Mihin ryhmään sinä kuulut tai idenfioit itsesi?

Alussa samaistat ateismin gnostiseen ateismiin. Tällaisia minkään jumalan olemattomuuden varmaksi väittäviä ateisteja on kuitenkin varsin vähän. Gnostisia teistejä taas on paljon. Moni uskovainen väittää tietävänsä että joku jumala on olemassa. Agnostikkoja taas on sekä ateisteissa että teisteissä.

Ignostikon mielestä jumala-käsite on mieletön, koska kaikki esitetyt väitteet jumalasta ovat epäselviä ja epäjohdonmukaisia.

Identifioin itseni uskonnottomaksi. En usko jumalaan, samoin kun en usko homeopatiaan. Sana ateismi alkaa tuntua turhalta.

Jos "jumala " on kehittynyt evoluution kautta, sellainen voisi olla olemassa.
Jumalalla voisi olla silloin myös jumalansa.

Kaiken luonut alku jumala on täysin idiootin puhetta.

Ainakaan ateismista sisältä päin katsottuna tällainen hiusten halkominen ei palvele mitään tarkoitusta.

Jumaliin uskomiseen ei ole mitään perusteltua syytä. Se siitä. Miksi asiaa pitäisi jauhaa, eritellä tai jaotella sen pitemmälle?

Vaikka joku sosiaalisista tai psykologisista syistä haluaa erikseen julistaa, että pitää mahdollisena jumalien olemassaoloa, vaikka mikään ei siihen viittaa, niin mitä sitten? Ei ole mitään perusteltua selitystä sille mitä jumalat meiltä ihmisiltä oikein odottaisivat, jos olisivat olemassa, joten eihän niiden olemassaoloa voisi mitenkään ottaa omassa elämässään huomioon.

Mikä käytännön ero on sillä, että olisi olemassa entiteetti, josta emme tiedä mitään ja jonka olemassaoloa emme voi mitenkään ottaa huomioon verrattuna siihen, että tuota entiteettiä ei ole olemassa?

Jumalan olemassa oloon on syytä uskoa vasta sitten, kun siihen on riittävät perusteet. Toistaiseksi jumalat ovat aika lailla yhtä todennäköisiä kuin keijut, maahiset ja tontut.

Sillä luokitteleeko joku minut ateistiksi tai agnostikoksi ei ole minulle mitään väliä.

Minä olen agnostikko.

En tiedä, onko Jumalaa tai jumalia olemassa tai onko luomista tapahtunut.

En paikkaa tiedon aukkoja uskolla, joten olen agnostikko: en tiedä, mikä on totuus.

Ateistit, teistit ja deistit luulevat tietävänsä sen, mikä on totuus ja ovat sen vuoksi uskovia.

Minä en usko: agnostikko on siis henkilö, joka ei pidä totena asioita, joita ei voi tietää tai todistaa. Muut ovat uskovia.

Tämä on ainoa totuudellinen määritelmä agnostikosta ja se paljastaa kaikkien muiden olevan uskovaisia paitsi agnostikkojen. Vain agnostikko ei pidä totena asioita, joita ei voi tietää tai todistaa. Kaikki muut pitävät niitä totena.

"Ateismin mukaan jumalia ei ole olemassa ja se on täysin varmaa sekä kiistämätöntä"

Ateisti ei usko jumaliin, mutta harva heistä pitää jumalien olemassaoloa mahdottomana. Dawkins on esittänyt skaalan jossa 7 on täydellinen varmuus jumalien olemassaolemattomuudesta. 5 ja 6 ovat yleisempiä ateisteille. Samoin tällä skaalalla 1 on täydellinen varmuus jumalten olemassaolosta, mutta 2 ja 3 ovat yleisempiä.

"Teismin mukaan todellakin on olemassa ja se on täysin varmaa sekä kiistämätöntä"

Kuten ateisminkin kohdalla, tämä ei pidä paikkaansa kaikelle teismille tai teisteille.

