin.
Hän sanoi,että voin soittaa ja viestitellä,kun asiaa haluan käsitelläHyvä kun pystyt puhumaan siitä Ritu, uskon täälläkin monen ajatelleen, kun mitään ei ole kuulunut aikoihin. Ilahduin nähdessäni kun olit ottanut osaa musiikkiketjussa!
Tänään hdin vain lukea pikaisesti,..hyvä kun pidät palstalle yhteyttä, moi ❤️Niin todella!
Surunkäsittely on tavallaan taidelaji!
Minä käsittelin mieheni kuolemaa musiikilla.Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta oli hänen siunausmusiikkiaan ja sitä soitin aina aamuisin ja tietysti kyynelehdin.
Nyt poikani elämänriisto väkivaltaisesti ei musikilla parane.
Vain se,että saan jakaa ne muistot,jolloin hän oli jäädä sortuvan lumilinnan alle,jolloin hän oli jäädä auton alle ,jolloin hän istui sylissäni ja kertoi,etten hänestä välitä,vain hänen veljestään Hannusta.
Heillä veljeksillä oli ikäeroa lähes kolme vuotta.Kerroin,että Hannusta täytyy pitää enemmän huolta,koska hän on taaperoiässä.
Kaiketi veljekset,kuin ilvekset ovat löytäneet toisensa?
Tunsin kyllä,kun kättäni kosketettiin yhtenä iltana ja vieno tuulenvire häipyi.
Pakko taas mennä kirjastoon ja lainata Peter Risilieun Sielunmatka,että pysyy ajanjaksossa mukana- Anonyymi
Kuinka jokainen kantaa surunsa?
Olen avoin,sosiaalisesti ulospäin suuntautunut ihminen
.Kiitos,että olet huolissasi minun kantokyvystäni,vai oletko todella?
Jotenkin töksähtää toi musiikiketju ja muukin kannoillani roikkuminen?
Olen ollut kirjoittelijana palstalla yli kymmenen vuotta ja tasantarkkaan tiedän kuka teistä sortuu tauttologiaan,se siitä ama
- Anonyymi
"Aarnio on esimerkillinen huumekeisari.Tietääkö hän,kuinka monta ihmistä sekään tynnyrillinen olisi tappanut,kun nämä hallunaatiossa olevat olisivat katukuvaan päässeet,kysyn vaan"
samaa mieltä. tiedän että feikkimedia säälii huumeidenkäyttäjiä ollenkaan ottamatta esille millaisia ongelmia ne ovat halujensa takia aiheuttaneet kilteille veronmaksajille, ryöstämällä käsilaukkuja, aiheuttamalla vuosikausien piinan viemällä henkilötiedot ja tekemällä valetilauksia, tekemällä puukolla kioskiryöstöjä ...
minulle on kerrottu - en lue - että hesari on lähiaikoina ollut nyyhkyjuttu rikollisista jotka on pantu muutamaksi päiväksi vankilaan maksamattomien sakkojen takia jne. Kundit ovat tehneet pahaa jälkeä kunnollisille pienipalkkaisille taviksille ja sitten saavat vain jonkin sakkotuomion ja sitä sitten nyyhkytetään kun joutuvat muutamaksi päiväksi lusimaan jossa saa ruoan ja täyspidon ja saa katsoa televisiota eli niitä samoja päiväaskareita joita kunnolliset pienituloiset tavikset tekevätNiin todella! Suomihan viekoittelee rikollisia maahamme! Vankiloidenoloja parannetaan,että he viihtyisivät ja tulisivat uudestaan.
Aivan sairasta!
Toi poliisijohdon Aarnio tapaus luo ulkomailla kiksejä,että sinne Joulupukinmaahan ja pulkalla tai ilman,jako onnistuu?
- Anonyymi
Lipeääkö ketju nyt valtiovallan syyttelytasolle, yksittäistapauksen johdosta? Varovainen saa olla yleistäessään tapausta maahanmuuttoon, vaikka kanavia etsiikin tuskan purkamiseen!
Jos ja kun anonyymi jakaa tietoutta,jota me kaikki hallitsemme,jos loukkaavaa tietoutta olisi,niin kyseinen osio olisi poistettu?
