Pitäiskö miestä/naista tarvita?

Saahan sitä tukea myös ystäviltä. Ei kai sillä tuen antajan sukupuolella nyt niin isoa merkitystä ole. En mä "tarvii" myöskään ystäviäni. Mun ystävyyssuhteet perustuu haluamiseen. Siihen, että me halutaan viettää aikaa yhessä, meillä on hauskaa ja me välitetään toisistamme. Ei se oo mitään tarvetta ja riippuvuutta. Mä aattelen varmaan jotenki typerän romanttisesti, että kumppani olis paitsi rakastettu, niin myös se kaikkein paras ystävä.

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Saahan sitä tukea myös ystäviltä. Ei kai sillä tuen antajan sukupuolella nyt niin isoa merkitystä ole. En mä "tarvii" myöskään ystäviäni. Mun ystävyyssuhteet perustuu haluamiseen. Siihen, että me halutaan viettää aikaa yhessä, meillä on hauskaa ja me välitetään toisistamme. Ei se oo mitään tarvetta ja riippuvuutta. Mä aattelen varmaan jotenki typerän romanttisesti, että kumppani olis paitsi rakastettu, niin myös se kaikkein paras ystävä.

-alottaja-

Lue lisää

Oletko ollut koskaan syvällisesti rakastunut?

Rakkaus tekee usein sen ettei pysty enää ajattelemaan vastapuolta vain kivana kaverina.

Rakkaus tekee myös sen että voi tulla niitä lapsia. Elämänmurros on uskomaton, joku nainen voi jatkaa... tarvitaanko miestä tuon tapahtuman jälkeen vai riittäisikö kaveri...luulen ettei kysymys ole aivan helppo.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ollut koskaan syvällisesti rakastunut?

Rakkaus tekee usein sen ettei pysty enää ajattelemaan vastapuolta vain kivana kaverina.

Rakkaus tekee myös sen että voi tulla niitä lapsia. Elämänmurros on uskomaton, joku nainen voi jatkaa... tarvitaanko miestä tuon tapahtuman jälkeen vai riittäisikö kaveri...luulen ettei kysymys ole aivan helppo.

AsianVierestä

Lue lisää

Olen. Mulla on takana pitkä parisuhdekin (9 vuotta). Olin lukiotyttö kun me mentiin yhteen. Mies oli mua 3 vuotta vanhempi ja jo hyvässä duunissa. Sillon mä olinki jossain määrin riippuvainen. Opiskelin, eikä ollu vielä duunia. Se mies oli sillon myös paras ystävä ja me tehtiin paljon juttuja yhessä. Asiat alko muuttuun, ku valmistuin ja sain töitä, enkä tosiaan ollu enää kaikessa niin riippuvainen. Sitä ärsytti mm. mun ajankäyttöni. Olin kotona yhtä paljon ku ennenki, mutta käytin aikaani sen mielestä jotenki väärin. Mun työpaikka oli liian kaukana, siihen kulu sen mielestä liikaa aikaa. Sitä nyppi se, että sain vastuullisempia hommia. Sekin, että mulla oli omaa rahaa tuntu olevan huono juttu. Maksoin aina puolet kodin kuluista, mutta itteeni en olis saanu kuluttaa mitään ja esim. ihan kaikki kodin hankinnat piti hyväksyttää hänellä. Tällanen tuli miehestä, joka aikasemmin saatto ihan ite heittää mulle parisataa, että käy vaikka ostaan vaatteita. En haluu enää miestä, jonka miehisyys riippuu hänen "tarpeellisuudestaan".

Enkä mä tosiaan puhu mistään kivoista kavereista, vaan mä puhun ystävistä. Mulle ystävät on jotain ihan muuta ku kivoja kavereita. Voin ihan vilpittömästi sanoo, että mä rakastan niitä muutamaa mun tosi hyvää ystävää. Yhen oon tuntenu päiväkodista saakka ja tätä elämää on nähty yhessä aika paljon.

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Olen. Mulla on takana pitkä parisuhdekin (9 vuotta). Olin lukiotyttö kun me mentiin yhteen. Mies oli mua 3 vuotta vanhempi ja jo hyvässä duunissa. Sillon mä olinki jossain määrin riippuvainen. Opiskelin, eikä ollu vielä duunia. Se mies oli sillon myös paras ystävä ja me tehtiin paljon juttuja yhessä. Asiat alko muuttuun, ku valmistuin ja sain töitä, enkä tosiaan ollu enää kaikessa niin riippuvainen. Sitä ärsytti mm. mun ajankäyttöni. Olin kotona yhtä paljon ku ennenki, mutta käytin aikaani sen mielestä jotenki väärin. Mun työpaikka oli liian kaukana, siihen kulu sen mielestä liikaa aikaa. Sitä nyppi se, että sain vastuullisempia hommia. Sekin, että mulla oli omaa rahaa tuntu olevan huono juttu. Maksoin aina puolet kodin kuluista, mutta itteeni en olis saanu kuluttaa mitään ja esim. ihan kaikki kodin hankinnat piti hyväksyttää hänellä. Tällanen tuli miehestä, joka aikasemmin saatto ihan ite heittää mulle parisataa, että käy vaikka ostaan vaatteita. En haluu enää miestä, jonka miehisyys riippuu hänen "tarpeellisuudestaan".

Enkä mä tosiaan puhu mistään kivoista kavereista, vaan mä puhun ystävistä. Mulle ystävät on jotain ihan muuta ku kivoja kavereita. Voin ihan vilpittömästi sanoo, että mä rakastan niitä muutamaa mun tosi hyvää ystävää. Yhen oon tuntenu päiväkodista saakka ja tätä elämää on nähty yhessä aika paljon.

-alottaja-

Lue lisää

Hmm...ok, tarkoitin tuolla kivalla kaverilla ja rakkauden erovaisuudella vain sitä mikä tuntuu olleen teidän suhteen ongelma. Suhteeseen tulee sitä "omistushalua" eli haluaisi päättää mitä toisen tulisi tehdä. Siihen syyllistyvät molemmat osapuolet.

Ehdottaisin suhdetta jossa molemmat asuvat omissa asunnoissaan, silloin tuo tavoittelemasi suhderakenne tavoitteineen voisi toimia erittäin hyvin.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Hmm...ok, tarkoitin tuolla kivalla kaverilla ja rakkauden erovaisuudella vain sitä mikä tuntuu olleen teidän suhteen ongelma. Suhteeseen tulee sitä "omistushalua" eli haluaisi päättää mitä toisen tulisi tehdä. Siihen syyllistyvät molemmat osapuolet.

Ehdottaisin suhdetta jossa molemmat asuvat omissa asunnoissaan, silloin tuo tavoittelemasi suhderakenne tavoitteineen voisi toimia erittäin hyvin.

