Kysy mitä vain: Peruskoulun tila ja alueellinen eriarvoisuus. Opettajat vastaavat ke 31.7. klo 14-16

Koulu ei ole kaikille sama. Jo Helsingin sisällä on täysin erillisiä todellisuuksia, joissa opettajat näyttävät tekevän samalla palkalla eri työtä. Osaan kouluista ei saada palkattua päteviä opettajia, toisissa ryhmäkoot ovat valtavat. Toisissa kouluissa on vain muutama erityisen tai tehostetun tuen oppilas, toisissa taas kymmenen yhdessä luokassa.

Opettajan aika on kortilla: koulutusleikkaukset ja niiden seuraukset näkyvät koulussa vielä pitkään. Positiivisen diskriminaation PD-raha ja tasa-arvorahat pyrkivät tasoittamaan koulueroja ja kannustavat perheitä valitsemaan lapselleen lähikoulun, mutta pelkkä raha ei riitä. Huoltajat valitsevat lapselleen mieleisen koulun joko muuttamalla halutulle alueelle ennen kouluikää tai hakemalla painotettuun luokkaan kaupungin toiselle laidalle. Nämä valinnat muokkaavat kaupunkia.

On alueita, joilla opetukseen voi käyttää valtaosan ajasta, kun toisilla alueilla aika menee järjestyshäiriöihin, maahanmuuttajien asioiden järjestelyyn tai yhteistyöhön lastensuojelun kanssa. On kouluja, joissa on painotettuja luokkia ja kerhotoimintaa – mutta myös kouluja, joissa painotuksia ei ole, eikä kukaan halua osallistua kerhoihin.

Eriarvoisuus näkyy lasten pahoinvointina. Koulukuraattorin ja koulupsykologin kalenterit ovat täynnä. Edelliset lamat näkyvät samoilla alueilla edelleen ja huono-osaisuus periytyy. Alakoulussa opiskelee syrjäytettyjä lapsia ja nuoria. Tuloerojen kasvu ajaa meitä kupliin.

Kuinka eriarvoisuus sitten vähenee? Viisaalla asuntopolitiikalla, alueisiin panostamisella (mm. Myllypuro), paremmilla opetusresursseilla sekä ryhmäkokojen pienentämisellä.

Tässä ketjussa voit kysyä mitä vain peruskoulun ja opetuksen eriarvoisuudesta, alueellisesta epätasa-arvosta ja peruskoulun tilasta. Voit kirjoittaa kysymyksesi etukäteen. Vastaamassa ovat kaksi kokenutta opettajaa Elina Tuomi ja Maarit Korhonen keskiviikkona 31.7. klo 14–16. Tämän jälkeen keskusteluketju suljetaan. Pyrimme vastaamaan ensisijaisesti suosituimpiin kysymyksiin: anna siis peukku kysymykselle, johon haluat vastauksen.

*******
Tuomi on helsinkiläinen opettaja, kuvittaja ja kirjoittaja, joka on valmistunut kuvataideopettajaksi vuonna 2011. Tuomi on työskennellyt lähes koko uransa Itä-Helsingissä.

Julkaisut: Suomirap-värityskirja ja Itsenäisiä naisia -tietokirja, ensi vuonna julkaistaan tietokirja koulumaailmasta.

Blogi koulun tasa-arvokysymyksistä: https://elinatuomiblog.wordpress.com/
Portfolio: https://elinatuomi.myportfolio.com/
Instagram: https://www.instagram.com/cabtuo/?hl=en
Twitter: https://twitter.com/elinatuomiart?lang=en

********
Korhonen on toiminut luokanopettajana 35 vuotta. Hänet valittiin Vuoden luokanopettajaksi 2016. Korhonen on julkaissut kolme pamflettia: Koulun vika?, Herää, koulu! ja Kun koulu ei tajua.


63 Vastausta

Ketjusta on poistettu 44 sääntöjenvastaista viestiä.


Moi! Minua kiinnostaa, pidetäänkö monikulttuurisissa kouluissa kaikille opettajille yhteisiä tilannecheckejä/koulutuksia, joissa käydään läpi esiin tulleita ongelmia ja mietitään yhdessä ratkaisuja? Vai joutuvatko opettajat kestämään ja ratkaisemaan vaikeat tilanteet usein yksin?
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Tilanne vaihtelee varmasti kouluittain. Jokainen koulu toimii omien käytänteidensä mukaan. Oma kokemukseni: ei järjestetä yhteisiä ratkaisuhetkiä mutta toki apua voi aina pyytää, jos koulussa on henkilöstöä siihen: erityisope, kuraattori, psykologi yms.

Maarit
Ilmoita
Tilanne tosiaan varmasti vaihtelee kouluittain. Niissä työyhteisöissä, joissa olen itse saanut työskennellä, ongelmatilanteita ja mieltä askarruttavia asioita on purettu joko esihenkilön kanssa, omassa tiimissä tai kaikille yhteisessä kokouksessa. Toimivassa työyhteisössä kukaan ei jää yksin.

Elina
Ilmoita
Onko Suomessa päteviä pitkän linjan opettajia, jotka ovat nimenomaan kouluttautuneet opettamaan monikulttuurisessa ja hankalassa ympäristössä, ja kiertävät viemässä oppeja ja vinkkejä eteenpäin koulujen opettajille ja rehtoreille? Tuli mieleen jonkinlainen vierihoito, jossa he viettäisivät aikaa ns. pahimmissa kouluissa olemalla tunneilla mukana. Tuskin tosin sellaiseen on resursseja...?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Ensiksikin, asiasanat "monikulttuurinen" ja "hankala" eivät mitenkään kulje käsi kädessä, joten voimme unohtaa ne saman tien. En tiedä mihin yrität viitata, mutta voin kertoa, että en ole itse tavannut vastaavia kiertäviä kokemusopettajia. Toki kokeneille kouluttajille on aina kysyntää ja silloin tällöin kouluissa järjestetään koulutuksia opettajille, joissa opettaja kouluttaa muita opettajia esim. yhdenvertaisuusteemoissa. Tämä toki vaihtelee kouluittain.

