Voiko olla näin ?

Voiko ihminen olla "uudestisyntynyt" jos ei usko Jeesukseen ?

Nimimerkki G4G kirjoitti (15.7.2019 0:28)

Lainausta: "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani.

Kirjoitin tekstini kristityn uskovan näkökulmasta käyttämällä "me"-muotoa.

Käytin me-muotoa myös sen vuoksi, että olen itse uudestisyntynyt kristitty, joten tunnen asiat myös siltä puolelta,"
21121
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

Joh 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Äänestä

Voi olla. Raamatussa puhutaan uudestisyntymästä vertauskuvallisena asiana.,aivan samoin kuin synty yt vauva ei voi tulla sytymättömämsi, ei kerran uudestisyntynyt ihminen voi tulla uudestisyntymättömäksi. Hän voi toki luopua mutta se ei vie hänen aiempaa uudestisyntymäänsä pois. Uudestisyntymä on ikään kuin valaistuminen. Jumalasta luopuneen valaistumista ei voida ottaa häneltä pois vaikka hän ei toki ajattelisikaan samallatavalla kuin juuri uskoon tullut.

Kyse on myös suomenkielen käytöstä. Jos sanon ollevani uudestisyntynyt Jumalan hyljännyt, olen oikeassa sanoessani olevani tai olleeni uudestisyntynyt. Uudesti syntyneisyys vai ei ole enää relevantti tai ei sisällä samaa merkitystä kuin juuri uskoon tulleen uudestisyntymä. Jos sanon, että olen uudestisyntynyt uuteen tietoon, semvoi kuulostaa uskovan korvissa väärältä mutta juuri siitähän uudestisyntymässä on kyse. Valaistuu uuteen tietoon. Tieto voi olla jokin muukin kuin perinteisen kristinuskon Jumala-tieto.

G4G kuvaa omaa uudestisyntyneisyyttään juuri tuon uudestisyntyneisyyden tiedon omaamisena. Hän on täysin oikeassa kun sanoo oelvansa uudestisyntynyt. Hän ei kuitenkaan ole uudestisyntynyt siinä mielessä, että uudestisyntyminen johtaisi mielenmuutokseen juuri siihen suuntaan kuin juhri uskoontullella käy. Se ei kuitenkaan poista häneltä uudestisyntymisen kokemusta eikä sen mukana saatua valaistumista vaikkakaan hän ei enää ole samalla tavalla valaistunut kuin aiemmin.

Jos uudestisyntyminen määritellään puhtaasti uskoontuloksi, asia voi olla toinen. Kysymys kuuluukin, mihin uskoon?

Äänestä
  • Vastaus Anonyymin 16.7.2019 11:02 kirjoittamaan viestiin.

    Olet aivan oikeassa, mutta muutama tarkennus lienee paikallaan?

    Tietääkseni kaikissa kielissä on mahdollista puhua menneisyyteen kuuluvasta tapahtumasta preesensissä eikä sillä tarkoiteta sitä, että ihminen olisi edelleen sitä samaa, mitä sanoo olleensa ainakaan muussa mielessä kuin siten, että se on tapahtunut tosiasia historiassa, mutta mieli ja käytös ovat muuttuneet sen jälkeen.

    Tunnen erään entisen uhkapelurin, joka sanoo olevansa maailman tyhmin ihminen, kun pelasi kaiken omaisuutensa ja jäi velkavankeuteen. Hän ei ole pelannut senttiäkään yli 14 vuoteen!

    Kun Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, niin hän viittasi sillä menneisyytensä, kun hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa aina kuolemaan (tappamisen hyväksymiseen) saakka. Ei hän enää pakanoiden apostolina ollut samanlainen ihminen mieleltään ja käytökseltään kuin oli ollut aiemmin, ennen uudestisyntymistä.

    Kun minä sanon olevani uudestisyntynyt kristitty, niin se on viittausta siihen tositapahtumaan historiassa, kun sain syntini anteeksi ja Jumala tuli asumaan minuun pyhänä henkenä. Sain Kristuksen rauhan ja Jumalan rauhan. Täytyin myös pyhällä hengellä ja edistyin uskossa pidemmälle kuin monet muut, niin että saarnasin evankeliumia ja opetin Jumalan sanaa seurakunnalle.

    Mikään tästä ei ole pyyhkiytynyt pois sen jälkeen, kun lakkasin pitämästä ehdottoman tosina Raamatun kirjoituksia kokonaisuudessaan ja kristittyjen väitteitä. Osa voi olla totta, osa ei selvästi ole totta ja osasta on mahdotonta sanoa tietoon perustuvalla tavalla, onko se totta vai ei. Usko on mielestäni totena pitämisen muodossa turhaa ja jopa typerää, koska se johtaa erimielisyyksiin, riitoihin, lähimmäisen väärään kohteluun, vihaan, vainoihin ja jopa tappamiseen.

