Rukous on tärkeä osa kristityn elämää. Paavali kehotti uskovia rukoilemaan "lakkaamatta". (1Tess 5:17) Jotkut väittävät, että rukous on kristitylle sama kuin hengittäminen ja Raamatun kirjoitusten eli Jumalan sanan lukeminen tai tutkiminen on ruokaa ja vettä, ravintoa. Molempia tarvitaan, jotta Jumalan lapsi olisi hengellisesti terve ja pysyisi elossa. Onko tämä totta hengellisessä maailmassa?
Tämä on omituinen ajatus Israelin kantaisien ja heitä edeltäneiden patriarkkojen kohdalla etenkin Raamatun kirjoitusten osalta, sillä heillä ei ollut niitä. He elivät silti Jumalan yhteydessä, jos elivät. Aabrahamilla ei ollut Raamattua, mutta hän kuuli Jumalan äänen ja toimi hänen tahtonsa mukaan, mutta ei toki hänkään aina luottanut Jumalaan ja toimi välillä hyvinkin lihallisesti. Tästä huolimatta Aabrahamia sanotaan uskon isäksi ja kristittyjä sanotaan Aabrahamin lapsiksi sen lisäksi, että he ovat myös Jumalan lapsia. (Gal 3-4)
Mitä näiden vanhimpien profeettojen rukouselämään tulee, niin toki he rukoilivat välillä Jumalaa. Aabraham neuvotteli Herran enkelin kanssa Sodoman ja Gomorran kohtalosta. (1Moos 18) Sitäkin on verrattu rukoukseen, vaikka kyse oli kasvokkain käydystä keskustelusta. Joka tapauksessa: profeetat rukoilivat välillä Jumalaa ja kuulivat hänen äänensä, mutta rukoilu ja etenkään Raamatun lukeminen eivät olleet välttämättömiä heidän hengellisen asemansa säilyttämiseksi tai sielun pelastumisen kannalta. Onko se nyt pakollista kaikille uuden liiton uskoville (pelastumisen kannalta tai muuten)?
Tämä on omituinen ajatus Israelin kantaisien ja heitä edeltäneiden patriarkkojen kohdalla etenkin Raamatun kirjoitusten osalta, sillä heillä ei ollut niitä. He elivät silti Jumalan yhteydessä, jos elivät. Aabrahamilla ei ollut Raamattua, mutta hän kuuli Jumalan äänen ja toimi hänen tahtonsa mukaan, mutta ei toki hänkään aina luottanut Jumalaan ja toimi välillä hyvinkin lihallisesti. Tästä huolimatta Aabrahamia sanotaan uskon isäksi ja kristittyjä sanotaan Aabrahamin lapsiksi sen lisäksi, että he ovat myös Jumalan lapsia. (Gal 3-4)
Mitä näiden vanhimpien profeettojen rukouselämään tulee, niin toki he rukoilivat välillä Jumalaa. Aabraham neuvotteli Herran enkelin kanssa Sodoman ja Gomorran kohtalosta. (1Moos 18) Sitäkin on verrattu rukoukseen, vaikka kyse oli kasvokkain käydystä keskustelusta. Joka tapauksessa: profeetat rukoilivat välillä Jumalaa ja kuulivat hänen äänensä, mutta rukoilu ja etenkään Raamatun lukeminen eivät olleet välttämättömiä heidän hengellisen asemansa säilyttämiseksi tai sielun pelastumisen kannalta. Onko se nyt pakollista kaikille uuden liiton uskoville (pelastumisen kannalta tai muuten)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin rukoiltu on enemmän kuin puoleksi tehty.
Itse mietin pitääkö meidän rukoilla jokainen asia ja arkiaskare läpi ennenkuin teemme mitään? Eikö Jumala kyllästy kuulemaan meidän jatkuvia autaminua rukouksia, vai onko rukous vain rukouskokouksia varten?
Yrittävätkö uskovaiset taivuttaa Jumalan omaan tahtoonsa, kun pyytävät ja anovat häneltä eri asioita?
Eikö uskovaisten tulisi tyytyä Jumalan tahtoon olipa se sitten mitä tahansa?
Eikö Jumala tee oman tahtonsa mukaisia asioita muuten kuin siitä syystä, että sitä pyydetään häneltä rukouksessa?
Minä rukoilen lähes jatkuvasti.
Esimerkiksi jos joku mutteri tipahtaa pahaan paikkaan ja on väärässä hukkua, rukoilen hiljaa mielessäni että löytyisipä se mutteri.
Olen kuullut monia vastaavia todistuksia Jumalan tekemistä ihmeistä. Jokin on tipahtanut esimeriksi lumihankeen tai mennyt hukkaan muuten vain. Sitten on rukoiltu ja kas kummaa: hukattu esine löytyy heti sen jälkeen!
Jumalan tekemiä ihmeitä?
Tuskinpa vain. Sitä en kuitenkaan tiedä, miksi uskovaiset kertovat tuollaisia tarinoita. Osa taitaa valehdella tarkoituksella, osa ehkä luulee todellakin Jumalan tehneen jotakin ihmeellistä, kunhan sitä ei tarvitse vain toistaa tai pystyä todistamaan muille, joiden on vain joko luotettava uskovaisen sanaan tai sitten epäiltävä sitä.
Ei liene ihme, että epäilen? Kaikki järkevät ihmiset tekevät niin: ne, joiden mieliä usko ei ole sokaissut ja joita on hiukkasen vaikeampi huijata kuin hyväuskoisia hölmöjä, jotka levittävät totuutena mitä uskomattomampia uskovien kertomia valheita eri puolilta maailmaa... häpeä!
Tekohurskautta,
Juutalaisilta hävisi usko jumalan olemassa oloon natsi saksan keskitysleireissä.
Jos joku sanoo rukous on auttanut se ei voi todistaa sen auttaneen, voi sitä tietysti luulla.