Elina
Ilmoita
Uskotteko, että koulu on nyt isossa murrostilassa nopeasti tapahtuneen maahanmuuton ja digitalisaation myötä? Millaisena haluaisitte nähdä tulevaisuuden peruskoulun, ja mitä uskotte seuraavina vuosina tapahtuvan?
1
Ilmoita
1 VASTAUS:
Koulu on isossa murrostilassa mutta ei niinkään digitalisaation tai maahanmuuton takia vaan nopean yhteiskunnallisen muutoksen takia. Opettamamme asiat alkavat olla niin vanhanaikaisia, ettei niitä tarvita enää eikä koulu pysy mukana nopeassa muutoksessa.

Itse haluaisin räjäyttää koko systeemin ja rakentaa koulun aivan uudelle pohjalle, jossa oppiaineet olisivat muita kuin nyt ja arviointi toisenlaista. Mutta todellisuudessa muutos on jo alkanut. Se on hidasta mutta kohti uutta ollaan menossa. Vähän voi tulla sekamelskaa ennen kuin asettuu, koska aina uuden edessä tulee jonkinlainen paniikki ja näyttää siltä, että päin seiniä menee mutta se kuuluu muutokseen. Nyt pitäisi vaan uskoa, että se kaikille niin rakas koulu on muutoksen edessä eikä jarrutettaisi kehitystä muistelemalla omaa kultaista kouluaikaa.

Maarit
Ilmoita
Ei ole mitään järkeä, että täydellisestä koulusta työn napannut opettaja saa samaa palkkaa kuin Itä-Helsingin maahanmuuttajakeskittymän ope. Olen myös tutulta nuorehkolta aineopettajakaverilta ymmärtänyt, että vakinaista työsuhdetta on aikalailla mahdotonta saada, joten mikä tahansa paikka on otettava. Onko opettajan työ tänä päivänä lähinnä tuurista ja suhteista kiinni?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Tässä lienee kaksi asiaa: palkkaus ja työnsaanti. On totta, että palkkaus on kaikille sama, vaikka työ pitäisi sisällään erilaisia tehtäviä. Jos luokan oppilaista puolet on erityisen tai tehostetun tuen oppilaita (10/20), opettajalla on iso työ kirjata kaikkien paperit kuntoon. Lisäkorvausta ei tule. Jossakin toisessa koulussa tilanne voi olla täysin toinen. On vaikea verrata näitä todellisuuksia ja siksi palkkaukseen ei ole pystytty puuttumaan. Omasta mielestäni opettajien palkkaus kaikkinensa olisi tarkastettava, koska työmäärä ja vastuu on suuri palkkaan nähden, työskenteli missä tahansa.

Opettajan työhön on palkattava pätevin ja sopivin henkilö. On totta, että virkoja on entistä vähemmän ja se on sääli. Moni tekee vuosikausia määräaikaisia töitä ja pahimmassa tapauksessa jää ilman kesäajan palkkaa. Se on mielestäni suuri vääryys. Työnhakuun auttavat samat asiat kuin millä tahansa alalla: koulutus, hyvä CV ja suhteet.

Elina
Ilmoita
Joutuuko maahanmuuttajien suosimassa koulussa ottamaan vastaan lasten vanhemmilta jatkuvaa sättimistä, vai ymmärtävätkö he missä mennään?
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Onpas mielenkiintoinen kysymyksen asettelu. Sättimistä tulee prosentuaalisesti aika vähän. Ei koskaan maahanmuuttajataustaisilta vaan ihan Jani-Petterin vanhemmilta. Tämä kokemus on tietenkin vain minun. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat niitä, jotka tulevat 6. luokan keväällä kiittämään kädestä pitäen.

Maarit
Ilmoita
Olen saanut harvoin sättimistä, jos koskaan keneltäkään, rakentavaa palautetta toki ja olen ottanut sen kiitollisena vastaan. Opettajan työssä käydään säännöllisiä keskusteluja kodin kanssa ja hyvä suhde oppilaiden huoltajiin on ensisijaisen tärkeää. En jaa oppilaiden huoltajia "maahanmuuttajiin" ja "kantasuomalaisiin". On vain huoltajia, piste. Minulla on loistavia kokemuksia kulttuuritulkkien kanssa työskentelystä. Jos perheen kanssa ei löydy yhteistä kieltä ja jokin oppilaan kouluasia vaatii syvempää tarkastelua, monikielinen tulkki auttaa asiassa.

Elina
Ilmoita
Täällä maaseudulla on pulaa pätevistä opettajista, erityisopettajista ,koulunkäyntiavustajista, miksi? Eikö syrjäkylien lapset ole yhtä arvokkaita? Kaikki eivät pysty asumaan kaupungeissa.
Ilmoita
1 VASTAUS:
Kaupungistuminen ja sen tuomat haasteet koulutuksen järjestämiselle on toki koulutuspoliittinen kysymys, mutta asia koskettaa yhteiskuntaamme muutenkin ja on siksi laaja. Miten turvata maaseudun palvelut yleensä? Jokaisen lapsen tulisi Suomessa saada hyvää opetusta pätevältä opettajalta. Joskus pätevistä opettajista on pulaa myös kaupungissa. Tällöin koulutusten järjestäjien tulisi reagoida tilanteeseen. Opettajien työt ovat siellä missä koulut ja moni liikkuu työn mukaan. Toivon, että maaseutu pysyy elinvoimaisena.

