Miltä Paavalista tuntui?
”sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon”
(1 Kor. 16:9).
Paavali opetti Aasiassa, mm. Efesossa, uskoon tulleita pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt heidän pitää (Matt. 28:20).
Hän auttoi väärin kastetut oikealle kasteelle, ja Pyhällä Hengellä täyttymättömät henkikasteeseen (Apt. 19:1-5).
Efeson kaupungissa hänen käytössään oli koulutila, jossa hän opetti vääristä uskonnoista irrottamiaan ihmisiä (Apt. 19:9-10).
Tästä ajasta Paavali muistutti Efeson kuuluisassa vanhimmistokokouksessa näin: ”Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun, Hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.
Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka Hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"
Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.
Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan” (Apt. 20:31-38).
Paavali ei edellä olevan sanoman kanssa kerskannut tai nöyristellen anellut myötätuntoa uskovien edessä. Hän oli sitä mitä sanoi olevansa, ja teki Jumalan valtakunnan työtä pyyteettömästi. Sanat ja teot olivat sopusoinnussa.
Monet pitivät Paavalista. Toiset nousivat jyrkästi vastaan. Kivisadetta ja ruoskaa. Nälkää ja janoa. Huolta ja murhetta. Itkua. Rahattomuutta. Halveksuntaa, hylkimistä ja parjausta, jne. (1 Kor. 4:9-13; 2 Kor.11:23-31; Filip. 4:10-18 jne).
Paavali kulki Mestarinsa askelissa: ”Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” (Matt.10:25).
Paavali oli Mestarinsa tavoin kiistelty henkilö. ”Ja Hänestä (Jeesuksesta) oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: "Hän on hyvä", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan Hän villitsee kansan." (Joh. 7:12). ”Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet” (Apt. 17:6).
Paavali oli ”vaaroissa valheveljien keskellä” (2 Kor. 11:26).
Monenlaiset evankeliumin vääristelijät nousivat Paavalia vastaan.
”Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5). Paavali taisteli rohkeasti totuuden Sanan ja aidon kristinuskon puolesta.
Hän käytti Sanan miekkaa, jolla voitti vastustajat. Hän julisti valheveljet kirotuiksi (Gal. 1:7-8). - Sama käytäntö on edelleenkin voimassa Jumalan antamana keinona seurakuntansa suojelemiseksi valheuskovia vastaan. -
Uskonnolliset henkivallat ovat aina nousseet toimivia Jumalan palvelijoita vastaan. Joskus heidän tarkoituksenaan on saada uskova sanoista solmituksi (Luuk. 20:20). Kun sitten joku sana menee vähänkin pieleen, niin sen perusteella hänet kaadetaan, jos mahdollista, hautaan asti.
”Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2). Jos nuo vastustajat eivät löydä lyömisen aihetta uskovien nykyisestä vaelluksesta, niin he vetävät esille entiset virheet. Sellaiset Jumalan seurakunnan vastustajat ovat saaneet ”toisen hengen” ja heillä on ”toinen evankeliumi” sekä ”toinen jeesus” (2 Kor. 11:4).
He eivät ole uskosta osattomia syntisiä, vaan antikristuksen joukkoa (1 Joh. 2:18-19). He tulevat hyvin toimeen halpamaisten juoruilijoiden kanssa.
Miten Paavalillekin kävi?
Hänestä juoruttiin ja häntä arvosteltiin. Jotkut sanoivat: ”Hänen puheensa eivät ole minkään arvoisia” (2 Kor.10:10). Hän ei väittänyt vastaan, vaan myönsi olevansa huono puhuja: ”Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa” (2 Kor. 11:6).
Hän oli kuitenkin Herran Jeesuksen asettama Jumalan seurakunnan työntekijä. Sen tähden hän voi sanoa: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1 Kor. 15:10).
Myös jotkut uskosta osattomat vastustivat häntä erittäinkin kovin. Hänelle tehtiin ilkivaltaa, ja vähällä oli, ettei Paavali sen ajan käytännön mukaisesti joutunut leijonien ruuaksi. ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.
Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.
Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (2 Timot. 4:14-18). –
Kyllä niitä ”aleksandervaskiseppiä” löytyy meidänkin aikanamme. Löytyy uskovia, jotka eivät ajattelekaan seisoa kivitettävien rinnalla, vaan kuten silloin kävi: ”ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut”, samoin käy tänäkin aikana.
”Ja kansakin nousi heitä (Paavalia ja Silasta) vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen…” Mutta kiitetty olkoon Jumala! Paavali ja Silas eivät masentuneet tai katkeroituneet.
”Keskiyön aikaan (vankilassa ruoskittuina ja vaatteet riekaleina) Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä” (Apt. 16:22-34).
Efesossa Paavalia vastusti epäjumalankuvia valmistava hopeaseppä Demetrius (Apt. 19:23- 20:1). Mihin tahansa Paavali meni, siellä syntyi kahtia jakaantuminen. ”Kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella” (Apt. 14:4). Edelleen aidon evankeliumin vaikutus on sama: ”ihmiset suuttuvat tai muuttuvat!”
Maaherra Feeliksin edessä Paavalia syytettiin: ”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies” (Apt. 24:5).
Sielujen voittaminen oli Paavalin elämän suurin tavoite.
Mutta hänellä oli myös suuri murhe pois langenneista. ”Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi” (2 Kor.11:29).
”Minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni”, Paavali sanoi (Room. 9:2). Se sydämen kipu oli Jumalan valtakunnan työn tähden.
Jossain vaiheessa hänellä ei ollut luotettavia työtovereita. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on” (Filip. 2:20-21). Hänelle oli tärkeää, että kaikki sanan opettajat ovat yksimielisiä opetuksen sisällöstä (1 Kor.1:10).
Viimeisessä jäähyväiskirjessään, jossa hän totesi tehtävänsä jo päättyneen (2 Timot. 4:7), hän joutui kertomaan ehkä suurimmasta ja sydäntä särkevämmästä kokemuksestaan: ”… kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” (2 Timot.1:15).
Mm. nuo kaikki efesolaiset, joita hän oli kyynelin neuvonut yötä päivää, nyt jättivätkin vanhaksi käyneen Paavalin yksin vankilaan haavojaan nuolemaan.
Pahinta kipua tuottavat omien lyönnit. ”Ja jos Häneltä kysytään: "Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?" vastaa Hän: "Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa” (Sak. 13:6).
Tuo kauhea vastustus, vaino ja pilkka johtui siitä, että Paavali vaelsi pyhityselämässä jumalisesti.
”Ja kaikki, jotka tahtovat vaeltaa jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Timot. 3:12). Hän ei mielistellyt ja ollut suvaitsevainen toisinajattelijoita kohtaan, vaan ilmoitti rohkeasti: ”Vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija” (Gal. 1:9-11).
Edellinen on edelleenkin pätevä Jumalan Sana.
MIKSI?
Voimme tietenkin ajatella, että ”paavalikokemuksiakin” tarvitaan ? Ehkäpä Jumalan tahto tälläkin tavalla toteutuu jollakin sisimmän alueella. Hylätyksi ja tarpeettomaksi tuleminen ehkä avaa jonkun sisimmän huoneen, johon ei ole muuta avainta. Vai olisiko kysymyksessä sielunvihollisen, saatanan tuho- ja tappomieli, joka kylmäsydämisten uskovienkin kautta pääsee toimimaan? Siinäpä kysymys pohdittavaksi ? ? ?
”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys” (Joh. 10:10).
"Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan” (Sak. 7:9-10).