AsianVierestä

Lue lisää

Eihän sellanen oo pidemmän päälle mikään parisuhde. Tai ainakaan mulle se ei ole. Jos töitten jälkeen vaikka haluis vain kömpiä toisen kainaloon, niin pitäis ensiksi selvittää että missä se on. Ei se yhessä asuessakaan ehkä aina kotona ole, mutta on siihen silti paljon paremmat mahollisuudet. Mä kaipaan arkisten asioiden jakamista. Sellasia juttuja, joita ei tuu jaettua muiden ystävien kanssa. Illalla sohvalla toisen kainalossa, aamulla hiukset pörrössä aamupalapöydässä, viedä toiselle teetä kun se on kipe, jne. En mä sitä välttämättä tarvii, menee elämä näinki. Kivempaa se kuitenki olis jonku kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Eihän sellanen oo pidemmän päälle mikään parisuhde. Tai ainakaan mulle se ei ole. Jos töitten jälkeen vaikka haluis vain kömpiä toisen kainaloon, niin pitäis ensiksi selvittää että missä se on. Ei se yhessä asuessakaan ehkä aina kotona ole, mutta on siihen silti paljon paremmat mahollisuudet. Mä kaipaan arkisten asioiden jakamista. Sellasia juttuja, joita ei tuu jaettua muiden ystävien kanssa. Illalla sohvalla toisen kainalossa, aamulla hiukset pörrössä aamupalapöydässä, viedä toiselle teetä kun se on kipe, jne. En mä sitä välttämättä tarvii, menee elämä näinki. Kivempaa se kuitenki olis jonku kanssa

Lue lisää

"Jos töitten jälkeen vaikka haluis vain kömpiä toisen kainaloon, niin pitäis ensiksi selvittää että missä se on"

Eli haluat kontrolloida sitä missä, milloin ja mitä se mies tekee?
Vaikka asuisitte miehen kanssa yhdessä mies tietysti vaatii itselleen omaa aikaa, eikä tarvita mitään lupahakemuksia jos jotain haluaisi tehdä? Muutenhan nainen syyllistyy samanlaiseen kontrollointiin mistä miestä syyttää?
Oletko sittenkin riippuvainen siitä mitä se mies tekee vai ajatteletko että voit vaatia jotain, mutta mies ei voi:)

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

"Jos töitten jälkeen vaikka haluis vain kömpiä toisen kainaloon, niin pitäis ensiksi selvittää että missä se on"

Eli haluat kontrolloida sitä missä, milloin ja mitä se mies tekee?
Vaikka asuisitte miehen kanssa yhdessä mies tietysti vaatii itselleen omaa aikaa, eikä tarvita mitään lupahakemuksia jos jotain haluaisi tehdä? Muutenhan nainen syyllistyy samanlaiseen kontrollointiin mistä miestä syyttää?
Oletko sittenkin riippuvainen siitä mitä se mies tekee vai ajatteletko että voit vaatia jotain, mutta mies ei voi:)

AsianVierestä

Lue lisää

Mä en pysty suhteeseen,koska oon mustasukkainen ,jos tosissaan ollaan yhessä. Nyt on sinkkuna helppoa,kun ei oo stressiä toisesta. Sellainen vaan ei sovi mulle ja hyvä,että tiedostan sen enkä enää ala suhteeseen,koska se on hirveää. Sekä itselle että toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos töitten jälkeen vaikka haluis vain kömpiä toisen kainaloon, niin pitäis ensiksi selvittää että missä se on"

Eli haluat kontrolloida sitä missä, milloin ja mitä se mies tekee?
Vaikka asuisitte miehen kanssa yhdessä mies tietysti vaatii itselleen omaa aikaa, eikä tarvita mitään lupahakemuksia jos jotain haluaisi tehdä? Muutenhan nainen syyllistyy samanlaiseen kontrollointiin mistä miestä syyttää?
Oletko sittenkin riippuvainen siitä mitä se mies tekee vai ajatteletko että voit vaatia jotain, mutta mies ei voi:)

AsianVierestä

Lue lisää

Justhan mä sanoin, että "Ei se yhessä asuessakaan ehkä aina kotona ole, mutta on siihen silti paljon paremmat mahollisuudet". Missä kohtaa sä näet tossa kontrollointia?

Anonyymi kirjoitti:

Mä en pysty suhteeseen,koska oon mustasukkainen ,jos tosissaan ollaan yhessä. Nyt on sinkkuna helppoa,kun ei oo stressiä toisesta. Sellainen vaan ei sovi mulle ja hyvä,että tiedostan sen enkä enää ala suhteeseen,koska se on hirveää. Sekä itselle että toiselle.

Lue lisää

Hienoo, että oot ite tiedostanu ton. Jos yksin tultuu paremmalta, niin sitte niin on parempi. Mustasukkasuus on varmasti raskasta myös sen kokijalle.

-alottaja-

Ai mitä rakkaus on ...

Rakkaus on syvää välittämistä. Rakkaus on sitä, että tahtoo toiselle hyvää. Rakkaus on sitä, että on valmis tekemään ja kestämään paljon, että toisen olis hyvä olla. Rakkaus on sitä, ettei haluu muuttaa toista, eikä omistaa sitä. Rakkaus on sitä, että toi on tossa sen omasta vapaasta tahdosta ja mä haluan olla sen kanssa. Tätä rakkaus on mulle.

-alottaja-

Tuossa oikeastaan sanoitkin paljon., sanoit kaiken...

Jos kumppani tarvitsee jotain, rakkaus tahtoo toiselle hyvää, rakkaus on valmis tekemään ja kestämään paljon, että toisen on hyvä olla...rakkaus ei halua muuttaa, eikä omistaa...

Tulee mieleen myös se, että sanoitammeko me asioita eri tavalla tarkoittaessamme kuitenkin samaa?

Kun itse olen parisuhteessa, se perustuu kunnioituksen ja arvostukseen. Minun on helppo olla tarvitseva ja voi olla sitä myös silloin, kun en oikeasti tarvitse, jos se saa toisen tuntemaan itsensä hyväksi, arvostetuksi, suojelijaksi...mitä hän sitten haluaakin.
Omasta vapaasta tahdostani haluan tyydyttää niitä tarpeita, joita kumppanillani on omien taitojeni mukaan. Odotan sitä myös itseäni kohtaan, mutta sekään ei ole vaihtokauppa. Jos annata minulle tämän verran, saat tämän verran takaisin...nyt olet ansainnut tämän verran tätä asiaa...minusta se ei mene noin.

Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus.

Sinkun ei tarvitse haluta kumppania johonkin, sinkun ei tarvitse haluta ystäviä johonkin. Sinkku saa tehdä elämästään sellaisen kuin haluaa.

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Tuossa oikeastaan sanoitkin paljon., sanoit kaiken...

Jos kumppani tarvitsee jotain, rakkaus tahtoo toiselle hyvää, rakkaus on valmis tekemään ja kestämään paljon, että toisen on hyvä olla...rakkaus ei halua muuttaa, eikä omistaa...

Tulee mieleen myös se, että sanoitammeko me asioita eri tavalla tarkoittaessamme kuitenkin samaa?

Kun itse olen parisuhteessa, se perustuu kunnioituksen ja arvostukseen. Minun on helppo olla tarvitseva ja voi olla sitä myös silloin, kun en oikeasti tarvitse, jos se saa toisen tuntemaan itsensä hyväksi, arvostetuksi, suojelijaksi...mitä hän sitten haluaakin.
Omasta vapaasta tahdostani haluan tyydyttää niitä tarpeita, joita kumppanillani on omien taitojeni mukaan. Odotan sitä myös itseäni kohtaan, mutta sekään ei ole vaihtokauppa. Jos annata minulle tämän verran, saat tämän verran takaisin...nyt olet ansainnut tämän verran tätä asiaa...minusta se ei mene noin.

Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus.

Sinkun ei tarvitse haluta kumppania johonkin, sinkun ei tarvitse haluta ystäviä johonkin. Sinkku saa tehdä elämästään sellaisen kuin haluaa.

Lue lisää

Ymmärtäisin jos kyse olis vaan eri sanoista. Sillon tää juttu olis helposti ratkastavissa. Omalla kohallani juttu ei kuitenkaan oo menny noin. En mä ole ikinä sanonu kellekään, että "en mä tarvii sua". Kyse on ollu siitä käytännön elämästä.