Elina
Ilmoita
Minulle on kerrottu, että osa tulevista kouluongelmista alkaa jo muodostua päiväkodeissa. Lapsi laitetaan oppimaan suomenkielentaitoja ryhmiin missä 75% on maahanmuuttajataustaisia, mahdoton yhtälö toisille lapsille päästä ns. juonesta kiinni suomenkielen osalta.
Ilmoita
1 VASTAUS:
Varhaiskasvatus on tärkeä osa koulujärjestelmää. Varmasti moni yksilön myöhempää polkua ennakoiva asia on nähtävissä jo lapsuudessa ja siten päiväkodissa. Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon päiväkotien työvoimapulasta ja suurista ryhmäkoista. On selvää, että päivähoidon resurssit on saatava kuntoon. Mitä tulee suomea toisena kielenään puhuviin lapsiin, on totta, että suomen kielen taito kehittyy hitaammin jos ympärillä ei ole tarpeeksi suomea puhuvia ihmisiä. Tämä ei ole lasten vika.

Kouluissa työskentelee loistavia S2-opettajia, kielten opettajia ja tulkkeja. Opettajia koulutetaan ottamaan haltuun kielitietoisia työtapoja, jotka tukevat oppilaiden suomen kielen kehitystä. Monet kielet tukevat toisiaan ja on hienoa, jos lapsi puhuu useaa kieltä. Tässä tarvitaan selkeästi resurssien lisäksi asennemuutosta.

Elina
Ilmoita
Eriarvoisuus ? Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna maailman tasa-arvoisimpia maita, meillä on maailman 6. pienimmät tuloerot. Erilaisilla radikaaleilla on vaan romanttinen halu löytää eriarvoisuutta sieltäkin missä sitä ei ole...
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Kuitenkin useamman vuoden meillä on jo keskusteltu eliittilukioista ja lasten koulutusputken suunnittelun myötä aiheutuvasta muuttoliikkeestä. Oletko näihin tutustunut?
2
Ilmoita
Jos yksilö ei koe elämässään epätasa-arvoa, se ei tarkoita ettei sitä ole olemassa. Meidän on usein vaikea nähdä muita todellisuuksia omista kuplistamme. Suomessa on tunnetusti hyvä koulujärjestelmä, koska sen eteen on tehty paljon töitä. Yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii asioiden näkyväksi tekemistä ja tasa-arvo ei ole koskaan valmis. Jotta suomalainen koulu olisi jatkossakin hyvä, on toimittava. Jos näistä asioista keskusteleminen tuntuu epämukavalta, kannattaa tutustua aiheeseen lisää, lukea tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Elina
Ilmoita
Missä vika, jos joillain alueilla jo alakoululaiset tuovat teräaseita kouluun eikä asiasta (takavarikosta) kerrota edes kaikille opettajille? Siinä sitten tietämätön välituntivalvoja voi puuttua tilanteisiin ja saada puukosta. Kuka vastaa, jos rehtori ei ole katsonut tarpeelliseksi informoida koko henkilökuntaa?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Omissa kouluissani on tapahtunut tätä. Oppilaalla on ollut teräase ja se on takavarikoitu pois. Ei siitä mitään informaatiota sen enempää pidetä, koska teräase on jo otettu pois ja vaara on ohi. Kyllä se taitaa rehtori vastata aika monesta asiasta koulussa.

Maarit
Ilmoita
Tuolla niitä ex-oppilaita on kaduilla narkkareina, eipä hyvältä näytä kun sekopoltisit murtautuvat kellareihin ja sekoilevat piripäissään lähiöissä, vanhat ihmiset eivät uskalla edes ulkona kulkea.

Tämä ilmiö on voimistunut kokoajan ja erityisesti 2015 jälkeen tilanne on jo menetetty. Poliisi levittelee vain käsiä.
Ilmoita
Mikä on näiden ongelmakoulujen sellaisten oppilaiden osuus, jotka eivät puhu ensimmäisenä kielenään suomea? Mikä on ko. oppilaiden osuus keskimäärin muissa pääkaupunkiseudun kouluissa? Mikä on tuo osuus kolmen vähiten ongelmaisten koulujen osalta?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Minulla ei ole tähän tilastoja, mutta olen ollut kouluissa, joissa luokissa voi olla 50% maahanmuuttajataustaisia. Ongelma onkin siinä, että heistä 80% on syntynyt Suomessa ja puhuu täysin virheetöntä suomea mutta me jostain syystä kutsumme heitä maahanmuuttajataustaisiksi. Tähän pitäisi saada nopea muutos. Jos sinulla on Suomen passi ja puhut suomea jne, niin olet suomalainen. Minun esi-isäni tulivat Skotlannista 1600-luvulla. Olenko minäkin maahanmuuttajataustainen? Ja edelleen sanon niin kuin jo aiemmin: jos koulu on ns. ongelmakoulu, mitäköhän se edes tarkoittaa, voitaisiin myös tutkia, mistä ne ongelmat tulevat. Se ei todellakaan ole niin, että maahanmuuttajataustaiset aiheuttavat ne ongelmat. Kyllä se on ihan kantasuomalaisten aiheuttamaa myös. Ellei jopa pelkästään. Kantasuomalainen, joka tulee todella vaikealla taustalla ja kovilla kokemuksilla kouluun, joutuu helposti tappeluihin. Haastaa ja tulee haastetuksi.

Jos taas puhutaan eliittikouluista, on siellä ongelmia esim. oikeudenkäyntien kanssa. Vanhemmat haastavat helposti oikeuteen ja asianajajat hyppivät opehuoneissa. Eikö se sitten ole ongelmakoulu?