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”
(Joh. 13:34-35).
Jeesus tahtoo sinulle hyvää, mutta Hän voi antaa sitä vain Jumalan rakkauden tiellä, jossa Totuuden Sana on asetettu kunniaan:
"Jos joku rakastaa minua (mistä se tiedetään?), niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta (mistä se tiedetään?), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24).
”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4:13-15).
”sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon”
(1 Kor. 16:9).
Paavali opetti Aasiassa, mm. Efesossa, uskoon tulleita pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt heidän pitää (Matt. 28:20).
Hän auttoi väärin kastetut oikealle kasteelle, ja Pyhällä Hengellä täyttymättömät henkikasteeseen (Apt. 19:1-5).
Efeson kaupungissa hänen käytössään oli koulutila, jossa hän opetti vääristä uskonnoista irrottamiaan ihmisiä (Apt. 19:9-10).
Tästä ajasta Paavali muistutti Efeson kuuluisassa vanhimmistokokouksessa näin: ”Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun, Hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.
Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka Hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"
Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.
Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan” (Apt. 20:31-38).
Paavali ei edellä olevan sanoman kanssa kerskannut tai nöyristellen anellut myötätuntoa uskovien edessä. Hän oli sitä mitä sanoi olevansa, ja teki Jumalan valtakunnan työtä pyyteettömästi. Sanat ja teot olivat sopusoinnussa.
Monet pitivät Paavalista. Toiset nousivat jyrkästi vastaan. Kivisadetta ja ruoskaa. Nälkää ja janoa. Huolta ja murhetta. Itkua. Rahattomuutta. Halveksuntaa, hylkimistä ja parjausta, jne. (1 Kor. 4:9-13; 2 Kor.11:23-31; Filip. 4:10-18 jne).
Paavali kulki Mestarinsa askelissa: ”Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” (Matt.10:25).
Paavali oli Mestarinsa tavoin kiistelty henkilö. ”Ja Hänestä (Jeesuksesta) oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: "Hän on hyvä", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan Hän villitsee kansan." (Joh. 7:12). ”Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet” (Apt. 17:6).
Paavali oli ”vaaroissa valheveljien keskellä” (2 Kor. 11:26).
Monenlaiset evankeliumin vääristelijät nousivat Paavalia vastaan.
”Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5). Paavali taisteli rohkeasti totuuden Sanan ja aidon kristinuskon puolesta.
Hän käytti Sanan miekkaa, jolla voitti vastustajat. Hän julisti valheveljet kirotuiksi (Gal. 1:7-8). - Sama käytäntö on edelleenkin voimassa Jumalan antamana keinona seurakuntansa suojelemiseksi valheuskovia vastaan. -
Uskonnolliset henkivallat ovat aina nousseet toimivia Jumalan palvelijoita vastaan. Joskus heidän tarkoituksenaan on saada uskova sanoista solmituksi (Luuk. 20:20). Kun sitten joku sana menee vähänkin pieleen, niin sen perusteella hänet kaadetaan, jos mahdollista, hautaan asti.
”Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2). Jos nuo vastustajat eivät löydä lyömisen aihetta uskovien nykyisestä vaelluksesta, niin he vetävät esille entiset virheet. Sellaiset Jumalan seurakunnan vastustajat ovat saaneet ”toisen hengen” ja heillä on ”toinen evankeliumi” sekä ”toinen jeesus” (2 Kor. 11:4).
He eivät ole uskosta osattomia syntisiä, vaan antikristuksen joukkoa (1 Joh. 2:18-19). He tulevat hyvin toimeen halpamaisten juoruilijoiden kanssa.
Miten Paavalillekin kävi?
Hänestä juoruttiin ja häntä arvosteltiin. Jotkut sanoivat: ”Hänen puheensa eivät ole minkään arvoisia” (2 Kor.10:10). Hän ei väittänyt vastaan, vaan myönsi olevansa huono puhuja: ”Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa” (2 Kor. 11:6).
Hän oli kuitenkin Herran Jeesuksen asettama Jumalan seurakunnan työntekijä. Sen tähden hän voi sanoa: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1 Kor. 15:10).
Myös jotkut uskosta osattomat vastustivat häntä erittäinkin kovin. Hänelle tehtiin ilkivaltaa, ja vähällä oli, ettei Paavali sen ajan käytännön mukaisesti joutunut leijonien ruuaksi. ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.
Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.
Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (2 Timot. 4:14-18). –
Kyllä niitä ”aleksandervaskiseppiä” löytyy meidänkin aikanamme. Löytyy uskovia, jotka eivät ajattelekaan seisoa kivitettävien rinnalla, vaan kuten silloin kävi: ”ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut”, samoin käy tänäkin aikana.
”Ja kansakin nousi heitä (Paavalia ja Silasta) vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen…” Mutta kiitetty olkoon Jumala! Paavali ja Silas eivät masentuneet tai katkeroituneet.
”Keskiyön aikaan (vankilassa ruoskittuina ja vaatteet riekaleina) Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä” (Apt. 16:22-34).
Efesossa Paavalia vastusti epäjumalankuvia valmistava hopeaseppä Demetrius (Apt. 19:23- 20:1). Mihin tahansa Paavali meni, siellä syntyi kahtia jakaantuminen. ”Kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella” (Apt. 14:4). Edelleen aidon evankeliumin vaikutus on sama: ”ihmiset suuttuvat tai muuttuvat!”
Maaherra Feeliksin edessä Paavalia syytettiin: ”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies” (Apt. 24:5).
Sielujen voittaminen oli Paavalin elämän suurin tavoite.
Mutta hänellä oli myös suuri murhe pois langenneista. ”Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi” (2 Kor.11:29).
”Minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni”, Paavali sanoi (Room. 9:2). Se sydämen kipu oli Jumalan valtakunnan työn tähden.
Jossain vaiheessa hänellä ei ollut luotettavia työtovereita. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on” (Filip. 2:20-21). Hänelle oli tärkeää, että kaikki sanan opettajat ovat yksimielisiä opetuksen sisällöstä (1 Kor.1:10).
Viimeisessä jäähyväiskirjessään, jossa hän totesi tehtävänsä jo päättyneen (2 Timot. 4:7), hän joutui kertomaan ehkä suurimmasta ja sydäntä särkevämmästä kokemuksestaan: ”… kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” (2 Timot.1:15).
Mm. nuo kaikki efesolaiset, joita hän oli kyynelin neuvonut yötä päivää, nyt jättivätkin vanhaksi käyneen Paavalin yksin vankilaan haavojaan nuolemaan.
Pahinta kipua tuottavat omien lyönnit. ”Ja jos Häneltä kysytään: "Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?" vastaa Hän: "Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa” (Sak. 13:6).
Tuo kauhea vastustus, vaino ja pilkka johtui siitä, että Paavali vaelsi pyhityselämässä jumalisesti.
”Ja kaikki, jotka tahtovat vaeltaa jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Timot. 3:12). Hän ei mielistellyt ja ollut suvaitsevainen toisinajattelijoita kohtaan, vaan ilmoitti rohkeasti: ”Vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija” (Gal. 1:9-11).
Edellinen on edelleenkin pätevä Jumalan Sana.
MIKSI?
Voimme tietenkin ajatella, että ”paavalikokemuksiakin” tarvitaan ? Ehkäpä Jumalan tahto tälläkin tavalla toteutuu jollakin sisimmän alueella. Hylätyksi ja tarpeettomaksi tuleminen ehkä avaa jonkun sisimmän huoneen, johon ei ole muuta avainta. Vai olisiko kysymyksessä sielunvihollisen, saatanan tuho- ja tappomieli, joka kylmäsydämisten uskovienkin kautta pääsee toimimaan? Siinäpä kysymys pohdittavaksi ? ? ?
