Säilyykö ihmisen persoona todellakin ylösnousemuksessa? Luin eräästä uskonnollisesta kirjasta että näin olisi. Että myöskin täällä ajassa alkanut kehitys jatkuu meissä vielä iankaikkisuudessa. Onko totta että ihmisen persoona säilyy, kun sielu menee taivaaseen.
kuoleman jälkeen iankaikkisuudessako?
Ylösnousemus
13335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuohon on aika vaikea vastata, kun sitähän ei voi tietää ennen kun sen itse kokee... mutta mihinkään uskontokunnan malliin en kyllä luota, koska niitä onkin sitten niin paljon että ei osaa edes sanoa mihin uskoisi.. luulen kuitenkin ette yhtään väärää vaihtoehtoa ehkä ole...?
Sielu voi vilahtaa taivaaseen tai jonekin muualle.Maallisen elämän jälkeisestä läsnäolosta on paljon havaintoja. Voi ne tietenkin selittää jollakin näkijän herkistymisellä.
Ruumiin ylösnouseminen sensijaan vaikuttaa papien keksimältä tarkoitushakuisuudelta hautajaisia varten.
Miksi Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista? Eikös se olisi ollut karhunpalvelus, kun juuri pääri taivaan autuuteen, niin heti revitään takaisin.
Jeesus vierasti kuolemaa ja inhosi hautajaisia. Tämän vuoksi hän mieluummin herätteli henkiin matkansa varteen sattuneita kuolleita.
Melko tylyn vastauksen sai myös kaveri joka olisisi lähtenyt opetuslapseksi isänsä hautajaisten jälkeen.
"Antaa kuolleitten haudata kuolleensa,jos et lähde nyt,huomena ei ole enään kiintiöpaikkoja apostolikaartiin."
että ihmisen persoonaan on vaikutusta fyysisillä asioilla. Aivovaurio vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen. Ihmisen aivoihin voidaan vaikuttaa kemiallisilla aineilla ja fyysisesti operoimalla niin, että persoonallisuus muuttuu. Siispä, olisi aivan mahdotonta, että ihmisellä olisi jokin ruumiista riippumaton sielu, jossa voisi säilyä ihmisen persoonallisuus kuoleman jälkeen.
Kysymyksesi jää varmaan "tässä elämässä" selvittämättä. Aihe sinänsä on kuitenkin kutkuttavan mielenkiintoinen.
Ainoa mikä on varmaa, on että Sinä itse tajuat oman olemassaolosi tässä ja nyt. Miten sitten ne muut, jotka ovat ympärilläsi - ihmiset, eläimet, muu meitä ympäröivä luonto kokevat "olemassaolonsa"? Kokevatko ne samalla tavalla, vai miten ne sen kokevat riippuu varmaankin kustakin ihmisestä ja eritoten eläimestä (vrt. vaikkapa simpanssi, koira, mehiläinen, laakamato...). Jos Sinulla on kotieläimiä tai jos ylipäätään olet seurannut eläimiä, olet varmaan todennut niidenkin ainakin jollakin tavoin hahmottavan ympäristöään, itseään ja - olemassaoloaan.
Se, että me tässä elämässä koemme itsemme erillisiksi "lihasmöykyn" sisällä oleviksi yksilöiksi, pätee tässä elämässä - tässä ja nyt. Onko sen saman "jatkuttava" myös kuolemamme jälkeen - hyvä kysymys.
Saammeko "me" sitten tähän koskaan vastausta - vielä parempi kysymys. Itse olen nimenomaan näiden kysymysten suhteen kovin skeptinen. En ole valitettavasti löytänyt tyydyttävää "selitysmallia" näihin ja lopullinen vastaus ainakin omalla kohdallani jää siihen aikaan joka alkaa viimeisestä henkäyksestäni (saattaapi se kyllä loppuakin siihen)....
Meidän persoonamme säilyy, mutta kaikki paha palaa pois. Me emme ole siis klooneja. Persoonallisuushan on se rikkaus, joka meidät erottaa toisistamme.
Paavali puhuu taivaallisten ja maallisten ruumiiden kauneudesta: "mutta toista on taivaallisten ruumiiden kauneus." Näkisin asian näin, että keho, joko aineellinen tai hengellinen, on hengen ilmenemismuoto. Persoonallisuus on hengessä, mutta maallisen tai taivaallisen muotonsa henki ottaa kehon, eli Paavalin kuvaaman ruumiin kautta. Maallinen ruumis kuolee ja maatuu, palaa luonnon kiertokulkuun. Sen sijalle henki saa taivaallisen kehon, joka on siis maallista huomattavasti kauniimpi.
Keho on siis hengelle välikappale operoida eri tilanteissa. Kun maallinen keho vahingoittuu esim. aivojen osalta, ei hän pysty enää käyttämään sitä täysitehoisesti hyväkseen ja näin persoonakin saattaa muuttua. Samoinhan käy dementoituneelle ihmiselle. Ilman muotojahan (kehoja) ei voi olla eroavuuksia, joista persoona tunnistettaisiin. Henki ei siten taivaassakaan ole mikään epämääräinen henkimöykky, vaan taivaallisen "ruumiin" saanut henki.
Jos pitää valita taivas tai maa niin kyllä mä tänne jäisin. Onhan täällä paljon tekemistä, ja tännehän meidät on luotukin. Mitä taivaassa on tekemistä? Mihin katoaa ihmisen normaalit tarpeet??
Ole aivan huoleti, kyllä sielläkin varmaan jotakin väkertämistä riittää. Motto: totuus lienee huikeasti taruakin ihmeellisempi.....
Henki on ihmisessä se, jonka Jumala on antanut itsestään. Sielu on verrattavissa persoonaan ja siihen ikuisesti elävään osaan, joka tekee meistä meitä. Ruumis on väline maailmassa.
Henki kommunikoi Jumalan ja sielun kanssa.
Sielu kommunikoi hengen ja ruumiin kanssa.
Ruumis kommunikoi sielun ja maailman kanssa.
Henki on normaalisti nukkumassa, mutta uskoontulo herättää sen.
"Jolla Poika on, sillä on elämä, jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää."
Joku on kait aprikoinut ikuisesta elämästä näin:
Ihmisten ajattelussa on melkoinen ristiriita, haaveilevat ikuisesta elämästä. Kuitenkin he saattavat ikävystyä olemiseen jo yhten sateisena sunnuntaina. Viimestään iltapäivällä.
Mielenkiintonen kysymys, kyllähän noita tuonpuoleisia ite kukin pohtii, jotkut - kuten mä - vähän useemminkin... :)
Niin, kyllä mä uskon, että 'persoona' säilyy silleen, et taivaassa pelastetut tunnistaa toisensa, niinhän Raamatussa paljastetaan, mutt se 'persoona' vapautuu syntiturmeluksesta ja sielu on ikuisesti vapaa.