Maarit
Ilmoita
Koetteko, että positiivisen diskriminaation määräraha, jota esim. Helsingin kaupunki tarjoaa, on riittävä ehkäisemään ongelmia kouluissa, jotka sijaitsevat sosioekonomisesti heikommilla alueilla? Mitä muita keinoja tulisi ottaa käyttöön eriarvoistumisen pysäyttämiseksi? Pitäisikö esimerkiksi erityisen tuen oppilaiden tai S2-oppilaiden määrää kouluissa rajoittaa ja jakaa tasaisemmin koulujen välille? Miten tämä käytännössä tapahtuisi?
Todella tärkeä aihe, josta on hyvä saada keskustelua. Opettajat eivät uskalla puhua omalla nimellään, sillä eivät halua leimata oppilaitaan ja koulujaan. Terveisin opettaja Itä-Helsingistä
Ilmoita
1 VASTAUS:
Määräraha on ollut loistava. Sillä ollaan saatu pienempiä ryhmiä ja lisää henkilökuntaa. Sitä ei tule pienentää eikä poistaa ja se tulee jakaa niin aikaisin, etteivät hyvät työntekijät vaihdu kerran vuodessa, kun eivät uskalla jäädä odottamaan päätöstä. Voisiko sen rahan antaa vaikka kolmeksi vuodeksi kerrallaan? Asuntopolitiikka olisi tähän paras ratkaisu: ei kaikkia maahanmuuttajataustaisia samoihin lähiöihin ja ylipäätään yhden tuloluokan lähiöt pois. Lasten tulee nähdä kaikenlaisia perheitä.

Erot koulussa ovat järisyttävät. Toisessa kaikki aika menee säätämiseen: kurinpitoon ja lastensuojeluun ja omakielisten opettajien ohjeistamiseen ja tulkkien hakemiseen. Toisessa paikassa voi keskittyä opettamiseen.

Maarit
Ilmoita
Olen aineope itä-Helsingissä ja tosi tilanne on se,että opettajan työ koulussa jossa enemmistö on S2 oppilaita on aikalailla eri työtä kuin vaikkapa Espoossa,josta itse olen itä-Helsinkiin aikanaan töihin lähtenyt. Asuntopolitiikka on vaikuttanut alueellisesti koulujen oppilasmateriaaliin merkittävästi ja rehellisesti sanottuna,en tekisi tätä työtä ellei koulussamme olisi painotetun opetuksen supertyyppejä!
Tällä hetkellä kouluissa on vasta jäävuoren huippu ongelmista näkyvillä,massaongelmat ovat vasta tuloillaan.
Mietityttää oma jaksaminen.
1
Ilmoita
1 VASTAUS:
Samaa mieltä, mutta s2 työllistää mielestäni niin, että omakielen opettajia pitää ohjeistaa, oppilaita lähettää eri puolille koulua, tulkkien varausta jne. Samalla alueella on usein myös paljon lastensuojeluperheitä ja mielenterveysongelmaisia vanhempia. Nämä kaikki kun lyödään samaan kouluun, kysyn, onko lähikoulu paras koulu? Ei ole, vaan se on päättäjien tietämättömyydestä johtuvaa turhaa lätinää. Asuntopolittikka erittäin suuressa roolissa. Jaksaminen on kovilla: ei itse opettaminen rasita vaan se kaikki muu säätäminen. Kehotan käyttämään kaikki annetut vapaat: vuorotteluvapaat, aikuisten opintotuet, irtisanoutumiset yms. Olen samaa mieltä, että jäävuoren huippu on vasta nähty mutta yksi osa ongelmaa on vanhentunut koulusysteemi, joka turhauttaa nuoria suunnattomasti. Eriarvoisuus on huikeaa tällä hetkellä ja sille olisi nopeasti tehtävä jotain ennen kuin räjähtää.

Maarit
Ilmoita
Onko teillä syvempää pohdintaa inkluusiosta ja millaisia tulevaisuudennäkymiä se toisi (ottaen huomioon maahanmuuttajavoittoisia kouluja)?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Kävin lapsena yhtenäistä peruskoulua, jossa opiskeli muun muassa kehitysvammaisia lapsia. Emme kuitenkaan opiskelleet yhteisissä luokkatiloissa ja luokkamme sijaitsivat koulun eri siivissä. Inkluusiosta puhuttaessa kouluani voidaan joko pitää inklusiivisena tai ei ollenkaan, riippuen näkökulmasta ja siitä mitä inkluusiolla kulloinkin tarkoitetaan.

YK:n Salamancan julistuksessa vuonna 1994 vaadittiin kaikkien lasten oikeutta opiskella kaikille yhteisessä koulussa. Suomi on allekirjoittanut julistuksen. Tilastokeskuksen (2019) mukaan lähes 20 prosenttia peruskoulun oppilaista sai syksyllä 2018 tehostettua tai erityistä tukea. Se on suuri määrä ja tarkoittaa sitä, että yhä useampi oppilas tarvitsee jotakin tukea oppimiseensa. Suomessa erityislapsia on tilastojen mukaan moninkertainen määrä verrattuna muihin EU-maihin kuten Belgiaan ja Ruotsiin. Tämä johtunee siitä, että maat hoitavat erityisopetuksen, jos hoitavat lainkaan, hyvin eri tavoin.

On selvää, että jokainen oppilas on yksilö ja jokaiselle on tarjottava yksilöllistä tukea oppimisen avuksi. Inklusiivisen koulun esteenä on mielestäni resurssien puute. Suomalaisesta koulusta on leikattu kahden viime hallituksen toimesta 2 miljardia euroa ja samalla on tehty uudistuksia, joiden toteuttaminen on ollut kouluissa lähes mahdotonta. Monessa kunnassa inkluusio on tarkoittanut sitä, että opettajan aika ja jaksaminen ovat olleet kortilla.