    En ole unohtanut niitä asioita, joita olen oppinut ja kokenut ollessani uskoani tunnustava kristitty. Muistan pääosan siitä kaikesta ja sen sijaan, että tietoni olisi vähentynyt niistä ajoista, se on lisääntynyt: samoin ymmärrykseni ja kykyni käsittää Raamattuun sekä uskoon liittyviä asioita. Tähän on johtanut se vapaus, jonka olen kokenut: vapaus uskon sokaisevasta ja rajoittavasta kahleesta.

    Jos joku on ennalta varma siitä, että on aina oikessa eikä voi olla erehtynyt, niin hän ei voi ikinä muuttaa mieltään, vaikka olisi erehtynyt. Kristityt uskovaiset aivopestään seurakunnissa pitämään ehdottoman varmasti tosina väitteitä ja näkemyksiä, joita niiden saarnaajat itsekään eivät välttämättä ehdottoman tosina pidä! Saarnaajat ja papit vaikenevat systemaattisesti siitä tiedosta, jonka ovat teologiaa opiskellessaan saaneet, koska se voi johtaa jäsenten katoon kyseenalaistamisen ja epäuskon vuoksi!

    Pidätkö sinä sokeasti totena kaikki väitteet, joita et tiedä tai voi todistaa? Minä en. Olen silti uudestisyntynyt kristitty ja kuka teistä voi sanoa varmana Jumalan ilmoittamana totuutena edes sen, että minussa ei olisi enää Jumalan pyhää henkeä? Sekö sen ratkaisee, että en tunnusta enää suullani Jeesusta kristusta herrakseni ja olen lakannut tottelemasta Jumalan käskyjä tai ohjeita? Mitä jos henki silti vielä pihisee eikä Jumala ole hyljännyt minua, vaikka minä olenkin eksynyt ja harhaan joutunut?

    Mihin jäivät Jeesuksen kertomukset eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen etsii ja tuo takaisin lammastarhaan?

    (en pidä itseäni eksyneenä lampaana vaan yhä lisääntyvää totuutta kohti kulkevana totuuden etsijänä: henkilönä, joka rakastaa totuutta enemmän kuin Raamatun kirjoituksia tai seurakuntien opetuksia!)

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    Vastaus Anonyymin 16.7.2019 11:02 kirjoittamaan viestiin.

    Olet aivan oikeassa, mutta muutama tarkennus lienee paikallaan?

    Tietääkseni kaikissa kielissä on mahdollista puhua menneisyyteen kuuluvasta tapahtumasta preesensissä eikä sillä tarkoiteta sitä, että ihminen olisi edelleen sitä samaa, mitä sanoo olleensa ainakaan muussa mielessä kuin siten, että se on tapahtunut tosiasia historiassa, mutta mieli ja käytös ovat muuttuneet sen jälkeen.

    Tunnen erään entisen uhkapelurin, joka sanoo olevansa maailman tyhmin ihminen, kun pelasi kaiken omaisuutensa ja jäi velkavankeuteen. Hän ei ole pelannut senttiäkään yli 14 vuoteen!

    Kun Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, niin hän viittasi sillä menneisyytensä, kun hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa aina kuolemaan (tappamisen hyväksymiseen) saakka. Ei hän enää pakanoiden apostolina ollut samanlainen ihminen mieleltään ja käytökseltään kuin oli ollut aiemmin, ennen uudestisyntymistä.

    Kun minä sanon olevani uudestisyntynyt kristitty, niin se on viittausta siihen tositapahtumaan historiassa, kun sain syntini anteeksi ja Jumala tuli asumaan minuun pyhänä henkenä. Sain Kristuksen rauhan ja Jumalan rauhan. Täytyin myös pyhällä hengellä ja edistyin uskossa pidemmälle kuin monet muut, niin että saarnasin evankeliumia ja opetin Jumalan sanaa seurakunnalle.

    Mikään tästä ei ole pyyhkiytynyt pois sen jälkeen, kun lakkasin pitämästä ehdottoman tosina Raamatun kirjoituksia kokonaisuudessaan ja kristittyjen väitteitä. Osa voi olla totta, osa ei selvästi ole totta ja osasta on mahdotonta sanoa tietoon perustuvalla tavalla, onko se totta vai ei. Usko on mielestäni totena pitämisen muodossa turhaa ja jopa typerää, koska se johtaa erimielisyyksiin, riitoihin, lähimmäisen väärään kohteluun, vihaan, vainoihin ja jopa tappamiseen.