”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys” (Joh. 10:10).
"Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan” (Sak. 7:9-10).
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”
(Joh. 13:34-35).
Jeesus tahtoo sinulle hyvää, mutta Hän voi antaa sitä vain Jumalan rakkauden tiellä, jossa Totuuden Sana on asetettu kunniaan:
"Jos joku rakastaa minua (mistä se tiedetään?), niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta (mistä se tiedetään?), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24).
”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4:13-15).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä keksit taas kummallisia kääntämisiä ja vääntämisiä?????????????
Missä onkirjoitettu, että Pavali olisi Efesossa opettanut kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää?
Missään ei kirjoitettu, että Paavali olisi ohjannut "väärin kastettuja oikealle kasteelle!
Pilkkaatko Jumalan säätämyksiä! Johanneksen kastetta, jolla muutamat opetuslapset olivat vasta kastetut. Apt:t ei tunne vääriä kasteita..Näitä Johanneksen kasteella..eli parannuksen kasteella kastettuja ei oltu vielä kastettu kristillisellä kasteella...Raamattu ei tunnekaan kaksinkertaista kristillistä kastetta!
Nykyajan babtistit tai helluntailaiset ja muutamat muut ryhmittymät tekevät vääriä kasteita, jos saattavat lapsena kastettuja uudestikasteelle, mihin itsekin olet monessa kirjoituksessasi osoittanut jo suorastaan alttiutta!
Kirjoitit minulle aiemmin, että opettaisin nukolaiittain oppia...et tiedä itsekään mitä oli nikolaiittain oppi...se ei missään Raamatun kirjoitusten ilmaisemissa muodoissa ja viittauksissa ole liittynyt seurakuntien valta- tai hallintoasioihin, vaan mahdollisesti Apt. 6:5 mainitun diakoni Nikolauksen oppikäytäntöihin, joista tunnettan mm. kaksinketainen proselyyttikaste,,,siis se on nikolaiittain oppi...muuta ei sitten tiedetäkään...todennäköisesti Juuda viittaa samoihin "keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä...jotka muuttivat armon irstaudeksi---olivat likapilkkuja rakkaudenaterioilla...kahdesti kuolleita, juurineen maasta revittyjä...Siis tehneet juuri sen, mitä Heb. 6:1-2 kehottaa välttämään...ei uutta kastetta---ei uutta perustusta,,
Efesolaiset saivat siis aikoinaan oikean Johanneksen kasteen ja Apt: 19:ssa oikean kristillisen kasteen,,
Myös väitteesi, että em. olisivat saaneet tässä yhteydessä henkikasteen on väär, mikäli kyseiset Efesolaiset olivat todella jo uskoontulleita..
Ei siis kannattaisi kikkailla käsitteillä, joita et edes ymmärrä!vjos kopioit toisten tekstejä, tulisi silti tuntea käsitteet! Vai mitä!!
Ei ole opillista perustetta edes sanoa näin:
"Hän auttoi ...Pyhällä Hengellä täyttymättömät henkikasteeseen"
Ei Pyhällä Hengellä täyttyminen ja henkikaste ole edes sama asia uskoon tultaessa ja pyhityselämässä. Jokainen uskoontullut on kastettu Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiin jäseneksi...milloin uskova sitten on täyttynyt Hengellä on aivan eri asia..
Kun käsitteet ovat sinulta hukassa ja olet altis saamaan vääriä vaikutteita vapaiden suuntien opeista, olet kohta, kuten monesti olen varoittanut, täysin hukassa...olet itsekin pian laskemassa uutta perustusta...sinusta on tulossa pian nikolaiitta...ja itse olet jo opettamassa nikolaaittain oppia...eli teet sitä, mistä minua tuomitset!
Miksi et kerro, että paavali mestattiin miekalla!
Tärkeä asia meille, jotka joudumme käymään aivan lähivuosina läpi yhä kiihtyvämmät uskovien vainot ja vain rakkaudella jeesukseen voimme pysyä vahvoina uskossa loppuun asti, muuten kylmenemme ja annamme toisemme alttiiksi!
Katsoin vastinettasi Jokulle. Ihmettelen etkö ymmärrä tätä kieltämme, vai luitko huolimattomasti, vai vääristeltkö tahallasi.
Koko juttusi on sekava, mutta otan tähän vain yhden esimerkin.
Joku(se..) sanoi että Paavali opetti pitämään kaikki mitä Jumala on käskenyt.
On aivan eri asia kun väität Jokun sanoneen Paavalin opettaneen kaikki. Nämähän on kaksi aivan eri asiaa.
Miksi käännät kieroon selvän lauseen ja annat sille toisen merkityksen.
Joltain muulta sen vielä ymmärtäisin todella vahinkona, mutta kukaan muu ei ole mainostanut olleensa SUOMENKIELEN OPETTAJA.
Jos pystyy opettamaan niin ymmärtää noin yksinkertaisen lauseen.
Jos todella ei ymmärrä noin yksinkertaista tekstiä niin sinähän suosittelit täällä muille autopeltisepän ammattia. Et ole itse harkinnut.
Se on muuten ammattitaitoa vaativa laji johon et ehkä taitaisi kyetä.
Puhut jatkuvasti "kasteen armosta", eikö vaan?
Voisitko antaa muutamia Raamatun paikkoja, joissa kerrotaan, että kaste on armoa?
Kysyit:
***Missä onkirjoitettu, että Pavali olisi Efesossa opettanut kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää?***
Matt. 28:18-20 kerrotaan näin:
18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Kun Paavali oli Jeesuksen Kristuksen lähettiläs, niin tottakai hän opetti niinkuin hänen mestarinsa käski opettamaan, eli pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää. Tarviiko tuota edes mainita, sehän on itsestään selvää ilman, että siitä pitäisi jossain vielä kirjoittaa.
Missä on uskosi???
Vai luuletko, että Paavali ei olisi opettanut niinkuin Jeesus oli käskenyt???????
Muihin en edes vastaa, kun niissä on samanlainen virhe.
Tästä voidaankin päätellä, että se pilkkaaja olet sinä, joten tee jo parannus.
Oppisi on todellakin nikolaiittain oppia ja toista evankeljumia. Valitettavasti!
Joh. 7:17
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
...Joku etsii vahvistusta kasteopille, jossa lapsikaste hylätään...Ja tämä "..kaikki, mitä Jeesus käski pitämään" antaa vaikutelman siis siihen suuntaan, että Joku se. alk. etsii vahvistusta "uudestikasteelle" menemiselle...en muuten puuttuisi noihin sangen kirjaviin juttuihin, mutta hän mollaa armoa...ja se on hänelle pahaksi...samoin vilpittömille etsijöille...ei ole ollut tarkoitus väärentää!
...kasteveden todistus on sama kuin Jeesuksen veren ja Hengen..koska Kristus on tullut veden ja veren kautta...ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä ja Henki on se, joka todistaa...
Kastevedessä on ikäänkuin Kristus..Jumalan Sana nesteenä läsnä...ja samoin Pyhä Henki..sen voisi myös varmasti ilmaista "sakramentiksi" "mysteetiksi" tai millä
selittämättömällä nimellä vain, koska kaste on juuri sen armon yhteyteen saattamista, joka pelastaa, eli Jeesus Kristus Jumalan Poika
...kolme on, jotka todistavat, Henki ja vesi ja veri ja ne kolme pitävät yhtä..