Kaikkea hyvää elämääsi ama avoimestiKuinka niin yksittäistapauksen kohdalle?
Kuinka monta lasta sinulta on tappanut huumeveikko,kysyn vaan?
Jollei ole sinulla puskis ole omakohtaista kokemusta,niin älä ala jakamaan ohjeita,niitä elämänviisauksia,joita lukemalla oppii.- Anonyymi
"kuinka monta ihmistä sekään tynnyrillinen olisi tappanut"?
Tiedätkö sinä, vai oliko tämä toinen poikasi kuollut huumeisiin? Ja noista tynnyreistä puheenollen, niitähän oli kahdeksan lehtitietojen mukaan.
Miksi sinä hyökkäilet anonyymejä vastaan koska kaikki ei ole rekisteröityneitä, eivätkä käytä mitään muutakaan vakinikkiä, joten lopettaisit sinäkin tuon puskista nimittelyt, sillä ihmisiä me olemme "puskisakin", mutta sinun tunnistamattomissa. Luojankiitos.
- Anonyymi
Surustahan saa puhua, mutta kohteliasta on olla syyttelemättä tahoja joilla ei surun aiheuttajana ole mitään tekemistä.
Kun ihminen kuolee junan alle, ei syy ole valtion rautatieyhtiön, eikä veturinvalmistajan.
Kun joku tappaa ihmisen, ei syy voi olla jossain poliisihallinnossa, eikä edes huumeiden myyjässä. Eihän huume tapa vieressä olijaa, vaan se huumeiden nauttija, hän yksin kantaa vastuun huumeiden ottamisesta ja niiden vaikutuksessa ollessaan tehneistä rikoksistaan.
Surutyö joskus tekee ihmisen vihaiseksi ja saa haukkumaan kaikki joilla on edes hajuyhteys tapahtuman aiheuttaneeseen syyhyn. Väärinhän se on, mutta joskus ymmärrettävääkin.
Ei auto ole syyllinen jos joku ajaa sinun omaisesi kuoliaaksi, aina ei edes kuljettaja, koska sairastapauksissa aiheutettuja kuolonkolareita on ja tulee valitettavasti olemaan lisääkin, kun väestö vanhenee ja ajokortti uusitaan joskus liian pienin terveystutkimuksin, nuorikin voi saada sairaskohtauksen ajaessaan autoa.
Syyttämättä ja soimaamatta, muita syyttelemättä, surutyötä tekevälle voimia ja jaksamista, ettei tarvitse syyttää sellaisia tahoja joilla ei tappoon ole mitään syytä?
Terveisin kohatlotveri joka ei syytä ketään. Tapahtuma ei korjaannu syyttämällä, vaan se pitää hyväksyä osana elämää joka päättyy jossain vaiheessa jokaisen osalta.- Anonyymi
Vastuu ei ole aina huumeiden nauttijalla. Nykyisin koulujen pihoilla norkoilee huumeiden myyjiä ja tyrkyttävät lapsille maistiaisia. Lapsi ei voi olla tuollaisesta vastuussa.
- Anonyymi
Harvinaisen hyvä kirjoitus. Olet mielestäni ihminen, jonka kanssa voisin ehkä jakaa muitakin mielipiteitä.
Vaan, mitäpä tässä, anonyymiä olen Todella asiallista kerrontaa Anonyymi ja kiitos!
Jos poikani olisi kuollut sydäriin se olisi ollut luonnollinenkuolema!
Kun elämä riistetään väkivaltaisesti se on tappo!
Minä en tiedä,kuinka turvattua elämää sinä elät ja toivon että elät.
Mielestäni me emme elä enää missään turvatussa lintukodossa,jota Suomi nimiseksi nimitetään.
Toivottavasti Anonyymin ei tarvitse kokea samaa tuskaa,samaa epäoikeudenmukaisuutta,puolustaessaan tavallaan tapahtunutta turhaa kuolemaa.
Kaikiltaosin kirjoitelmasi ei oikein auennut,mutta eihän se niin vaarallista ole?