Exän kanssa ongelmat alko tosiaan siitä kun mä valmistuin ja löysin duunin. Olin edelleen kotona ihan samalla tavalla, kotihiiri kun oon, mutta miestä alko nyppiä esim. mun ajankäyttö. Sen mielestä töihin ja työmatkoihin meni liikaa aikaa. Vaikka opiskelu todellisuudessa oli vieny enemmän mun aikaa. Miestä ärsytti, kun mun ei ollu enää mahollisuus tosta noin vaan tehdä ja mennä, kun työtki piti hoitaa. Sitä ärsytti, kun mun rahankäyttö ei ollu enää sen käsissä. Seki oli ihan outoa, koska aikasemmin se ei ollu häirinny miestä ollenkaan. En oo mustasukkanen ihminen, enkä koskaan juuri rajottanu miehen menoja. Jos se halus 2 viikoksi mökille kavereidensa kaa, niin ihan vapaasti. Loppuaikoina seki oli ongelma. Mä en kuulemma rakastanu sitä, ku saatoin antaa sen mennä.

Senki ymmärtäisin, jos kyse olis vaan mun exästä ja se olis ollu jotenki "viallinen".
Ton pitkän suhteen jälkeen mulla on kuitenki ollu kaks lyhyempää suhdetta. Toinen noin puoli vuotta ja toinen pari kuukautta (Myönnän, etten ehkä antanu tälle toiselle tyypille kunnolla ees mahollisuutta, kun mua alko niin nopeesti nyppiä noi jutut.). Niissä tuli molemmissa ihan ihmeellisiä keskusteluita ja ongelmia. Toista ärsytti, kun hoidin vikaantuneen autoni huollot ihan ite, enkä pyytäny häntä soitteleen ja viemään ja tuomaan jne. Samoin auton renkaidenvaihdosta on tullu sanomista. Auton ostaminen ihan omillani oli jotain täysin käsittämätöntä. Huonekalujen hankkiminen ja kokoaminen. Lumityöt. Uus tietokone ... mä hittovieköön teen töitä niiden koneiden kanssa joka päivä. Kai mä nyt ihan itekki tiedän millasen hankin. Tällasia aivan käsittämättömiä keskusteluja.

Enkä mä ole koskaan kieltäny toista hoitamasta, jos todella tahtoo. Mä nyt en vaan oleta sen tekevän, vain koska se on siinä. Oisko oikeesti parempi heittäytyä täysin kädettömäksi näissä?

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtäisin jos kyse olis vaan eri sanoista. Sillon tää juttu olis helposti ratkastavissa. Omalla kohallani juttu ei kuitenkaan oo menny noin. En mä ole ikinä sanonu kellekään, että "en mä tarvii sua". Kyse on ollu siitä käytännön elämästä.

Exän kanssa ongelmat alko tosiaan siitä kun mä valmistuin ja löysin duunin. Olin edelleen kotona ihan samalla tavalla, kotihiiri kun oon, mutta miestä alko nyppiä esim. mun ajankäyttö. Sen mielestä töihin ja työmatkoihin meni liikaa aikaa. Vaikka opiskelu todellisuudessa oli vieny enemmän mun aikaa. Miestä ärsytti, kun mun ei ollu enää mahollisuus tosta noin vaan tehdä ja mennä, kun työtki piti hoitaa. Sitä ärsytti, kun mun rahankäyttö ei ollu enää sen käsissä. Seki oli ihan outoa, koska aikasemmin se ei ollu häirinny miestä ollenkaan. En oo mustasukkanen ihminen, enkä koskaan juuri rajottanu miehen menoja. Jos se halus 2 viikoksi mökille kavereidensa kaa, niin ihan vapaasti. Loppuaikoina seki oli ongelma. Mä en kuulemma rakastanu sitä, ku saatoin antaa sen mennä.

Senki ymmärtäisin, jos kyse olis vaan mun exästä ja se olis ollu jotenki "viallinen".
Ton pitkän suhteen jälkeen mulla on kuitenki ollu kaks lyhyempää suhdetta. Toinen noin puoli vuotta ja toinen pari kuukautta (Myönnän, etten ehkä antanu tälle toiselle tyypille kunnolla ees mahollisuutta, kun mua alko niin nopeesti nyppiä noi jutut.). Niissä tuli molemmissa ihan ihmeellisiä keskusteluita ja ongelmia. Toista ärsytti, kun hoidin vikaantuneen autoni huollot ihan ite, enkä pyytäny häntä soitteleen ja viemään ja tuomaan jne. Samoin auton renkaidenvaihdosta on tullu sanomista. Auton ostaminen ihan omillani oli jotain täysin käsittämätöntä. Huonekalujen hankkiminen ja kokoaminen. Lumityöt. Uus tietokone ... mä hittovieköön teen töitä niiden koneiden kanssa joka päivä. Kai mä nyt ihan itekki tiedän millasen hankin. Tällasia aivan käsittämättömiä keskusteluja.

Enkä mä ole koskaan kieltäny toista hoitamasta, jos todella tahtoo. Mä nyt en vaan oleta sen tekevän, vain koska se on siinä. Oisko oikeesti parempi heittäytyä täysin kädettömäksi näissä?

Lue lisää

Ei toki pidä heittäytyä kädettömäksi.
Tuosta kertomuksestasi nousee ajatus siitä, että jotenkin ei ole kuultu toista. Se saattaa johtua vaikka siitä, ettei osata sanoittaa.
Ymmärrän kyllä tuon mitä kuvasit ja jos ei siihen tule muutosta, ei siinä tietenkään jaksa. Jos pitää muuttua korkkiruuviksi, eikä sittenkään kelpaa, jossain kohtaa vaan pitää viheltää peli poikki, kuten oletkin tehnyt.
Toista ei voi vaatia muuttumaan ja jos vaatimuksia koko ajan esitetään, eihän se mihinkään järkevään johda.
Oletko miettinyt olisiko siinä ollut kyse jotenkin siitä, että olet uhka miehelle, kun teet itse?
Onhan se nyt aika hassua pyytää apua tietokoneiden kanssa, jos niiden kanssa touhuaa koko ajan.
Ei se feikkaaminenkaan mihinkään johda.
Ehkä olet kohdannut läheisriippuvaisia miehiä, vaikka en minä näistä termeistä niin tiedä.
Parisuhdehan ei voi olla sellainen, että vain toisen tarpeet tulevat tyydytetyksi tai sitten se on jatkuvaa narinaa ja nalkutusta tai oman itsensä hukkaamista.

En tiedä onko se niin, mutta olen jotenkin ajatellut, että nykyään tuo toisen muuttaminen ja vaatimus, tällainen sinun pitää olla on jotenkin pinnalla? Halutaan kontrolloida toista, vahtia "omia oikeuksia", puuttua ulkonäköön...sen sellaisia asioita.
Jotenkin riipii , kun joskus kuuntelee, miten vaimo vaikka reissuun lähtiessään on tehnyt pakastimen täyteen ruokaa, ettei ukko kuole nälkään. Miten avioliitosta on sellainen huoltosuhde tullut? Tietysti jos se sopii molemmille ei siinä mitään, kovin usein sitten kuitenkin valitetaan, että se ei ole hyvä.
Vaikeata on...