1 Joh. 5: 6-8
.armosta olette pelastetut uskon kautta, se on lahja (lahja ei ole lahja, jos se ansaitaan)
Lahjaksi vanhurkauden...uskon kautta hänen vereensä..
Kristuksen asua uskon kautta sydämissä
Room 3:23-25
Ef 2:8
3:17
Armosta te olette pelastetut uskon kautta...ja
...vesi nyt pelastaa, kasteena 1 Pt 3.20-21
Ei Raamatussa ole suoraan sanaa "kasteen armo" mutta se on itsestään selvyys, sille, joka uskoo asian...armoksi..
Eihän sanaa "kolmiyhteyskään" ole Raamatussa, mutta
silti se on ilmoitettu selvästi monella eri tavalla...Milloin puutut siihen..onko sinulla jotain mielenkiintoa heittää jotakin Pyhää kolminaisuutta vastaan...ainahan keskustella silti voi!
kaikkeqa hallinnut...Paavali oli apostoli...oliko hän esim. diakoni...opettaja...jne..varmastiko Paavali opetti Efesossa kaikki, mitä Jeesus oli käskenypitää...mistä tieto on peräisin!
Ja mistä sinä itse tiedät mitä kaikkea Jeesus
käski pitää...Jeesushan esimerkiksi "luennoi"
Emmauksen tien kulkijoille alkaen Mooseksesta!
Paavali itse oli fariseus ja juutalainen, Paavali oli myös teltantekijä ja riiteli mm.Pietarin kanssa opista! Oletko aivan varma, että hän olisi opettanut efesolaisille kuten Jeesus oli käskenyt... Korintossakin Paavali sanoi mm.
"Mutta muille sanon minä, eikä Herra....Sillä mies, joka on pyhitetty vaimonsa kautta....muutoinhan teidän lapsenne olisivat saataisia...mutta nyt he ovat pyhiä..."
Kenen opetusta? Jeesuksen vaiko Paavalin!
"Pyhittikö" (kuten itse olet selittänyt) Paavali esimerkiksi efesolaisten noituutta ja taikuutta harjoittaneiden lapset omilla selityksillään,,,entä olisko oppi Jeesuksen käskyjen mukaista? Mistä voit olla
varma asiasta kun kirjoitat: "Kun Paavali oli Jeesuksen Kristuksen lähettiläs, niin tottakai hän opetti niinkuin hänen mestarinsa käski opettamaan, eli pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää."
Miten niin "tottakai hän opetti"?
Kyllä sellainen vaikutelma jäi sanavalinnastasi, että ajaisit jälleen omassa epävarmuudessasi..ensin usko, sitten opetuslapseus
kastamalla ja vasta sitten opetus---ajatustasi!
Lue tämä pitkä teksti TARKASTI ja HUOLELLISESTI:
USKO JA KASTE, OMA RAAMATULLINEN NÄKEMYKSENI.
Kirjoittanut: Seppo Jansson
Osa 1
ESPOO 11.11.04
Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa, joka tulee meille lahjana uskon kautta ilman minkäänlaisia tekoja ja välineitä, Hänen sovituskuolemansa ansiosta. Kunnia ja ylistys Herrallemme tästä valtavasta rakkaudesta. Sen voi vastaanottaa vaikka paikallaan istuen ja uskoen Hänen uhrautumiseensa meidän puolestamme. Olen rukoillut Hengen johdatusta tälle kirjoitukselleni ja tahdon tehdä sen veljesrakkaudella, sillä vielä on aika tehdä parannusta ja pelastuksen päivä on käsillä. Jos et vielä ole itse uudestisyntynyt, niin se asia on korjattavissa. Mutta jos ihminen on uudestisyntynyt, niin julistustehtävässä on Ilm.22:18 mukaan pahassa ”liemessä”, jos hän näin lisää vääriä asioita opetettavaan Raamatun tekstiin. Siitä on syytä pian tehdä parannus.
Kirkossa, siis omalla maaperällä he näköjään saavat toimia näin vapaasti, puhua muutakin, kuin Raamatun mukaan. Se ei kyllä rakenna Kristuksen seurakunta-ruumista. Siinä tuuditetaan jäseniä edelleen pysymään tyytyväisinä luuloihinsa, että kun ihminen on vauvana kastettu ja nimi kirkon kirjoissa, se nimi on silloin myös taivaan kirjoissa. Vaikka olisi juoppo retku elämän tien laidalla, niin hän on saanut koko ”paketin”. Hän ymmärtää, että asiat ovat kunnossa, eikä ole huolen päivää. Siksi ihmiset eivät ole sen enempää kiinnostuneita Jumalasta, eikä kirkossa käymisestä. Olen käynyt myös rippileireillä ja puhunut sekä nuorten, että ohjaajien kanssa. Kenelläkään ei ole hajua siitä, mitä uudestisyntyminen tarkoittaa.
Menisitte katsomaan johonkin työpisteeseen, jossa tehdään ns. katutyötä. Bullan kulma Helsingissä on Vanhan kirkon katutyöpiste. Kan-kodin piste Toukolassa ja Samaria lähetyksen Leipäkirkko Vallilassa. Vapaakirkon piste Annankadulla torstaisin ja olihan Johanneksen kirollakin Korkeavuorenkadulla sellainen, mutten tiedä nyt toimiiko vielä. Sitten pitäisi mennä jututtamaan ruokajonoissa seisovia ihmisiä Espoon keskustaan Kannusillan kadulle, Myllypuron kirkon jakopaikalle, tai vaikkapa Pelastusarmeijan ruokajonoa Castreenin kadulle. Niissä saisitte kuulla ihmisten mielipiteitä. Sitten ovat ne julki jumalattomat, joita ei oikein tapaa missään muualla kuin ostoskeskuksissa. Oletteko koskaan käyneet kapakoissa puhumassa siellä istujien kanssa. Minä olen tavoitellut ihmisiä kaikissa näissä paikoissa. Toukokuussa tulee 10 vuotta, kun olen tehnyt työtä, hankkimalla ja jakamalla ruokaa puutteen alaisille. Olen saanut kuulla monia tarinoita ja mielipiteitä.
Uudestisyntymässä me saamme Pyhän Hengen, joka johdattaa meidät totuuteen parannuksen teon kautta. Sen lisäksi Apt.1:4 "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. 5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." 8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Tämä tarkoittaa, ettei ole syytä lähteä julkiseen julistustehtävään ilman Pyhän Hengen kastetta. Siinä on Jumalan voima ja täyteys, Herra valmistaa meidät totuudesta julistamaan. Ilman näitä asioita emme kuulu Kuninkaalliseen papistoon, vaan toimimme omassa voimassamme. Tekisimme sitä vain palkan vuoksi. Jos on uskoa ja on vahvassa Hengen voitelussa, ihminen ei tarvitse maallista palkkaa, vaan Jumala pitää hänestä huolen. Sillä voi koetella itseään, toimiiko todella Jumalan tahdosta.