Inkluusio on tavoiteltava asia, mutta sen eteen on tehtävä valtavasti töitä. Tarvitaan asennemuutosta, rahaa ja koulutusta. Opettajien tutkintoja on muutettava vastaamaan uusia työtehtäviä. Koulun sisäisten rakenteiden on muututtava vastaamaan inklusiivisen koulun ihanteita. Jos poliittista tahtoa ja vaivannäköä ei ole, inkluusio ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

Elina
Ilmoita
OAJ:n Luukkainen esittää tämän päivän uutisissa mm. opettajamitoitusta - ratkaisisiko tämä mielestänne koulujen ongelmia? Eikö ongelma ole enemmänkin moniammatillisen yhteistyön puute, kun opettaja joutuu toimimaan niin sossuna kuin poliisina? Miten parhaiten toimivista kouluissa on ratkaistu se, että opettajalla on mahdollisuus keskittyä opettamiseen, vaikka oppilaat olisivat monista taustoista? Tasokurssit takaisin?
1
Ilmoita
1 VASTAUS:
Ensimmäinen ja tärkein asia olisi opetusryhmien koko. Viimeksi minulla oli once in a lifetime-tilaisuus opettaa 17 oppilaan 4. luokkaa, ja siinä oli sellainen tuntu, että nyt ehtii opettaa. Kyllä joustavat ryhmät olisi hyvä myös mutta sehän on jo mahdollistakin tehdä. Tämä jako luokkiin syntymävuoden mukaan on vanhanaikainen ja aiheuttaa juuri sen, että luokan sisällä on valtavia eroja taidoissa. Tarvitaan myös moniammatillista porukkaa kouluihin ja mikä tärkeintä: salassapidon oikea ymmärtäminen eli jos teen lastensuojeluilmoituksen oppilaastani, pitäisi minun saada myös tieto, tehtiinkö asialle jotain.

Maarit
Ilmoita
Suurin osa tähän mennessä esitetyistä kysymyksistä näyttää keskittyvän Helsingin ja sen lähialueen ongelmiin ja näiden alueiden tasa-arvo -tilanteeseen. Suomi on kuitenkin suurimmaksi osaksi muuta kuin Helsinki.

Miten on laita tasa-arvossa ja eriarvoistumisessa koko pitkän Suomen osalta?

Lapin AVIn nettisivujen mukaan: "Joukossa on kuitenkin liki 800 oppilasta, joilla päivittäinen koulumatka yhteen suuntaan on 20–50 kilometrin välillä. Erityisesti yläkoululaisilla on pitkiä koulumatkoja. Nämä oppilaat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa, kun verrataan heidän koulupäivänsä kestoa sekä lepoon ja vapaa-ajan harrastuksiin käytettävää aikaa sellaisiin oppilaisiin, joilla koulu on lähellä kotia ja koulumatka lyhyt." ja: "Osa yläluokkien oppilaista joutuu käyttämään koulumatkoihin jopa yli 2,5 tuntia päivässä."

Millaisia toimenpiteitä on tällä hetkellä suunnitteilla tai mitä on lähitulevaisuudessa aikomus tehdä, jotta tämä alueellinen epätasa-avoisuus saataisiin poistetuksi tai edes eriarvoisuutta saatisiin vähennetyksi? Olisiko esimerkiksi mahdollista hiemankaan tinkiä nykyisestä Helsinki-keskeisestä ajattelutavasta ja siirtää resursseja muualle Suomeen, jossa jopa Perusopetuslain rajaamat kuljetusajat paikoitellen ylittyvät?

Kysyn tätä sen takia, että tällä hetkellä koulukeskustelu näyttää pyörivän jokseenkin täysin etelässä sijaitsevien koulujen häiriöongelmien ympärillä. Pohjois-Suomessa ongelmat ovat kuitenkin toisenlaiset ja oikeus tasa-arvoon on myös Pohjois-Suomen opiskelijoilla.
1
Ilmoita
1 VASTAUS:
Itse edustan Turkua ja sen lähiseutuja, mutta eriarvoistuminen ja tasa-arvokysymykset koskevat koko Suomea. Olen kiertänyt puhumassa n. 50 kunnassa viime vuosina ja ongelmat tuntuvat olevan aika samoja, menee mihin vain. Me vastaajat olemme ihan tavallisia opettajia emmekä ole tietoisia, mitä suunnitelmia on mainitsemiisi epäkohtiin. Jos minulla olisi valta, laittaisin oppilaat etäopetukseen vaikka pari päivää viikossa eli seuraisivat opetusta kotoa Skypen kautta ja tekisivät samat tehtävät kuin muutkin, mutta reissaamista tulisi vähemmän. Kotikoulu-mahdollisuutta käytetään vielä todella vähän. Sekin poistaisi liikkumisongelman. Kyllähän ne ongelmat ainakin täällä etelässä alkavat olla niin hurjia lasten mielenterveysongelmien ja päihteiden kanssa, että ei ihme, jos keskustelu pyörii niissä.

Maarit
Ilmoita
Urbanisaatio näkyy täällä Suomessa aivan vastaavasti kuin globaalistikin, ja ihmisten alueellisen pakkautumisen myötä tuntuu myös eriarvoistuminen korostuvan. Globaalia megatrendiä vastaan emme varmasti voi taistella, mutta eriarvoistumisen lievittämiseen uskon silti löytyvän lääkkeitä.

Mitkä teidän mielestä olisivat tehokkaimmat toimet alueellisen eriarvoistumisen lievittämiseksi?
2
Ilmoita
4 VASTAUSTA:
Kiitos hyvästä kysymyksestä, keinoja eriytymisen ehkäisyyn on olemassa. Tutkija Venla Bernelius on viisaasti sanonut, että keskiluokan valinnat ohjaavat eriytymiskehitystä. Tämä näkyy eritoten siinä miten ja minne ihmiset asettuvat asumaan. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa segregaatioon. Samoin tietenkin varmistamalla, että alueen palvelut ovat kunnossa ja ihmisillä hyvä olla. Helsingissä Myllypuro on esimerkki alueesta, johon on kohdistettu kehitystoimia.

