”Lahko on nykyisessä päämerkityksessään vallitsevasta kirkosta eronnut uskonnollinen ryhmä.
Laajemmassa merkityksessään lahko on mistä hyvänsä kirkko- tai uskontokunnasta irrottautunut ryhmä tai liike.
Perinteisessä kristillisessä merkityksessään lahko on harhaoppisena pidetty liike, jonka ei katsota dogmissaan tunnustavan Jeesuksen statusta samalla tavalla kuin Kirkko.”
Eli lahkolaisia ovat liberaalit jotka ovat eriytyneet kirkon opista Raamatusta, pappeudesta ja avioliittokäsityksestä.
Laajemmassa merkityksessään lahko on mistä hyvänsä kirkko- tai uskontokunnasta irrottautunut ryhmä tai liike.
Perinteisessä kristillisessä merkityksessään lahko on harhaoppisena pidetty liike, jonka ei katsota dogmissaan tunnustavan Jeesuksen statusta samalla tavalla kuin Kirkko.”
Eli lahkolaisia ovat liberaalit jotka ovat eriytyneet kirkon opista Raamatusta, pappeudesta ja avioliittokäsityksestä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei taida olla puhutavaa, asia on täysin selvä.
Freud näki monia yhtäläisyyksiä neurootikkojen pakkokäyttäytymisen ja uskonnollisen rituaalikäyttäytymisen välillä. Koska neurootikkojen käytös johtuu pitkälti seksuaalisten impulssien repressoinnista, tuli Freud uskonnon kohdalla seuraavaan tulokseen: "Vaikuttaa siltä, että myös uskonnon muodostuminen on seurausta tiettyjen vaistomaisten impulssien kieltämisestä" (Freud 1907, 125.) Kuitenkaan uskonnollisesti repressoidut impulssit eivät ole pelkästään seksuaalisia, vaan niihin kuuluu koko joukko sosiaalisia ja myös haitallisia egoistisia impulsseja. Uskontoa voidaan Freudin mukaan kutsua ihmiskunnan pakkoneuroosiksi, aivan kuten yksityistä neuroosia voidaan kutsua kieroutuneeksi yksilön uskonnoksi.
Ratkaisevat seikat uskonnon ymmärtämisessä ovat kaksi neuroottiseen käytökseen verrattavissa olevaa, yleisesti toistuvaa ilmiötä: totemismi ja fantasia ajatusten kaikkivoipaisuudesta.
Freudin mukaan primitiiviset heimot symboloivat yhteenkuuluvuuttaan usein jonkinlaisen toteemieläimen kautta. Saman toteemiklaanin jäsenet eivät saa ottaa toisiaan puolisoikseen, ja rajoja vahvistamaan syntyy monimuotoista rituaalikäyttäytymistä: initiaatioita, puhdistusrituaaleja ja niin edelleen. Neuroosissa ja toteemikäyttäytymisessä (uskonnossa) käsittämättömät kiellot ja rajoitukset yhdistyvät varmuuteen siitä, että kauhea rangaistus odottaa kiellon rikkojaa.
Freud uskoo, että uskonnon ja toteemiajattelun juuret ulottuvat siihen aikaan, kun ihmiset elivät apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallinnoimissa laumoissa. Vahvin uros piti hallussaan kaikkia lauman naaraita ja hallitsi, tappoi tai ajoi pois kaikki muut urokset, omat poikansa mukaan lukien. Freud kirjoittaa seuraavasti:
"Eräänä päivänä pois ajetut veljekset yhdistivät voimansa, tappoivat ja söivät isänsä, lauman patriarkan… Väkivaltainen alkuisä oli varmasti kaikkien veljesten kadehdittu esikuva, ja syömällä hänet tapahtui samaistuminen: jokainen heistä sai osan isän voimasta" (Freud 1913, 141-142.)
Tämän hirvittävän teon jälkeen veljekset kokivat suurta katumusta, sillä he myös ihailivat ja rakastivat isäänsä, laumansa johtajaa. Lisäksi, nyt kun isä oli kuollut, veljeksistä tuli keskenään kilpailijoita lauman naaraiden suhteen. Syyllisyydentunteen painamina ja sosiaalisen rakenteen ollessa uhattuna, "he katuivat tekoaan luomalla toteemin ja asettivat sen isän tilalle, kieltäen samalla sen tappamisen. He myös kielsivät tekonsa hedelmät kieltämällä oikeutensa naisiin, joista tuli nyt vapaita" (Freud 1913, 142.)
Toteemirituaalissa, jossa toteemieläin rituaalisesti tapetaan ja syödään, toistetaan muinainen isänmurhan syyllisyys ja toisaalta sen voimaa antava funktio. Kristillinen ehtoollinen on poikkeuksellisen selkeä tapaus kyseisestä käyttäytymisestä: Jumalan poika (äärimmäisen arvokas hahmo) tapetaan, ja hänen lihansa ja verensä syödään. Samalla saadaan voimaa (syntien anteeksiantamus, iankaikkinen elämä) ja koetaan syyllisyyttä (katumus).
