Olen 17-vuotias poika. Olen noin kolmen vuoden ajan kärsinyt erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä oireista. Minulle on diagnosoitu jännitysniska, sekä masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ahdistun todella herkästi terveydestäni ja ilmeisesti oireilen myös psykosomaattisesti. Vuosien varrella olen epäillyt itselläni vaikka sun mitä sairautta. Uusin ahdistuksen aihe on kuitenkin epäilyni ALS-taudista. Lihakseni tuntuvat heikoilta ja niissä esiintyy elohiiriä. ALS-tautia pelkäsin ensimmäisen kerran jo kolme vuotta sitten, mutta nyt pelko on tullut takaisin. Lihasheikkoutta oli muistaakseni jo silloin hieman, kuten myös elohiiriä. Nyt kuitenkin lihakseni tuntuvat heikommilta kuin koskaan. Näiden oireiden päälle minulla on siis myös paljon muitakin eri oireita. Kysyisin siis, voiko ALS tulla jo näin nuorelle? Olen aivan huolesta soikea, kuten olen ollut paljon aiemminkin eri syistä. Lääkäriin en oikein uskalla mennä diagnoosin pelossa. Onko muilla tällaista terveysahdistusta, tai jotain muuta tietoa, mikä voisi helpottaa oloani. Suunnittelen suurinpiirtein jo hautajaisiani...
ALS nuorella??
Anonyymi
484638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ja siis voiko jännitysniska/masennus/ahdistus aiheuttaa tällaisia oireita?
Hei, unohda heti paikalla hautajaiset,
ei ole sulla ALSia !
Ahdistuneisuus voi aiheuttaa vaikka mitä fyysisiä oireita.
Ahdistuneisuuteen liittyy usein stressiä,
tietäisitpä mitä oireita ne voi yhdessä teettää !
Moni on lähtenyt jopa sairaalaan luullen tekevänsä kuolemaa,
mutta on ollut "vain" vakavaa ahdistusta tai paniikkihäiriötä ja stressiä.
Psyykkinen olotila voi aiheuttaa monenlaisia fyysisiä oireita.
Uskon että siitä on kysymys. Ei mistään vakavasta fyysisestä sairaudesta.
Ahdistuneisuus vaikuttaa sydämen toimintaankin sillä lailla
"salpaavasti" että verenkierto voi vähän häiriintyä joskus.
Tuntuuko sinusta että joskus puristaa rinnasta ahdistuksen takia ?
Minua on ahdistanut niin, että luulen pyörtyväni, päässä kohisee jne.
tunsin myös kipuja vaihtelevasti siellä sun täällä.
Verihän kuljettaa happea ja kun "sydämestä ottaa" ja verenkierto häiriintyy, kroppa voi olla hetken lievästi vajaassa hapessa, varsinkin raajat ja pääkin,
etenkin jos vielä jännität niskaakin.
Niskan jännitys on tyypillinen ahdistujan vaiva,
niskan- tai ylävartalonjännittäjä ei muista hengittää kunnolla !
Silloin voi mennä hetkellisesti voimat kropasta, lihaksista. Voi huimatakin.
Elohiiret ja krampit voivat johtua joskus alhaisesta kaliumista, mutta kalium-arvo
on testattava labrassa. Kaliumia ei pidä alkaa ottaa testaamatta.
Liialla kaliumilla ja liian vähäisellä on samanlaisia oireita.
Liika kalium voi aiheuttaa sydänoireitakin.
Harrastatko liikuntaa yhtään ?
Jospa lihaksesi ovat vähän heikentyneet vähäisestä käytöstä ?
Jos vain murehdit, olet huolissasi etkä liiku, kunto laskee.
Paras olisi jos voisit selvitellä ahdistuksesi syitä.
Onko elämäntilanteessasi jotain erikoista (vaikeaa) joka aiheuttaa sitä ?
Voisitko mitenkään vaikuttaa ahdistusta aiheuttaviin tekijöihin ?
Kun ahdistuksesi vähenisi, oireetkin vähenisivät.
Ystävä hyvä, olet nuori ja liian huolestunut nyt joistain asioista.
Onko sinulla ketään kaveria, jonka kanssa juttelisit asioista ?
Opiskeletko, onko sinulla mahdollisuus sen puitteissa vaikka käydä terveydenhoitajalle juttelemassa ?
Tai terveyskeskuksessa ?
