Miksi niin monet vielä kuuluvat kirkkoon, vaikka pitävät itseään ei-uskonnollisena eivätkö uskon kirkon oppia?
Koetaanko eroaminen jonkinlaisena eksistentiaalisena askeleena, henkisenä hyppynä tuntemattomuuteen?
Vai hidastavatko tai estävätkö eroamista vain erinäiset sosiaaliset siteet esimerkiksi suvun tai tuttavien suuntaan?
Entä edistääkö koulun uskonnollisuus äitien ja lasten kirkon jäsenenä pysymistä? Pelätäänkö perheissä vaikeuksia, jos lapsi siirretäisiin uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon ja lapsi ei enää osallistuisi jumalanpalveluksiin ja aamuhartauksiin?
Onko sosiaalisella paineella suurempi merkitys kuin henkilökohtaiset, eksistentiaaliset syyt?
Koetaanko eroaminen jonkinlaisena eksistentiaalisena askeleena, henkisenä hyppynä tuntemattomuuteen?
Vai hidastavatko tai estävätkö eroamista vain erinäiset sosiaaliset siteet esimerkiksi suvun tai tuttavien suuntaan?
Entä edistääkö koulun uskonnollisuus äitien ja lasten kirkon jäsenenä pysymistä? Pelätäänkö perheissä vaikeuksia, jos lapsi siirretäisiin uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon ja lapsi ei enää osallistuisi jumalanpalveluksiin ja aamuhartauksiin?
Onko sosiaalisella paineella suurempi merkitys kuin henkilökohtaiset, eksistentiaaliset syyt?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Toisella foorumilla tämä herätti laajempaa keskustelua. Sosiaalinen paine sai laajaa kannatusta ja ihan hyviä versiota ja muunnelmia samasta teemasta. Rohkaisua siis!
Yhä useammat uskaltavat astua kynnyksen yli - ja huomata, että ei se sattunutkaan..
Hyvä kysymys, mutta on myös kirkosta eronneita, jotka eivät saa erotettua taannoin kastatettua eli kirkkoon liitettyä lastaan vapaaksi kirkon jäsenyydestä.
MIksi niin monet alokkaat armeijassa antavat uskonnolllisesti julistuksellisen sotilasvalan eivätkä uskontoneutraalia sotilasvakuutusta, vaikka eivät itse ole uskonnollisia?
Rakennusten sälyttäminen ihmisten kustannuksella on eräs hävityksen malli.
Kaikesta huolimatta lukiolaisen pitää saada valita katsomusaine (UE/ET) - samoin kuin muutkin ainevalintansa ja aluksi sen, hakeeko lukioon opiskelemaan vai ei.
Mitä tulee valoihin/bvakuutuksiin, yksi yhteinen uskontoneutraali velvoittautuminen on aivan oikein - niin oikeudessa kuin tasavallan presidentille, eduskunnan puhemiehelle, ministereille samoin kuin alokkaille/sotilaillekin.
Kyllä se on sosiaalinen paine eikä "Jumalan pelko". Galluperihin uskalletaan sanoa, että ei usko Jumalaan, vaikka pitäisi tietää, että jos Jumalan on olemasa, kylle se näkee mitä ruksia telee vastatessa.
Samaa mieltä. Toisaalta kuitenkin nuoret näkevät että eivät muutkaan usko. Mikä on niin vaikeaa 15-16-vuotiailla erota kirkosta?
Jos teinni vastaa kyselyssä, että ei usko Jumalaan, hän ilmeisesti siinä kohdassa ei usko myöskään, että joku kyttää mitä hän vastaa.
Teologia avaa näkemyksiä, yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa.
ÄITI JA MUMMO EIVÄT NÄE. eIKÄ KUKAAN MUUKAAN.
Niin, mikään näkymätön korkea voimakaan ei näe. Voi voi.
Jos+35+%+rippikoululaisista+uskoo+Jumalaan,+se+tarkoittaa+että+enemmistö+ei+usko+ja+uskalaaa+kirkon+tutkimuskeskukses+kyselyssä+ruksata+sen,+vaikka+tietää,+että+jos+jumala+on,+se+näkee+kaiken.
Siis sosiaalinen paine vaikuttaa siihen että ei erota. Mutta uskaltaa tehdä ajatuksellisen eron, ottaa eksistentiaalisen askeleen.
Sosiaalinen paine koulun joulujuhlissa saattaa painostaa uskonnottomia nousemaan seisomaaan "Jumalalle kunniaa" -kohdassa vaikka ei haluaisi.
Monet, varsinkin naiset kokevat sosiaalisen paineen tarha- ja kouiluikäisen lapsen syrjinnän pelon kautta.