    En ole unohtanut niitä asioita, joita olen oppinut ja kokenut ollessani uskoani tunnustava kristitty. Muistan pääosan siitä kaikesta ja sen sijaan, että tietoni olisi vähentynyt niistä ajoista, se on lisääntynyt: samoin ymmärrykseni ja kykyni käsittää Raamattuun sekä uskoon liittyviä asioita. Tähän on johtanut se vapaus, jonka olen kokenut: vapaus uskon sokaisevasta ja rajoittavasta kahleesta.

    Jos joku on ennalta varma siitä, että on aina oikessa eikä voi olla erehtynyt, niin hän ei voi ikinä muuttaa mieltään, vaikka olisi erehtynyt. Kristityt uskovaiset aivopestään seurakunnissa pitämään ehdottoman varmasti tosina väitteitä ja näkemyksiä, joita niiden saarnaajat itsekään eivät välttämättä ehdottoman tosina pidä! Saarnaajat ja papit vaikenevat systemaattisesti siitä tiedosta, jonka ovat teologiaa opiskellessaan saaneet, koska se voi johtaa jäsenten katoon kyseenalaistamisen ja epäuskon vuoksi!

    Pidätkö sinä sokeasti totena kaikki väitteet, joita et tiedä tai voi todistaa? Minä en. Olen silti uudestisyntynyt kristitty ja kuka teistä voi sanoa varmana Jumalan ilmoittamana totuutena edes sen, että minussa ei olisi enää Jumalan pyhää henkeä? Sekö sen ratkaisee, että en tunnusta enää suullani Jeesusta kristusta herrakseni ja olen lakannut tottelemasta Jumalan käskyjä tai ohjeita? Mitä jos henki silti vielä pihisee eikä Jumala ole hyljännyt minua, vaikka minä olenkin eksynyt ja harhaan joutunut?

    Mihin jäivät Jeesuksen kertomukset eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen etsii ja tuo takaisin lammastarhaan?

    (en pidä itseäni eksyneenä lampaana vaan yhä lisääntyvää totuutta kohti kulkevana totuuden etsijänä: henkilönä, joka rakastaa totuutta enemmän kuin Raamatun kirjoituksia tai seurakuntien opetuksia!)

    Jeesuksen opettava kertomus eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen noutaa ja kantaa takaisin lammastarhaan tai laumaan, on hyvä esimerkki siitä, miten kristityt tulkitsevat eri tavalla Raamatun kirjoituksia.

    Toiset sanovat, että tämä kertomus todistaa sen, että ihminen ei voi itse vaikuttaa millään tavalla siihen, tuleeko valituksi ja pelastuu, vai ei.

    Toiset sanovat, että tällaisia kertomuksia ei pidä tulkita liian kirjaimellisesti totuutta kuvaavina. Ihminen ei ole niin kuin lammas, jonka Jumala voi ottaa käsivarsilleen vastoin tahtoaan ja kantaa muiden pelastuvien joukkoon.

    Juttelin toissa päivänä yli tunnin entisen seurakuntaystäväni kanssa monista eri asioista uskoon liittyen. Hän oli aikoinaan kalvinisti, mutta "pelastin" hänet vapaan tahdon tai rajoitetun ratkaisuvallan kannalla olevien karismaatikkojen joukkoon. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että Raamatun Jumala toimii mielivaltaisesti ja hänen valintansa on vähintään yhtä hyvin perusteltu kalvinistisella tavalla kuin rajoitetun ratkaisuvallan mukaan.

    Olipa niin tai näin: Jumala toimii mielivaltaisesti ja puolueellisesti Raamatun mukaan, niin että on väärämielinen tuomari ja jopa hirviömäinen sadisti. Se, että olen lopultakin uskaltanut antaa Raamatun kirjoitusten muodostaa mielessäni kuva jumalasta sen sijaan, että olen tuonut Raamatun sisälle seurakunnassa oppimani fiktiivisen kuvan hyvästä ja rakastavasta ja oikeamielisestä ja oikeudenmukaisesta Jumalasta, on sitä vapautta, johon "väärästä uskosta" luopuminen voi jopa "valitun" johtaa.

    Jos olisi olemassa jokin sellainen Jumala, joka tahtoo ihmisten löytävän totuuden ja rakastavan totuutta yli kaiken muun, niin eikö se voisi johtaa totuuden löytämiseen koskien Raamatun kirjoituksia ja jumalaa ja jopa Jeesusta, vaikka se totuus olisi kristittyjen perinteisen tulkinnan vastainen?

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    Vastaus Anonyymin 16.7.2019 11:02 kirjoittamaan viestiin.

    Olet aivan oikeassa, mutta muutama tarkennus lienee paikallaan?