Ole huoleti, olet ylihuolestunut varmaankin vain,
eli älä pelkää lääkärille menoa.
Perusverikokeet ja juttelu lääkärin poissulkisivat huolen aiheesi ja
Sinun olisi sitten helpompi olla.
Harkitse lääkärille menoa nimenomaan mielenrauhasi takia !
Nuku nyt ihan levollisesti, toivotan sinulle oikein hyvää yötä ja mielenrauhaa !
Juuri näin. Älä huolehdi turhia.
Niskojen rentotukseen tiedät varmaan keinoja.
"Pyöritä" olkapäitä vuoronperään taakse ympäri.
Nosta olkapäät korviin, pudota alas.
Varjonyrkkeile. "Räjähtävät" iskut suoraan eteenpäin vuorokäsin
saavat niskat rentoutumaan ja veri alkaa kiertää päässäkin paremmin.
Opettele ottamaan rennommin
ja muista hymyillä joskus, vaikka peilikuvallesi huomenna aamulla :)
Se helpottaa oloa, kokeile !
Kiitos+kovasti+vastauksista.+Voisin+nyt+vielä+vähän+avata+tarinaani+tuon+pelonsekaisen+kirjoituksen+taustalla.+Ahdistukseni+alkoi+siis+13-vuotiaana+keväällä+2016.+Silloin+se+koski+lähinnä+maailmantilaa+yleisesti,+eikä+niinkään+omaa+terveyttäni.+Syksyllä+asiat+kuitenkin+muuttuivat,+kun+huomasin+patin+nännini+alla.+Pelkäsin+tietenkin+rintasyöpää+(huom.+olen+siis+poika).+Tästä+alkoi+suorastaan+lamauttava+ahdistuskierteeni.+Epäilin+syksyn+aikana+itselläni+kaikenmaailman+hirveitä+sairauksia+sydämen+vajaatoiminnasta+aivokasvaimeen+moninaisten+oireiden+takia.+(huimausta,+epämääräisiä+kipuja,+väsymystä+yms.)+Kevään+tullen+tajusin+myös+olevani+masentunut.+(osin+oireista,+osin+myös+muusta+elämäntilanteesta).+Kun+masennus+alkoi+viemään+tilaa+pään+sisältä,+terveysahdistus+väheni.+Nyt+kuitenkin,+vuodenvaihteen+tienoilla+tämä+ahdistus+jostain+syystä+palasi.+Olen+ollut+väsyneempi+ja+ahdistuneempi+kuin+koskaan,+paniikkikohtauksia+myöten.+Olen+ollut+varma,+että+sairastan+leukemiaa,+ms-tautia,+aivokasvainta,+sydänsairauksia,+ja+nyt+juuri+tätä+ALS:siä.+Veri-+ja+kilpirauhaskokeissa+olen+käynyt,+samoin+sydänfilmissä.+Kaikki+täysin+normaaleja.+Välillä+tunnen+sekoavani+tämän+takia,+välillä+taas+koen+olevani+käytännössä+oireeton.+Olen+käynyt+keväästä+asti+juttelemassa+asioistani+(lähinnä+masennuksesta)+koulukuraattorin+kanssa,+jota+kautta+olen+saanut+lähetteen+nuorten+mielenterveysyksikköön.+Juuri+nyt+hoitokontaktini+on+kuitenkin+lomalla,+eikä+käyntini+polilla+ole+vielä+alkaneet.+En+todellakaan+ole+varma+miten+pärjään+juuri+nyt.+Käyn+jatkuvasti+päässäni+läpi+sitä,+kun+saan+lääkäriltä+kuolemantuomion.+En+tiedä+mitä+sitten,+lähtisin+varmaan+oman+käden+kautta....
Huomenta+sinulle+!+Siinä+koneella+maailma+pienenee++"sairauskeskukseksi"+(=terveyskeskuksen+vastakohta)+keskittyy+entistä+enemmän+itseensä+ja+luulemaan+oireita,+sairauksiakin+kun+löytyy+vähintään+sata+joka+oireeseen+
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/se-varmasti-syopa-tai-ms-tauti-sairauden-pelosta-voi-tulla-neuroosi
Luepa tämä.