Freudin mukaan oidipuskompleksin systeemi on kaikkien uskonnollisten käytäntöjen, rituaalien ja uskomusten ytimenä vielä tänäkin päivänä. Uskonnon henkilökohtaiset juuret kussakin yksilössä ulottuvat niihin pelottavan avuttomuuden kokemuksiin, joita ensin helpotti ensimmäinen rakkausobjekti eli äiti, myöhemmin voimakas isähahmo. Avuttomuus ei lopu iän myötä, vaan kaikki tulevat tietoisiksi olevansa uhattuina, ellei muuten, niin kuoleman edessä. Näin syntyy idea kaikkivoivasta, kaikkitietävästä varjeluksesta, joka suojelee ihmistä pahalta, palkitsee ja rankaisee kuin äiti ja isä lasta (Freud 1927, 30-38.)
Uskonto on Freudin mukaan vaaraksi sekä yhteisölle että yksilölle. Koska uskonnolliset rajat opetetaan lapsille liian varhain, eikä niiden kriittistä arviointia rohkaista myöhemmin, voi uskonnollisuudella olla vain yksi rooli: Hallinta ajattelun kieltämisen kautta ja impulssien neuroottinen kontrolli repression avulla. "Koko asia on niin läpikotaisin infantiili, niin todellisuudesta vieraantunut, että kuka tahansa, jolla on ihmisyyttä kohtaan ystävällinen asenne, tuskissaan ajattelee sitä suurta osaa ihmiskunnasta, joka ei koskaan pääse tämän elämänkatsomuksen yli" (Freud 1930, 74.)
Jo muinainen neurologiaan erikoistunut lääkäri Sigmund Freud huomasi soveltaessaan lääkärin työssään kehittämäänsä psykoanalyysina tunnetuksi tullutta teoriaa ihmismielen rakenteesta ja sen toimintahäiriöistä, että useimmilla hänen potilaistaan identiteetin kriisiytyminen ja persoonan sopeutumisongelmat johtuivat kummallisesta ilmiöstä - näiden potilaiden minäkuvaa vääristi nimittäinkin latentiksi jätetty homoseksuaalisuus :
"Latentti homoseksuaalisuus on ihmisyksilössä olevaa tiedostamatonta homoseksuaalisuutta, jota yksilö ei tietoisesti koe eikä se ilmene käyttäytymisessä. Yksilö pyrkii sulkemaan mahdollisuuden tietoisesta mielestään, mutta terapeutti saattaa ehdottaa sitä. Psykologi Sigmund Freud kirjoitti latentista homoseksuaalisuudesta. Erään teorian mukaan homofobia johtuu latentista homoseksuaalisuudesta"
Homofobia on tässä valossa siis lähinnä itsensä kieltämistä ja oman seksuaalisuutensa tukahduttamista. Ja koska potilas pyrkii kaiken aikaa aktiivisesti sulkemaan tietoisuudestaan oman homoseksuaalisuutensa, hän myöskin pyrkii sulkemaan samalla tietoisuudestaan myös ulkoapäin tulevat viitteet homoseksuaalisuudesta. Torjumisen intensiteetti voi vaihdella mielentilan mukaan sisäänpäinkääntyvästä välinpitämättömyydestä aina kiihkeään aggressiivisuuteen saakka ja pahimmillaan se tietenkin voi yltyä jopa suoranaiseksi väkivallaksi l. pyrkimyksiksi tuhota homoseksuaalisuudesta vihjaavaa lähiympäristöä fyysisen voimankäytön avulla.
Homofobiasta voi siis parantua ja melko helpostikin - homofobiaan sairastunut on vain ensin saatava ymmärtämään oman itsetuhoisuutensa mielettömyys ja hänelle on järjestettävä turvallinen elinympäristö, jossa hän voi terveyttä edistävästi noudattaa kultaisen säännön periaatetta.
Kirkon on valloittanut liberaalilahko joka ei kuuluisi kirkkoon.
Maailmanlaajuinen ilmiö. Mitä sivistyneempää sitä liberaalimpaa kansa on.
Helluntailaisethan ovat tästä loistava esimerkki. Kansakoulu ehkä käyty sekin osittain kerraten niin ajatukset ovat yhtä vanhoillisia kuin lähi-idän peräkylien muslimeilla.
Et tunne pätkääkään helluntailaisuutta joten mene muualle yrittään.
Mutta tunnen helluntailaisia.
Miksi et lue tarkoin tuota: ” Lahko on nykyisessä päämerkityksessään vallitsevasta kirkosta eronnut uskonnollinen ryhmä.”
Lähde Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132.
Kirkosta eronnut ryhmä, EI siis kirkossa edelleen oleva valtavirta.
Näiden peruskuvioon kuuluu keskustelujen sotkeminen käsitteiden merkityksiä tunnistamattomiksi muuttamalla. Niin nytkin.
>Eli lahkolaisia ovat liberaalit jotka ovat eriytyneet kirkon opista Raamatusta, pappeudesta ja avioliittokäsityksestä.
Minkänimisen ryhmän he siis ovat muodostaneet?