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtäisin jos kyse olis vaan eri sanoista. Sillon tää juttu olis helposti ratkastavissa. Omalla kohallani juttu ei kuitenkaan oo menny noin. En mä ole ikinä sanonu kellekään, että "en mä tarvii sua". Kyse on ollu siitä käytännön elämästä.

Exän kanssa ongelmat alko tosiaan siitä kun mä valmistuin ja löysin duunin. Olin edelleen kotona ihan samalla tavalla, kotihiiri kun oon, mutta miestä alko nyppiä esim. mun ajankäyttö. Sen mielestä töihin ja työmatkoihin meni liikaa aikaa. Vaikka opiskelu todellisuudessa oli vieny enemmän mun aikaa. Miestä ärsytti, kun mun ei ollu enää mahollisuus tosta noin vaan tehdä ja mennä, kun työtki piti hoitaa. Sitä ärsytti, kun mun rahankäyttö ei ollu enää sen käsissä. Seki oli ihan outoa, koska aikasemmin se ei ollu häirinny miestä ollenkaan. En oo mustasukkanen ihminen, enkä koskaan juuri rajottanu miehen menoja. Jos se halus 2 viikoksi mökille kavereidensa kaa, niin ihan vapaasti. Loppuaikoina seki oli ongelma. Mä en kuulemma rakastanu sitä, ku saatoin antaa sen mennä.

Senki ymmärtäisin, jos kyse olis vaan mun exästä ja se olis ollu jotenki "viallinen".
Ton pitkän suhteen jälkeen mulla on kuitenki ollu kaks lyhyempää suhdetta. Toinen noin puoli vuotta ja toinen pari kuukautta (Myönnän, etten ehkä antanu tälle toiselle tyypille kunnolla ees mahollisuutta, kun mua alko niin nopeesti nyppiä noi jutut.). Niissä tuli molemmissa ihan ihmeellisiä keskusteluita ja ongelmia. Toista ärsytti, kun hoidin vikaantuneen autoni huollot ihan ite, enkä pyytäny häntä soitteleen ja viemään ja tuomaan jne. Samoin auton renkaidenvaihdosta on tullu sanomista. Auton ostaminen ihan omillani oli jotain täysin käsittämätöntä. Huonekalujen hankkiminen ja kokoaminen. Lumityöt. Uus tietokone ... mä hittovieköön teen töitä niiden koneiden kanssa joka päivä. Kai mä nyt ihan itekki tiedän millasen hankin. Tällasia aivan käsittämättömiä keskusteluja.

Enkä mä ole koskaan kieltäny toista hoitamasta, jos todella tahtoo. Mä nyt en vaan oleta sen tekevän, vain koska se on siinä. Oisko oikeesti parempi heittäytyä täysin kädettömäksi näissä?

Lue lisää

Mutta siis joo, mun tarkotus ei oo mitenkään mollata miehiä tai vastaavaa. Haluisin vaan tietää, että onko tää oikeesti joku isomminki miesten juttu. Onko se vaan niin, että suuri osa miehistä tarvii sitä "tarvitsemista"? Kuinka harvinaisia on sellaset miehet, jotka ei tarvii sitä? Ilmeisesti teitäki siis on :)

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Mutta siis joo, mun tarkotus ei oo mitenkään mollata miehiä tai vastaavaa. Haluisin vaan tietää, että onko tää oikeesti joku isomminki miesten juttu. Onko se vaan niin, että suuri osa miehistä tarvii sitä "tarvitsemista"? Kuinka harvinaisia on sellaset miehet, jotka ei tarvii sitä? Ilmeisesti teitäki siis on :)

-alottaja-

Lue lisää

En ajatellutkaan sinun mollaavan miehiä Aika arkirealismia kuvauksesi on. Aina ei vaan onnistu vaikka minkä tekisi, eikä siinä syyllisiä kannata hakea kovinkaan syvään. Ei vain natsaa, ei se aina natsaa. Ja kun aika kuluu, hyväkin alku saattaa kääntyä joksikin muuksi kuin hyväksi arjeksi.
Toiset ovat enemmän sinut itsensä kanssa, toiset vähemmän ja se voi aiheuttaa hankausta parisuhteessa.
Ei siinä tarvitse lainkaan olla kyse siitä, että toinen on huonompi kuin toinen, ei vain sovita yhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ai mitä rakkaus on ...

Rakkaus on syvää välittämistä. Rakkaus on sitä, että tahtoo toiselle hyvää. Rakkaus on sitä, että on valmis tekemään ja kestämään paljon, että toisen olis hyvä olla. Rakkaus on sitä, ettei haluu muuttaa toista, eikä omistaa sitä. Rakkaus on sitä, että toi on tossa sen omasta vapaasta tahdosta ja mä haluan olla sen kanssa. Tätä rakkaus on mulle.

-alottaja-

Lue lisää

Kyllä mä ainakin haluan että mun elämään kuuluu nainen ja parisuhde ja sitä ennen paljon muutakin ja ois kiva jos ois varallisuutta ja rahaa ja ennen kaikkea rinnalla se unelma kumppani ja 6 tyttöystävää joista 2 kanssa naimisissa

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Tuossa oikeastaan sanoitkin paljon., sanoit kaiken...

Jos kumppani tarvitsee jotain, rakkaus tahtoo toiselle hyvää, rakkaus on valmis tekemään ja kestämään paljon, että toisen on hyvä olla...rakkaus ei halua muuttaa, eikä omistaa...

Tulee mieleen myös se, että sanoitammeko me asioita eri tavalla tarkoittaessamme kuitenkin samaa?

Kun itse olen parisuhteessa, se perustuu kunnioituksen ja arvostukseen. Minun on helppo olla tarvitseva ja voi olla sitä myös silloin, kun en oikeasti tarvitse, jos se saa toisen tuntemaan itsensä hyväksi, arvostetuksi, suojelijaksi...mitä hän sitten haluaakin.
Omasta vapaasta tahdostani haluan tyydyttää niitä tarpeita, joita kumppanillani on omien taitojeni mukaan. Odotan sitä myös itseäni kohtaan, mutta sekään ei ole vaihtokauppa. Jos annata minulle tämän verran, saat tämän verran takaisin...nyt olet ansainnut tämän verran tätä asiaa...minusta se ei mene noin.

Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus.

Sinkun ei tarvitse haluta kumppania johonkin, sinkun ei tarvitse haluta ystäviä johonkin. Sinkku saa tehdä elämästään sellaisen kuin haluaa.

Lue lisää

"Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus."

Aiemmin kerroit että miehet aloittavat hyvin usein puheet seksistä heti tutustumisen alussa, loukkaannut siitä ja juttu loppuu siihen.
Missäs se puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus olikaan sillä hetkellä? Muuttui tarpeiden karkoituspuheeksi?

Anonyymi kirjoitti:

"Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus."

Aiemmin kerroit että miehet aloittavat hyvin usein puheet seksistä heti tutustumisen alussa, loukkaannut siitä ja juttu loppuu siihen.
Missäs se puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus olikaan sillä hetkellä? Muuttui tarpeiden karkoituspuheeksi?

Lue lisää

En ole Kaskenpolttaja ja hän vastatkoon varmuudella. Musta noi kuitenki kuulostaa kahelta eri jutulta. Jos vasta ollaan tutustumassa, niin seksijutut on aika nono. Ainaki monille naisille on näin. Ettei kiinnosta heti toisessa lauseessa alkaa kuunteleen panojuttuja. Jos taas ollaan jo parisuhdevaiheessa, niin sitte kannattaa alkaa kartottaa.

Voin olla väärässä, mutta tulkitsisin.