Niin. Uskon vain olevani aivan liian syvällä tässä kierteessä. Olen käytännössä täysin lamaantunut pelosta. Teen kaiken autopilotilla enkä edes ajattele mitään. Jos ajattelen, se on kuolemaa. Tälläkin hetkellä uskon olevani kuolettavasti sairas. Viime viikolla olo oli parempi, ulkoilin yms. Nyt jotenkin, kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä pelko palasi pahempana kuin koskaan. En usko että elän enää kauaa :(
Hei, sinun oireesi ovat päässeet liian nuorena (lapsena) ottamaan vallan.
Silloin olisit tarvinnut tukea ja vahvistusta, että ne oireet olisi saanut torpattua ennenkuin ne liikaa hallitsevat sinua.
Toivottavasti ne käynnit polilla alkavat pian !
Jos se sinua auttaa, kirjoittele tänne, jos se paniikkiasi vähänkään laannuttaa.
itselläni siihen ei auttanut kuin lääkitys, josta onneksi jumalan kiitos pääsin eroon, koska silläkin on haittavaikutuksensa.
Olen kokenut ja koen vieläkin joskus (harvoin) esim. kuolemanpelkoa.
Tiedän, että se on järjetöntä, mutta en voi sille mitään.
Yritin ajatella, että pelot tässä mittakaavassa on sairauksia,
en kuole oikeasti, mutta eipä se paljon tyynnyttänyt,
kun autonominen hermosto on ottanut vallan.
Yritä taas käydä ulkona ja usko:
Et ole kuolemassa mihinkään !
Googlaa autonomista hermostoa, sen toimintaa ja "mekanismeja".
Se vähän auttoi minua, kun ymmärsin, miten hermostoni toimii,
kun pelko ottaa vallan minussa.
Se pahin tunne kestää vain hetken yleensä
ja menee ohi.
Mene taas ulkoilemaan tai tee mitä vain muuta kuin ajattelet itseäsi.
Silloin kun et ajattele itseäsi, pelko on poissa mielestäsi.
Helposti sanottu, tiedän sen, mutta toivon että sinulla on joku harrastus
tai mielenkiinnon kohde, johon voisit uppoutua joka päivä,
se "vieroittaisi" sinua ahdistuksesta !
Pidä mielessä, että apuakin on tulossa, pääset sinne polille,
kyllä sinä siihen asti pärjäät !
Mitään pahaa ei tapahdu, et kuole, etkä sairastu.
Yritä ottaa rennosti !
Toivon parastasi !
Eikö kukaan tue sinua päivittäin siellä kotona ?
Käyntini polilla alkavat elokuun lopussa. Koitan sinnitellä sinne asti. Tuntuu vain hölmöltä, kun tälläkin kertaa pelkään itselläni sairautta, joka on tietääkseni minun ikäisilläni ÄÄRIMMÄISEN harvinainen, esim netistä ei löydy suomen kielellä tietoa yms. Silti ajattelen että minulla TÄYTYY olla tämä sairaus, eikä ole muuta mahdollisuutta. Vanhemmilleni en ole kehdannut peloistani kertoa, en halua huolestuttaa heitä.
Et ole ainoa sairauksia pelkäävä. Luulosairaus voi olla osa ahdistusta ja masennusta.
Googlaa:
Luulosairaus saa kehon ja mielen oireilemaan Potilaan Lääkärilehti
Jep, tuon jutun olenkin lukenut moneen kertaan. Järki sinänsä sanoo, että kaikki (tai ainakin suurin osa) oireista on psyykkisiä, mutta keho ei vaan usko. Kai se on pakko hipsiä lekurille tuomittavaksi.
Tutustuitko aiheeseen autonominen hermosto ?
Vai onko se tuttua jo entuudestaan ?
Itselleni oli uutta miten se toimii.
Paniikkihäiriön takia luin siitä, kun luulin että kuolen sydänkohtaukseen.
En oikein tiennyt onko vika sydämessä vai voiko paniikkihäiriökohtaukset todella olla niin voimakkaita, että uskoo kuolevansa.
Luin että heti kun ihminen hermostuu oikein kovasti, autonominen hermosto ottaa vallan ja alta sekunnin aivoista
lähtee impulssi lisämunuaisiin, joka alkaa piiskata adrenaliinia sydämeen,
joka sitten aiheuttaa sydämen takomista tuhatta ja sataa.
Se kaikki tapahtuu suurinpiirtein sekunnissa.
Sydän on ainoa elin joka reagoi kaikkiin tunneasioihin.
Useimmiten ei niin voimakkaasti, että sitä huomaisikaan,
mutta paniikkihäiriössä tulee "megajysähdys".