Martti Lutherilla oli ainakin jossakin vaiheessa osittain raamatullistakin näkemystä tästä kirkkolaitos-instituution ”hengelliseen säätyyn ottamisesta”, ordinaatiosta, ”vihkimyksen sakramentista”. Hän kirjoitti ”Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta” mm. näin: ”On, kekseliäästi kyllä, ruvettu kutsumaan paavia, piispoja, pappeja ja luostareiden jäseniä hengelliseksi säädyksi; ja ruhtinaita, herroja, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä maalliseksi säädyksi. Se on todella oiva keksintö ja tosiasiain vääristely. Se seikka, että paavi tai piispa voitelee, ottaa hengelliseen säätyyn asettaa virkaan, vihkii, pukee maallikoiden vaatetuksesta eroavaan pukuun, saattaa ehkä tehdä ulkokullatuksi ja aimo pölkkyjumalaksi, mutta ei koskaan kristityksi tai hengelliseksi ihmiseksi..” [eikä myöskään papiksi] (Martti Luther: Valitut Teokset II, s. 322). Itse varsinaisessa pappeuskysymyksen perusasiassa, eli että kuka ylipäätään on pappi ja millä perusteella, siinä Luther ei itsekään vaikuttanut olevan juuri katolisuutta kummempi. Hän mm. kirjoitti v. 1529 avioliittoon vihkimisen oppaan papeille, oppaan, jonka kohteeksi ei liene tarkoitettu Raamatun ”kuninkaallinen papisto”, vaan juuri tuo hänen edellä kritisoimansa ”hengellinen sääty”. Eli siis: ei mitään Raamatun pappeutta hänelläkään.
Ja juuri tämän paavillisen virkaistutuksen perässä juoksevat tänä päivänä kaikki kirkkolaitosinstituution viranhaltijat kuin sopulit. Suomen luterilaiset piispat kulkevat hakemassa paavilta ”apostolista suksessiota” ja katolista piispanristiä paavin kädestä, heti ensimmäisenä tekonaan, tultuaan täällä valituksi virkaansa.
Piispa Voitto Huotari todistaa tuoreessa kirjassaan tästä, kaiketi ”valtavaksi” kokemastaan, tapahtumasta omalla kohdallaan. Asia on kerrottu kappaleessa, jonka otsikkona on ”Mitä luterilaisuudessa haluan korostaa”? ”Huomattavana ekumeenisena eleenä kirkkomme suuntaan, on pidettävä sitä, että viime aikoina siellä vierailleiden kirkkomme piispojen tavoin sain häneltä [paavilta] katolisen piispan ristin..” (Voitto Huotari: Yhteyden aika, s. 175).
Liha ei voi koskaan tulla tyydytetyksi muuten kuin voimalla kokea olevansa osallinen siitä, mikä on alansa ”suurinta” tässä maailmassa - olkoon sitten kuinka suurta pimeyttä tahansa, kunhan sillä vain on valtaa, kunnioitettu asema ja ”viisauden maine” tässä maailmassa. He ovat saaneet virkansa ja valtansa tältä maailmalta ja sen ruhtinaalta ja siksi he ottavat kunniaa toinen toiseltaan, puhuvat niin kuin maailma puhuu ja sen tähden se heitä kuulee.
Raamattu puhuu uskosta enempi kuin kasteesta. Heb.11 puhuu paljon uskosta. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, vaikka olisi kastettukin, Heb.11:6, sillä kaste ei pelasta, mutta usko pelastaa, koska usko Kristukseen on kaiken perustus. Paikkoja, joita jaettuun monisteeseen oli kirjoitettu, ymmärtämättä niiden sanomaa. Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Siinä ei sanota, että joka ei ole kastettu, tuomittaisiin kadotukseen. Room.10: 9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Tässäkin puhutaan vain uskosta, kasteesta ei mitään. Sen lisäksi usko tulee tunnustaa suullisesti. Ne ovat asioita, joihin vauva ei kykene. Tällainen lapsikaste on peräisin Baabelista, siltä ajalta kun Israel ei vielä ollut kansa. Siinä uskottiin demonien ja jumalien tuleminen siihen lapseen. Kukaan aito juutalainen ei ryhtynyt ympärillä olevien pakanoiden riitteihin. Siksi lapsikasteesta ei puhuta Raamatussa, koska se ei voinut tulla heille mieleenkään, että joku olisi sellaista tehnyt. Monta kohtaa on sellaista, joissa viitataan selvästi, kastetun tulleen uskoon ennen kastettaan. Se on myös väärin, että ikään kuin muut yrittävät pelastusta toisen puolesta, kun kasteesta sopivat lapsen vanhemmat yhdessä papin kanssa, eikä itse kastettava tiedä asiasta mitään. Eikä saisi tietääkään, jos ei siitä hänelle kerrottaisi.
Jokaisen on tehtävä omakohtainen päätös näissä asioissa, toinen ei voi toista pelastaa. Vielä se, ettei ihmiset nykyään yleisesti halua ketään uskovaista kummiksi siksi, että yritetään säästää lapset ”höyrähtämiseltä”.
”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä, eikä näe Herran korkeutta.” (Jes 26:10). Ja kuitenkin tärkeä vanhurskauttaminen (syyttömäksi julistaminen) on sitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, kun Hän - sulasta armosta - julistaa sellaisen syyllisen syyttömäksi, joka tilansa totuudessa tunnustaen ”tulee ristin juurelle”. Se on Jumalan armoa, että Hän näin armahtaa yhteyteensä haluavan ansiottoman:
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta [ettekä sakramentin kautta] se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef 2:8,9).
Uudestisyntyminen on erotettava kasteesta, koska ne ovat kaksi eri asiaa. Uudestisyntyminen vastaanotetaan ymmärryksellä, ihmisen tahtoessa ja anoessa syntiensä anteeksisaamista. Jumala tahtoo pelastaa meidät synnistä ja Hänen vihaltaan. Hän ei pelasta meitä kadotukselta, se on vain synnin seuraus. Hän pelastaa meidät synnistä, koska Hän rakastaa meitä Kristuksessa ja vihaa syntiä, joka erottaa meidät Kristuksesta. Ensimmäinen Aadam vei meidät perisynnin alaisuuteen ja toinen Aadam vie meidät siitä pois, jos me siirrymme täältä Kristuksessa ja olemme uskossa tietoisesti vastaanottaneet Hänet omakohtaisena Vapahtajanamme.
Uudestisyntymisessä tapahtuu mielen muutos, luovuttaessamme kaiken vallan itsessämme Jumalalle. Kun mieli on muuttunut, Jeesus on Herra, pelastus ja syntien anteeksiantamus tulee Hänen ristin sovituksen ja maahan vuotaneen veren kautta. Tähän ei esim. muslimi usko, joten hänessäkin on tapahduttava mielen muutos, jonka jälkeen vasta hänellekin on mahdollista pelastua synneistään. Uudestisyntyminen tapahtuu yli 90%:sesti jonkinlaisen kriisin seurauksena. Uudestisyntyneitä ja elävässä uskossa olevia on Suomessa tällä hetkellä n. 340.000 ja siinä on hyvin pieni %-määrä Lutherilaisen kirkon jäseniä, koska yli 70% kirkon jäsenistä eivät kaipaa Jumalaa. Harkitsen vielä kirjoittaa jotakin vastineeksi tuolle jaetulle monisteelle, sekä tahtoisin kertoa mitä olisi tehtävä, jotta 1Tim.2:4 edes lähimainkaan voisi täyttyä.