Anonyymi kirjoitti:

"Hyvässä parisuhteessa molemmat saavat tarpeensa tyydytetyksi ja jotta se onnistuu, puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus."

Aiemmin kerroit että miehet aloittavat hyvin usein puheet seksistä heti tutustumisen alussa, loukkaannut siitä ja juttu loppuu siihen.
Missäs se puhuminen pitääkin aloittaa heti ja tarpeiden kartoitus olikaan sillä hetkellä? Muuttui tarpeiden karkoituspuheeksi?

Lue lisää

Se että loukkaannun, on ihan sinun oma tulkintasi asiasta.
Ja kun et tiedä asiasta mitään, ei kannata myöskään vetää johtopäätöksiä. Olen käynyt lukuisia keskusteluja miesten kanssa, jotka aloittavat tarjoamalla seksipalveluja tai seksipuheilla.
Itse asiassa pistin eräälle kiitosviestin siitä, että hän lähestyi reilusta ja kertoi suoraan asiansa. Minusta se oli reilusti tehty ja halusin antaa positiivisen palautteen asiallisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

En ole Kaskenpolttaja ja hän vastatkoon varmuudella. Musta noi kuitenki kuulostaa kahelta eri jutulta. Jos vasta ollaan tutustumassa, niin seksijutut on aika nono. Ainaki monille naisille on näin. Ettei kiinnosta heti toisessa lauseessa alkaa kuunteleen panojuttuja. Jos taas ollaan jo parisuhdevaiheessa, niin sitte kannattaa alkaa kartottaa.

Voin olla väärässä, mutta tulkitsisin.

Lue lisää

Et ole väärässä :)

Anonyymi kirjoitti:

En ole Kaskenpolttaja ja hän vastatkoon varmuudella. Musta noi kuitenki kuulostaa kahelta eri jutulta. Jos vasta ollaan tutustumassa, niin seksijutut on aika nono. Ainaki monille naisille on näin. Ettei kiinnosta heti toisessa lauseessa alkaa kuunteleen panojuttuja. Jos taas ollaan jo parisuhdevaiheessa, niin sitte kannattaa alkaa kartottaa.

Voin olla väärässä, mutta tulkitsisin.

Lue lisää

#Ettei kiinnosta heti toisessa lauseessa alkaa kuunteleen panojuttuja. Jos taas ollaan jo parisuhdevaiheessa, niin sitte kannattaa alkaa kartottaa.

Voin olla väärässä, mutta tulkitsisin. "

Olet väärässä. Jos vasta parisuhdevaiheessa aletaan puhumaan panojutuista ja tulee ilmi ettei toista kiinnosta vähääkään, toista valtavasti, on turha jatkaa enää suhdetta joka ei olisi koskaan alkanutkaan jos asiasta puhuttaisiin heti.

Voi myös kiittää siitäkin jos toinen sanoo heti ettei seksi kiinnosta, kaikki ei sitä sano.
Kysellään sitä muistakin mielenkiinnonkohteista, miksi tuo olisi jotenkin tabu edelleen ettei siitä voi puhua? Niin, tottakai vanhemmille ihmisille se on edelleen pyhä hävettävä tabu.

Anonyymi kirjoitti:

#Ettei kiinnosta heti toisessa lauseessa alkaa kuunteleen panojuttuja. Jos taas ollaan jo parisuhdevaiheessa, niin sitte kannattaa alkaa kartottaa.

Voin olla väärässä, mutta tulkitsisin. "

Olet väärässä. Jos vasta parisuhdevaiheessa aletaan puhumaan panojutuista ja tulee ilmi ettei toista kiinnosta vähääkään, toista valtavasti, on turha jatkaa enää suhdetta joka ei olisi koskaan alkanutkaan jos asiasta puhuttaisiin heti.

Voi myös kiittää siitäkin jos toinen sanoo heti ettei seksi kiinnosta, kaikki ei sitä sano.
Kysellään sitä muistakin mielenkiinnonkohteista, miksi tuo olisi jotenkin tabu edelleen ettei siitä voi puhua? Niin, tottakai vanhemmille ihmisille se on edelleen pyhä hävettävä tabu.

Lue lisää

En ihmettele, että sun on vaikee löytää naista. Sä kun alat heti toisessa lauseessa kertoa sun panojutuistas tuntemattomille naisille. Ilmeisesti sun kolmas lause koskee sitte sun omia lempiasentoja ja neljäntenä kysyt, että mistä asennosta nainen tykkää, kuinka usein ja otakko suihin. Ok, sulle seksi ei oo tabu. Ihan pikkanen odottelu vois kuitenki olla paikallaan. Jos nyt edes sinne kolmansille treffeille.

Anonyymi kirjoitti:

En ihmettele, että sun on vaikee löytää naista. Sä kun alat heti toisessa lauseessa kertoa sun panojutuistas tuntemattomille naisille. Ilmeisesti sun kolmas lause koskee sitte sun omia lempiasentoja ja neljäntenä kysyt, että mistä asennosta nainen tykkää, kuinka usein ja otakko suihin. Ok, sulle seksi ei oo tabu. Ihan pikkanen odottelu vois kuitenki olla paikallaan. Jos nyt edes sinne kolmansille treffeille.

Lue lisää

Niin, on todellakin vaikee löytää sellainen nainen joka haluaa seksiä kaiken muun lisäksi. Seksittömiä naisia löytää liiankin helposti, siksi on todella hieno asia kun nainen sanoo heti ettei ole kiinnostunut seksistä eikä peittele sitä, se on kiitoksen arvoinen juttu.
Huonompi juttu on se kun asia tulee ilmi vasta myöhemmin, sitten itketään kun ei kelpaakaan vaikka meni niin hyvin alussa.
En juttele ihan noin räävittömiä kuin sinä mutta puhun kyllä seksistä ja eipä naiset sitä ole pelästyneet vaikka niin kuvittelet.
Kannattaisi ehkä kuitenkin puhua tuohon tyyliin ettei naiset ajattele tarkoittavani kerran kuussa seksiä koska sekin tarkoittaa joillekin jo tosi aktiivista toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, on todellakin vaikee löytää sellainen nainen joka haluaa seksiä kaiken muun lisäksi. Seksittömiä naisia löytää liiankin helposti, siksi on todella hieno asia kun nainen sanoo heti ettei ole kiinnostunut seksistä eikä peittele sitä, se on kiitoksen arvoinen juttu.
Huonompi juttu on se kun asia tulee ilmi vasta myöhemmin, sitten itketään kun ei kelpaakaan vaikka meni niin hyvin alussa.
En juttele ihan noin räävittömiä kuin sinä mutta puhun kyllä seksistä ja eipä naiset sitä ole pelästyneet vaikka niin kuvittelet.
Kannattaisi ehkä kuitenkin puhua tuohon tyyliin ettei naiset ajattele tarkoittavani kerran kuussa seksiä koska sekin tarkoittaa joillekin jo tosi aktiivista toimintaa.

Lue lisää

Vastaan omasta puolestani, en kuvittelekaan edustavani kaikkia naisia. Sen mitä ollaan näistä jutuista tyttökaverien kans puhuttu, niin ns. oma porukkani on kyllä saman mielisiä.

