Totuus ja tieto...

Ajattelin aluksi kohdistaa tämän kirjoituksen Typhonille tuolla kreationismipalstalla, mutta tänne tämä varmaan paremmin kuuluu.

Kuvitellaan lukittu talo, jossa on ihmisiä. Koska ovi on lukossa nämä ihmiset uskovat, ettei kukaan voi päästä sisälle taloon hajottamatta sitä. Heidän uskonsa perustuu havaintoihin. He eivät kertaakaan elämänsä aikana ole nähneet kenenkään kulkevan oven läpi. (Kuvitellaan vielä, että nämä ihmiset elävät ajassa, jolloin ei vielä tunnettu kvanttifysiikkaa. He eivät siis voi tietää teoriasta, jonka mukaan on olemassa äärimmäisen pieni todennäköisyys, että ihminen yrittäessään pääsee oven läpi.)

Kuvitellaan nyt, että näiden ihmisten ennakkokäsityksistä huolimatta huoneeseen ilmestyy mies. Miten huoneessa olijat reagoivat? Muuttavatko he käsitystään materiasta, vai kieltäytyvätkö he uskomasta selvää näköhavaintoa? Ja entä jos he kaiken huipuksi tunnistavat miehen samaksi, jonka kuolemaa he olivat todistamassa kolme ja puoli vuorokautta aikaisemmin?

Kuvitellaan, että nämä ihmiset uskovat näkemänsä ja kertovat siitä muille ihmisille. Miten muut ihmiset, jotka eivät siis itse olleet todistamassa tapahtunutta, suhtautuvat tähän väitteeseen, jota esitetään varmana tietona? (*PLONK*, saattaisi kirjoittaa turkulainen avaruustähtitieteen professori.) Kuvitellaan, että yksi tämän lukitussa huoneessa ilmestyneen miehen kuolemaa todistaneista ihmisistä, ei ollut tuossa huoneessa, joten hänellä ei ole itse hankittua tietoa tapahtuneesta. Hän tietää vain, että tuo mies kuoli. Hänelle on kyllä kerrottu, että tuo mies nähtiin lukitussa huoneessa, mutta hän ei voi tietää, että se on totta. Hän ei siis usko tapahtuneeseen, vaan vaatii näyttöjä. Hän vaatii saada nähdä tämän miehen, mutta sekään ei vielä riitä, vaan hän vaatii lisäksi, että hänen täytyy saada koskettaa teloitusjälkiä tämän miehen kehossa.

Kuvitellaan, että tämän kuolleen miehen teloittaminen tapahtui tavalla, joka jättää jäljittelemättömän selvät jäljet uhrin ruumiiseen. Kuvitellaan, että mies oli naulattu kiinni puuhun ja hänen kylkensä oli lävistetty keihäällä. Siitä jää sellaiset jäljet, ettei kukaan voi jäljitellä niitä ilman että kuolee. Kuvitellaan, että viikon päästä nämä ihmiset kokoontuvat jälleen lukittujen ovien takana. Nyt heidän mukanaan on tämä epäilijä, joka ei usko tuon kuolleen miehen jälleen elävän. Kuvitellaan, että jälleen tapahtuu samoin kuin edellisellä kerralla. Huoneeseen ilmestyy ihminen. Mitä tekee tämä epäilijä? Vaatiiko hän nähdä miehen haavat ja koskea niitä? Ei. Niin hän ei tee. Sen sijaan hän tunnistaessaan miehen huutaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Se mitä tuo epäilijä huusi, on totta, mutta se ei perustu hänen hankkimaansa tietoon. Hänhän näki vain, että mies on sama joka kuoli, mutta hän ei voinut itse saada sitä tietoa, että tuo mies oli myös ihmiseksi tullut Jumala. Kuitenkin hän saattoi huutaa niin. Miten tällainen epäilijä saattoi vakuuttua tästä asiasta, josta hän ei voinut saada minkäänlaista empiiristä tietoa? Vastaus on, että hän sai tuon tiedon Jumalalta. Jumala antoi hänelle voiman tulla Jumalan lapseksi.