"Agnostikko katsoo ettei jumalten olemassaolosta voida olla varmoja eikä siksi tee johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen"

Useampi agnostikko kallistuu jompaan kumpaan suuntaan ja asia on hyvin ilmeinen kun hetken keskustelee heidän kanssaan. Harva on ideaalissa elävä filosofi vaikka yrittäisikin. Olen itse hyvä esimerkki. En pidä itseäni agnostikkona vaan teistinä, mutta en voi olla varma jumalan olemassaolosta. Minulle Jumala on tunteellinen asia ja voin hyvin nauttia useiden uskontojen tulkinnoista, jopa monijumalaisten kuuman kaakaon ja hyvän musiikin kanssa.

"Ignostikko katsoo ettei jumalista voida olla varmoja ennen kuin tiedetään mitä ne on eikä siksi tee johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen"

Jumalten määritelmät ovat ristiriitaisia ja epämääräisiä, useimmiten vedotaan tunteisiin ja toissijaisiin asioihin, joita väitetään jumalten aikaansaannoksiksi. Ignostismissa on järkeä, koska teisti ja ateisti usein olettavat jumalista jotakin.

Apateismi taitaa olla se mikä nousee kun teismin määräävä asema heikkenee entisestään eikä kykene muuttamaan tavallisen kansan arkea haluamallaan tavalla.

Olen idefix ja ajan häntääni takaa taivaan niskaan putoamista odotellessa? Kukapas sinä sitten olisit?

Jokaista ihmistä hallitsee jompikumpi seuraavista:

1. Voittajakuningas Jeesus Kristus

2. Tappiokuningas Saatana

Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Ateisti taitaa luulla että hän itse itsellensä herra ja jumala tämän lyhyen elämänsä ajan.
Sitten tulee loppu.

Jumala on olemassa vain uskovan mielen syövereissä, ajatuksena, tunteena tai harhakuvana, mutta ei minään ulkopuolisena entiteettinä. Raamatun jumala on kirjallinen tuote, ja psykopaatti, joka kostaa isien teot neljänteen polveen saakka, etsii avaimet ne kadottaneelle mutta antaa suuren joukon kärsiä köyhyydestä', nälästä ja sairauksista.

Jokainen vilpitön ja rehellinen ihminen on uskomaton. Hihhulit nimittelevät ateisteja jumalattomiksi, mutta sellaisiahan he itsekin ovat. Ei heillä ole mitään jumalaa kiikuttaa todisteeksi. Silti he uskovat olemattomiin. He ovat jumalattomia uskovia.

Parhaille paras nimitys on siis uskomaton.

1. Ei ole olemassa Jumalaa. Mikä on tämän ateistisen väitteen merkitys?

Sen merkitys on, että siinä tapauksessa olemme itse vastuussa omasta elämästämme ja kaikesta mikä siihen liittyy. Joudumme silloin itse tekemään kaiken työn onnemme edistämiseksi. Se saattaa johtaa myös ajatukseen: Olemme itse oman elämämme Herroja, olemme itse Jumalia.

Syntyy siis TEISMI. Mutta jopa teisti joutuu pian tunnustamaan, että ei pärjää omin avuin luonnon varassa, jos luonto on älykkäästi ohjattua symbioosia. Hän joutuu myöntämään sen, että mahdollisesti myös aurinko, tähdet, kuu, tuulet ja sateet ovat Jumalia sen pelossa, että jää ilman sateita ja suotuisia tuulia. Syntyy siis Teismin jälkeen NATURALISMI. Vaan mikäli on loogista olettaa aurinko ja tuulet Jumaliksi niin samassa yhteydessä pitää myöntää tuo asema Jumalana myös puille, linnuille, pedoille ja jopa hyönteisille. Syntyy Naturalismin jälkeen
PANTEISMI. Mutta tämä on jo ensimmäinen uskonto eli se noudattelee Avesta eeppoksen linjoja ja Zarathustralaisuuden tuomia mietteitä. Mikä sitten on Panteismin jälkeen seuraava askel?
Syntyy TIEDE. Sillä seuraavaksi nousee mieleen ajatus siitä, että entä jos Kivikin on Jumala?

