Yritin noin viikko sitten itsemurhaa sähkön kanssa, mutta luovuin lopulta suunnitelmastani, koska halusin antaa itselleni edes sen verran aikaa, että selvittäisin onko Jumala oikeasti olemassa.
Tämä on minulle maailmankaikkeuden tärkein kysymys. Jos Jumalaa ei ole, mikään ei estä minua tekemästä itsemurhaa. En jaksa enää enkä haluakkaan jaksaa. Ihmisiä kuolee kokoajan, joten kerrankin saisi tuonela jonkun, joka ihan oikeasti haluaisi kuolla. Toiseksi, asiat ovat muuttuneet nyt PALJON monimutmaisemmiksi kuin aiemmin, koska sen jälkeen kun luovuin tuosta suunnitelmasta, sain lähes välittömästi sen jälkeen puhelinsoiton eräältä toiselta homolta, jonka olin unohtanut useita kuukausia sitten, ja joka nyt ehdotti treffejä.
En enää tottapuhuen tiedä mitä tehdä. Ainoa asia minkä taidan nyt varmasti tietää on, ettei jännite omassa töpselissä riitä, joten sitä on todellakin alettava hakemaan kauempaa. Tuon puhelinsoiton oli PAKKO olla useastakin syystä johdatus. Ensinnäkin, minulle ei KUKAAN muu kuin vanhemmat ja viranomaiset soittele, jos mitään soittelevat! Puhumattakaan sitten, että joku puoli vuotta sitten uhohdettu kaveri soittaisi minulle JUURI TUOLLA HETKELLÄ!
Vai olisiko kyseessä sittenkin pelkkä sattuma? En enää tiedä mihin uskoa. Olisiko minulle mahdotonta ryhtyä heteroksi? Ei, ehkä pienellä totuttelulla, mutta tämä ei ikinä ole ollut kynnyskysymys. Ajattelin, että varmaan välittömästi tuon itsemurhayrityksen jälkeen saisin yhteenoton joltain luultavasti kristityltä tytöltä, joka kysyisi, että olisinko kiinnostunut treffeistä. En usko, että jos Jumalaa on olemassa, että hän haluaisi että minusta tulisi(tai siis olen jo, en vain kovin aktiivinen)homo. Kyse on ehkä pikemminkin siitä, ettei se hänelle ole kynnyskysymys, JOS siis hän ylipäätänsä on olemassa?
Tämä tosin vain tavallaan vaikeuttaa asioista entisestään. Ensinnäkin, minä en halua oikeastaan leimautua "homoksi" enkä edes tiedä, haluanko sitä loppupeleissä. Tiedän vain sen, etten halua joksikin tusina kadun tallaajaksi vaimoineen, lapsineen suurine velkoineen ja alkoholiongelmineen. Minä todella mielummin kuolisin, kuin eläisin sellaista elämää ahdasmielisten ja toisiaan tyhmempien Suomalaisten juntti idioottien kanssa. En minä heitä tuomitse, en edes heidän homofobiastaan. En vain halua ELÄÄ heidän kanssaan! Kyse ei ole vain homoudesta, vaan siitä tavasta, jolla nämä ihmiset elävät, arvioiden kaikkia rahan, iän tai sosiaalisen aseman perusteella, ja kohdellen jokaista naista kuin nautaa arvioiden, kuinka paljon MAKEAA siitä saa irti. Ihan oikeasti, minä en HALUA elää näiden kavereiden kanssa! Jossain vaiheessa ajattelin, että minusta tulee kai sitten fundamentalisti kristitty. Raamattuhan sanoo, ettei taivaaseen pääse muuten kuin Jeesuksen kautta. Ja Raamattuhan tuomitsee homouden. Se jotenkin kuulosti loogiselta. Niin "luonnolliselta"
