Anteeksi jos olen väärällä palstalla, mutta en löytänyt sopivampaa...
Eli "Ongelmani" on tällainen:
Viimeisten kolmen vuoden aikana
olen huomannut itsessäni todella
outoja piirteitä, olen nimittäin alkanut
nauttimaan kivusta!
Esim. kova vatsakipu, jolloin tuntuu
kuin vatsaa revittäisiin puukolla auki
(tiedätte varmaan tunteen) tuntui ennen
kamalalta, mutta nykyään käperryn kaksinkerroin sänkyyni ja melkein ulvon nautinnosta!
Päänsärkyä lukuunottamatta melkein kaikki kipu aiheuttaa nykyään samanlaisen tunteen.
Yhtenä päivänä kaverini häkeltyi, kun
löin vahingossa kyynärpääni pöydänkulmaan
ja puhkesin lähes hysteeriseen nauruun.
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta en ole
mikään masokisti, vaan ihan tavallinen 18v
opiskelijakundi. Ja vielä lisäys, eihän
tämä oikeastaan ole mikään ongelma, päinvastoin, mutta kiinnostaisi todella tietää mistä tämä voi johtua!
Eli "Ongelmani" on tällainen:
Viimeisten kolmen vuoden aikana
olen huomannut itsessäni todella
outoja piirteitä, olen nimittäin alkanut
nauttimaan kivusta!
Esim. kova vatsakipu, jolloin tuntuu
kuin vatsaa revittäisiin puukolla auki
(tiedätte varmaan tunteen) tuntui ennen
kamalalta, mutta nykyään käperryn kaksinkerroin sänkyyni ja melkein ulvon nautinnosta!
Päänsärkyä lukuunottamatta melkein kaikki kipu aiheuttaa nykyään samanlaisen tunteen.
Yhtenä päivänä kaverini häkeltyi, kun
löin vahingossa kyynärpääni pöydänkulmaan
ja puhkesin lähes hysteeriseen nauruun.
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta en ole
mikään masokisti, vaan ihan tavallinen 18v
opiskelijakundi. Ja vielä lisäys, eihän
tämä oikeastaan ole mikään ongelma, päinvastoin, mutta kiinnostaisi todella tietää mistä tämä voi johtua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hae psykolgista apua!
Sun kivut ovat ämmäosastolta. Vatsakipusi johtuvat jännityksestä, ne menevät ohi muutamassa minuutissa? Äläkä ala tollasta hetkellistä kyynärpään jysäyttämistä verrata kipuihin jotka kestää 24 h vuorokaudessa. Vittu mikä teinikakara! Krapula on sulle ihan liian iso tuska. Hanki syöpä.
Kiitos asiallisesta kommentista, juuri tuollaisten ihmisten kommentteja kaipasin.
Missä vaiheessa vertasin kipuja 24h kestäviin?
Jos ei parempaa sanottavaa ole, mikset ole vaiti?
Tyhmäkin voi vaikuttaa viisaalta olemalla hiljaa...=)
Enpä kyllä tiedä... Minulla oli tuollaisia tunteita joskus kun sairastin masennusta.. En ikinä ole viillellyt tms, mutta nautin ihan arkipäiväisistä kivuista.. Sitä jotenkin "tiesi olevansa olemassa", sai syyn huutaa pahaa oloaan ääneen kun oli "hyvä syy", useimpien mielestähän psyykkiset kivut eivät sellaisia ole.
En tarkoita että olet hullu, mutta oletko varma ettet esimerkiksi ole masentunut?
Kieltämättä aika osuvaa, olen nimittäin
ollut todella masentunut, harkinnut jopa
psykiatrista hoitoa ja itsemurhaa.
Nyt tosin on masennus poissa ja itsetunto
kohonnut noin 100%, ei minkään kallonkutistajan avulla vaan todella ihanan ihmisen, jolle sain purkaa patoutumiani ja joka oikeasti halusi auttaa. =)
Minun kohdallani tämä kivusta nauttiminen ei kuitenkaan liity siihen.
Jostain kumman syystä vaan tunnen kivun jotenkin
"väärin".
Esim. autoa korjatessa, jos vaikka isken käteni
terävään kulmaan, sensijaan että kiroaisin ja huutaisin, tunnenkin omituista mielihyvää ja nautintoa kivusta.
Voi tosin olla että tämä liittyy jollain
tapaa siihen masennukseen, molemmat nimittäin alkoivat luultavasti samoihin aikoihin.
Kummallista vaan on se, että nyt toivuttuani siitä masennuksesta, en edelleenkään tunne kipua "oikein".
Pitäisi varmaan käydä tutkituttamassa pääkoppa,
mutta...
Mielesäni se on normaalia. Vain yhteiskunta sanoo, että se on väärin.
Tuli yksi elokuva mieleeni, mikä sopii hyvin sinun tapaukseesi. Sen elokuvan nimi on HELLRAISER. Piikkipää mies nauttii kivusta. No, se on vain elokuva.
Sinun kannttaisi mielestäni kokeilla aloittaa harrastamaan kovia kamppailulajeja, esim. vapaaottelua, thaiboxingia, kickboxingia tai shootfightingia. Opit näin tuntemaan paremmin mitä on kipu. Olen kokenut tappelija ja hyväksyn kipua.Sen ja adrenaliinin yhdistelmä tuottaa joskus mielihyvää. Se on täysin normaalia.