    Tietääkseni kaikissa kielissä on mahdollista puhua menneisyyteen kuuluvasta tapahtumasta preesensissä eikä sillä tarkoiteta sitä, että ihminen olisi edelleen sitä samaa, mitä sanoo olleensa ainakaan muussa mielessä kuin siten, että se on tapahtunut tosiasia historiassa, mutta mieli ja käytös ovat muuttuneet sen jälkeen.

    Tunnen erään entisen uhkapelurin, joka sanoo olevansa maailman tyhmin ihminen, kun pelasi kaiken omaisuutensa ja jäi velkavankeuteen. Hän ei ole pelannut senttiäkään yli 14 vuoteen!

    Kun Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, niin hän viittasi sillä menneisyytensä, kun hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa aina kuolemaan (tappamisen hyväksymiseen) saakka. Ei hän enää pakanoiden apostolina ollut samanlainen ihminen mieleltään ja käytökseltään kuin oli ollut aiemmin, ennen uudestisyntymistä.

    Kun minä sanon olevani uudestisyntynyt kristitty, niin se on viittausta siihen tositapahtumaan historiassa, kun sain syntini anteeksi ja Jumala tuli asumaan minuun pyhänä henkenä. Sain Kristuksen rauhan ja Jumalan rauhan. Täytyin myös pyhällä hengellä ja edistyin uskossa pidemmälle kuin monet muut, niin että saarnasin evankeliumia ja opetin Jumalan sanaa seurakunnalle.

    Mikään tästä ei ole pyyhkiytynyt pois sen jälkeen, kun lakkasin pitämästä ehdottoman tosina Raamatun kirjoituksia kokonaisuudessaan ja kristittyjen väitteitä. Osa voi olla totta, osa ei selvästi ole totta ja osasta on mahdotonta sanoa tietoon perustuvalla tavalla, onko se totta vai ei. Usko on mielestäni totena pitämisen muodossa turhaa ja jopa typerää, koska se johtaa erimielisyyksiin, riitoihin, lähimmäisen väärään kohteluun, vihaan, vainoihin ja jopa tappamiseen.

    En ole unohtanut niitä asioita, joita olen oppinut ja kokenut ollessani uskoani tunnustava kristitty. Muistan pääosan siitä kaikesta ja sen sijaan, että tietoni olisi vähentynyt niistä ajoista, se on lisääntynyt: samoin ymmärrykseni ja kykyni käsittää Raamattuun sekä uskoon liittyviä asioita. Tähän on johtanut se vapaus, jonka olen kokenut: vapaus uskon sokaisevasta ja rajoittavasta kahleesta.

    Jos joku on ennalta varma siitä, että on aina oikessa eikä voi olla erehtynyt, niin hän ei voi ikinä muuttaa mieltään, vaikka olisi erehtynyt. Kristityt uskovaiset aivopestään seurakunnissa pitämään ehdottoman varmasti tosina väitteitä ja näkemyksiä, joita niiden saarnaajat itsekään eivät välttämättä ehdottoman tosina pidä! Saarnaajat ja papit vaikenevat systemaattisesti siitä tiedosta, jonka ovat teologiaa opiskellessaan saaneet, koska se voi johtaa jäsenten katoon kyseenalaistamisen ja epäuskon vuoksi!

    Pidätkö sinä sokeasti totena kaikki väitteet, joita et tiedä tai voi todistaa? Minä en. Olen silti uudestisyntynyt kristitty ja kuka teistä voi sanoa varmana Jumalan ilmoittamana totuutena edes sen, että minussa ei olisi enää Jumalan pyhää henkeä? Sekö sen ratkaisee, että en tunnusta enää suullani Jeesusta kristusta herrakseni ja olen lakannut tottelemasta Jumalan käskyjä tai ohjeita? Mitä jos henki silti vielä pihisee eikä Jumala ole hyljännyt minua, vaikka minä olenkin eksynyt ja harhaan joutunut?

    Mihin jäivät Jeesuksen kertomukset eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen etsii ja tuo takaisin lammastarhaan?

    (en pidä itseäni eksyneenä lampaana vaan yhä lisääntyvää totuutta kohti kulkevana totuuden etsijänä: henkilönä, joka rakastaa totuutta enemmän kuin Raamatun kirjoituksia tai seurakuntien opetuksia!)

    Tunnet asiat teoriassa mutta tunnetko Jeesuksen ja mikä tärkeintä tunteeko Jeesus sinut ?
    Omat sanasi puhuvat toista kieltä: " "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani."

    Herää kysymys: Onko "uudestisyntymisesi" ollut sittenkään ollenkaan aitoa? Puhut vain lämpimiksesi. Leikit asialla joka ei ole leikin asia.

