vaakamies / Matteus / tulli / kauppa jne.
Tuli Matteuksesta mieleeni aamutuimaan näköaloja, katselen pohdinnassa eri suuntiin, joka tuo ajatuksia.
Vaakamies rajalla, istuu, punnitsee tekee kauppaa, isännälle. Tätähän se on ollut kautta aikain.
Kun katselen hieman raapaisten historiaa, niin tuohon vaakaan kuuluu orjakauppa, kullat ja hopeat, niin kankaat, ja kaikki, mikä liikkuu paikasta toiseen. Eli rajoja ylitetään.
Se, että kauppaa yleensä käydään, on oltava ostajaa – ja isäntää, joka sanelee, sekä määräilee. Se on tätä maailmaa. Joskus tuo tv. on näyttänyt Venäjän raameja, kun hallintorakennuksia näytetään, sen sotilaallista mahtia, kultaisia nurkkia, suuria ovia josta käydä ym. ym. Eli valtahan on ulkokuoreltaan sitä, että ihminen, joka tulee sitä katsomaan, menee tavallaan polvilleen, tietää kenen kanssa puhutaan, hallitsija astuu kuviin.
Ovista astuu joku, jolla on valta vaikkapa toisen yli. Sitä se on kaikkialla. Suurvalta- vaikka Ruotsi, valta ja omaisuus on pönkätty ajansaatossa rikastuttamaan maata ja hallintoa.
On alusmaista, jota lypsetään, orjuutetaan, että isäntä rikastuu. On jopa katsellen vaikka Tanskan kauppahistorian kenraalikuvernöörin nurkkia, niin ei jää epäselväksi, mistä päin sanellaan elämää.
Mutta aina siinä joku kärsii. Orjathan kertovat meille maailman tavasta hallita ja isännän, että kuka vallitsee.
Jeesukselta opetuslapset kysyivät maallista valtaa, että koska se näkyy kristillisyydessä. Isäntä olisi taivaallinen ja muut ikään kuin sitten pantu järjestykseen. ts. orjuuttava malli ja Matteuksille ehkä tullut toiset toimintakuvat. Tämä Jeesuksen Matteus- opetuslapsena hoiti itse, että luvatta otettu korvataan.
Mutta, missä me nyt sitten ollaan, kun valtarakenteita ei tehtykään vielä aikaan, eli tuomiota ei julistettu.
Pyhä ei astunut tänne alas. Eli Isäntä on vielä matkalla. Lupasi palata.
Eiköhän tässä peltoaukeamalla pussihousuissa kukin nyt mietiskele, millainen se isannuuden laita on.
Mitäpä näen? Taitaapa taivaallisesti katsellen kukin meistä kulkea niissä pussihousuissa, ilman vaakamiehen renikoita harteilla, ja hihasuissa. Tullihan on tavallaan yhteiskunnassa Jumalasta seuraava- joka sanoo, me emme ole tullimiehiä.
Taivaan maanpäällisessä osiossa ei ole näin. Meidän tehtävä on tasa-arvoinen tehtäväkuva. Muokata maata, kylvää hyvää siementä ja odottaa ”taivaallista” kasvua. Eli siemen on Sana, jota on kehotettu kylvämään sen armoituksen mukaan, mitä Pyhä Henki antaa sanottavaa. Ei se meidän henki.
Pyhällä Hengellä on Kristusta kirkastava ja esiintuova siemen. Meillä taas on lusteenlainen siemen, joka tukahduttaa itse Sanan siemenen kasvun. Eli vakkasten siemenet arvoontuu tästä.
Eli pussihousullisia koulitaan. Jos sitten alkaa niissä pussihousuissa tuntua, että ollaan jotain, se taas Sana tältäpuolen alkaa hienosäätää mieltä. Se on Herranpöydän koulukunnan läksy. Se lähtee siitä, missä Mestari antoi meille esimerkin, että tehdään samoin. Tässä on palvelijan osan mitta, että taipuuko omatunto kohdalleen, että kalibrointi on paikallaan. Siinäpä otetaan astia, pannaan vesi, vyöttäydytään ja veljen jalat pesten, sydän saa miettiä, kenen sielua rakastetaan. Mestari antoi esimerkin, tämä on hyvä muistaa. Hän sen sanoi. Luojamme, lunastajamme, elämänantajamme.
Voi, kuinka se lihaa kirpasee, ja nöyryyden asennetta mittaa – MINÄ – minäkö pesisin. On sieni vaara, joku julistaa, likaset hikiset varpaat, toinen ja mitä siihen tulkataankin, eli tämä omaminän koulu, jopa Mestari antoi tehtäväkuvan. Tullimies pesemään jalat, minä suuri ja mahtava hallintamies, minäkö?
