Elegia
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Eino Leino
http://runomaailma.blogspot.com/2008/10/eino-leinon-runoja.html
🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳
Lapissa kaikki kukkii nopeasti....
# Miks meillä niin monta on mielipuolta ja vähän käyttäjiä kantaleen...?
🤔😓 😱
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Eino Leino
http://runomaailma.blogspot.com/2008/10/eino-leinon-runoja.html
🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳🏳
Lapissa kaikki kukkii nopeasti....
# Miks meillä niin monta on mielipuolta ja vähän käyttäjiä kantaleen...?
🤔😓 😱
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä luulin että nyt on seksuaalivähemmistöjen liputuspäivä! No, läheltä liippaa, runoilijammekin kuollakupsahti seksitautiin, siihenaikaiseen muotisairauteen.
No ei joka päivä voi olla vähemmistöjen päivä ja liputus! Nyt on tavallisten hoteroiden suvun ja runon päivä nauttikaa siitä!
- terv.
Archie Bruncker
Täältä Eino Leinon runoja lisää:
https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leinon-runoja/lapin-kesa/
Hiihtäjän hyräily on myös hyvä runo, mutta noilta sivuilta en löytänyt.
Täältä Eino Leinon runoja lisää:
https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leinon-runoja/lapin-kesa/
Hiihtäjän hyräily on myös hyvä runo, mutta noilta sivuilta en löytänyt.
"Minä heräsin silkkityynyjen päältä, salit hohteli kultaa, loisteli jäätä,
ja naisia paljaita sieltä täältä, minun vuoteeni tanssien ympäröi
ja nurkassa piru pienoa löi.
Luo pirun minä hiivin ja kysyin tältä: mikä paikka tää on, ei tunnu tää elämältä, ei myöskään ikävältä, onko naisia nää?
"On naisia on, piru rähinöi ja pienoa löi.
Minun mainen haluni heräsi silloin, sitä tuntenut olin jo monin illoin ja piru-herraltakysyin: näitä lempiä saako?
Tää on osa tuhmasta runosta, jota väitettiin Uuno Kailaan kirjoittamaksi. On arkistoituna Suomalaisen kirjallisuuden seurassa!
lyrics
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan
Olen ollut alusta saakka
Ovat outoja minulle laaksot maan
Ja outo on elämän taakka
Minä kuljen ja katson kummastuin
Joka puuta ja joka kukkaa
Minä kuljen kumpuja itkusuin
Ja itken ihmisrukkaa
Me soudamme haahta haurasta
Jonka ympäri aallot pauhaa
Me kuljemme suurta korpea
Ja emme löydä rauhaa
Tiet riidellen ristivät toisiaan
Ja ystävä toista pettää
Mikä riemu se koskaan päällä maan
On päätynyt kyynelettä?
Mikä lapsi se on matkalle lähtenyt
Joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt
Joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sä kohtasit
Jo aika on hyvästi heittää
Ketä hellimmin tänään sä rakastit
Sen huomenna hauta peittää
Ja kilvan kulkisi kumartamaan
Sua turhan tietoni aatteet
Kuka kullat tois, kuka mirhamit
Ja päärlyt ja purppuravaatteet
Mun henkeni tietäjät harmaapäät
Erämaita ne etsien käypi
Mut taivas on tumma ja tähdetön
Ja yö yhä hämärtäypi
Minä lapsena vanhaksi vanhenin
En nuori ole koskaan ollut
Toki kerran mä keväästä haaveilin
Mut haaveet nuo oli hullut
Olen väsynyt lauluni valheeseen
Herra, tee minut lapseksi jälleen
Minä tahdon soittoni särkyneen
Viedä suurelle virittäjälleen
Eino Leino
Tämä runo oli kuin suoraan Afrikan sarvesta tai muualta Lähi-idästä tulleen muukalaisen päiväkirjasta!
---
Toiseuden, ulkopuolisuuden tunne on tuossakin vahva, jollaisena myös Leino koki monia elämänvaiheitaan joita ilman ei hänen koskettavaa ja kaunista ajatusta herättäviä runojaan syntynytkään!?
Tätä päivää on hiihtäjän kyräily ja kukkivat töllit.
"Minä lapsena vanhaksi vanhenin
En nuori ole koskaan ollut"
Niin tämäkö on sieltä Afrikan sarvesta tai muualta Lähi-idästä tulleen muukalaisen päiväkirjasta?
Sieltähän tosiaan tulee noita ennen aikojaan vanhenneita lapsia; "Oleln 17 vuotias mutta näytän vanhemmalta.."