En tunne yhtään naista, joka ei haluu seksiä. Tilanteet tietenki elämässä vaihtelee, joskus tekee enemmän mieli ja joskus vähemmän. Ei haluttomuus kuitenkaan kuukausitolkulla jatku, jos ei oo jotain elimellistä syytä. Jos näin on sattunu ja vielä useemman partnerin kans, niin kannattaa miettii omaaki toimintaa. Ite olisin aina halunnu useemman kerran viikoon, mut ei se aina onnistu. Jokainen tyttökavereistani on miestään aktiivisempi tällä saralla. Kukaan meistä ei oo mikään siveyden sipuli, jolle seksi olis tabu.

En tunne myöskään yhtään naista, joka haluais alkaa heti jauhaan panojuttuja tuntemattoman miehen kans. Ei siitä ykskään nainen traumaa saa, mutta sellanen mies ei vaan kiinnosta. Mies, joka jauhaa panojuttuja on vaan tosi epäkiinnostava ja antaa itestään huonon kuvan. Vaikka mies olis alkuun kiinnostanuki, niin seksipuheet lopettaa kiinnostuksen. Puhua voi tietenki. Oon monestikin jauhanu miesten kanssa panojuttuja, mutta se jää siihen puheen tasolle. Sellasen miehen kelkkaan ei tee hetkeekään mieli lähtee. Ei panolle, ei treffeille, ei yhtään mihinkään.

On myös joitain naisia, joita tollanen mies kiinnostaa. Niille on ihan omat nimityksensä, joita en ala tässä toistaan. Sanotaan vaan, että yleensä eivät ole miesten mielestä parasta parisuhdemateriaalia. Heihin ei tosin tarvii tuhlata noinkaan paljon ees seksipuhetta. Riittää ihan vaan ku sanoo, et lähetään paneen. En tiiä, susta he voi olla ihan vaimomateriaaliaki ja se on hyvä.

En tarvitse,mutta joskus kelpaa seksi. Vaikka yhen illan... Kortsu toki tai ei yhdyntää. Hih.

Ok, eli säkään ei ite koe, että sulla olis joku sellanen tarve mikä toisen pitäis sussa täyttää.

Entä toisinpäin? Kelpaisko sulle sellanen ihminen, jolla ei olis mitään varsinaista käyttötarkotusta sulle? Joka olis siinä ihan vaan koska, se nyt haluaa olla siinä sun kaa. Vai kokisitko paremmaksi jos se toinen tarvis susta jotain tai olis jotenki susta riippuvainen?

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Ok, eli säkään ei ite koe, että sulla olis joku sellanen tarve mikä toisen pitäis sussa täyttää.

Entä toisinpäin? Kelpaisko sulle sellanen ihminen, jolla ei olis mitään varsinaista käyttötarkotusta sulle? Joka olis siinä ihan vaan koska, se nyt haluaa olla siinä sun kaa. Vai kokisitko paremmaksi jos se toinen tarvis susta jotain tai olis jotenki susta riippuvainen?

-alottaja-

Lue lisää

"Ok, eli säkään ei ite koe, että sulla olis joku sellanen tarve mikä toisen pitäis sussa täyttää."

Sanoihan hän sen että hänellä on juurikin sellainen tarve jonka toisen pitäisi hänessä täyttää. Lue ensimmäinen lause uudestaan, hyppäsit kai sen yli.

Hän tarvitsee sinua nauttiakseen sinusta. Ilman sinua hän ei voi sitä tehdä.

Musta on tosi helpottavaa kuulla, että on myös miehiä jotka aattelee noin. Sori, oletan että oot mies.

Musta näiden asioiden pitäis mennä niin, että toinen tekee jotain mun hyväkseni, vain jos se todella haluaa tehdä. Ei niin, että se tekee, koska se on mies ja siksi sen jotenki kuuluu hoitaa ne. Tai, että naisena mun jotenki kuuluis hoitaa jotku muut jutut. Parisuhde on kai kuitenki ihan vapaaehtosta. Ainakin Suomessa ja tässä ajassa.

Mun isä kuoli joitain vuosia sitte ja tässä on nyt huomannu miten täysin kykenemätön mun oma äiti on moniin asioihin. Kun ei sen oo tarvinu, eikä se oo halunnu ja isä hoiti kaiken. Ehkä siksi isälle oli niin tärkee juttu opettaa tyttärensä tekemään ihan kaikkee .. . en tiiä

Anonyymi kirjoitti:

Musta on tosi helpottavaa kuulla, että on myös miehiä jotka aattelee noin. Sori, oletan että oot mies.

Musta näiden asioiden pitäis mennä niin, että toinen tekee jotain mun hyväkseni, vain jos se todella haluaa tehdä. Ei niin, että se tekee, koska se on mies ja siksi sen jotenki kuuluu hoitaa ne. Tai, että naisena mun jotenki kuuluis hoitaa jotku muut jutut. Parisuhde on kai kuitenki ihan vapaaehtosta. Ainakin Suomessa ja tässä ajassa.

Mun isä kuoli joitain vuosia sitte ja tässä on nyt huomannu miten täysin kykenemätön mun oma äiti on moniin asioihin. Kun ei sen oo tarvinu, eikä se oo halunnu ja isä hoiti kaiken. Ehkä siksi isälle oli niin tärkee juttu opettaa tyttärensä tekemään ihan kaikkee .. . en tiiä

Lue lisää

"Musta on tosi helpottavaa kuulla, että on myös miehiä jotka aattelee noin. Sori, oletan että oot mies."

Kaskensauhuttelija on nainen.
Oletko aloittaja ajatellut että nainen voisi olla sulle parempi kumppani?

Anonyymi kirjoitti:

"Musta on tosi helpottavaa kuulla, että on myös miehiä jotka aattelee noin. Sori, oletan että oot mies."

Kaskensauhuttelija on nainen.
Oletko aloittaja ajatellut että nainen voisi olla sulle parempi kumppani?

Lue lisää

Tais olla alottajalta anonyymille. Eihän toi Kaskenpolttaja sano mitään, mihin vastata.

Anonyymi kirjoitti:

"Musta on tosi helpottavaa kuulla, että on myös miehiä jotka aattelee noin. Sori, oletan että oot mies."

Kaskensauhuttelija on nainen.
Oletko aloittaja ajatellut että nainen voisi olla sulle parempi kumppani?

Lue lisää

Joo, todellakin oli tuolle toiselle Anonyymille.

"Minusta olisi jotenkin helpottavaa, että minulla olisi nainen, joka ei tarvitsisi minua mihinkään eikä haluaisi hyötyä minusta millään tavalla vaan olisi kanssani vain siksi, että nauttii seurastani."

Ja en ole miettinyt. Ei tarvitse miettiä, kun ei sovi. En ole kiinnostunut naisista muuten kuin ystävinä.

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Joo, todellakin oli tuolle toiselle Anonyymille.

"Minusta olisi jotenkin helpottavaa, että minulla olisi nainen, joka ei tarvitsisi minua mihinkään eikä haluaisi hyötyä minusta millään tavalla vaan olisi kanssani vain siksi, että nauttii seurastani."

Ja en ole miettinyt. Ei tarvitse miettiä, kun ei sovi. En ole kiinnostunut naisista muuten kuin ystävinä.