Arvaa, kuinka paljon tässäkin on mielipiteitä. Missä Mestari sanoo, ja missä ”minä sanoo” perinnejutut sanoo, veljet sanoo, kirkkokunnat sanoo jne. On näköalaa sandaaleista, hiekka-aavikoista, selitystä,että ennen se oli poikaa tämä jalkojen pesu. Varmaankin, tuntuihan se hiekan rasittamiin varpaisiin ihanalta, että joku palvelija ne pesivät, isäntähän ei sitä tehnyt. Isäntä on herra talossa.
Siksiköhän tuo kautta aikain on Jumalankansalle pantu ”pakanakristityille” lihanmitta. Voi,voi, että on paha paikka. Peskööt ne papit ja paavit pääsiäisenä, mutta en minä, varsinkaan niin usein, kun te vietätte, tehkää se muisto minun tähden, että näkisitte lunastuksen ja sen ”siemenkin arvon”.
Niin, tullimies mittaa valtakunnan rajojen kauppapaikkoja. Sen raamit maallisesti on vallan merkkien alaisuudessa. On kultaa ja näyttävyyttä on sota-aseita, hävittäjiä ym. ja se maksaa – orjuuden.
On hyvä ottaa vaakakuppiin mitta-asteikkoja, punnuksia. Missä on sydämemme. Onko se siemen mikä ja mitä on sanalla kuuliaisuus?? Tehdäänkö oman mittapunnuksen kautta tyhjäksi oppi ja opetus.
Siinäpä taas pohtimista. Valta asemastahan on kyse. Omasta jakkarastakin.
Tuli Matteuksesta mieleeni aamutuimaan näköaloja, katselen pohdinnassa eri suuntiin, joka tuo ajatuksia.
Vaakamies rajalla, istuu, punnitsee tekee kauppaa, isännälle. Tätähän se on ollut kautta aikain.
Kun katselen hieman raapaisten historiaa, niin tuohon vaakaan kuuluu orjakauppa, kullat ja hopeat, niin kankaat, ja kaikki, mikä liikkuu paikasta toiseen. Eli rajoja ylitetään.
Se, että kauppaa yleensä käydään, on oltava ostajaa – ja isäntää, joka sanelee, sekä määräilee. Se on tätä maailmaa. Joskus tuo tv. on näyttänyt Venäjän raameja, kun hallintorakennuksia näytetään, sen sotilaallista mahtia, kultaisia nurkkia, suuria ovia josta käydä ym. ym. Eli valtahan on ulkokuoreltaan sitä, että ihminen, joka tulee sitä katsomaan, menee tavallaan polvilleen, tietää kenen kanssa puhutaan, hallitsija astuu kuviin.
Ovista astuu joku, jolla on valta vaikkapa toisen yli. Sitä se on kaikkialla. Suurvalta- vaikka Ruotsi, valta ja omaisuus on pönkätty ajansaatossa rikastuttamaan maata ja hallintoa.
On alusmaista, jota lypsetään, orjuutetaan, että isäntä rikastuu. On jopa katsellen vaikka Tanskan kauppahistorian kenraalikuvernöörin nurkkia, niin ei jää epäselväksi, mistä päin sanellaan elämää.
Mutta aina siinä joku kärsii. Orjathan kertovat meille maailman tavasta hallita ja isännän, että kuka vallitsee.
Jeesukselta opetuslapset kysyivät maallista valtaa, että koska se näkyy kristillisyydessä. Isäntä olisi taivaallinen ja muut ikään kuin sitten pantu järjestykseen. ts. orjuuttava malli ja Matteuksille ehkä tullut toiset toimintakuvat. Tämä Jeesuksen Matteus- opetuslapsena hoiti itse, että luvatta otettu korvataan.
Mutta, missä me nyt sitten ollaan, kun valtarakenteita ei tehtykään vielä aikaan, eli tuomiota ei julistettu.
Pyhä ei astunut tänne alas. Eli Isäntä on vielä matkalla. Lupasi palata.
Eiköhän tässä peltoaukeamalla pussihousuissa kukin nyt mietiskele, millainen se isannuuden laita on.
Mitäpä näen? Taitaapa taivaallisesti katsellen kukin meistä kulkea niissä pussihousuissa, ilman vaakamiehen renikoita harteilla, ja hihasuissa. Tullihan on tavallaan yhteiskunnassa Jumalasta seuraava- joka sanoo, me emme ole tullimiehiä.
Taivaan maanpäällisessä osiossa ei ole näin. Meidän tehtävä on tasa-arvoinen tehtäväkuva. Muokata maata, kylvää hyvää siementä ja odottaa ”taivaallista” kasvua. Eli siemen on Sana, jota on kehotettu kylvämään sen armoituksen mukaan, mitä Pyhä Henki antaa sanottavaa. Ei se meidän henki.