    Äänestä

  • Toinen aspekti, joka jäi käsittelemättä aiemmassa vastauksessani on tämä:

    Jotkut ovat sitä mieltä, että ihminen voi käydä hyvin lähellä uudestisyntyneen Jumalan lapsen tilaa, mutta jää silti äitinsä kohtuun, eli ei synny koskaan. Silti tämä keskoinen voi tietää ja tuntea samoin kuin uudestisyntyneet tiettyyn rajaan asti. Lopulta vain Jumala voi erottaa tällaiset keskoiset aidosti uudestisyntyneistä Jumalan lapsista. ¨

    Tuo kristittyjen tapa luokitella ihmisiä pelastuneisiin uudestisyntymisen perusteella on rasistista, koska se jättää väistämättä ulkopuolelle ne, jotka eivät voi ymmärtää kuulemaansa Jumalan sanaa fyysisten rajoitteiden vuoksi (sikiöt, vauvat, sylilapset, aivovammaisena syntyneet).

    On kuvottavaa, että mm. helluntailaiset sanovat tällaisten ymmärrystä vailla olevien ihmisten pelastuvan automaattisesti (mihin raja vedetään, kun CP-vammaisista puhutaan), mutta paljon älykkäämpien joutuvan helvettiin sen vuoksi, että eivät ole voineet pitää omantuntonsa ja rehellisyytensä vuoksi totena väitettyjä kertomuksia Jeesuksesta ja muista Raamatun kirjoituksista?

    Jokainen voi alkaa miettiä nyt sitä, mikä olisi oikeamielinen peruste tuomita ihmisiä joko kadotukseen tai ikuiseen elämään. Onko se totena pitäminen vai jokin muu asia? Vai eikö mitään oikeamielistä jaon perustetta ole olemassa?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tunnet asiat teoriassa mutta tunnetko Jeesuksen ja mikä tärkeintä tunteeko Jeesus sinut ?
    Omat sanasi puhuvat toista kieltä: " "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani."

    Herää kysymys: Onko "uudestisyntymisesi" ollut sittenkään ollenkaan aitoa? Puhut vain lämpimiksesi. Leikit asialla joka ei ole leikin asia.

    Tunnen Jeesuksen samalla tavalla kuin muutkin kristityt hänet tuntevat. Tunteiden ja kokemusten pohjalta. Raamatun mukaan.

    Kun synnit on saatu anteeksi ja rauha sen myötä, mikä on johtanut myös uuteen elämään synneistä vapaana, niin sitä pidetään Jeesuksen ja Jumalan tuntemisena.

    Jos Jeesuksen tunteminen on jotakin muuta kuin sitä, miten ihmisen tulisi elää tätä elämää ilman syntiä, niin kerro toki? Kuuntelen mielelläni!

    Kuka tahansa voi sanoa "Jeesuksen" kertovan meille sen, miten tulee elää: tehdä hyvää ja karttaa pahaa. Tai että Jeesus määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Onko se absoluuttinen totuus vai ihmisten mielipide?

    Mitä Jeesuksen kristuksen tunteminen on?

    Sitäkö, että tunnetaan häneen liittyvät historialliset tiedot ja erotetaan fiktio faktoista?

    Se, että tunnetaan hänen mielenlaatunsa, moraalinsa ja arvomaailmansa?

    Kristittyjen tulisi kasvaa kohti Kristuksen kaltaisuutta. Mikä on se Kristuksen kaltaisuus? Onko se Raamatun kuvaus siitä, millainen Jeesus oli vai uskovien ja seurakuntien kehittämä ihanne siitä, millaisen synnittömän ihmisen tulisi olla?

    Mitä synti on?

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    Tunnen Jeesuksen samalla tavalla kuin muutkin kristityt hänet tuntevat. Tunteiden ja kokemusten pohjalta. Raamatun mukaan.

    Kun synnit on saatu anteeksi ja rauha sen myötä, mikä on johtanut myös uuteen elämään synneistä vapaana, niin sitä pidetään Jeesuksen ja Jumalan tuntemisena.

    Jos Jeesuksen tunteminen on jotakin muuta kuin sitä, miten ihmisen tulisi elää tätä elämää ilman syntiä, niin kerro toki? Kuuntelen mielelläni!

    Kuka tahansa voi sanoa "Jeesuksen" kertovan meille sen, miten tulee elää: tehdä hyvää ja karttaa pahaa. Tai että Jeesus määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Onko se absoluuttinen totuus vai ihmisten mielipide?

    Mitä Jeesuksen kristuksen tunteminen on?

    Sitäkö, että tunnetaan häneen liittyvät historialliset tiedot ja erotetaan fiktio faktoista?

    Se, että tunnetaan hänen mielenlaatunsa, moraalinsa ja arvomaailmansa?