Mutta mistä me tiedämme millainen Jumala OIKEASTI on, jos hän ylipäätänsä on olemassa. Ja olisiko se TODELLA tehnyt minusta mitenkään "normaalimman" että olisin elänyt sitten naisen kanssa perustaen perheen ja hankkien lapsia asuntolainan ja muun krääsän koska MUUT haluavat minun tekevän niin? Tässä on koko se ongelman ydin! Uskon, ettei Jumalakaan halua, että eläisin sellaista elämää, vaikka hän alussa loikin ihmisen naiseksi ja mieheksi. Mutta miksen minä voisi vain kuolla? En minä enää sovi tähän Suomi-idioottien perustamaan "normaaliin" maailmaan, enkä haluakkaan. Ja jos "Jumala"(sattuma?)kaan ei pidä heteroutta jonkinlaisena kynnyskysymyksenä, niin silloinhan asiat vasta pahenevat. Tämä maailma ei näet voi sietää minun kaltaisiani. Se nyt vain kova realiteetti! Ei ole voinut sietää, eikä luultavasti tule ikinä sietämäänkään, enkä minäkään toisaalta enää siedä sellaista hervotonta materialismia jossa ihmiset(myös homot)nykyään elävät. Minä en vain kerta kaikkiaan jaksa! Jos kaikki kerran vihaavat ja inhoavat minua, enkö minä voisi tehdä heille vain mieliksi ja kuolla? Koomista, ihan oikeasti toivoisin että joku teloittaisi minut kun kävelen kadulla. Se olisi oikein kaikille. Ja mitä tulee rakkauteen, niin ei tässä maailmassa vallitse mikään "rakkaus"
joten miten Jumalakaan voisi olla rakkaus, jos hän kerran on maailmankaikkeuden yksinvaltias? Ja entäs sitten evoluutio? Jos evoluutio onkin oikeassa? Silloinhan olen epäkelpo yksilö, ja itsemurha on tavallaan velvollisuuteni. Jos se sitten pitääkin paikkansa? Onhan siitä olemassa ihan todisteitakin:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat/ulkomaat.shtml?2005/03/353340
En enää tiedä mitä tehdä. Ainoa asia mitä mielestäni voin tehdä, on alkaa valmistelemaan omaa itsemurhaani ja vain toivoa, että jotain tapahtuu. Olen nähnyt niin monta vanhaa mummoakin, joka toivovat kuolemaa kun vain mätänevät jossain laitoksessa, jotka kyllä oikeasti muistuttavat enemmän kaatopaikkaa. Millainen Jumala jättäisi heidät tuohon tilaan? Ei ainakaan mikään hyvä Jumala. Evoluutio olisi jo vapauttanut heidät, niinkuin se olisi vapauttanut minutkin. Kuka on tämä Jumala, ja mitä hän meistä oikein vaatii? Mahdottomiako?
Tämä on minulle maailmankaikkeuden tärkein kysymys. Jos Jumalaa ei ole, mikään ei estä minua tekemästä itsemurhaa. En jaksa enää enkä haluakkaan jaksaa. Ihmisiä kuolee kokoajan, joten kerrankin saisi tuonela jonkun, joka ihan oikeasti haluaisi kuolla. Toiseksi, asiat ovat muuttuneet nyt PALJON monimutmaisemmiksi kuin aiemmin, koska sen jälkeen kun luovuin tuosta suunnitelmasta, sain lähes välittömästi sen jälkeen puhelinsoiton eräältä toiselta homolta, jonka olin unohtanut useita kuukausia sitten, ja joka nyt ehdotti treffejä.
En enää tottapuhuen tiedä mitä tehdä. Ainoa asia minkä taidan nyt varmasti tietää on, ettei jännite omassa töpselissä riitä, joten sitä on todellakin alettava hakemaan kauempaa. Tuon puhelinsoiton oli PAKKO olla useastakin syystä johdatus. Ensinnäkin, minulle ei KUKAAN muu kuin vanhemmat ja viranomaiset soittele, jos mitään soittelevat! Puhumattakaan sitten, että joku puoli vuotta sitten uhohdettu kaveri soittaisi minulle JUURI TUOLLA HETKELLÄ!
Vai olisiko kyseessä sittenkin pelkkä sattuma? En enää tiedä mihin uskoa. Olisiko minulle mahdotonta ryhtyä heteroksi? Ei, ehkä pienellä totuttelulla, mutta tämä ei ikinä ole ollut kynnyskysymys. Ajattelin, että varmaan välittömästi tuon itsemurhayrityksen jälkeen saisin yhteenoton joltain luultavasti kristityltä tytöltä, joka kysyisi, että olisinko kiinnostunut treffeistä. En usko, että jos Jumalaa on olemassa, että hän haluaisi että minusta tulisi(tai siis olen jo, en vain kovin aktiivinen)homo. Kyse on ehkä pikemminkin siitä, ettei se hänelle ole kynnyskysymys, JOS siis hän ylipäätänsä on olemassa?
