Uskonnon evoluutiohistoria

Uskonnot saivat alkunsa arvioiden mukaan 50 000 – 10 000 vuotta sitten.

Ne kehittyivät esihistoriallasisesta ajasta siihen muotoon, joka tunnetaan historiasta. Vanhimmat säilyneet viittaukset uskontoon ovat x vuodelta tai ajalta.

Syitä uskontojen syntyyn on arvioiden mukaan monia. Tässä muutama:

• Jumala ilmoitti itsensä ensimmäisille ihmisille ja kehotti heidän seuraajiaan uskomaan häneen, vaikka pysyi sen jälkeen enimmäkseen piilossa.
• Joku keksi idean siitä, että maailma on luotu ja jumala tai jumalat säätelevät sen toimintoja, mutta niitä jumalia ei voida nähdä.
• Ihmiset pelkäsivät luonnonvoimia ja pitivät totena jonkun keksimän selityksen siitä, että niiden takana on joku jumala tai jumalat.
• Joku keksi tavan rahastaa hyväuskoisia hölmöjä ja käski uhrata jumalille, jotta nämä leppyisivät vihastaan (luonnonvoimien osoituksesta) ja antaisivat hedelmällisiä satoja (keksijät ottivat itselleen jumalille uhratut lahjat).
• Ihmiset pelkäsivät kuolemaa ja olemisen lakkaamista, mikä sai "papit" keksimään tuonpuoleisen elämän ja se sai aikaan toivoa elämän jatkumisesta.
• Ihmiset eivät pitäneet siitä, että monet rikolliset jäivät ilman rangaistusta tämän elämän aikana ja siitä, että elämä kohteli ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Papit keksivät sepittää tarinoita, joiden mukaan ihmiset saavat oikeudenmukaisen tuomion kuoleman jälkeen jumalien ollessa tuomarina.

Näin päädyttiin ajan saatossa nykyisin tunnettuihin uskontoihin. Uskontojen evoluution kautta. Mitään jumalan ilmoittamaa ainoaa oikeaa uskontoa tai hänen vaikuttamaansa uskoa ei tämän teorian mukaan ole olemassa. Uskoo ken uskoo: ei onneksi ole pakko, sanoo ?

Mitkä ovat ne edellytykset sille, että joku uskoo Jumalaan tai jumaliin?

Monimutkainen kieli, joka pitää sisällään abstraktioita kuten käsitteen "jumala".

Eläimiltä puuttuu tämä, joten ne eivät voi uskoa. Uskominen on mahdotonta myös sikiöille, vauvoille ja pienille lapsille, jotka eivät ymmärrä puhuttua tai kirjoitettua kieltä.

T.P. Virkkunen käsitteli kirjassaan "Yksilön uskonnollinen kehitys" lasten ja nuorten kykyä pystyä uskomaan eli pitämään totena tiettyjä uskonnollisia argumentteja ja omaksumaan jonkin uskonnollisen vakaumuksen. Ennen 12 ikävuotta lasten kyky valita oma uskonnollinen suuntaus on hyvin vajavainen, mutta sen jälkeen kehityksen ja kasvatuksen myötä valinnan vapaus lisääntyy. Pienet lapset pitävät totena vanhempiensa opetukset eivätkä osaa kyseenalaistaa niitä.

Ateistit eivät tiedä paskaakaan uskontojen kehityksestä tai yhtään mistään. Kunhan aukovat päätään ja nimittelevät korkeasti oppineita ihmisiä vajakeiksi tai idiooteiksi tai milloin miksikin. Ovat itse vajakkeja amispoikia ja koulupudokkaita: hölmöjä, joiden eteen ei pidä helmiä heittää eikä pyhää antaa. Tallaavat sen vielä jalkoihinsa ja pistävät poskeensa, niin kuin sioilla ja koirilla on tapana tehdä. Toivottomia tapauksia.