    Kristittyjen tulisi kasvaa kohti Kristuksen kaltaisuutta. Mikä on se Kristuksen kaltaisuus? Onko se Raamatun kuvaus siitä, millainen Jeesus oli vai uskovien ja seurakuntien kehittämä ihanne siitä, millaisen synnittömän ihmisen tulisi olla?

    Mitä synti on?

    Mutta sinä sanot näin: " "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani."
    Ymmärrätkö edes mitä puhut?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tunnet asiat teoriassa mutta tunnetko Jeesuksen ja mikä tärkeintä tunteeko Jeesus sinut ?
    Omat sanasi puhuvat toista kieltä: " "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani."

    Herää kysymys: Onko "uudestisyntymisesi" ollut sittenkään ollenkaan aitoa? Puhut vain lämpimiksesi. Leikit asialla joka ei ole leikin asia.

    Tunteeko Jeesus minut?

    Tuskinpa vain.

    Hän eli kauan sitten eikä tiennyt sitä, että minä synnyn joskus hänen aikansa jälkeen ja olen olemassa nyt.

    En usko, että Jeesus tuntee minut. Toki se on mahdollista siinä tapauksessa, että olisi olemassa jokin sellainen Jumala, joka olisi pitänyt Jeesuksen elossa ja olisi muuttanut hänet sellaiseksi olennoksi, joka voisi tuntea minut tai kertoisi hänelle sen, että siellä se G4G kirjoittaa sinusta sitä sun tätä.

    En pidä kovinkaan todennäköisenä sitä, että Jeesus tuntisi minut. Minä sen sijaan tunnen Jeesuksen tai väitteet siitä, kuka tai millainen Jeesus Raamatun mukaan oli ja "on"! Hän on se ihanne, joka jokainen hyvään pyrkivä ja oiekamielinen ihminen toivoisi olevansa.

    Valitettavasti Raamatun jumalan oikeudentaju on jyrkästi kristittyjen luontaista oikeudentajua vastaan, mutta kristityt kieltävät sen asian, koska heidät on aivopesty pitämään hyvänä kaiken sen, mitä Raamatun jumala on tehnyt ja tekee.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mutta sinä sanot näin: " "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani."
    Ymmärrätkö edes mitä puhut?

    Kirjoitin:

    "Tunteiden ja kokemusten pohjalta. Raamatun mukaan. "

    Onko jokin muu tapa, jolla aidot uudestisyntyneet kristityt tuntevat Jeesuksen ja erottaa heidät minusta, joka olen tuntenut aiemmin Jeesuksen täsmälleen samalla tavalla kuin he ja olen jopa opettanut heitä, jotta he oppisivat tuntemaan sen Jeesuksen samalla tavalla kuin muutkin ennen heitä!?

    Äänestä

Aloittajalle,

ei voi olla, jollei ole luopunut kristitty, eli on ollut joskus elävässä uskossa ja on luopunut sittä. silloin hän on kerran uudestisyntynyt.

mutta esim. kirkolliset eivät ole uudestisyntyneitä, jos he eivät ole tulleet uskoon.
rukoilleet sen ns. syntisen rukouksen.

JOh3:3--> Nikodeemus oli kirjaopettaja eikä tiennyt uudestisyntymisestä mitään

Äänestä
  • Syntisen rukous on rituaali, jota voidaan verrata kasteen sakramenttiin.

    Toinen siihen liittyvä rituaali on "elämän antaminen Jeesukselle".

    Syntisen rukoukselle ei ole yhtä ainoaa Raamatun kirjoituksiin pohjautuvaa perustetta. Miksi sitä siis yhä vielä käytetään? Ei kai Adventtikirkossa kuitenkaan?

    "Elämän antaminen Jeesukselle" on Raamatun mukaan ihan ok, mutta siihen liitetty rituaali ei kuulu Raamatun opetuksiin. Jos joku luopuu omasta elämästään Jeesuksen ja evankeliumin tähden ja antaa sen Herralle (Herran haltuun), niin sen ei tarvitse tapahtua jossakin uskonnollisessa rituaalissa.

    Herätyskristilliset harjoittavat uskoontulon ja uudestisyntymisen sakramenttia. Ensin nostetaan käsi pystyyn kokouksessa sen merkiksi, että tahdotaan antaa elämä Jeesukselle. Sitten mennään alttarille palvelijan käsien alle rukoiltavaksi. Siinä toistetaan painostuksen alla syntisen rukous palvelijan sanojen perässä. Sitten palvelija kysyy, "Tahdotko antaa elämäsi Jeesukselle?" tai "Annatko elämäsi Jeesukselle?"

    Alttarilla oleva on koko tapahtuman ajan hämillään ja kenties jopa pelästynyt. Hän vastaa myöntävästi ja "antaa elämänsä Jeesukselle". Syntyikö hän nyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi, koska osallistui tähän rituaaliin ja sen lopuksi vielä kiitti Jeesusta painostuksen ja ohjeistuksen alla? Ei välttämättä ja kokemusteni mukaan vain aniharvat uudestisyntyvät tämän rituaalin suorittamisen aikana.