Surutyötähän se on tämäkin selviytyminen puolesta ja vastaan!
Otan osaa!
- Anonyymi
Olisit nyt Ruuneperi kirjoitanut hieman pidemmän viestin Rituliinille, koska sitä hän nyt tarvitsee.
Täällä on jo muutamakin aloitus yksinäsyydestä, mutta onko oikein, että ysävätkin, kuten Ruuneperi ja Rituliini ei voi vaihtaa hieman läheisempää ystävyyttä ja alkaa kirjoitelemaan toinen toisilleen? Anonyymi kirjoitti:
Olisit nyt Ruuneperi kirjoitanut hieman pidemmän viestin Rituliinille, koska sitä hän nyt tarvitsee.
Täällä on jo muutamakin aloitus yksinäsyydestä, mutta onko oikein, että ysävätkin, kuten Ruuneperi ja Rituliini ei voi vaihtaa hieman läheisempää ystävyyttä ja alkaa kirjoitelemaan toinen toisilleen?Ei Nettivaari ole Ruuneberi!
Nettivaari asu aivan eri suunnalla kuin ruune!
Se tiedoksi,tiedonhaluiselle!
Kiitos Nettivaari osanotosta!Anonyymi kirjoitti:
Olisit nyt Ruuneperi kirjoitanut hieman pidemmän viestin Rituliinille, koska sitä hän nyt tarvitsee.
Täällä on jo muutamakin aloitus yksinäsyydestä, mutta onko oikein, että ysävätkin, kuten Ruuneperi ja Rituliini ei voi vaihtaa hieman läheisempää ystävyyttä ja alkaa kirjoitelemaan toinen toisilleen?Onko palsta muuttunut parituspalstaksi?
Ruunea ja minua yritetään naittaa???
Ruune on aivan liian sivistynyt ja insinööritaitoja en tarvitse.
Osaan vääntää sitä mutteria joko oikeaan suuntaan tai väärään,näillä ominaisuuksilla pärjään ama
Minua lohdutti menetyksen jälkeen Rodrigon Aranjuez-konsertto. Sen on levyttäneet monet taiteilijat. YouTubesta löydät.
- Anonyymi
Otan osaa suruusi Rituliini. Nyt en enää ihmettele, miksi Ama on viikkotolkulla palstalta poissa. Kyllähän tuollaisen henkirikoksen kestäminen vaatii niin paljon etteivät kaikki siitä yksinään selviä.
Mutta onhan Amalla muitakin lapsia ja lapsenlapsia. Ihme että olette kestäneet henkisesti kasassa vaikeat viikot. Osanottoni Ama. konnevetinenKiitos konnevetinen!
No aika rikki olen ollut!
Väkivaltaltaista kuolemaa on todella vaikeaa käsitellä!
Ei asiaa voi käsitellä niin,että jos menetän rakkaan,niin jäljellejäävät korvaavat menetetyn!
Jos menetät rinnaltasi puolison,niin sen lapset voisivat korvata ja jollei niitä lapsia edes ole?
Me ihmiset olemme niin ainutkertaisia,emme korvattavissa olevia yksilöitä!
Lainaa vain me olemme toisillemme,emme me voi toisiamme omistaa,ei edes omaa lastamme!
Monella meistä on se ongelma, että sanat loppuvat, eikä osaa lohduttaa eikä osallistua toisen murheeseen. Usein surevakin sanoo, että riittäisi, jos toinen vain tulisi tapaamaan, ottaisi kädestä ja osoittaisi ymmärtävänsä.
Luulen, että monella palstalaisella on juuri tämä tunne: sanoja ei löydy.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että emme muistaisi tai surisi kanssasi. Emmehän tunteneet henkilökohtaisesti poikaasi, mutta jokainen vanhempi kyllä voi tunnistaa sen hädän, joka valtaa, kun lapselle on tapahtunut jotain peruuttamatonta.
On vielä kamalampaa, kun tekijäkään ei sanojensa mukaan edes muista tilannetta.
Voiko mitään turhempaa tapahtua!Nän se on Makriina2!
Olen yrittänyt ajatella asiaa niin monelta kantilta.