Adrenaliini kuitenkin hajoaa jonnekin elimistöön alle viidessä minuutissa
ja kohtaus alkaa laantua nopeasti.
Tieto siitä helpotti, että kun se tulee, se on kohta ohi.
Inhottavaa on vain se, ettei silti pysty estämään uusia kohtauksia.
Pelko, pelästys, kova ahdistus saa sen tulemaan itse voimatta mitään.
Joskus autonominen hermosto alkaa ylireagoida.
Itselläni oli vuosia jatkunutta stressiä, ahdistusta, pelkoa ja jännitystä,
joka ei helpottanut. Se paheni paniikkihäiriökohtauksiksi.
Sekään ei ole kuolemaksi. Siitäkin voi toipua.
Yleensä ulkoiset ahdistustekijät pitäisi ensin saada pois elämästä
ennenkuin on mahdollista alkaa toipua.
Jos jotkut ulkoiset tekijät ovat ahdistuksen syynä.
Mitä kelläkin.
Oikein leppoisaa iltaa sinulle !
Koita pärjäillä ! Tsemppiä kovasti !
Kyllä kaikki tulee kuntoon !
Usko siihen !
Luota itseesi !
Joo, oon tuohon hermostojuttuun sen verran tutustunu, että oon päätelly sympaattisen hermostoni olevan vähän ylivireinen. Tuntuu ihan loogiselta, kolmen vuoden aikana on ollu ehkä yksi 1-2kk jakso, jollon en ollu masentunu/ahdistunu. Muuten ollu vaan stressiä stressin päälle ja muuta semmosta.
Vedin muuten äsken leukoja. Sain vissiin enemmän, ku on koskaan saanu tai ainaki sinne rajoille. Voinko siis kuopata tämän ALS-pelkoni, kun lihasvoimani näyttävät olevan sittenkin kunnossa? En oikeasti tiedä, ehkä kuvittelen sittenkin kaiken. Huoh..
Tietenkin se on kaikki kuvittelua !
Tiedät sen kyllä itsekin sisimmässäsi !
Ahdistus pistää hermot vaan temppuilemaan.
Äskettäin osui silmiini netissä iltalehtien vanha juttu Apulannan Toni Wirtasesta otsikolla:
Toni Wirtasella paha luulosairaus
Se on hyvä vertaistukijuttu tavallaan.
Mitä mieltä olet siitä ? Kerro !
Omat ongelmat alkaa tuntua pienemmiltä ?
Ei olla ainoat, sinä ja minä, jolla näitä ongelmia.
Minun on onneksi kaukaisia enää ja niin tulee olemaan sinunkin.
Usko itseesi !
Jatka leukojen vetämistä ja muuta hyväätekevää !
Yritä taas nukkua hyvin !
Muistitko hymyillä ?
Itselleen hymyileminen peilin edessä aamuisin alkaa väkisin naurattaa
se tekee hyvää sekin, rentouttaa.
Joo, olen tuonkin jutun lukenut. Kyllähän se sinänsä lohduttaa. Tänään oli jo vähän parempi olo, eikä ahdistanutkaan niin paljon. Kyllä se ehkä tästä..
Hei,
kiva lukea, että menee rauhallisemmin ja kiva oli myös lukea,
että harrastat kirjoittamista, luultavasti luetkin jonkun verran/paljon ?
Muutakin kuin mahdollisia diagnooseja, jos saa vähän huumoria harrastaa...?
Nuo "vertaistukijutut" on tavallaan ristiriitaisia.
Espanjalainen sananlasku sanoo (ironisesti?):
"Yhteinen onnettomuus on tyhmän lohtu"
mutta ainakin minua on jollakin helpottanut lukea,
etten ole ainoa, jolla on joku hankala terveysongelma
ja että siitä voi toipua.
Voi saada vinkkejä toipumiseenkin.
Koska luen itse paljon, kirjoittaminen on tietysti minusta erinomainen harrastus ja taito
ja tekisi mieli kysyä yleisesti, kirjoitatko jotain kertomuksia, esseitä, novelleja, seikkailuja, ajatuksia, fiktiota, tai ehkä päiväkirjanomaisia merkintöjä ajatuksiasi selventääksesi ja rauhoittaaksesi ?
Kysymys on aika henk.kohtainen (täällä vastattavaksi).
Voit huoletta jättää vastaamatta.