    Kun valitin tämän rituaalin harjoittamisesta seurakuntayhtymääni, niin johtajat tunnustivat tosiasiat - rituaali ei perustu Raamattuun ja vain harvat uudestisyntyvät siinä hetkessä - mutta he eivät suostuneet luopumaan siitä. Siitä ei mukamas ollut haittaa kenellekään ja sillä tavalla saatiin uusia jäseniä, jotka sitoutuivat seurakuntaan, vaikka eivät välttämättä edes olleet Jumalan lapsia. Ja osa niistä päättäjistä, jotka näin sanoivat, eivät olleet itsekään uudestisyntyneitä Jumalan lapsia!

    Olivatpa vain tuon rituaalin suorittaneita käännynnäisiä, jotka olivat nousseet seurakuntien ja koko organisaation johtavaan asemaan kyynärpäätaktiikalla ja luonnollisten älyllisten kykyjensa ansiosta!

    Näemme tästä sen, että kristinuskon "salaisuudet" eivät ole sellaisia, joita uskosta osaton ja uudestisyntymätön ei oppisi ulkoisesti tuntemaan ja matkimaan uudestisyntyneen kristityn elämää. Monet huijarit käyttävät hyväksi kristittyjen hyväuskoisuutta toimimalla menestysteologeina tai uskollaparantajina. He saavat petoksestaan rahaa, mainetta ja kunniaa, mutta he eivät itsekään usko Jumalaan ja Jeesukseen tai Raamatun kirjoituksiin. Silti heidän petoksensa menee täydestä "kristikansaan" kuin oikea raha.

    Mitä tästä päättelemme?

    Suuri osa kristityistä on opetuksesta osattomia ja kyvyttömiä erottamaan totuus valheesta, aito väärästä ja vanhurskas syntisestä. Ovatko he siis itsekään Jumalan lapsia vai eivät?

    Ja nyt yksi tuollainen tulee arvioimaan sitä, mitä minä olen! Jos minulla olisi huumorintajua, niin nauraisin, mutta koska minulla ei sitä ole - tai se on huono - niin totean vain sen, että en tunne edes sääliä tuollaista eksynyttä sielupoloista kohtaan. Itsepä on oman tiensä valinnut ja arvatenkin hän on täysin kykenemätön kyseenalaistamaan omat uskomuksensa, niin että voisi löytää totuuden, jos sattuisikin olemaan erehtynyt.

    Äänestä

  • 1 Kor 1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
    24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    Syntisen rukous on rituaali, jota voidaan verrata kasteen sakramenttiin.

    Toinen siihen liittyvä rituaali on "elämän antaminen Jeesukselle".

    Syntisen rukoukselle ei ole yhtä ainoaa Raamatun kirjoituksiin pohjautuvaa perustetta. Miksi sitä siis yhä vielä käytetään? Ei kai Adventtikirkossa kuitenkaan?

    "Elämän antaminen Jeesukselle" on Raamatun mukaan ihan ok, mutta siihen liitetty rituaali ei kuulu Raamatun opetuksiin. Jos joku luopuu omasta elämästään Jeesuksen ja evankeliumin tähden ja antaa sen Herralle (Herran haltuun), niin sen ei tarvitse tapahtua jossakin uskonnollisessa rituaalissa.

    Herätyskristilliset harjoittavat uskoontulon ja uudestisyntymisen sakramenttia. Ensin nostetaan käsi pystyyn kokouksessa sen merkiksi, että tahdotaan antaa elämä Jeesukselle. Sitten mennään alttarille palvelijan käsien alle rukoiltavaksi. Siinä toistetaan painostuksen alla syntisen rukous palvelijan sanojen perässä. Sitten palvelija kysyy, "Tahdotko antaa elämäsi Jeesukselle?" tai "Annatko elämäsi Jeesukselle?"

    Alttarilla oleva on koko tapahtuman ajan hämillään ja kenties jopa pelästynyt. Hän vastaa myöntävästi ja "antaa elämänsä Jeesukselle". Syntyikö hän nyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi, koska osallistui tähän rituaaliin ja sen lopuksi vielä kiitti Jeesusta painostuksen ja ohjeistuksen alla? Ei välttämättä ja kokemusteni mukaan vain aniharvat uudestisyntyvät tämän rituaalin suorittamisen aikana.