Tämä tosin vain tavallaan vaikeuttaa asioista entisestään. Ensinnäkin, minä en halua oikeastaan leimautua "homoksi" enkä edes tiedä, haluanko sitä loppupeleissä. Tiedän vain sen, etten halua joksikin tusina kadun tallaajaksi vaimoineen, lapsineen suurine velkoineen ja alkoholiongelmineen. Minä todella mielummin kuolisin, kuin eläisin sellaista elämää ahdasmielisten ja toisiaan tyhmempien Suomalaisten juntti idioottien kanssa. En minä heitä tuomitse, en edes heidän homofobiastaan. En vain halua ELÄÄ heidän kanssaan! Kyse ei ole vain homoudesta, vaan siitä tavasta, jolla nämä ihmiset elävät, arvioiden kaikkia rahan, iän tai sosiaalisen aseman perusteella, ja kohdellen jokaista naista kuin nautaa arvioiden, kuinka paljon MAKEAA siitä saa irti. Ihan oikeasti, minä en HALUA elää näiden kavereiden kanssa! Jossain vaiheessa ajattelin, että minusta tulee kai sitten fundamentalisti kristitty. Raamattuhan sanoo, ettei taivaaseen pääse muuten kuin Jeesuksen kautta. Ja Raamattuhan tuomitsee homouden. Se jotenkin kuulosti loogiselta. Niin "luonnolliselta"
Mutta mistä me tiedämme millainen Jumala OIKEASTI on, jos hän ylipäätänsä on olemassa. Ja olisiko se TODELLA tehnyt minusta mitenkään "normaalimman" että olisin elänyt sitten naisen kanssa perustaen perheen ja hankkien lapsia asuntolainan ja muun krääsän koska MUUT haluavat minun tekevän niin? Tässä on koko se ongelman ydin! Uskon, ettei Jumalakaan halua, että eläisin sellaista elämää, vaikka hän alussa loikin ihmisen naiseksi ja mieheksi. Mutta miksen minä voisi vain kuolla? En minä enää sovi tähän Suomi-idioottien perustamaan "normaaliin" maailmaan, enkä haluakkaan. Ja jos "Jumala"(sattuma?)kaan ei pidä heteroutta jonkinlaisena kynnyskysymyksenä, niin silloinhan asiat vasta pahenevat. Tämä maailma ei näet voi sietää minun kaltaisiani. Se nyt vain kova realiteetti! Ei ole voinut sietää, eikä luultavasti tule ikinä sietämäänkään, enkä minäkään toisaalta enää siedä sellaista hervotonta materialismia jossa ihmiset(myös homot)nykyään elävät. Minä en vain kerta kaikkiaan jaksa! Jos kaikki kerran vihaavat ja inhoavat minua, enkö minä voisi tehdä heille vain mieliksi ja kuolla? Koomista, ihan oikeasti toivoisin että joku teloittaisi minut kun kävelen kadulla. Se olisi oikein kaikille. Ja mitä tulee rakkauteen, niin ei tässä maailmassa vallitse mikään "rakkaus"
joten miten Jumalakaan voisi olla rakkaus, jos hän kerran on maailmankaikkeuden yksinvaltias? Ja entäs sitten evoluutio? Jos evoluutio onkin oikeassa? Silloinhan olen epäkelpo yksilö, ja itsemurha on tavallaan velvollisuuteni. Jos se sitten pitääkin paikkansa? Onhan siitä olemassa ihan todisteitakin:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat/ulkomaat.shtml?2005/03/353340
En enää tiedä mitä tehdä. Ainoa asia mitä mielestäni voin tehdä, on alkaa valmistelemaan omaa itsemurhaani ja vain toivoa, että jotain tapahtuu. Olen nähnyt niin monta vanhaa mummoakin, joka toivovat kuolemaa kun vain mätänevät jossain laitoksessa, jotka kyllä oikeasti muistuttavat enemmän kaatopaikkaa. Millainen Jumala jättäisi heidät tuohon tilaan? Ei ainakaan mikään hyvä Jumala. Evoluutio olisi jo vapauttanut heidät, niinkuin se olisi vapauttanut minutkin. Kuka on tämä Jumala, ja mitä hän meistä oikein vaatii? Mahdottomiako?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo kysymyksesi on täsmälleen se, mitä Dostojevski esittää Karamazovin veljeksissä. Jos Jumalaa ei ole, millään etiikalla ja millään moraalilla ei ole tipan tippaa merkitystä.
Mikäli kuolemanrajakokemuksiin on luottaminen, ihmisen seksuaalisella orientaatiolla ei Jumalan silmissä ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että suhde on ollut luottamuksellinen ja täynnä epäitsekästä rakkautta. Se, että homo/lesbopari elää sovussa, rakastaen toisiaan ja jakaen sänkynsä ohella sydämensä, näyttäisi Jumalan silmissä olevan yhtä otollista kuin normaali heteroliittokin. Siinä täytetään rakkauden kaksoiskäsky.