”Kasteen armo” on henkivalta, josta on lujasti sanouduttava irti Jeesuksen Kristuksen nimessä, muuten ei pääse totuuden ymmärtämiseen. Kaikkia näitä asioita kannattaa harkita syvästi ja antaumuksella, sillä ne ovat ikuisuuskysymyksiä. Täällä ollaan vain hetki ja tuleva tila on pysyvä lopullisesti. Hymähtely olisi pilkan tekoa. Tätä kirjettä kirjoitetaan ja luetaan Jumalan tarkkailtavana. Mietitään asioita eteenpäin. Olen nyt monin sanan kääntein jo tuonut nämä asiat esille, mutta minä en ole se pelastaja, joka pystyisi käännyttämään ihmisiä, sillä se on ainoastaan Jumalan teko. Se on aina Jumalan ja asianomaisen välinen asia. Minä voin vain kertoa näistä asioista vaikka kaikille vastaan tuleville ihmisille. Sopivalla tai sopimattomalla hetkellä. Usein esille tuleva ja monisteissakin ollut Raamatun kohta, Matt. 28: 19. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Tämä on eri käännöksissä olevien erilaisten tekstien takia tullut niin tärkeäksi kohdaksi ottaa esille. Sehän on todella tärkeä lähetyskäsky. Tästä voitaisiin puhua paljon, mutta keskivertotekstinä ja toden näköisimmin lähinnä oikeata on erottaa tämä kohta, että kastamalla ei tehdä opetuslapsia, vaan sanalla. Ensimmäiseksi kannattaa ottaa esille King James englannin kielinen versio, se on luotettavin käännös.
Ristiretkeläiset juuri tekivät tässä väärin ja sitä ei pidä seurata. Menkää siis ja tehkää, sisältää sanan julistamisen ja opetuslapsiksi tekemisen, parannuksen aikaan saamisen. Sen myötä ihminen tulee synnin tuntoon ja etsikkoaika on päällä. Kun ristin sanoma voittaa lähipiirin arvostelun ja ihminen saa voiman, hän ottaa Jeesuksen vastaan omakohtaisena Vapahtajanaan, pyytää kaikki syntinsä anteeksi ja pyytää Jeesusta elämänsä Herraksi, niin hän saa itsensä ulkopuolelta vastaanottaa uskon Jumalan lahjana. Hän saa Kristuksen sovituskuoleman ansiosta vastaanottaa Jumalan armon, jota hän ei mitenkään ole ansainnut, eikä voi siitä muuta korvausta antaa, kuin viedä sanomaa edelleen toisille ihmisille. Edelleen evankelioiminen on meidän uudestisyntyneiden tärkein tehtävä heti minuutin kuluttua oman mielen muuttumisen jälkeen.
Uudestisyntyneen ihmisen tärkeimpiä merkkejä on ensimmäiseksi tiedon halu, ”sanan nälkä”. Hän alkaa etsiä lisää tietoa kaikin tavoin. Toinen tärkeä on se tuska, jota hän tuntee kaikista lähimmäisistään, jotka eivät vielä ole saaneet vastaan ottaa tätä samaa Jumalan lahjaa. Usko juuri on se tärkeä, joka muuttaa mielen ja häntä sen mukaan kutsutaan uskovaiseksi ja kristityksi, Kristuksen sovitustyön ja Häneen uskomisen vuoksi. Kirkot ja niiden tilaisuudet ovat täynnä uskonnollisia ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia perille vietäviä, kun alettaisiin julistamaan oikeata Hengen sanomaa, veren evankeliumia. Siinä on muuttava voima. Otan tähän yhden paikan Raamatusta: 2Piet.3:11-12 ”millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista?” Kysyn, odotatteko ja joudutatteko? Vai tahdotteko julistaa menestyksen teologiaa?
Sanaa ei voida tyhjäksi tehdä: Room.5: 1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Jeesus sanoi: Matt.4:19 ’Seuratkaa Minua, niin Minä teen teistä ihmisten kalastajia’.
Pelastuksen arkin ovi on auki! -Aamen, tule, Herra Jeesus!
USKO JA KASTE. Osa 2 ESPOO 12.11.04
Olin todella kiitollinen, että hän vaivautui vastaamaan, sillä pelkäsin jo, että kirjeeni on niin kovaa tekstiä, että hän deletoi sen suoralta kädeltä. Hänen vastauksesta luulen, että hän luki sen silti. En missään tapauksessa ole kuitenkaan sitä kirjoittanut kiusatakseni, tai en muutenkaan tahdo tuomita ketään. Uskoin vain, että hänen työnsä kaltaisissa tehtävissä olevan ihmisen tulee kyetä ottamaan sellainen vastaan. Jos tahdomme todella kuulla Jumalan itsensä puhetta, on meidän odotettava Herraamme kärsivällisesti.
Siitä voi lukea esimerkin 2Moos.24 ja ehkä muutama jae luvun 25 alusta. Jumala on tosissaan. Hän rakastaa palvelijoitaan. Hän on kärsivällinen ja pitkämielinen. Koska Jumala edelleen toimii ja vaikuttaa, ei ole tuomiota vielä, miehet jatkavat synneissään. Jumala haluaa pyhän palvelutyön. Hän tarvitsee miehiä, jotka eivät ole saastaisia. Jumala kutsuu heidät vuoren puoliväliin, ilmestyy pyhyydessään ja sanoo Moosekselle ”Mooses tule sinä yksin, nämä muut eivät voi tulla”. Joosua menee hänen kanssaan. Mooses kääntyy näiden muiden miesten puoleen. Ehkä hän ajatteli olevansa poissa viikon, sillä heillä oli varustuksia sitä varten. Mooses sanoo heille: ”Odottakaa minua täällä, älkääkä palatko vanhoille teille. Älkää menkö sinne saastaisuuden keskelle, jne. Minä menen nyt yksinäisyyteen Jumalan kanssa, haluan saada Häneltä sanoman”. Raamattu sanoo hänen menneen vuorelle. Siellä Herra puhui: 24:12. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Nouse minun tyköni vuorelle ja ole siellä. Siis Jumala sanoi hänelle, että: ”Ole siellä”! Tule ylös ja ole siellä. Sitten 6:n päivän aikana ei kuulunut mitään puhetta vielä, eikä mitään ilmestystäkään. Mooses vaan odottaa Herraa. Tämmöistä ei tapahdu kyllä nykyään, mutta olkoon tämä esimerkkinä, miten voisi toimia. Emme enää ymmärrä kuinka Herraa pitäisi odottaa. Me teemme näin, menemme Hänen läsnäoloonsa, latelemme pyyntömme ja ylistämme ehkä Häntä, mutta Jumala antoi olla ja odotutti Moosesta, odotti Itse kunnes tämä mies totaalisesti oli hiljentynyt. 7:tenä päivänä Mooses saa kutsun: 24: 16. Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Herra puhuu, Mooses on hiljaa ja siinä hiljaisuudessa Herra antaa hänelle Ilmestysmajan rakennusohjeet. Nyt pitää miettiä, miten tulee rakentaa seurakuntaa. Tiedätkö mitä pitää tehdä siinä kutsumuksessa, jonka olemme kukin saaneet Herralta? Odota Herraa. Odota Herraa. Herra pyytää meidän aikaamme. Hän on antanut meille koko elämän ajan ja pyytää ajoittain siitä vain osia, kuten kymmenykset. Siinä sanoma.
Olen kysellyt ja kysellyt Jumalalta, pitääkö tämä edellisen kirjeen jatko vielä lähettää ja olen kahdelta taholta saanut kehotuksen, enkä ole itsekään tuntenut muuta, kuin rauhaa Herrassamme. Sain myös toisen iloisen vastauksen Herralta, että häiriöt, joita aikaisemmin kohtasin, ovat nyt poissa. Kun tämän vielä lähetän, olen tehnyt tehtäväni. Tästä lähtien oli kirjoitettu 12.11, eli ennen lähettämääsi vastausta.