Jokaisen koulun pitäisi olla niin hyvä ettei koulun vaihtoa tarvitse edes harkita. Tärkeää on, että koulujen erityisopetuksen resurssit ovat kunnossa ja lastensuojelussa ehditään vastata puhelimeen. Lähikouluperiaate herättää kysymyksiä alueilla, joissa yleisopetuksen luokissa opiskelevista puolella on erityisen tai tehostetun tuen päätös. Oppilaaksiottoalueita on kenties muutettava.

On varmistettava, että pätevät opettajat hakevat jatkossakin alueista riippumatta kaikkialle töihin. On epäreilua, että toisaalla työ pitää sisällään eri asioita ja palkka on silti sama. Tämä koskee myös päivähoidon resursseja.

Koulussa eriytymistä voidaan ehkäistä pienentämällä ryhmäkokoja, palkkaamalla riittävä määrä opettajia ja ohjaajia, varmistamalla että koulussa on tarvittaessa läsnä kuraattori ja psykologi, samoin terveydenhoitaja ja lääkäri. Myös koulun ulkopuolisilla tahoilla, kuten vanhempainyhdistyksillä ja harrastusseuroilla on tärkeä tehtävä eriytymisen ehkäisyssä.

Elina
1
Ilmoita
Minusta on näkyvissä trendi, että nuoret ihmiset muuttavat myös takaisin maalle. Omavaraistalous houkuttelee ja vanhoja maatiloja myydään nuorille pareille. Itse uskon, että urbanisaatio on iso trendi, mutta sille löytyy myös vastaliike. Voi olla, että maalaiskoulu tarjoaa jotain ihan muuta kuin ison kaupungin iso koulu. Toisaalta netti mahdollistaa melkein minkä tahansa asian opiskelun missä tahansa.

Maarit
1
Ilmoita
Jatkona vielä:

Olisiko valtakunnallisesta materiaalipankista ja kurssisuunnitelmista, joiden kehitykseen voisi silloin joukkoistaa kaikkein aktiivisimpia opettajia?
1
Ilmoita
Alb3r7 kirjoitti:
Jatkona vielä:

Olisiko valtakunnallisesta materiaalipankista ja kurssisuunnitelmista, joiden kehitykseen voisi silloin joukkoistaa kaikkein aktiivisimpia opettajia?
Olisi varmasti hyvä idea. Alakoulun puolella toimii joitain facebook-ryhmiä, joissa jaetaan materiaalia ,mutta toki olisi hienoa, jos tuollainen olisi.

Maarit
Ilmoita
Onko järkeä suunnitella maakunnissa toimiville opettajille omia koulutusohjelmia esim. OAJ:n toimesta?

Tässä taustalla ajatus koulutustason nostaminen kouluissa ja sen kautta alueellisen eriarvoistumisen taklaaminen.
1
Ilmoita
1 VASTAUS:
Kannatan kaikille opettajille koulutusohjelmia kaikkialle. Kaikki lisäkoulutus on hyvästä. Koulutusten tulisi entistä nopeammin vastata työvoimapulaan ja toisaalta työttömyystilanteeseen. Erkkaopeista on pääkaupunkiseudulla pula, joten ihmettelen miksi lisäkoulutukseen pääsy on tehty niin vaikeaksi. Moni aineenopettaja on työtön tai tekee muuta työtä, koska paikkoja ei ole. Joku tässä mättää.

Toisaalta pidän älyttömänä, että opettajalla pitää nykyään olla useampi pätevyys saadakseen työtä. Opettajien korkea koulutus on ollut maamme koulutusjärjestelmän helmi. Kun hakijoita on riittänyt, on yliopistot voineet karsia hyvistä hakijoista parhaat sisään. Luokanopettajakoulutuksen hakijamäärien lasku kertoo siitä, ettei opeduuni houkuttele enää tekijöitä entiseen malliin.

Elina
Ilmoita
Hei, opettajat ovat nyt paikalla ja kysymyksiin vastaaminen alkaa kahden tunnin ajaksi. Peukuttamalla voit äänestää niitä kysymyksiä, joihin haluat vastauksen.
Ilmoita
Kiinnostaa, annetaanko luokan- ja/tai aineenopettajille lisäkoulutusta S2-tekniikoissa?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Kaipa sitä vapaaehtoista koulutusta on tarjolla. Itselläni on ollut aina paljon S2-oppilaita, mutta olen myös ollut niin isoissa kouluissa, että niissä on ollut erikseen s2-opettaja ja oppilaat ovat oppineet suomen kielen pääosin hänen kanssaan. Muut aineet ovat minulla enkä ole kyllä saanut siihen mitään koulutusta mutta maalaisjärjellä menty. Mutta kuten sanottu, koulutusta on varmaan tarjolla halukkaille.

Maarit
Ilmoita
Onko opettajan työ tänä päivänä hyvin yksinäistä? Löytyykö tukiverkostoja oman koulun ulkopuolelta?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Ei ollenkaan! Kaikkea muuta! Olen saanut aikuisiän parhaat ystäväni joko opettajista, jotka olen tavannut yliopistossa tai opettajista, jotka olen tavannut töissä. Opettajuus on (ainakin itselläni) iso osa identiteettiä ja arkea, ja usein vain toinen ope ymmärtää asian. Opeduuni voi olla kuluttavaa, haasteita riittää ja koskaan päivät ei ole samanlaisia, joten on hyvä olla kelpo harrastus muulle ajalle. Itse kuvitan ja kirjoitan, tapaan ihmisiä ja urheilen. Rakastan opettamista, mutta siitä on myös pidettävä taukoa. Lomat ovat tärkeitä ja viikonloppuisin yritän rentoutua tehden omia juttuja perheen ja ystävien parissa.