Vieläkö jaksat niskoja rentouttaa ja leukoja vetää ?
Onko mahdollista, että voimattomuus lakkaisi olemasta läsnä lähes koko ajan ?
Toivottavasti rauhallisemmat mielialasi jatkuvat !
Muista edelleen:
Usko itseesi !
Luota itseesi !
Ja muista hymyillä joskus !
Kaikkea hyvää ja makoisia unia taas !
Taidat olla se kaveri, joka kirjoittelee näitä ahdistuneita itsetarkkailu-sairauspelkokysymyksiä yhtenään. Olet sujuva kirjoittaja ja sitä lahjaa kannattaisi käyttää muuhunkin kuin oman kehonsa ihmeitten kuvailuun.
Luova kirjoittaminen voisi auttaa sinua irti tuosta loputtomasta kehosi tarkkailusta ja eri sairauksien etsimisestä ja "kokeilusta". Se on itsellesi varmaan todella vaikeaa ja ahdistavaa, arvelen näin, koska nuoruudessa olen itsekin kokenut samantapaisia oireita. Toiset ihmiset tuskin jaksavat kovin monta kertaa sinua kuunnella.
Kiitos sympatiasta herra/rouva kuolematon. Usko tai älä, tämä on ensimmäinen tällainen kirjoitus, jonka olen ikinä kirjoittanut. Ja kyllä, kirjoittaminen on yksi henkireijistäni oman mielenterveyteni kanssa. Uskon myös, ettei lähes kukaan jaksaisi kuunnella näitä valituksiani, siksi en jaakkaan niitä koskaan kenenkään kanssa.
Mutta siis onko jollain tietoa että voiko esim jännitysniska aiheuttaa tällaista? Tai jotain edes hajua?
Potilaan Lääkärilehti-jutussa jonka kirjoitit lukeneesi, luki selvästi että jännitysniska voi aiheuttaa mainitsemiasi oireita.
MS-taudin kestäisin hyvin luulisin. Jos diagnoosi on ALS, tapan itseni niin pian kuin voin. En kestäisi hetkeäkään, enkä antaisi vanhempieni kärsiä.
Tuskin kestäisit, MS-tauti johtaa usein ennenaikaiseen kuolemaan ja se rajoittaa elämää liikkumiskyvynkin vähetessä, muista taudin myöhemmistä oireista puhumattakaan, mutta ei sinulla ole MS-tautia.
Ei se tule niin nuorille kuin sinä.
Sitä voit murehtia myöhemmin jos diagnoosit loppuu kesken :)
(Ystäväni kuoli MS-tautiin)
Ajattele hyvä nuori ihminen jotain muutakin kuin mahdollisia sairauksia.
Jos et katkaise sitä ajatusketjua, se jatkuu hautaan asti.
Sitä et kai halua ?
Älä ruoki koko ajan sitä ajatusta, että sinulla on joku sairaus.
Ainoa sairautesi on ahdistus, masennus ja niitten aiheuttama
"luulosairaus".
Vaikea olla ajattelematta sairauksia, kun kärsin niiden oireista? Ja tietääkseni MS-taudin kanssa pärjää yleensä ihan hyvin, hoitokin kehittty jatkuvasti. MS-tauti olisi lottovoitto minulle.
Lottovoitto sulle olis lopettaa kuvittelu.
Ota elämä haltuusi, älä elä kuviteltujen sairauksiesi kuvitelluissa oireissa
ja niitten sairauksien kuvitellussa tulevaisuudessa.
Sinun ajattelusi on päin mäntyä eikä se ole sinun vikasi.
Oletko mahdollisesti ainoa lapsi, jolle vanhemmat ovat luoneet suuret odotukset,
joita sinun on mielestäsi pakko täyttää
ettet vain tuota pettymystä heille ?
Vai ovatko ne odotukset sinun itsesi luomia
ettet vain tuottaisi pettymystä vanhemmillesi ?
Onko sinun jostain syystä pakko olla koko ajan perfektionisti ?
Ja uhrautua ettei vanhempiesi tarvitsisi huolestua mistään.
Vanhempien k u u l u u huolestua. Lapsen huolet kuuluvat vanhemmille.
Olisi kamalaa, jos omat lapseni salaisivat minulta huolensa ja sairautensa.
Vanhempana olen vastuussa lapsieni hyvinvoinnista.
Se on päivänselvää.