Olen kirjoittanut näitä asioita vain eräälle kappalaiselle, niin toivon, että hän keskustelee näistä itse Jumalan kanssa, eikä kysy lihalta ja vereltä, sillä tämä toinen voi olla samoissa siteissä, eikä siitä sitten mitään tule. Tahdon laittaa hänet yksin Jumala eteen. Hänen omasta taivaspaikasta on kysymys, pysyisi siksi pois valtavirrasta. Kävisi rukoukseen ja kysyisi Herralta, mitä hänen on tehtävä. En tunne enempi häntä, mutta kysyn uskooko hän niin paljon Jumalaan?
Kuten edellisessä kirjeessäni kirjoitin, uudestisyntyminen on Jumalan teko, joka saa ihmisessä aikaiseksi mielen muutoksen. Ihminen ei suostu Jumalan tahtoon yleensä muulla tavalla, kuin käymällä läpi jonkinlaisen kriisin, asioiden on mentävä solmuun, suurempaan tai pienempään. Ne ovat myös vastoinkäymisiä sairauden, läheisen kuoleman, erilaisten menetysten tai taloudellisten ongelmien eteen tullessa. Ne ovat yleensä myös Jumalan kutsuja, Hänen tarkoituksensa on vetää ihmistä tykönsä. Jumala näkee onko ihminen tosissaan ja valmis ottamaan apua vastaan Häneltä. Kääntyessään kysymään esim. oletko sinä Jeesus olemassa, tai oletko todellinen, eikä vain mielikuvituksellinen, niin vastaus tulee. Sanon vielä kerran, pitää olla siihen valmis ja tosissaan. Silloin ihminen saa armon kohdata Herran ja se armo ei tule mistään teoista, eikä ansioista. Room.5: 2. olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon. Tämä kohta sanoo, että pitää uskoa saadaksensa armon. Uskon saaminen vaatii ymmärryksen ja jotta ymmärtäisi, pitää olla jo tietyn ikäinen. Ihmisen tulee ymmärtää tehneensä väärin ja tarvitsevansa anteeksiantoa.
Room.11: 6. ”Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” Emme voi mitään tehdä, saadaksemme sen armon, saatikka sitten tehdä jotakin toisen ihmisen puolesta, että hän saisi armon. Jokaisen on itse päätettävä. En tiedä kuinka monelta taholta sitä on valaistava, että se menisi jakeluun. Se on turha yrittää uudesti synnyttää joku toinen, kuten ymmärtämätön vauva.
Keskustelin eräänä iltana yhden nuoren miehen kanssa. Hän harrastaa joogaa. Hän sen henkivallan siteissä, eikä suostu kuuntelemaan ja uskomaan muuta totuutta. Hän on tiukasti kannassaan ja yhdessä rintamassa toisten joogan harrastajien kanssa. Pitäisi ottaa avoin asenne, ilman sitä omaa viisauttaan, että kyllä minä tiedän. Jumala kysyi kerran minulta, oliko se myös Jobilta, että missä olin silloin, kun Hän loi taivaan ja maan, kuinka paljon voin todella tietää totuuksista. Jos ihminen on jonkun henkivallan siteissä, se on väärää uskoa ja siitä ei pääse irti muulla tavalla, kuin tosissaan irtisanoutua siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ennen sitä ei Jumala voi antaa uutta ymmärrystä. Ei voi laittaa uutta paikkaa vanhan paikan päälle, sanon minä. Sana sanoo: Matt.9: 16. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, 17. Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan. Homma vesittyy. Jos joku opittu asia on mennyt rutiiniksi, se pitää karsia pois, ennen kuin voi oppia uutta. Jos todella tahdomme tietää totuuden, niin Jumalan tahto on, että olemme avoimia Hänen edessään ja annetaan Hänen puhua, emmekä saa inttää Häntä vastaan.
Perisynnin myötä ihminen on altis myös synnin tekoihin. Perisynti on taipumus, jota vastaan joudumme taistelemaan. Jos ihmisellä ei ole suhdetta Kristukseen, Pyhä Henki ei meissä toimi. Kasvatus voi muokata omaatuntoamme niin, että vältymme joidenkin syntien tekemisiltä. Jumala on antanut maapallomme Luciferin hallintaan ja sitä kautta ne ihmiset joilla ei ole Jeesuksen Kristuksen veren suojaa, ovat saatanan houkuteltavissa. Heti kun pieni lapsi menee äidin pikkuleipäpurkille ja ottaa jo edeltä kielletyn piparin ja vastaa äidin kysymykseen: ”En ole sieltä ottanut”, hän on tehnyt synnin. Siinä vaiheessa lapsikin tietää tehneensä väärin ja hän tarvitsee Jumalan armoa, sekä anteeksiantoa. Hän tarvitsee puhdistautumista synnistään. Tällaiset ovat näkyviä syntejä, kun taas näkymättömiä ajatuksissa tehtyjä, salasyntejä ja helmasyntejä eivät toiset edes huomaa ja ne jäävät omantuntomme varaan, kunnes siellä sielussamme herää tarve päästä niistä eroon. Kun teemme syntiä, teemme sitä aina myös taivasta vastaan, siksi ei kaikissa tapauksissa riitä anteeksipyyntö ainoastaan siltä toiselta ihmiseltä.
Jeesus on kantanut meidän syntimme Golgatan ristille ja Hänen verensä on vuotanut kaikkien syntiemme takia, koska me tarvitsemme myös Hänen verensä suojaa. Se suoja on Pyhä Henki, joka muistuttaa, joko ennen tai synnin teon jälkeen ja puhuu meille parannuksen teosta. Pieni lapsi, joka ei vielä ole tietoisesti tehnyt syntiä on paratiisitilassa. Hän on täysin puhdas Jumalan edessä, koska me Raamatun sanasta tiedämme, ettemme joudu vastuuseen isän tai äidin tekemistä synneistä, vain omistamme. Jos pieni lapsi kuolee siinä vaiheessa, kun ei ole itse vielä voinut syntiä tehdä, hän menee Jumalan tykö ilman muuta. Hän on puhdas ja viaton. Kaikki sellaiset hätäkasteet ja muut pienen lapsen kasteet synnin pois pesemiseksi ovat täyttä pakanuutta.
Siiten se toinen asia, mitä nyt jaetuissa monisteissa oli, kuten puheissakin usein vedotaan Matt.28:18-20 kohtaan ja kun tiedämme, että Raamattu selittää itse itseään, niin voimme ottaa toisen evankeliumin rinnakkaiskohdan Mark.16:15-16 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Tässä tulee selvemmin esille se, että evankeliumia saarnataan ennen kuin kastetaan. Tässä myös sanotaan se, että joka uskoo se kastetaan. Usko on tässä, ennen kaste sanaa. Kaikki toiminta täällä on tehtävä samoin, kuin Ambomaalla lähetystyössä. Olen evankelioinut ihmisiä Suomessa ja muissa maissa, saattanut heitä parannuksen tekoon ja uskon tielle, siksi tiedän mitä se on ja miten toinen ihminen tekee ratkaisunsa. Meidän on lähdettävä toreille ja aitovierille, sinne missä ihmiset ovat. Useat, jotka tulevat kirkkoihin ovat uskonnollisia ja siinä on kovin paikka evankelioimiselle, sillä uskonnollisuus on pahimpia esteitä uskoon tulolle, he ovat jo rutinoituneita. He lukevat luulojen kirjaa, jos sitäkään. Kysypäs ihmisiltä, lukevatko he Raamattua ja kuinka usein.