Olemme kovin hanakoita tuomitsemaan homot. Silti emme pidä aviorikosta yhtään minään. Miksi? Pahempi rikos se mielestäni on - siinä loukataan selkeästi uhria vastaan (rakasta lähimmäistäsi) - sitä kaikkein lähintä lähimmäistä.
Huomaatko, Jumala toimii jo. Ei se ole sattumaa, että sait lähes välittömästi sen jälkeen puhelinsoiton eräältä toiselta homolta, jonka olin unohtanut useita kuukausia sitten, ja joka nyt ehdotti treffejä. tuosta se lähtee. Tartu tilaisuuteen.
Mitä taas seksuaalisuuteen tulee, oletko varma ettet ole bisse? Biseksuaalisuus on yksi yhteiskuntamme suuria tabuja - se on paljon yleisempää kuin uskotaan, ja monet umpiheteroina itseään pitävät ihmiset kieltävät toisen puolen itsessään, samoin kuin monet homoina itseään pitävät kieltävät heteropuolensa. Silti heitä on. Tässä vaiheessa voin itse kertoa olevani sellainen. Kun tein asian itselleni selväksi, minun oli heti helpompi olla.
Itselleni uskonelämässäni kuolemanrajakokemuksien tutkiminen on antanut hyvin paljon. Sanotaan, että yksi gramma kokemusta vastaa tuhatta kiloa teoriaa, ja NDERFin sivuilla on liki seitsemisensataa kokemusta sieltä toiselta puolen. Minulla on itselläni kaksi hyvin läheistä ystävää, jolla on ollut kuolemanrajakokemus.
Tässä pari linkkiä:
http://www.near-death.com/experiences/research21.html
http://www.near-death.com/dale.html
On totta, että Jumala rakastaa toki homoja siinä kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Pitää kuitenkin muistaa, että Jumalan sana, Raamattu sanoo, että homous on syntiä ja Jumala vihaa syntiä yli kaiken. Synnillä on aina huonot seurauksensa joten siksi on Jumalan tahto, että emme syntiä tekisi. Hän rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidän olevan mahdollisimman onnellisia.
Evoluutiosta ei todellakaan ole havaittu yhtään kiistatonta todistetta, tarkoitan tällä makroevoluutiota, joka on kokonaan uusien lajien kehittymistä. Esim, koirien jalostus ym. kuuluvat mikroevoluution piiriin, mikä ei ole mitenkään ristiriidassa raamatun kanssa. Ym ym..
Sinun ei kannattaisi keskittyä nyt mihinkään evoluutioteoria/luomiskysymyksiin, vaan pyydä Jumalalta apua. Jos uskot, että Jumala on kuollut syntiesi puolesta Jeesuksessa Kristuksessa, niin pelastut. Sun ei tarvi muuta kuin uskoa ja ottaa vastaan se rakkaus ja armo, minkä Jumala on jo valmistanut sinua varten.
KOKEILE JUMALAA, hän kyllä auttaa!
ensi alkuun selvittämään sitä, kuka SINÄ olet?
Miksi haluat elää toisten vaatimusten mukaan ja yrittää olla hyväksytty?
Tärkeintä on, että löydät sisäisen rauhan ja hyväksyt ensin itsesi.
Sinä olet yhtä tärkeä ihminen maailmassa kuin muutkin, ei kukaan ole sinua parempi.
En osaa vastata, onko Jumalaa olemassa, mutta tavallaan haen itsekin vastausta siihen ja luotan, että on kuolemanjälkeistä elämää.
Omassa elämässäni on tapahtunut asioita, joita en voi laittaa sattumuksen piikkiin.
Luulen, että kaikella on tarkoitus täällä.
Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja itsemurha ei ole ratkaisu selvittää ongelmaa.
Itsemurha jättää jälkeen suunnatonta surua.
Ajattele vanhempiasi, kuinka paljon he rakastavat sinua.
Äitinä ajattelen, että kuolisin suruun, jos minun lapsistani joku miettisi tuollaista ratkaisua. Ajattelisin, mitä tein väärin?
Enkö rakastanut lastani tarpeeksi?
Löydä oma itsesi!
Sillä ei ole väliä, millainen ihminen olet seksuaalisesti, koska eihän elämä ole pelkkää seksiä, elämään kuuluu muutakin.
Jos ystäväsi ja ihmiset eivät sitä ymmärrä, niin he eivät ole sinun arvoisiasi.
Sinä olet heitä parempi ihmisenä.
Katso peiliin ja sano, että olen hyvä ihminen. Opettele sanomaan itsellesi, että rakastan sinua.