Lapsen ei kuulu niitä yksikseen ratkoa ja murehtia.
Jotain on pielessä kotonakin,
jos lapsi ajattelee, että hänen on vakavasti sairastuessaan
tehtävä itsemurha, ettei vanhempien tarvitse murehtia.
Luuletko että itsemurha jotenkin toisi helpotuksen vanhemmillesi,
pyyhkäisisi kaiken murheen pois ?
Itsemurha syyllistää läheiset lopuksi iäkseen,
joten etköhän alkaisi ajatella kaikkea rehellisesti alusta alkaen ?
Myönnä ongelman ydin, alkulähde, mikä ikinä se onkaan ja
puhu vanhempiesi kanssa,
siitä alkaa paraneminen.
Nimim. Ehdotuksia vain
Olen ainut lapsi. Itsemurhan tekisin ihan itseni takia, saisinpahan rauhan. Läheistenkään ei tarvitsisi katsella rapistumistani.
"Marttyyrius" kuuluu kai masennukseen vai miksi sinun itsetuntosi on niin mennyttä ? Olet ihan yhtä arvokas kuin muutkin ihmiset. Olet fiksu nuori mies ja
sinulla on toinenkin mahdollisuus, päästä kuvitelmistasi eli parantua.
Jaksa olla rohkea ja puhua vanhempiesi kanssa !
Onko se ihan mahdotonta,
ja heidänkö vuokseen vai itsesi vuoksi ?
Ihmisiä me olemme kaikki, lapset ja vanhemmat,
ei mitään täydellisyys-olentoja kukaan
eikä sitä voi vaatia keltään tai itseltään..
Ei minulla tällä hetkellä muuta hätää ole kuin tämä als-pelko. Jos se saadaan jotenkin suljettua pois, voin heti paljon paremmin. En ole muuten itsetuhoinen. Olen vain satavarma, että minulla on tuo sairaus.
Yleisimpiä ALS:n oireita ovat raajojen lihaksissa tuntuvat lihasnykäykset ja krampit yhdessä lihasheikkouden kanssa. Osalla potilaista oireet alkavat nielun alueelta, jolloin esiintyy nielemis- ja puhevaikeuksia. Pelkät lihasten nykinät eivät ole ALS:n merkki.
Tämä tieto ei taida autaa sua yhtään.Paitsi jos sulla on nielemis ja puhevaikeuksia niin sitten tutkimuksiin.
En minä helvetti tiedä
Kuinka yleinen se on tämän ikäisellä?
ALSiin sairastuneiden keski-ikä on 60-vuotta.
Ei sinulla ole.
Yksinkertainen ratkaisu:
ALS voidaan todennäköisesti todeta jollakin laboratoriokokeella.
Mene ihmeessä lääkärille joka laittaa lähetteen labraan
ja vapauttaa sinut ALS-pelostasi.
Mietin tänään tätä asiaa vähän laajemmin omalla kohdallani. Tulin siihen tulokseen, että nämä oireet ovat ehkä vain psyykkisiä. Tajusin tänään, kuinka helvetin väsynyt todellisuudessa olen. Henkisesti, fyysisesti, lihaksia myöten. Varmaan on vain jatkumoa tälle helvetin pahalle ololle. Olen vain niin eksynyt.
Hei,
oireesi ovat selkeästi psyykkisiä,
kiva että havaitset sen itsekin edes joskus.
Tarkoitan, että edes joskus haihtuu ne luulottelut.
Eksynyt ? Millä lailla ? Diagnooseihisi ?
Mikä sinua alkoi 13-vuotiaana alkoi ajaa tuohon noidankehään ?
Ahdistukseen ja masennukseen jne.
Kyllä sinä "nouset" vielä !
Luota siihen !
Tästäkin päiväst voi tulla ihan hyvä, jos annat sille mahdollisuuden.
Se on sinusta kiinni.
Voi mahdollisimman hyvin !
Eksynyt elämässä. Noidankehään minua ainakin osittain ajoi koulukiusaaminen. Kiitos empatiasta :)
Hei,
tekee mieli koulukiusaamisesta pari sanaa laittaa, koska se on niin kauheaa.
Todellakin. Se voi tuhota lapsen ja nuoren ihmisen elämän.
Olen ihmetellyt eikö sitä saa millään loppumaan.
On "Kiva koulu"-projekti, mutta kiusaaminen jatkuu yhä vaan
eikä yhdellä projektilla tietenkään täyttä muutosta saada.