-alottaja-

Lue lisää

Kun minä puhun tarpeista, en tarkoita, että haluan miehen vain siksi, että hän tyydyttää tarpeeni, haluan hänet siksi, että haluan viettää aikaa hänen kanssaan. En myöskään ajattele, että miehestä pitäisi olla jotain hyötyä.
Kun puhun tarpeista, tarkoitan sitä, että kun minulla on tarve olla toisen kyljessä, voin sen tehdä. Tai jos minua keljuttaa jokin, hän voisi vähän rutistaa ja sitten päinvastoin. Ja jos hän ei halua rutistaa, sekin on hyvä. Toista ei voi pakottaa olemaan hellä.
Itse tykkään helliä ja silitellä, mutta voin olla tekemättä sitä, jos se miestä ahdistaa tai keljuttaa tai jotain. Minusta on tärkeä tietää millaisista asioista toinen tykkää, ja jos se on mahdollista, voin niitä toteuttaa, koska minusta on hienoa, että hän voi hyvin. Sitä se rakkaus kai on? Jos toisella on paskat fiilikset kotiin tullessaan , en tarkoituksella lisää sitä fiilistä.

Niin ...

Se asia mitä mä ite kaipaan aikasemmasta parisuhteestani on ystävyys ja kumppanuus. Me saatiin lopussa se kuvio niin solmuun, että ko. ihmistä mulle tuskin tulee koskaan ikävä, mutta ne ekat viis vuotta me oltiin kuitenki toistemme parhaat ystävät. Ei mikään paita ja peppu, et aina yhessä, vaan meillä molemmilla oli omatki jutut. Sitku oltiin yhessä, niin toisen vieressä oli hyvä olla. Kumppanin kanssa ne tekemisen on kuitenki erilaisia ku "tavallisten" ystävien kanssa. Mutta kyllähän totaki ilman tietty pärjää.

Sellaset arjen tavalliset pikku kinat ei mua haittaa. Pientä vääntöä tulee kai aina väistämättä sellasten ihmisten kanssa josta välittää. Eikä mua häiritse myöskään omien menojeni "raportoiminen", niin kauan ku niitä ei yritetä aina muuttaa ja estää. Mutta se, että mun tarvis esittää jotenki toistaitosta ja kykenemätöntä, on liikaa. Kyllä kai niitä itelle tärkeitä tekoja voi tehä ilmanki, että toinen sitä pyytää ... jos ne kerta on niin tärkeitä ja ne haluaa tehä. Eikä siitä nyt ainakaan pidä loukkantua, jos toinen hoitaa ne ite.

Pelkää seksisuhdetta mä taas en haluis. Mulle siinä hommassa tärkeintä on läheisyys ja se tunne siitä toisesta ihmisestä. Jos se tunne olis, niin en pystys pitään sitä pelkkänä seksinä ja jos sitä taas ei ois, niin en haluis seksiäkään. Pelkät himot ku saa hoidettua muutenki. Oon muuten kuullu muutamaltaki naiselta, että ainoo asia mitä miehestä tarvii on muna. Itelleni vähän vastenmielinen ajatus, mutta sopii varmaan jolleki.

Mutta nyt tää on tällasta mun yksinpuhelua. Taidan mennä hoiteleen kotihommia.

-alottaja-

No siinä oli paljon asentajia ja kuskeja

Eli ei toista tarvitse elämäänsä pönkäksi, eikä itse tarvitse olla kenenkään pönkkä.
Jos jotain tarvitsee, on se elämänsä jakamista, läsnäoloa, läheisyyttä, seksiä....

Nämä usein vaan sekoittuu, jos itse ei tunnista itseään erillisenä ihmisenä, vaan tarvitsee oman minuutensa tueksi toisen ihmisen...tavalla jos toisella.

Anonyymi kirjoitti:

Eli ei toista tarvitse elämäänsä pönkäksi, eikä itse tarvitse olla kenenkään pönkkä.
Jos jotain tarvitsee, on se elämänsä jakamista, läsnäoloa, läheisyyttä, seksiä....

Nämä usein vaan sekoittuu, jos itse ei tunnista itseään erillisenä ihmisenä, vaan tarvitsee oman minuutensa tueksi toisen ihmisen...tavalla jos toisella.

Lue lisää

Toi oli tosi hyvin sanottu :) Mustaki kaks omilla jaloillaan seisovaa on paljon kivempi ajatus.

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Toi oli tosi hyvin sanottu :) Mustaki kaks omilla jaloillaan seisovaa on paljon kivempi ajatus.

-alottaja-

Sama. Mutta parempi kysymys on, että miten sen tunnistaa toisesta?

Jokainenhan voi itse olettaa pärjäävänsä itse? Kun vierelle tulee paremmin tai huonomminpärjäävä, alkaa se veitseterällä keikkuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Sama. Mutta parempi kysymys on, että miten sen tunnistaa toisesta?

Jokainenhan voi itse olettaa pärjäävänsä itse? Kun vierelle tulee paremmin tai huonomminpärjäävä, alkaa se veitseterällä keikkuminen.

Lue lisää

Ei kai näitä juttuja voi mitenkään ulospäin nähä. Ite en ainakaan oo osannu. Enkä oo oikein osannu tälläsia niin tarkasti kysellä tai vaatiakaan. Täytyy aluksi vaan luottaa toisen omaan arvioon ja sanaan. Elämäntilanne ja sellaset mitä on ehtiny kokemaan, niin antaa neki kuvaa millasesta tyypistä on kysymys. Ja kyllä sen sitte paremmin tutustuessa huomaa miten oikeeseen ne osuu.

Seki on kyllä totta, että yllättävän monilla on varsin huono itsetuntemus. Moni on kovastikin sitä mieltä, että tietynlainen, vaikka totuus olis sitte jotain muuta. Enkä tarkota, et ne ees tarkotuksella valehtelis.

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai näitä juttuja voi mitenkään ulospäin nähä. Ite en ainakaan oo osannu. Enkä oo oikein osannu tälläsia niin tarkasti kysellä tai vaatiakaan. Täytyy aluksi vaan luottaa toisen omaan arvioon ja sanaan. Elämäntilanne ja sellaset mitä on ehtiny kokemaan, niin antaa neki kuvaa millasesta tyypistä on kysymys. Ja kyllä sen sitte paremmin tutustuessa huomaa miten oikeeseen ne osuu.

Seki on kyllä totta, että yllättävän monilla on varsin huono itsetuntemus. Moni on kovastikin sitä mieltä, että tietynlainen, vaikka totuus olis sitte jotain muuta. Enkä tarkota, et ne ees tarkotuksella valehtelis.

-alottaja-

Lue lisää

Juu. Ei ihmiset pahoja olekaan. En oo törmännyt yhteenkään pahaan ja ilkikuriseen naiseen.

Mutta sitävastoin selviytyvään kylläkin.... se on eri juttu kun tulla toimeen ja elää. Mutta se tietty voi johtua monesta asiasta.... maailma on vielä epätasapainossa sukupuolien suhteen. Lapset jää usein vain äitien kontolle ja palkat on naisilla pienemmät.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. Ei ihmiset pahoja olekaan. En oo törmännyt yhteenkään pahaan ja ilkikuriseen naiseen.

Mutta sitävastoin selviytyvään kylläkin.... se on eri juttu kun tulla toimeen ja elää. Mutta se tietty voi johtua monesta asiasta.... maailma on vielä epätasapainossa sukupuolien suhteen. Lapset jää usein vain äitien kontolle ja palkat on naisilla pienemmät.

Lue lisää

Harva ihminen tosiaan on paha. Sellasiakin varmasti on, mutta en minäkään ole koskaan törmänny pahoihin miehiin. Sanotan vaikka, että ihan meillä kaikilla on omat demonimme. Toiset vaan pärjää paremmin niiden kanssa :)

Olisko se niin, että ensin pitää selviytyä tarpeeksi kauan, ennen kun oppii tulemaan toimeen ja alkaa (taas) elää. Ainaki näin se on itelläni mennyt ja mitä olen ystäviäni katellu, niin heillä näyttää menevän samoin. Kaikki ei varmaan ikinä opi ja moni ei haluakaan oppia. Onhan se kai ihan ymmärrettävääkin, että voi olla helpompi aina nojata (uuteen) toiseen, eikä yrittääkään omille jaloilleen.