Ja muista rakastaa itseäsi tekojesi takia, unohda pinnallinen puoli.
Sisälläsi oleva tuska ja kaaos lieventyy ajan myötä.
Muista! Olet ainutlaatuinen ihminen ja se mitä on sisälläsi on kaikkein tärkeintä!
Kaikki ihmiset eivät tuomitse!
Lämmöllä ja rakkaudella kaunista kevättä sinulle,
äitimuori
P.S. Jos sinulle ei ole ketään kelle puhua, kirjoita tänne palstalle tai ota yhteys noiden asioiden kanssa jollekin ammattiauttajalle.
Tärkeintä, että saat purettua tunteitasi ja saat ajatuksiin muita vaihtoehtoja ja neuvoja.
"Miksi haluat elää toisten vaatimusten mukaan ja yrittää olla hyväksytty?"
Sitä sanotaan sosiaalistumiseksi.
Meihin jokaiseen on sisäänkoodattu Maslowin tarvehierarkia sekä laumakäyttäytymisen säännöt. Laumassa on tärkeää olla hyväksytty ja olla suosittu. Ihminen, joka ei halua pelata lauman sääntöjen mukaan, raadellaan kappaleiksi.
Joka ainoa nörtti tietää tämän.
Joka ainoa vähääkään fiksumpi ja älykkäämpi nuori tajuaa miten lapsellisia hänen ikätoverinsa ovat ja miten paljon he panevat painoa pinnallisuudelle ja kuinka tärkeää on olla suosittu ja hyväksytty. Älyllisesti suuntautuneelle nuorelle tuollainen käytös on osoitus lapsellisuudesta ja kehittymättömyydestä ja tyhmästä pinnallisuudesta. Mutta muiden nuorten silmissä tällainen ihminen, joka ei halua mennä mukaan siihen macchiavellistiseen ihmissuhdepeliin, on se nokkimisjärjestyksen pahnanpohjimmainen. Sellainen ihminen, joka ei halua mennä lauman mukana, ja jolle ei ole tärkeää elää toisten vaatimusten mukaan ja olla hyväksytty, revitään kappaleiksi. Hän joutuu muiden silmätikuksi ja hän joutuu sekä sosiaalisen että myös fyysisen väkivallan kohteeksi. Seurustelussa ja seksuaalisuudessa hänet syrjäytetään jo 12-13 -vuotiaana.
Nörteillä ei ole mitään muuta kuin älykkyytensä.
Neuvosi on hyvää tarkoittava, mutta tässä maailmassa varma resepti tulla revityksi kappaleiksi. Äidit pääsääntöisesti eivät osaa asettua lastensa asemaan eivätkä kykene näkemään maailmaa kuten lapsensa. Äidit näkevät maailman aikuisen silmin ja kuvittelevat lapsensa pikku aikuisiksi. Tämä on virhe - traaginen virhe.
Yksikään äiti ei voi ikinä tehdä virhettä siinä, että kehottaa lastaan olemaan samanlainen kuin muut, antaa tälle rahaa muotivaatteisiin ja kehottaa häntä luuhaamaan kaveriensa kanssa ja vaikkapa kehottaa häntä irtoseksiin ja seurusteluun. Sitä sanotaan sosiaalistumiseksi ja ihmissuhdetaitojen oppimiseksi.
Mutta kaikki meistä eivät voi olla samanlaisia. Joidenkin kohtalo on olla erilainen. Jumala armahtakoon heitä, sillä se kohtalo on kova.
"Tärkeintä on, että löydät sisäisen rauhan ja hyväksyt ensin itsesi. Sinä olet yhtä tärkeä ihminen maailmassa kuin muutkin, ei kukaan ole sinua parempi."
Itsensä hyväksyminen ja muiden hyväksyntä kulkevat käsi kädessä. Ihmisen on mahdotonta hyväksyä itseään jos muut eivät hyväksy häntä. Ja sama kääntäen: ihminen kykenee hyväksymään muut, jos muut hyväksyvät hänet itsenään. Tämäkin liittyy rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Miten kenenkään on mahdollista rakastaa itseään, jos muut eivät rakasta häntä?
Eli itsensä hyväksyminen ja toisten hyväksyntä kulkevat aina käsi kädessä.
"En osaa vastata, onko Jumalaa olemassa, mutta tavallaan haen itsekin vastausta siihen ja luotan, että on kuolemanjälkeistä elämää. Omassa elämässäni on tapahtunut asioita, joita en voi laittaa sattumuksen piikkiin. Luulen, että kaikella on tarkoitus täällä."
Tämä on pitkälti kuolemanrajakokemusten sanomaa. Mikään ei ole päätöntä sattumaa, vaan kaikella on tarkoitus.
"Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja itsemurha ei ole ratkaisu selvittää ongelmaa. Itsemurha jättää jälkeen suunnatonta surua. Ajattele vanhempiasi, kuinka paljon he rakastavat sinua. Äitinä ajattelen, että kuolisin suruun, jos minun lapsistani joku miettisi tuollaista ratkaisua. Ajattelisin, mitä tein väärin?
Enkö rakastanut lastani tarpeeksi?"
Itsemurha on elämänkoulussa vähän niinkuin luokalle jääminen. Mutta aina itsemurha ei jätä jälkeen surua. On paljon ihmisiä, joista kukaan ei välitä tippaakaan ja jotka eivät ole kenellekään tärkeitä. Toisinaan itsemurha saattaa tulla kaikille helpotuksena: päästiin siitäkin. Samoin itsemurha on mielestäni täysin hyväksyttävää vaikkapa silloin, jos potee parantumatonta sairautta. Kärsimyksestä eroonpääsyn kai pitäisi olla elämän tavoite.
Kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. On paljon vanhempia, joille lapset ovat vain heidän omien pätemisentarpeensa ruumiillistumia ja vaatimustensa summia. On paljon todella tunnekylmiä äitejä ja isiä, jotka tylyttävät lapsiaan ja ehdollistavat rakkautensa. Miten tällaisten vanhempien lapsi oppii itse ikinä rakastamaan ketään tai mitään?
"Löydä oma itsesi! Sillä ei ole väliä, millainen ihminen olet seksuaalisesti, koska eihän elämä ole pelkkää seksiä, elämään kuuluu muutakin. Jos ystäväsi ja ihmiset eivät sitä ymmärrä, niin he eivät ole sinun arvoisiasi. Sinä olet heitä parempi ihmisenä."
Menepä kertomaan tuo helluntailaisille ja muille kultisteille. On kumma juttu, miten metrin ja kuudenkymmenen sentin väliin menevä voikin täyttää ihmisten ajatukset ja olla kaikkein hirveimmäin ja kamalimman hengellisen väkivallan lähde.
"Katso peiliin ja sano, että olen hyvä ihminen. Opettele sanomaan itsellesi, että rakastan sinua.
Ja muista rakastaa itseäsi tekojesi takia, unohda pinnallinen puoli. Sisälläsi oleva tuska ja kaaos lieventyy ajan myötä."
Tuo on mielestäni vähän samankaltaista lohduttamista kuin sanoa "älä välitä", joka on äitien yleisin mantra lapsilleen. Tuo "älä välitä" on lapselle signaali todella törkeästä tunnekylmyydestä ja siitä, että lapsen ongelmat eivät kosketa äitiä tippaakaan. Oikeastaan tuosta pahempaa on vain antaa lapselle tukkapöllyä siitä, että hän kiukuttelee.
Ei kenenkään paha olo parane peiliinkatsomisesta ja siitä, että sanoo itselleen "olen hyvä ihminen". Palautteen on tultava myös muilta ihmisiltä. Muutoin tuota voi kutsua lähinnä harhoissa elämiseksi.
"Muista! Olet ainutlaatuinen ihminen ja se mitä on sisälläsi on kaikkein tärkeintä! Kaikki ihmiset eivät tuomitse!"
Tuomitsevien ihmisten seuraa kannattaa välttää ja sellaista seuraa yleensäkin, joka on ahdasmielistä ja tiukkapipoista. Se ongelma ihmissuhteissa vain on se, että jos ei ole ollut normaali nuorena, niitä ihmissuhdetaitoja on vaikeaa tai mahdotonta oppia enää vanhana. Oman viiteryhmän löytyminen voi vanhana olla vaikeaa, jos sitä ei ole osunut omalle kohdalle nuorena.
... mulla ainakin on selkärankaa olla sellanen kun mä ite haluan. Jos joku ei musta tykkää niin kukaan ei pakota ja mä tuun kyllä toimeen yksinkin. Mä en rupee mistään suosiosta kilpailemaan, mä selviän ja tuun toimeen omillanikin.
Keskustelun alottajallekin vielä vinkkiä. Sä oot masentunut ja tiedän sen tunteen, tunnet olevas yksin ja et kuulu mihinkään. Se tunne ei kestä ja se tekee sut vahvaks kunhan jaksat elää sen yli. Voihan se olla että Jumala koettelee sun uskoa ja saat sitten myöhemmin palkkiosi, joko täällä tai taivaassa. Jos joku ei pidä susta, käske painua hiiteen. Se on mun mielestä hyvä keino.
Puhuin elämästä sellaisena kuin se on, en sellaisena kuin sen tulisi olla.
jos kaikki ajattelisi sinun tavallasi elämästä.
Juuri oikein katkeran ihmisen kirjoitusta, jolla on ehkä omalta osaltaan kovettunut asenne itseensä ja muihin ja juuri siksi haluankin luoda sellaista ajatusta, että ei kaikki ihmiset ole yhtä tunteettomia ja kylmiä kuin sinä.
Toivon, että hän joka ajattelee itsetuhoisesti, ei edes lukisi tuollaista julmaa tekstiä, koska juuri näin ei ole.
Kyllä tämän ajan nuoret ovat monessa suhteessa fiksumpia kuin aikoihin. Minulla on kokemusta jo kahdesta nuoresta ja niiden kaveripiireistä.
Sanoisin, että erittäin positiivisia kokemuksia.
Mutta tuo julmuus ja laumakäyttäytyminen ja nimenomaan kilpailukäyttäytymistä onkin niissä piireissä, joista puuttuu sivistystä.
Ja juuri nimim. mörri voi olla esimerkillinen kasvattaja, joka kasvattaa lapsensa rakastamaan ja arvostamaan ja hyväksymään erilaiset ihmiset.
Niin minä olen tehnyt omien osalla.
En ole hyväksynyt heikompien, enkä erilaisten ihmisten sortamista.
Ja kiitoksena olen sen huomannut, että lapseni eivät väheksy toisia ihmisiä, eivätkä ole joutuneet itse syrjityiksi älykkyytensä ja lahjakkuutensa vuoksi.
Haluatko sinä lapsistasi sellaisia, jotka hyväksyvät ehdoitta muut ihmiset?
Se olisi meidän aikuisten tehtävä.
Teepä sinäkin oma osuutesi.
Niin maailmaa parannetaan.
Ja juuri sanat: opettele rakastamaan itseäsi ja löydä itsesi eivät tarkoita "älä välitä", kuten kirjoittaja julmasti totesi.
Nimenomaan jokaisen on ensin opeteltava itse rakastamaan itseään. Kun sen osaa, niin osaa rakastaa muitakin.
Kokeilepa vaikka itse!
Mutta, jokatapauksessa tuo pohdiskeleva kirjoituksesi kuulostaa hyvin pessimistisen ihmisen vuodatukselta.
Menepä sinäkin peilin eteen joka päivä ja sano itsellesi: olen hyvä ihminen ja rakastan itseäni, saatat kohta huomata, että muutkin ihmiset ovat rakastamisen arvoisia ja hyviä ihmisiä!
Älä väheksy, älä halveksi, älä kadehti toisia, vaan hyväksy sellaisena kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan!
Puhun elämästä sellaisena kuin se on, en sellaisena kuin sen pitäisi olla. Minulla ei ole ollut etuoikeutta kasvaa sellaisessa ympäristössä, mikä olisi hyväksynyt erilaisuuden tuosta vain. Minun piti sekä sosiaalisin että fyysisin keinoin taistella itselleni oikeus olla olemassa. Ymmärtäthän: kiusaaminen loppuu vasta silloin, kun hakkaat sen pääpukarin päätä koulun naulakkoa vastaan niin, että lopulta rusahtaa ja veri roiskuu.
Mutta tämä taistelu, paitsi että se kovetti minua, myös antoi näkemystä ihmismieleen ja ihmisen psyykeen. Se opetti minua lukemaan ihmissydämiä. Se opetti minua välttämään sellaisia ihmisiä, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista ja sellaisia, jotka lupaavat katteetonta ystävyyttä ja rakkautta ja jotka ovat yltiösuvaitsevaisia ja -hyväksyviä (ns. "love bombing"). Sellaisessa porukassa (vrt. helluntailaiset) kytee niin karmea selkäänpuukotuksen ja henkis-sosiaalisen väkivallan henki ettei ole tosikaan. Ja koska tiedän myös olevani kipakka ja takakireä ihminen, tiedän joutuvani nopeasti ikävyyksiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä kärkkäitä mielipiteissäni kuin minä itse.
Tämä on syy, miksi olen yrittänyt koko ikäni välttää kaikenlaisia lahkoja, uskontoja ja kuppikuntia ja miksi mieluimmin käännän järjestäytyneelle uskonnolle selkäni.
Mutta samalla se on pakottanut minua tutkimaan itseäni ja miettimään omaa suhdettani muihin. Tietyllä tavalla helpointa olisi toivoa, ettei mitään jumalaa olisi olemassa ja että kaikki lopulta päättyisi kuolemaan. Elämä olisi silloin yksinkertaista eikä millään olisi mitään väliä. Mutta kuolemanrajakokemuksia tutkimalla näyttäisi nyt siltä, että Jumala on kuin onkin olemassa ja että hän on Rajaton Rakkaus. Ongelma on siinä, että rakkauden kaksoiskäskyä on mahdotonta noudattaa tulematta itse revityksi kappaleiksi.
Olen joutunut itse miettimään omaa suhdettani suvaitsevaisuuteen, sillä minua ei ikinä suvaittu sellaisena kuin olin. Oma suhteeni on rauhanomainen rinnakkainelo: sinä et puutu minun asioihini etkä ala tilittämään, mikä minulle on oikein; vastineeksi minä en puutu sinun asioihini enkä ala käännyttämäään sinua, vaan me molemmat saamme elää omaa elämäämme niin, ettei kukaan aiheuta harmia kenellekään. Siedän sinua ja omituisuuksiasi, jos niistä ei koidu minulle riesaa. Tämä on syy, miksi siedän homoseksualismia oikein mainiosti, sillä en itse ole homo/lesbo ja useimmat homot/lesbot, joita tunnen, eivät ole väijyttämässä ja raiskaamassa pahaa-aavistamattomia uhreja eivätkä viettelemässä heteroita.
Älykkyys on maailman yliarvostetuin asia. Vaihtaisin ilomielin 20 pistettä älykkyysosamäärästäni samaan määrään sosiaalisuutta. Älykkyydellä ei lopultakaan tee yhtään mitään; olennaista on tulla muiden ihmisten kanssa toimeen ja olla rakastettu. Vain sellainen ihminen, jota muut rakastavat, voi itse rakastaa ja tuntea rakkautta. Vain sellainen ihminen, jota muut kunnioittavat, voi tuntea itse kunnioitusta itseään kohtaan. Minulle oma itsekunnioitukseni alkoi siitä, kun huomasin muiden pelkäävän minua sen viimeisen tappelun jälkeen. Sen jälkeen kykenin rakastamaan itseäni. Pelko on yksi kunnoituksen muoto. Ja sen jälkeen, kun minua pelättiin, minua kunnioitettiin, aloin kunnioittamaan itseäni ja aloin myös saamaan toisilta lopulta muunkinlaista kunnioitusta kuin vain pelkoa.
Minulla ei ole lapsia, eikä tule milloinkaan olemaan. Siksi tällä asialla spekuloiminen on melko hedelmätöntä. Mutta olen tehnyt oman osuuteni maailman parantamisesta siinä, että sanoudun itse irti laumakäyttäytymisestä ja hyväksyn muut ihmiset rauhanomaisen rinnakkainelon periaatteen pohjalta. Tee mitä haluat, kunhan et aiheuta riesaa kenellekään.
Siksi sanon itse tuolle ensimmäiselle kirjoittajalle, että pysy erossa uskovaisista. Heistä ei koidu mitään muuta kuin harmia. Oma rukoukseni oli pitkään "Rakas Jumala, varjele minua Sinun seuraajiltasi". He ovat ulkokultaisia ja tekohurskaita, mutta sisältä tyhjiä kuin valkoisiksi kalkitut hautaholvit. Sensijaan Jumala itsessään on Rakkaus. Minulla itselläni on kaksi ystävää - kaksi hyvää ystävää - jotka ovat saaneet sen kohdata. Jumalalle ei ole merkitystä, oletko hetero vaiko homo. Vain sillä on merkitystä, miten olet toteuttanut sitä yhtä ainoaa käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä - jonka toteuttaminen tässä maailmassa on lähes mahdotonta.
...tämä tekstisi:
"Siksi sanon itse tuolle ensimmäiselle kirjoittajalle, että pysy erossa uskovaisista. Heistä ei koidu mitään muuta kuin harmia. Oma rukoukseni oli pitkään "Rakas Jumala, varjele minua Sinun seuraajiltasi". He ovat ulkokultaisia ja tekohurskaita, mutta sisältä tyhjiä kuin valkoisiksi kalkitut hautaholvit. Sensijaan Jumala itsessään on Rakkaus."
Miten määrittelet "uskovaisen" - rukoilet itsekin, etkö siis usko? Mielestäni sanomassasi on aikamoista yleistämistä, enkä sano tätä siksi, että se koira älähtää...