Kiusaajat itse yleensä ovat onnettomia ja saavat jotain ("sairasta") helpotusta
kun laittavat vahingon kiertämään eli aiheuttavat muille kärsimyksiä.
Olen ollut henkisen väkivallan kohde itsekin työelämässä.
Minun lapsuudessani olisi kotona "vedetty ympäri korvia"
jos vanhempieni tietoon olisi tullut, että olen kiusannut jotakuta.
Opin jo lapsena kunnioittamaan muita ihmisiä ja muiden ihmisten fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta ja moni muukin sen ajan lapsi sen oppi.
Miettii monesti mikä tähän maailmaan on tullut,
että empatia ja sympatiakyvyt ovat alkaneet hävitä.
On elämän tärkeimpiä asioita osata asettautua toisen ihmisen sijaan
ja yrittää ymmärtää muitakin itseään.
Se on kommunikoinnin ja sosiaalisen elämän perusjuttuja.
Toivottavasti sinulla on mennyt hyvin tänään,
ettei "suurempia tuskia" ole ollut !
Lähetän sinulle sympatiaa ja tsempit
ja samat toivotukset
Luota itsesesi !
Usko itseesi !
Olet fiksu nuori mies !
Muista hymyilläkin !
Niinhän se on. Kiitos tsempeistä :)
Varasin tänään itselleni lääkäriajan. Olen taas jostain syystä varma, että sairastan tätä sairautta.
Hei, on hyvä mennä lääkärille, se selvittää asioita joka tapauksessa.
kaikki samat toivotukset kuin ennenkin, sympatiaa, empatiaa,
uskoa itseesi ja kaikkea hyvää !
Ja muista hymyillä, se rentouttaa,
elämä on iloakin, sen kuuluisi olla.
Jatkan vielä tätä ketjua. Tässä on nyt ollut parin viikon jakso, jolloin olen saanut ajatuksiani suunnattua jotenkin muualle. Lihasnykimiset ovat (tästä johtuen?) vähentyneet. Heikkoutta on edelleen. Lääkärissä en koskaan päässyt käymään. Eilen kuitenkin löysin jonkinlaisen kuopan tai epäsymmetrisyyden vasemmasta kämmenestäni. Tämä sai minut taas pakokauhun valtaan, ja valvoin viime yön suurin piirtein itkien. Lääkäriin en todellakaan uskalla mennä. Onko jollain samantyyppisiä kokemuksia?
Oikeesti mene lääkäriin niin saat mielenrauhan.Huomaan ettei tänne kirjoittelu paranna oloasi.Vaikka sulle sanottais mitä tahansa niin sä löydät uusi oireita koska sä keskityt ihan liikaa sun terveydentilaan. Joten mene lääkäriin.
En kutsuisi kuolemantuomiota mielenrauhaksi. Diagnoosiin menee muutenkin aikaa, kun ei alussa kuitenkaan tosissaan oteta. Se olisi ihan turha reissu. Eikä täällä kukaan tunnu tietävän mistä tällaiset oireet voisivat johtua. Ainoat mitä itselle tulee mieleen tämän lisäksi on jonkin ravintoaineen puute, koska syön hyvin vähän tai borrelioosi. (oireet alkoivat lamauttavan flunssan jälkeen silloin 3v sitten.)
Antaa olla. Sua ollaan yritetty kannustaa täällä.Mitä sä haet tänne kirjoittamisella? Jos haluat märehtiä koko loppuelämäsi niin märehdi mutta mene lääkäriin. Sä löydät koko ajan uusia oireita. Mene valitsee se arkku valmiiksi kun olet niin varma että kuolet kohta.Sä oot tehnyt kuolemaa jo mon ta vuotta.
Itsekin ihmettelen miten nämä kyselijät uskovat aina sairastavansa vähintään syöpää.
Kannustaa mihin? En minä mitään tsemppejä täällä kaipaile vaan tietoa siitä, mistä oireeni voisivat mahdollisesti johtua.
Sulla on ALS .Ootko nyt tyytyväinen.Menisit lääkäriin jotka voi tutkia mistä oireesi johtuvat.Täällä sinua ei voida tutkia.
Täällä ei ole lääkäreitä.
Et täällä saa diagnoosia.
Lääkärillä saat !
M e n e lääkäriin.
Tarvitset jotain apua luulotautiisi.