Ja hän joka ajattelee, että kivikin on Jumala alkaa pohtia onko kohtalo se, joka määrää kiven sijainnin maailmassa vai määrääkö kiven sijainnin, painon ja ominaisuudet jokin lainalaisuus tai korkempi voima. Ja hän saattaa ajatella agnostisesti, että on olemassa jokin ylin ja korkein lainalaisuus. Yksi yhtenäinen kaiken teoria, joka on kaiken takana. Ja tuo yksi laki on ylin Jumaluus kaikkeudessa.

ATEISMI 600 - TEISMI 900 - NATURALISMI 1200 - PANTEISMI 1500 - TIEDE 1800 -

VEEDA-USKONTO 2100.

Kaikki TEOLOGIA ja sen aikaansaannokset kuten yhteiskunta, oikeuslaitos, armeija, poliisi, hallitukset, virkamiehet, kirkot pohjautuu Ateismista alkaneeseen linjaan teismin, naturalismin, panteismin kautta tieteeseen.

Sen sijaan JOS JOKU USKOO, ETTÄ ON OLEMASSA JUMALA se merkitsee, että olemme kaikki hänen orjiaan, joille hän tekee ihan mitä tahtoo. Ei tarvita silloin muuta kuin alistuminen Jumalalle ja kohtaloon. Ei tarvita yhteiskunnan instituutioita ja teologiaa. Joka uskoo Jumalan olemessaoloon on HANIF Aabrahamin tavoin.

Siinä mielessä ateismista alkanut linja on kaiken luoja maan päällä. Tiede, joka alkaa pohtia KIVIEN jumaluutta ja päätyy uskomaan korkeampaan voimaan, joka ohjaa kiven sijaintia ja liikkumista saa aikaan kaiken. Myös teologian. Sillä mitä muuta teologia on kuin järkeilyä ja tiedettä.

Pakanaksi tietenkin.

Minä luokittelen itseni normaaliksi tervejärkiseksi ihmiseksi, joka ei usko kaiken maailman hölynpölyyn eikä pseudotieteelliseen potaskaan, eikä muutenkaan asioihin joista ei löydy mitään todisteita.

Se kutsuvatko ihmiset minua ateistiksi tai agnostikoksi tai uskonnottomaksi tai pakanaksi tai apinaksi tai evokiksi on minulle aivan samantekevää. Hölynpöly ja potaska kun ei siitä miksikään muutu, eikä mikään olematon konkretisoidu olevaksi, vaikka minua nimittelisi miten tahansa.

Jos unohdetaan luokittelu luokittelun vuoksi niin mikä ero käytännössä on agnostikolla, ignostikolla ja ateistilla?

Agnostikko ei voi ottaa jumalien kuviteltuja mielipiteitä huomioon elämässään, koska ei tiedä onko jumalia olemassa ja jos on niin mikä tai mitkä niistä. Käytännössä agnostikko elää siis kuin jumalia ei olisi.

Sama pätee ignostikkoon ja ateistiin.

En usko jumaliin yliluonnollisina olioina, en yhteenkään. Ihmisten mielissä niitä viisee. Sillä perusteella olen ateisti. Uskon puuttuminen ei ole puutostila, koska on toisia, sekulaareja ajatuksia uskonnolisten ajatusten sijaan..

Jumala sanana on liian rankkaa tavaraa, koska se personoituu liikaa ateismissa. Emme puhu tuulestakaan jumalana tai sähköstä persoonallisena olemuksena, joka kuuntelee ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Jumala on Luoja, mutta sähkö ei ole luoja, vaan ominaisuus Jumalassa, aivan kuten tähdet, galaksit, planeetat, universumi ja myös paljon pienemmät asiat. Alkusynty on jossakin olemassa ja se on pakollinen ja se on tahto ja selvä päämäärä

Jumalaa ei voi todistaa olevaksi tai olemattomaksi, siksi omasta mielestäni koko aiheesta keskusteleminen on merkityksetöntä. Varmaan se ignostikko sopii muhun.

En mihinkään.

Ei tarvitse valehdella ateismista. Ateismi on sitä kun usko loppuu.