Elävässä uskossa olevalla on aina sanan nälkä.
Minä uskon myös Raamatun sanajärjestykseen, koska se toistuu lukemattomat kerrat, en ole käynyt niitä laskemaan. Samoin on paljon käytetty kohta; Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Siinä on sanajärjestyksellä oma tarkoituksensa. Emme löydä oikeata Raamattua, jossa ne olisivat eri järjestyksessä. On vielä yksi kohta, jossa sanajärjestys tulee selvästi hallitsevaksi; Joh.14: 6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Voin etsiä lisää jos on tarpeen. Se voidaan ymmärtää näin, kun kohtaamme apua etsiessämme Jeesuksen, niin olemme löytäneet tien. Sen tien kautta opimme tuntemaan totuuden ja totuuden kautta se tie vie ikuiseen elämään. Samoin oli edellinen sanajärjestys. Kun tiedämme, että olemme oikean Jumalan edessä, ei Allahin tai Buddhan, vaan Jeesuksen, Herran. Silloin saamme vastaanottaa oikean uskon, sekä voimme ottaa oikean kasteen. Kasteen ottamisesta Raamattukin aina puhuu, eikä kasteen antamisesta. Sanotaan kyllä, että kastettiin. Kandaken hoviherra ihan pyysi kastettaan.
Kaksi esimerkkiä: Apt.2: 38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen. 9: 18. Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Sitten on se perhekunta kysymys, kun vanginvartija tuli uskoon. Siinä puhutaan aina 16:33 jakeesta, mutta katsotaanpa jaetta 34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi. Koko perhe uskovaksi. Minkä ikäisenä voimme katsoa lapsen kykenevän tulemaan uskoon?
Nyt voin myös sanoa, ettei uusi Kirkon käännös 92 ole luotettava, koska ainoastaan siinä tämä asia on väännetty Suomen kirkolle sopivaksi. Kaikki muut Raamatun käännökset sanovat kuten 33 käännös. Minulla on 11 eri Raamattua kaapissani ja tietokoneella 14 eri käännöstä. Minulla on Novum kirjoina, sekä Digi Novum. Voin itse selvittää asioita melko pitkälle. Meillä on Suomessa sekä kirkon puolelta, että vapaissa suunnissa monia sellaisia henkilöitä (pappeja, pastoreita) jotka ovat paljon tutkineet täällä ja myös Israelissa, kuten muualla maailmassa. Näistä asioista kyllä löytyy kiistattomat totuudet. Olen käynyt debattia näistä asioista monien henkilöiden kanssa. Nyt kuitenkin se, että vaikka olisi vain yksi Raamattu ja lisänä Herran voitelu, se on enemmän kuin nippu Raamatuita. Minä luen varsinaisesti ja pidän parhaana suomalaisena käännöksenä Uuras Saarnivaaran Raamattua, jota Uusi Tie kustantaa.
Olen todennut juuri tämän asian ehkä mielenkiintoisimmaksi, koska siitä kiistellään aivan turhaan. Olen myös tullut siihen tulokseen, etten kovin usein itse enää tartu koko kasteasiaan muulloin, vain silloin kun joku ikään kuin provosoi sitä puhumalla valheellisesti, harhaoppina. Kaste ei ole toimenpiteenä niin tärkeä kuin usko ja ihmisen uskoon tulo, siis todellinen uudestisyntyminen. Keskityn enempi selvittämään sitä, mitä on uudestisyntyminen.
Verrattaessa ympärileikkauksia, niin sydämen ympärileikkaus hengessä, vastaa juutalaisten ympärileikkausta lihassa. Sillä se on Henki joka eläväksi tekee. Pyhä Henki on uuden liiton aikana ollut pysyvänä uskovan päällä, mutta vanhassa liitossa oli toisin. He toimivat enempi lihassa ja lihan mukaan. Synti sovitettiin lihassa ennen Helluntaita. Ja ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. Vanhassa liitossa viattomat eläimet toimivat esikuvallisina. Ennen Uuden liiton julistamista Jeesus saarnasi Tuonelassa oleville hengille. Tuonelassa oli silloin kuolleiden henkiä kahdella puolella ja heidän välissään ylipääsemätön juopa. Nyt on Tuonelan toinen puoli tyhjä, koska Jeesus vei jäljessään henget toiselta puolelta saaliinaan paratiisiin. Samoin toinen ryöväri, joka oli ristiin naulittuna ja pääsi paratiisiin ilman kastetta, koska kukaan ei enää ehtinyt sitä hänelle toimittaa.
Gal.1:10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Totuus tekee kipeää, sanotaan ja se on aina vaikea vastaanottaa, koska ihminen pitää itseään tarpeeksi hyvänä, mutta mikä on tarpeeksi Jumalan edessä? Rukoilemmeko tarpeeksi paljon? Luemmeko Raamattua tarpeeksi paljon? Annammeko tarpeeksi kymmenyksiä? Rakastammeko tarpeeksi toisiamme? Rakastammeko tarpeeksi Jumalaa? Mikä on ensimmäinen ja tärkein käsky? Sitä ei ihmiset yleensä tiedä, he sanovat aina pitävänsä vain muita käskyjä varastamisesta, valehtelemisesta ja tappamisesta. Kysypäs vaan. Moni sanoo uskovansa Jumalaan, mutta eivät ymmärrä miksi Jeesusta tarvitaan. Nämä ovat eteen tulleita tosiasioita. Mutta, kyllä uskonnolliset ihmiset nämä tietävät, vaikkeivät ole tehneet sydämen ratkaisua ja ovat vailla suhdetta Jeesuksen kanssa. Sillä ihmisellä ei ole Jumalaakaan, jolla ei tätä suhdetta ole ja sitä ei uskonnollinen ihminen voi ymmärtää. Kirkoissa käyvien joukossa on valtaosa sellaisia. Heillä on hyvä olla, kun pappi julistaa kaikille syntien anteeksi antoa, vaikkei tiedä ketkä heistä ovat uudestisyntyneitä. Älä vaan ajattele enää, että kaikki kastetut olisivat uudestisyntyneitä. Se on harhaa.
Job (23.15) toteaa Jumalasta: ”Kun ajattelenkin Häntä, minä vapisen kauhusta”. Psalmi 73, joka kuvaa onnea tavoittelevaa ihmistä; hänellä ei ole vaivoja niin kuin toisilla, hän ei sairasta niin kuin muut, hän on saanut kaikkea enemmän kuin osasi toivoakaan. Mutta kun hänen elämänsä tasapainoa horjuttaa synnin tunto, silloin kaikki rakennelmat kaatuu. Se on nöyryyttävää ja sitä pitää vastustaa. Jeesus Kristus ei tule rauhallisesti, vaan Hän tulee häiritsemään, koska Hänen tulonsa tuhoaa sellaisen onnen, joka ei ole perustunut henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan.
Todella kovasti siunausta toivottaen näiden kysymysten äärellä,
Seppo Jansson
Tottakai me jokainen olemme vajavaisia, minä ja sinä ja Paavalikin, mutta uskon, että Paavali todella julisti niinkuin Jeesus oli opettanut, eli pitämään sen mitä Jeesus opetti ja mitä Hän opetti, sen me voimme lukea evankeljumeista joita on neljä ja ne täydentävät toisiaan.
Tietysti Raamattua on luettava kokonaisuutena.
....