Jos poikani olisi jäänyt henkiin vammautuneena,niin ei se olisi ollut hänen elämäänsä.
Hän oli niin täynnä elämänuskoa! Uusi elinympäristö,Tampereella myyty kämppä ja uusi ostettu asunto Järvenpäässä.
Hänen työpaikallaan oli järjestetty kriisipalaveri.Poikani oli niin täynnä elämänuskoa ja yksi nyrkinisku tuikituntemattomalta poiti hänet elävienkirjoista?
Makriina2 puhui tuossa ylempänä minun sanoillani.
Olen harvinaisen tökerö ja kömpelö kun haluan esittää surunvalitteluja tai osaanottamisia; tunnen toisen ihmisen surun ja voimattomuuden, ne mutta sanat ovat hukassa.
Ritulle en osaa sanoa muuta kuin päivä kerrallaan ja anna ajan virrata; tuska ei katoa koskaan, mutta ajan mittaan sen kanssa pystyy elämään. Minäkin olen kokenut suuren menetyksen, mutta uskon että oman lapsen kuolema on vieläkin tuskallisempaa. Kun siihen vielä liittyy epäoikeudenmukaisuus ja turhautuneisuus niin se ei ole mikään hyvä paikka.Kiitos Paloma.se01!
Päivä kerrallaan,näinhän se menee!
Sain tuta kyllä vääränlaista surutyötä,painoin kymmentuntisia työpäiviä silloin helteillä ja sippasin täysin.
Tuli flimmeri ja eikun lasareettiin. Nyt osaan olla armollinen itselleni ja surua ja menetystä hoidan,niinkuin sanot päivä kerrallaan.
Eilen jo mustikoita kävin etsiskelemässä,hirveän pieniä ja kovia,eikä vielä edes kypsiä,mutta se,että lähdin oli puoli voittoa.
Näin tämä surutyö etenee ama
Hyvä kun jaksat tutulle palstallekin ottaa yhteyttä, surusta puhuminen yleensä auttaa, se ei pääse patoutumaan. Vaikka menetys on korvaamaton, aika taittaa pahimman kärjen. Luonnosta olet tottunut ammentamaan voimaa, se on tärkeä lohdun lähde suurimmissa suruissakin. Pieniä ovat mustikat täälläkin, saa nähdä auttaako sade niitä pulskistumaan. Mutta saahan metsässä aina raikasta hapekasta ilmaa ja kuulostella puiden huminaa, halatakin niitä jos sitä tuntuu. Kaikkea hyvää ja kesän kauneutta toivotan, lämpimin myötätuntoisin ajatuksin !
Kiitos Ramoona!
Niin noista puiden halaamisesesta,kerroin Hänelle menetetylle pojalleni,että halailin noita isoja rantakuusia ja usko tai älä niin sain niistä voimaa,(joskin sain myös ämpärillisen herkkutatteja)
Poikani kommentoi: ai sitä ollaan jo sillä asteella,siis valmiita hoitoon??
Eilen kun samosin tuolla rämeikössä muistan sen kesän,kun nuorin poikani Hannu oli päättänyt itse elämänsä jatkuvuuden ja vein surevaa veljeään läpi metsikön.
Muistelin myös aikaa,jolloin koirani samosivat mukanani ja kuinka ollakkaan noin kymmenkiloinen Karvinen olikin huomioinut poistumisemme pihapiiristä ja lyllersi mukaan letkaan?
No aloin ihmetellä siellä kilometrin päässä,että kenen kissa täällä oikein maukuu ja Karvinen lyllersi sieltä läpi sammalmättäiden.
Karvinen olisi tarvinnut kantoapua,mutta hyvä kun jaksoin itse sieltä risukosta pihapiiriin.
Pakko muistella menneitä,on tämä niin kova paikka jaksaa huomiseen amaOmalta kohdaltani muistan, kun anoppini aikanaan nukkui pois , ja me perimme kesämökin hänen jälkeensä. Kolmeen vuoteen en pystynyt muuttamaan siellä mitään. Hänen mökkivaatteensa olivat komerossa, hänen kesken jäänyt käsityönsä käsityökorissa, kaikki esineet olivat hänen hankkimiaan. Vasta sitten pystyin ottamaan käyttöön kaapit ja muut tilat. Siihen asti hän olisi voinut tulla koska vain takaisin ja löytänyt kaikki paikaltaan.