Koska minulla on ollut ilo tutustua niin hyviin tyyppeihin töissä, ei töihin lähtö ole koskaan tehnyt tiukkaa. Me opet nauramme, juttelemme, kerromme vitsejä ja jaamme tarinoita toisillemme päivän aikana. Jos pulmatilanteita tulee, ratkomme ne yhdessä pyytäen apua toisiltamme. Usein myös opetamme yhdessä ja teemme joustavia opetusjärjestelyjä. Koulu voi hyvin, kun aikuiset voivat hyvin. Siksi työkavereista on pidettävä huoli.

Elina
Ilmoita
Mitkä ovat teidän opettajanuran mieleenpainuvampia hetkiä, hyvässä ja pahassa?
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Hienoimmat hetket ovat olleet, kun sai opettaa musiikkiluokkia. Todella lahjakkaita lapsia ja musiikki toi jokaiseen koulupäivään niin paljon positiivista. Toinen mahtava juttu ovat olleet matkat, joita olen tehnyt Irlantiin. Lontooseen kahdesti ja Tanskaan. Varsinkin, jos matkan tekee luokka, josta tosi harva on ollut ylipäätään ulkomailla ja rahat on kerätty yhdessä erilaisilla tempauksilla. Sitten, kun kävellään Lontoon kaduilla, ja maailma laajeni kerralla, on lasten ilmeitä mahtava katsoa. Niitä hienoja hetkiä on onneksi päivittäin. Sellainen yhteyden löytäminen lapsiin.

Huonoja hetkiä on onneksi niin paljon vähemmän. Joku yksittäinen vanhempi, joka otti elämäntyökseen häirinnän. Erittäin huonoa on ollut myös terveyden vieneet homekoulut. Se on aika paljon annettu, että antaa terveytensä työn puolesta.

Maarit
Ilmoita
Olen kuvataideopettaja, joten parasta on opettaa kuvista. Nautin suuresti myös historian ja yhteiskuntaopin opettamisesta. On ihanaa, kun lapset lähtevät ennakkoluulottomasti mukaan tunnin kulkuun, osallistuvat ja saan herätettyä heissä kiinnostuksen milloin mitäkin aihetta kohtaan. Kun opetin kuvista ja historiaa yläasteella, koin valtavia onnistumisia oppilaiden kanssa, jotka eivät aiemmin olleet jostain syystä menestyneet kummassakaan aineessa. Tyypit vieläkin moikkaavat minua metrossa ja kaupungilla ja kertovat miten mukavaa meillä oli oppia yhdessä.

Ikävimpiä opemuistoja ovat oletetusti ne tilanteet, jolloin oppilaan käytös on ollut loukkaavaa tai satuttavaa, kun minua on lyöty tai huoriteltu. Onneksi apua on ollut heti saatavilla, enkä ole koskaan joutunut käsittelemään niitä tilanteita yksin. Olen ymmärtänyt, että osa lapsista voi todella huonosti syistä, joille minä en mahda mitään. Silloin on vain tehtävä perustyö hyvin ja varmistettava, että lapsi saa apua pulmiinsa.

Elina
Ilmoita
Miksi suosittelisitte opettajan uraa? Mikä ero on luokanopettajalla ja aineopettajalla?
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Ekana tulee mieleen, etten suosittele, en tässä nykysysteemissä mutta olenkin opettanut jo 35 vuotta ja kyynistyminen huipussaan. Olosuhteet eivät ole tarpeeksi kunnossa, että voisi suositella. Tarvitaan terveet koulut, KOULUTUKSEN SAANEET esimiehet ( rehtoreilla ei siis mitään pakollista koulutusta paitsi hallinnon tutkinto), tarpeeksi henkilökuntaa pitämään huolta lapsista. Meillä alakoululaiset vetävät ranteita auki wc:ssä välitunnilla. Siinä ei ehdi opettaa inessiivin monikkoa, kun pitää soittaa ambulanssia. Jos haluaa opettajaksi, pitää katsoa tarkkaan, millaiseen kouluun menee: terve talo ja suht normaali asuinalue......palkka on naurettava.

Luokanope opettaa luokkia 1-6, aineope siitä ylöspäin.

Maarit
Ilmoita
Suosittelen työtä haasteita janoavalle, pedagogiikasta kiinnostuneelle henkilölle, jolla on taipumus saada esitettyä asiansa sellaisessa muodossa muille ihmisille, että tulee ymmärretyksi. Tärkeää on, että haluaa olla lasten ja nuorten kanssa, haluaa opettaa ja kasvattaa ja haluaa kehittyä eteenpäin työssään. Maarit on oikeassa, palkka on naurettava, vastuuta paljon ja hommat tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Suosittelen kokeilemaan työtä esim. sijaisuuksia tekemällä ja sitten hakeutumalla koulutukseen.

Itse opiskelin aineenopettajaksi. Olen kuitenkin kuvisopeduunien vähyydestä johtuen työskennellyt lähes koko urani alakoulussa joko resurssiopena tai erityisluokanopena. Fiksua on lukea jokin toinen pätevyys työn ohessa ja jatkaa opetyötä, kun se kerta sujuu ja olen siinä hyvä. Mutta en tiennyt olevani siinä hyvä, ennen kuin olin valmistunut ja päädyin ekoihin kouluihin töihin. Ammattitaito hioutuu vuosien mittaan ja kukaan ei ole koskaan valmis. Se myös kiehtoo.

Voi olla, että teen tulevaisuudessa jotakin ihan muuta.