Pyhällä Hengellä on Kristusta kirkastava ja esiintuova siemen. Meillä taas on lusteenlainen siemen, joka tukahduttaa itse Sanan siemenen kasvun. Eli vakkasten siemenet arvoontuu tästä.
Eli pussihousullisia koulitaan. Jos sitten alkaa niissä pussihousuissa tuntua, että ollaan jotain, se taas Sana tältäpuolen alkaa hienosäätää mieltä. Se on Herranpöydän koulukunnan läksy. Se lähtee siitä, missä Mestari antoi meille esimerkin, että tehdään samoin. Tässä on palvelijan osan mitta, että taipuuko omatunto kohdalleen, että kalibrointi on paikallaan. Siinäpä otetaan astia, pannaan vesi, vyöttäydytään ja veljen jalat pesten, sydän saa miettiä, kenen sielua rakastetaan. Mestari antoi esimerkin, tämä on hyvä muistaa. Hän sen sanoi. Luojamme, lunastajamme, elämänantajamme.
Voi, kuinka se lihaa kirpasee, ja nöyryyden asennetta mittaa – MINÄ – minäkö pesisin. On sieni vaara, joku julistaa, likaset hikiset varpaat, toinen ja mitä siihen tulkataankin, eli tämä omaminän koulu, jopa Mestari antoi tehtäväkuvan. Tullimies pesemään jalat, minä suuri ja mahtava hallintamies, minäkö?
Arvaa, kuinka paljon tässäkin on mielipiteitä. Missä Mestari sanoo, ja missä ”minä sanoo” perinnejutut sanoo, veljet sanoo, kirkkokunnat sanoo jne. On näköalaa sandaaleista, hiekka-aavikoista, selitystä,että ennen se oli poikaa tämä jalkojen pesu. Varmaankin, tuntuihan se hiekan rasittamiin varpaisiin ihanalta, että joku palvelija ne pesivät, isäntähän ei sitä tehnyt. Isäntä on herra talossa.
Siksiköhän tuo kautta aikain on Jumalankansalle pantu ”pakanakristityille” lihanmitta. Voi,voi, että on paha paikka. Peskööt ne papit ja paavit pääsiäisenä, mutta en minä, varsinkaan niin usein, kun te vietätte, tehkää se muisto minun tähden, että näkisitte lunastuksen ja sen ”siemenkin arvon”.
Niin, tullimies mittaa valtakunnan rajojen kauppapaikkoja. Sen raamit maallisesti on vallan merkkien alaisuudessa. On kultaa ja näyttävyyttä on sota-aseita, hävittäjiä ym. ja se maksaa – orjuuden.
On hyvä ottaa vaakakuppiin mitta-asteikkoja, punnuksia. Missä on sydämemme. Onko se siemen mikä ja mitä on sanalla kuuliaisuus?? Tehdäänkö oman mittapunnuksen kautta tyhjäksi oppi ja opetus.
Siinäpä taas pohtimista. Valta asemastahan on kyse. Omasta jakkarastakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo fariseus, kun kutsui Jeesuksen aterialle syömään. Sanalla on tarkoitus kohdentaa nuoli omaantuntoon, että missä sitä mennään.
Ilmeisesti ko. ajankohtana oli kotien ovet auki, ehkä joku vaate peitti aukon, mene jatiedä, mutta sinne tuli muitakin ihmisiä, fariseuksen kotiin.
Eräs oli kertomuksen nainen, jonka olemus oli fariseukselle ainakin tuttu.
Sen sanoitti, että ko. oli hieman kyseenalainen ihminen sen arvomitan mukaan, missä ihmistä mitattiin.
Siinä fariseuksen mielellä ja silmällä mittailtiin Jeesusta ja tätä naista.
Jopa Jeesus oli fariseuksen mielestä ihminen, joka ei oikein sopinut kuvioon.
Arvotettiin.
Tämä nainen, mihin kohdistetaan mieli, niin hän pesi Jeesuksen jalat katumuksen kyynelillä ja pyyhki ne hiuksillaan.
Aivan mielenkiintoinen kertomus.
Millaisia fariseuksia me olemme, jolla mitataan lähimmäisiä ja jopa annamme ikäänkuin Jeesuksellekin käskyä, että hänenkin pitäisi mitata minun mittarilla.
Niin, tämäkin oli tuossa mukana, että kuinka sielumme puhuu toiselle sielulle.
Toinen katsoo ulkokuorta, ja meidän pitäisikin puhua sisimmästä, eli itsestämme, missä menemme
Luk 7:36-48 Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. (37) Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta (38) ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. (39) Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." (40) Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". - (41) "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. (42) Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" (43) Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". (44) Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. (45) Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. (46) Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. (47) Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." (48) Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
Esikuvasta.
Joh 13:4-17 nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. (5) Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. (6) Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" (7) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät". (8) Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani". (9) Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää". (10) Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". (11) Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat". (12) Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? (13) Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
(14) Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. (15) Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
(16) Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. (17) Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.