Aika parantaa.
Sinulla on paljon kovemmat kokemukset kuin minulla. Minun poisnukkuneet läheiseni olivat ikään kuin valmiit lähtemään. Sinun on ollut pakko päästää läheisesi ennen aikojaan. Olkoon metsä ja luonto lohduttajanasi, ne eivät katoa. Muinaissuomalaiseen uskontoon kuului metsä ja sen henget. Suomalainen on aina löytänyt metsästä lohdun ja rauhan. Sydämemme on siellä.Niin Makriina2!
Kaiketi toi metsäläisyys on minun lajini!Minä suunnistin aikoinaan,hiihdin niinsanottua murtsikaa ja kun ei ollut toi mäkitöyräs tarpeeksi iso,menin tonne kallioille umpimetsään kokeilemaan rajojani?
Äitini halusi minua sivistää,hän jäi laivanemännyydestä pois ja vei minut stadiin.
Ensimmäinen muistikuvani oli minusta oljenkortta muistuttavasta ruipelosta,kun äitini passitti minut matoklinikalle.
Minulle syötettiin hirveitä myrkkyjä ja kuulemani mukaan lapamatoa poistui 16m elimistöstäni.
Lahna ja varsinkaan suolalahna ei ole minulle maistunut senjälkeen
Anteeksi haluan mieluummin uppoudua lapsuuteen,kuin nykyhetkeen?Ai mikä ihmeen sisupussi?
Olen ollut niinsanottu sotalapsi!
Enoni toi tänne nykyiselle rantatilalleni kahden vanhana,jonka nyt omistan ostettuani sen,joten se lapsuus...kun ventovieras nainen kertoi olevansa äitini ja halusi ottaa syliinsä pakenin ja kiviraunio kenkkupellolla oli se tukikohta,jolla kaipasin sitä emoani ja se vieras nainen oli kuulema äitini?
Kiitos teille,joita suru kosketti!
Olen kulkenut kanssanne sen ilmaisun,sen tuskientien jota äiti vain voi tuntea
Kiitollisena jokaisesta mielipiteestä amaLuin kaiken,siis koko ketjun ja vaikka jossain mielipiteessä otin asiaa käsittelyyn,joka kuuluu virkavalalle ei minulle,niin ketjuilu sujui aivan mahtavasti.
Kiitos tästä lohduttavasta matkasta! Teitte rikkonaisesta ihmisestäl lähes kokonaisen! Kyyneille annoin tilaa ja musiikille kiitollisena ama
Haluan vielä palata siihen kahdenvanhaan pikkutyttöön,joka sai turvapaikan täältä rantatilalta.
Helsinginpommitus ja lentokonepelko vain kasvatti minusta ihmisen,joille loin tulevaisuuden.
Kukaan sotalapsi ei pysty arpia jättämättä elämäänsä elämään,en minäkään.
No halusin tämän tuoda julki,kun toi politiikka tuntuu olevan laji,jolla tämä yksi ja ainoa haluaa tämän keskustelukanavan täyttää?
Rakkaudella amaPolitiikka on tosiaan tänä keväänä ja kesänä vallannut palstan. En usko vain yhden miettineen, vaan valit ja EU:n puheenjohtajuus sai aikaan kiinnostuksen.
Hyvä kun Ama pystyt pitämään jo yhteyttä palstalle tuon tragedian jälkeen. Onhan täällä monia tuttuja, jotka myötäelämme kanssasi. Voimia kestää!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!
Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.947016- 1723722
- 533249
Missä Sanna nyt suvaitsevaisuus?
Tekijä on nyt kuitenkin jotain muuta kuin suomalainen niin eikös nyt pitäisi suvaita kulttuuri eroja ja rakastaa tekijä2322376- 482115
- 411968
- 471869
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa.
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa. Millainen se oli?231792- 601768
- 191743