Elina
Ilmoita
Kuinka hyvin koette, että maahanmuuttajalapset otetaan alakouluissa vastaan kantasuomalaisten lasten joukossa? Ovatko helposti omia kuppikuntiaan, ja täytyykö ryhmäyttämistä tehdä eri tavalla kuin ennen? Sanotaan, että lapset eivät välitä ihonväristä, mutta toisaalta tietysti imevät pelottavasti asenteita ympäristöstä.
Ilmoita
1 VASTAUS:
Tässähän se vitsi on: lapsille on aivan sama, kuka siinä vieressä istuu. Joskus on voinut mennä vuosikin, kun käy ilmi, että toinen on tullut Irakista. Vieruskaveri katsoo hölmönä:

-Eikä? Oikeesti vai?

Sitten, kun koulussa on paljon samasta maasta tulleita, he saattavat viettää välitunteja omassa ryhmässään. Ei kovin yleistä mutta joskus. Eli lapset eivät todellakaan ole tässä se ongelma.

Maarit
Ilmoita
Kiitos hyvistä kysymyksistä, vielä vajaa tunti aikaa kysyä opettajilta!
Ilmoita
Tuleeko teille mieleen muita maita, joiden koulusysteemeistä voisi ottaa mallia Suomen koulujärjestelmän päivittäminen mielessä?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Tämäkin on hyvä kysymys. Koko ajan netistä löytyy vaikka mitä esimerkkejä, mitä muut maat ovat jo tehneet. Viimeksi luin hollantilaisesta koulusta, jossa oppilaat olivat 12-18-vuotiaita, ei oppiaineita, ei kokeita. Oppilaat päättivät itse, mikä kiinnostaa ja arvioinnin kehitteli kolme oppilasta tekemällä nettiin yksinkertaisen taulukon. Kahvilaa pyöritettiin oppilaiden voimin jne.

Hollannissa ei määritellä, montako tuntia pitää olla tiettyä oppiainetta viikossa vaan mihin ikään mennessä on osattava tietyt asiat. Tämä mahdollistaa jouston.
Meidän ongelma on se, ettei yksityiskoulun pystyyn laittaminen ole kovin yksinkertaista ja kaikki koulut siis tekevät koko lailla samalla lailla. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa muiden maiden kokeiluista. Niistä näkisi ainakin sen, että kaikkialla kokeillaan jo uusia juttuja emmekä todellakaan ole rajuimmasta päästä uudistajia.

Maarit
Ilmoita
Opetetetaanko nuorille oikeasti koulussa mitään moderneita elämänhallintataitoja. Nykyään on niin paljon uusia ongelmia: puhutaanko pikavipeistä, velkaantumisesta, säästämisestä, stressinhallinnasta, some-realiteeteista ym. suoraan ja tarpeeksi? Omana kouluaikana ei ainakaan puhuttu, ja olen vasta kolmikymppinen. Miksi ihmisten pitää oppia asiat kantapään kautta?
Ilmoita
2 VASTAUSTA:
Ei opeteta, koska koulu tulee vuosikausia muuta maailmaa perässä. Toki alakoulussa opiskellaan yhteiskuntaoppia ja käsitellään raha-asioita, mutta ne tuntimäärät eivät riitä. Opettaja voi ratkaista tämän ongelman sisällyttämällä opetukseensa edellä mainittuja teemoja ja vetää tunteja omilla materiaaleilla. Koska opettajan työ on hyvin itsenäistä, moni asia riippuu siitä, mitä opettaja valitsee opetettavakseen.

Opetussuunnitelmassa on kyllä mahdollisuuksia moneen toteutukseen. Helsinkiläiset lapset tutustuvat kuudennella ja yhdeksännellä luokalla yrittämiseen Yrityskylä-nimisen paikan avulla. Omille oppilailleni kokemus oli todella antoisa. Mutta, onko tämä mahdollista muualla?

Elina
Ilmoita
Kyllähän me voidaan noikin opettaa mutta sitten pitäis ottaa sitä tavaraa vähän pois sieltä toisesta päästä. Ei sillä samalla tuntimäärällä voi opettaa kymmenkertaista asiamäärää. Ja kysymys kuuluu, eikö koti voi opettaa niitä?

Maarit
Ilmoita
Olen ystäväopelta käsittänyt, että omien opetusmateriaalien tekeminen on monelle aivan palkatonta, jos niihin haluaa kunnolla panostaa. Eikö tämä varmasti eriarvoista opetuksen laatua aika vahvasti? Muistan oman lukion ranskanopeni, jonka tunneilla katosimme lähes pelkästään videoita. Oppiminen oli aikalailla omissa käsissämme.

Onko opettajilla mitään yhteistä väylää jakaa omia materiaalejaan valtakunnallisesti, jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä aina uudelleen ja yhteistä tietotaitoa voisi hyödyntää laajalti?
Ilmoita
1 VASTAUS:
Matskujen tekeminen on työlästä ja turhauttavaa, kun työaika on rajallinen ja hommia riittää loputtomasti. Kaikkiin oppiaineisiin ei ole hyviä kirjoja ja materiaaleja. Opet jakavat matskuja netissä, joko sosiaalisen median yhteisöissä, blogeissa tai erilaisten pilvipalvelujen avulla. Yhteistä, kaikille avointa kanavaa ei tietääkseni ole. Mahtavaa olisi, jos sellainen kehitettäisiin, mutta matskujen tekijöille tulisi mielestäni maksaa korvaus niiden jaosta. Tässäpä hyvä idea tulevaa varten. Käytäntö voi toisaalta tulla idean tielle.

Elina
Ilmoita
Kiitos kaikille kiinnostavista kysymyksistä! Aika kysymiselle on nyt päättynyt ja keskustelu suljetaan pian.
Ilmoita

Tämä keskustelu on suljettu

Voit yhä lukea viestiketjua, tykätä kommenteista ja ilmiantaa asiattomuuksia.