    Kun valitin tämän rituaalin harjoittamisesta seurakuntayhtymääni, niin johtajat tunnustivat tosiasiat - rituaali ei perustu Raamattuun ja vain harvat uudestisyntyvät siinä hetkessä - mutta he eivät suostuneet luopumaan siitä. Siitä ei mukamas ollut haittaa kenellekään ja sillä tavalla saatiin uusia jäseniä, jotka sitoutuivat seurakuntaan, vaikka eivät välttämättä edes olleet Jumalan lapsia. Ja osa niistä päättäjistä, jotka näin sanoivat, eivät olleet itsekään uudestisyntyneitä Jumalan lapsia!

    Olivatpa vain tuon rituaalin suorittaneita käännynnäisiä, jotka olivat nousseet seurakuntien ja koko organisaation johtavaan asemaan kyynärpäätaktiikalla ja luonnollisten älyllisten kykyjensa ansiosta!

    Näemme tästä sen, että kristinuskon "salaisuudet" eivät ole sellaisia, joita uskosta osaton ja uudestisyntymätön ei oppisi ulkoisesti tuntemaan ja matkimaan uudestisyntyneen kristityn elämää. Monet huijarit käyttävät hyväksi kristittyjen hyväuskoisuutta toimimalla menestysteologeina tai uskollaparantajina. He saavat petoksestaan rahaa, mainetta ja kunniaa, mutta he eivät itsekään usko Jumalaan ja Jeesukseen tai Raamatun kirjoituksiin. Silti heidän petoksensa menee täydestä "kristikansaan" kuin oikea raha.

    Mitä tästä päättelemme?

    Suuri osa kristityistä on opetuksesta osattomia ja kyvyttömiä erottamaan totuus valheesta, aito väärästä ja vanhurskas syntisestä. Ovatko he siis itsekään Jumalan lapsia vai eivät?

    Ja nyt yksi tuollainen tulee arvioimaan sitä, mitä minä olen! Jos minulla olisi huumorintajua, niin nauraisin, mutta koska minulla ei sitä ole - tai se on huono - niin totean vain sen, että en tunne edes sääliä tuollaista eksynyttä sielupoloista kohtaan. Itsepä on oman tiensä valinnut ja arvatenkin hän on täysin kykenemätön kyseenalaistamaan omat uskomuksensa, niin että voisi löytää totuuden, jos sattuisikin olemaan erehtynyt.

    Mitä mieltä muut ovat tämän viestini sisällöstä?

    Onko se totta vai ei?

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    Mitä mieltä muut ovat tämän viestini sisällöstä?

    Onko se totta vai ei?

    En ole koskaan törmännyt Adventtikirkossa tuollaiseen termiin kuin syntisen rukous. En myöskään tunnista tuollaista konseptia Adventtikirkosta.

    Mitä tulee uudestisyntymiseen, mielestäni suurin osa adventisteista eivät ymmärrä, mitä uudestisyntyminen tarkoittaa. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että suuri osa adventisteista ei taida olla edes uudestisyntyneitä.

    Kirkkokunnan jäseneksi pääsee kun käy kasteluokan tai vastaavat opetukset läpi ja käy kasteella. Mutta ei teologisten opinkohtien ulkoa osaaminen ole sama kuin uudestisyntymä. Ei niiden ymmärtäminenkään ole sama kuin uudestisyntymä. Eikä niiden läpikäynti raamayuntutkistelussa viikoittain yhdessä muidenkaan kanssa ole sama kuin uudestisyntymä. Kaste ei myöskään ole sama kuin uudestisyntymä. Eikä näiden edellisten yhdistäminen keskenään ole uudestisyntymä. Ei myöskään opinkohtien toistaminen ja niistä kertominen toisille ole sitä.

    Olisi virkistävää, jos joku adventisti kertoisi mitä uudestisyntyminen oikeasti on.

    Äänestä

Uudestisyntymiseen kuuluu olennaiselta osalta usko Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen, joka toimii Kristuksen nimissä:
Joh 3: 5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Nikodeemus ei tätä lain noudattajana ymmärtänyt mutta Jeesus jatkaa:

12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

Äänestä
  • Joh 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
    14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
    15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

    Äänestä

32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Matt. 10.

Äänestä

"Voiko ihminen olla "uudestisyntynyt" jos ei usko Jeesukseen ?

Ei voi.

Äänestä
  • Terve! Pyhpyh numerosarja!

    Äänestä

16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Joh.3.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Voiko ihminen olla "uudestisyntynyt" jos ei usko Jeesukseen ?

Nimimerkki G4G kirjoitti (15.7.2019 0:28)

Lainausta: "En usko Jeesukseen eikä hän ole minun herrani.

Kirjoitin tekstini kristityn uskovan näkökulmasta käyttämällä "me"-muotoa.

Käytin me-muotoa myös sen vuoksi, että olen itse uudestisyntynyt kristitty, joten tunnen asiat myös siltä puolelta,"

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu