Ovatko uskonveljet ja -sisaret nähneet elokuvan "Päiväni murmelina" ? Elokuvan päähenkilö herää joka aamu samaan päivään amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa hän on televisiouutisryhmänsä kanssa tekemässä juttua kaupungin vuosittaisesta murmelipäivästä. Kaikki tapahtumat alkavat toistua päivä päivältä samanlaisina paitsi hänen omat reaktionsa tapahtumiin.
Joka päivä saamme kuulla maailmanlopusta, toraistien ja uudestisyntyneiden pyhästä sodasta, salaliitoista jne. Samat vanhat ja loppuun kuluneet aiheet toistuvat koko ajan ei ainostaan tällä palstalla, vaan myös seurakunnissa. Haluammeko elää päivää murmeleina vai onko mahdollista rakentaa parempaa? That is the question.
Joka päivä saamme kuulla maailmanlopusta, toraistien ja uudestisyntyneiden pyhästä sodasta, salaliitoista jne. Samat vanhat ja loppuun kuluneet aiheet toistuvat koko ajan ei ainostaan tällä palstalla, vaan myös seurakunnissa. Haluammeko elää päivää murmeleina vai onko mahdollista rakentaa parempaa? That is the question.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onpa mielenkiintoista,katsoin elokuvan ja tunsin,että Jumala puhui minulle.Menin kaupungille,siellä oli nuoria uskovia,yksi kysyi minulta,oletko nähnyt elokuvan päiväni murmelina!!!!!!
Ajattelin päiviäni "murmelina". Minulla on käynyt elämässä asioita niin, että asiat ovat tulleet samankaltaisina toistuen. Ehkä elokuvan aihe kumpuaa ihmisen kokemuksesta että jokin asia tulee vastaan samanlaisena, "dejavuu" sanotaan kun kohdataan sellainen kokemus, mutta dejavuu voi olla kattavampi kuin jonkin sanoma asia joka tuo dejavuun mieleen tai jokin tunne tai hetkellinen kokemus, se voi tulla pidempänä sarjana asioita ja niissä vaikuttaa omat reaktiot, jostain tulee ärsyke, toinen, kolmas... henkilökohtaisena kokemuksena, kyse on ollut peloista... Mikä niiden tarkoitus oli minulle. Ajattelen niin, mm. todellisuuden kohtaaminen Jumalan kanssa, luottamuksen rakentaminen Jumalaan, mikä on totta ja mikä on kuvitelmaa.... todellisuus elämässä, mikä on tärkeää, miten otan vastaan todellisuuden ja millä tavoin aion elää elämääni todellisuuden ja todellisen elämän kanssa.
Ajattelin tänään tuota otsikkosi aihetta ja mietin todellisuutta, että on kohdattava esimerkiksi asiat niinkuin ne ovat todellisesti, ei miten kuvittelee olevan tai muuten mielikuvituksen luomina ei "elokuvaelämän kautta", vaan elää fyysisen todellisuuden kanssa läsnä uskossa sellaisena kuin se on, se on uskon elämän aikaansaamaa, elämisen onnellisuutta. Mietin sitä, että pitäisikö aiheesta kirjoittaa palstalle ja mietin sitä, että onko palstoille kirjoittaminen ollut osa todellisuuden pakoa... kun kirjoitit aiheesta, joka niin hyvin natsasi asioihin.... en malttanut olla vastaamatta, uskonelämän opetuksesta tähän paikkaan.
Päivä murmelina elokuva on ihan kiva, olen nähnyt sen, Bill Murray on siinä näyttelijänä, samanlaisella kaavalla löytyy muitakin elokuvia nykyään.
Niin, että tämän päivän aihe, että tervetuloa todellisuus = TOTUUS.
Niin kuin raamattu sanoo,totuus on tekevä teidät vapaaksi.Totuus omasta itsestä on monille vaikea paikka,mieluummin naamion taakse.Esim. minulla on ystävä,joka sanoo,että haluaa olla ykkönen,että on muita parempi,Kuitenkin sanoo,että on siipeilijä,ratsastaa minun viisaudella.
Ikävä kuulla, jos asiat ovat huonosti ystävyydessäsi tai koet niin. Ehkä asiat siitä ratkeavat ajallaan suuntaansa johon on tarkoitettu.
Olen oppinut, että Jumalan viisaus on paljon suurempi kuin ihmisen, se ihmisen viisaus, liekö mitään sen rinnalla. Jumala pystyy asettelemaan asioita kohdilleen juuri haluamallaan tavalla ja käyttämään ihan mitä vain asioita, miten Hän haluaa ihmislasta herätellä totuuteensa. Se on aika ihmeellistä.
ps. minusta on mukavaa, että minulla on sellainen ystävä kuin Jumala, koska minä uskon, että Hän ei syytä minua asioista, Hän haluaa ottaa siipiensä suojaan minut ja olla tukenani, niin minä uskon. Hän on oikea ystävä, joka välittää minusta.
"Ehkä elokuvan aihe kumpuaa ihmisen kokemuksesta että jokin asia tulee vastaan samanlaisena"
Elokuva kertoo muistinmenetyksestä. Meillä eletään näitä murmelipäiviä jatkuvasti alzheimer-potilaan kanssa. Mutta mikä onkaan tämän palstan kirjoittajien tekosyy jauhaa samoista asioista vuosikausia?
No ei taida ihan alzheimer potilaan elämästä kertova elokuva olla, päähenkilöhän pystyy muutoksiin ja ajattelemaan, muutosten kautta voivansa vaikuttaa asioihin, jos muistan oikein elokuvan juonen. :D
Ihminen helposti jumittuu kaavoihin ihan normaalistikin, kaavojen ulkopuolelle pääseminen vaatii usein muutosta... esimerkiksi suhtautumisessa ja millaisena näkee elämän.
Anteeksi muuten nauruhymiö ja jos vastaukseni vaikutti ajattelemattomalta, en huomannut kommenttisi varmaankin tarkoittaneen, että teillä eletään arkea alzheimersairauden kanssa siellä kotonanne, pahoitteluni.
Hieno aloitus! Olen nähnyt elokuvan, mutten ajatellut sen sanomaa noin pitkälle. Se oli itselleni vain hassu komedia, jolle laiskasti naureskelin.
Kiitos kun toit esille sen sittenkin jopa älyllisenkin sanoman. Kaikkea oppii. 🌸
Olen ihan samanlaisissa ajatuksissa aloittajan kanssa.Itse olen halunnut pois jostain ummehtuneesa,samasta kaavasta.Se todella vaatii rohkeutta.Ihmisiä on jäänyt,uusia tullut tilalle.Uudet tuulet puhaltavat ja tunnen,että Jumala on kaikessa mukana.
Jumala ei koskaan toimi omaa sanaansa vastaan.
Mitään "uusia tuulia" ei voi olla. Kaikki mikä ehkä vaikuttaisi syntyvän uutena, tulee jollain tavoin olla myös toistoa jostain vanhasta, pitää yhtä vanhan kanssa.
No on siinäkin kaikkitietäväinen.Jos joku on löytänyt jotain uutta,esim.uusia ihmisiä,jotka antavat hänelle enemmän ja mitä ikinä hän on löytänyt,iloitsen ja siunaan,että on ottanut uskonaskeleita.
Pyydän anteeksi. Tämä lause meni ohi silmieni: "Ihmisiä on jäänyt,uusia tullut tilalle."
Vastasin, ilman tuon lauseen tajuamista. Oletin, että on törmännyt johonkin uuskarismaattiseen, joka on tehnyt tyhjäksi vanhan.
Hellepäivä. Päässä keittää. Anteeksi.
Ole huoleti,ei mitään uuskarismaattista,huh,huh.Päinvastoin,yhteys Jeesukseen on syventynyt,ja elämään tullut rauha.Saat anteeksi.
Vastasin sinulle "Ok", hymyllä ja mansikalla, mutta S24 poisti sen.
Oli kai liian lyhyt viesti...
🧝🍓
Näin sen ja mietin,mitä pahaa siinä oli!!!Ahaa,pitää olla piiiiiiitkä viesti,hassua.
Elokuvista puheenollen. Yritin aloittaa katsoa amerikkalaista elokuvaa tsaariperheen kohtaloista (Netflix) mutta hermostuin heti alkajaisiksi siitä, että näytelmän henkilöt käyttäytyvät kaikessa kuin protestantti-jenkit, ei kuten venäläiset ortodoksit, puhumattakaan itse tsaariperheestä!
Elokuvan tekijät eivät ole välittäneet lainkaan tutustua venäläisyyteen, venäläisortodoksisuuteen; kirkossa ja hautajaisissa ja etenkin tsaarilliseen käyttäytymiseen. En jäänyt odottamaan, josko uusi tsaari pistäisi vielä tupakaksi jossain kirkon nurkassa. Lopetin leffan jo alkuun.
Komeat kulissit, niissä oli vaivaa nähty, mutta eurooppalaisella sivistyneistöllä ja jenkeillä nyt kertakaikkiaan on tavat kuin yöllä ja päivällä. Venäläinen sivistys on edelleenkin korkeampi kuin jopa eurooppalaisilla yleisesti.
Karsastan katsoa jenkkien tekemiä elokuvia, esim. perustuen venäläiseen kirjallisuuteen. Anna Karenina otti voimille, enkä jaksanut sitäkään alkua pidemmälle.
Parhaimpia ovat venäläisten omat elokuvat. Niissä on aito henki. Venäläistä rankkaa huumoria myöten. Kaikki hyvin arvokasta, kunnes joku tekee tai töksäyttää jotain ikimuistettavaa. Ei seipäänniellyttä hienostelua.
Oli joku elokuva jossa herrasväkeä lähetettiin Stalinin vankileirille. Arvokas upseeri, jonka rikos oli se, että oli sivistynyt. Mutta niin vain hänenkin - juuri tästä syystä - käskettiin rikollisten jonossa laskea omat housunsa alas ja joku kommunisti tarkisti hänenkin peräventtiilinsä. Kuvassa venttiili kameraan päin.
.
Jäi kirjoittamatta, että tsaari Nikolai II ja tsaariperhe on venäläisortodoksisuudessa korkeasti kunnioitettu, pyhiksi eli pyhimyksiksi korotettu, kuten kaikki tsaarit ja heitä ja heidän kuvaamisensa tulisi suorittaa arvokkaasti ja heitä tsaarillisesti kunnioittaen.
He monarkian lisäksi ovat siis myös uskonnolliset henkilöt, jotka murhattiin julmasti. He ovat venäläisortodoksisuudessa marttyyreita, ikoneissa "Kärsimyksen pyhät".
Olen kunnioittanut heitä (parhaalla taidollani) heidän sargofageillaan, eräässä Pietarin Pietari-Paavalin linnoituksen kirkossa. Näin surun heidän sargofageillaan polvistuvien ja niitä suutelevien, rukoilevien Venäjän ortodoksien kasvoilla. Tällaista kunnioitusta ja tunnetta näkee vain Venäjällä.
Ikuinen muisto.🌹
Niin silloin......nykyään jopa ilman lateksisormikkaita homma hoituu huomaamattomasti endoskoopilla.
En ole katsonut Murmelia, mutta Majavan olen.
Mel Gibson pääroolissa.
Murmeli tai majava, eläimiä molemmat. Onks ne jyrsijöitä kumpiki? Heh