Ei ne isät aina vapaaehtosesti lapsiltaan katoa. Siinä kohtaa on naisissakin paljon vikaa. Moni ihan ite haluaa itelleen sen martyyrinkruunun. Muistan ite kuinka äiti aina joskus oli muka isääni jättämässä ja mä pelkäsin, ettei mun vaan tarvii lähteä äidin matkaan. Nyt se tuntuu ihan naurettavalta kun on nähny miten hukassa se ollu isän kuoltua. Ei se olis kestäny varmaan kahta viikkoa yksinään. Täytyy olla realisti :)

-alottaja-

Anonyymi kirjoitti:

Harva ihminen tosiaan on paha. Sellasiakin varmasti on, mutta en minäkään ole koskaan törmänny pahoihin miehiin. Sanotan vaikka, että ihan meillä kaikilla on omat demonimme. Toiset vaan pärjää paremmin niiden kanssa :)

Olisko se niin, että ensin pitää selviytyä tarpeeksi kauan, ennen kun oppii tulemaan toimeen ja alkaa (taas) elää. Ainaki näin se on itelläni mennyt ja mitä olen ystäviäni katellu, niin heillä näyttää menevän samoin. Kaikki ei varmaan ikinä opi ja moni ei haluakaan oppia. Onhan se kai ihan ymmärrettävääkin, että voi olla helpompi aina nojata (uuteen) toiseen, eikä yrittääkään omille jaloilleen.

Ei ne isät aina vapaaehtosesti lapsiltaan katoa. Siinä kohtaa on naisissakin paljon vikaa. Moni ihan ite haluaa itelleen sen martyyrinkruunun. Muistan ite kuinka äiti aina joskus oli muka isääni jättämässä ja mä pelkäsin, ettei mun vaan tarvii lähteä äidin matkaan. Nyt se tuntuu ihan naurettavalta kun on nähny miten hukassa se ollu isän kuoltua. Ei se olis kestäny varmaan kahta viikkoa yksinään. Täytyy olla realisti :)

-alottaja-

Lue lisää

No mä oon törmännyt aika paljon siihen, että naiset tarvii jotain ”turvaa”. Se on ehkä joku huono isäsuhde tms. No itse taas joskus olin jonkinsortin läheisriippuvainen, niin sehän sopi kuin nenä päähän.

Kyllä se oma identiteetti pitää olla sen verta vahva, ettei tarvitse siihen ketään, sit voi puhua jo terveestä parisuhteesta, kun kumpikin on oma itsensä ilmankin toista. Muuten siinä käy vaikka kuten äitilles... mun mummo kuoli ikävään ukin kuoltua. Ei se ole kivaa riutua kuolleeks. :(

Hmm, tuo siivoaminen oli paha rasti. Itse olen ratkaissut asian niin että minulla käy siivoja pari kertaa kuussa tekemässä sen ns. paremman siivouksen. Ei minulla kyllä koskaan likaista tai sotkuista ole mutta ei jaksa kiinnostua kylppärin seinien hinkkaamisesta ja sen sellaisesta. Tämä ratkaisu toimii minulle ja jollekin toiselle varmaan joku muu ratkaisu on se paras.
Ja olen arvatenkin mies!

Auton renkaita varten on nykyään sellasia firmoja, jotka hoitaa koko jutun. Niihin renkaisiin ei tarvii koskee yhtään. Ihan sama auton huoltojen ja muitten kans, niihin löytyy ammattilaiset. Remppahomminki on firmat. Siivoustaki saa tosiaan ostettua palveluna ja pyykinpesutki voi ostaa.

Mulle toi sun ajattelutapas on tosi vieras. Mun mielestä olis jotenki törkeetä ajatella, että mä tarvisin miestä seksiin. Mulle miehet ei oo käyttöesineitä. Ei mulla oo mitään oikeutta vaatia keltään, että sä oot nyt siinä ku mä tarviin seksiä.

En osaa myöskään aatella miestä renkaanvaihto- tai remppa-automaattina. Saahan mies noita juttuja tehä, jos tahtoo ja saa siitä jotain iloo. En kyllä tunne ketään joka jotenki ilolla alkais renkaita vaihtaan. Rakentamisesta ja remppaamisesta tykkääviä tunnen kyllä. Uuden auton huoltamiseen taas ei juuri kukaan tavallinen tallaaja kykene. Eikä siihen yleensä oo kellään vehkeitäkään. Vaikka autot itessään olis hallussa, niin niissä on niin paljon automatiikkaa nykyään. Toisaalta miksi pitäis, varsinkaan jos ei se kiinnosta yhtään? Jos mulla hajoo auto ajossa, niin mä soitan paikalle ammattilaisen enkä miestäni ... joka sitte paikalle tultuaan soittais sen ammattilaisen. Mä olettaisin, että mun miehellä olis parempaaki tekemistä ku tulla mun avuksi puhuun puhelimeen.

Siivoaminen ... mä en usko hetkeekään, että sä sanoit tota tosissaan. En mä ole vielä tavannu miestä, joka ei osais siivota. Sellasia kyllä, jotka ei haluu siivota. Tunnen ihan yhtä monta naistaki, jotka ei haluu siivota. Eikä oo pakko. Miksi olis? Sitä varten kai ihmiset käy töissä, että niillä on rahaa vaikka erilaisiin palveluihin. Parempi kuluttaa se siivoomiseen kuluva aika vaikka töissä, että voi tienata rahaa, että voi maksaa siivoojalle. Siis jos ei halua siivota. Siinä voittaa sekä siivoushaluton, että siivooja.

Monet on nykyään yksinäisiä. Se on totta. En tiiä onko kumppanista aina sitä yksinäisyyttä poistaan. Aika moni on parisuhteessaki yksinäinen. Eikö yksinäisyys kannattais ensin hoitaa muilla tavoilla ja miettiä vasta sitten kumppanin ettimistä? Ei kai kenenkään tarvii olla toisen ihmisen viihdekeskus? Ite kaipaan tosiaan enemmän sitä arjen jakamista. Sellasia juttuja, joita ei tule ystävien kanssa tehtyä. Yksinäinen mä en kuitenkaan oo. Monesti mä pikemminki kaipaan hiljasuutta Ei välttämättä yksinäisyyttä, mutta hiljasuutta. Mulle parhaita on ne hetket ku toisen kanssa voi ihan vaan olla. Ei tarvii tehä mitään, eikä sanoo mitään, voi vaan olla. En muista millon oisin tuntenu itteni yksinäiseksi. Varmaan viimeksi sillon, ku oon ollu parisuhteessa ja asiat on menny päin peetä, eikä oo jaksanu aina soittaa ystävälle ja valittaa. Mut joo, ei ketään ihmistä varmaan ihan täyteen yksinäisyyteen oo luotu. Siihenkään ei silti tarvita parisuhdetta ... kai :)

-alottaja-

Kerrostalossa ja naimattomien nuorten naisten ympäröimänä joka puolilla asumassa joiden kanssa voi treffailla tarvittaessa kenen kanssa huvittaa... jees.

Sinun analysoiminen on aika helppoa, mielestäsi toisten ihmisten analysoiminen on helpompaa kuin itsensä analysoiminen, näin asiasi itse ajatuksillasi todensit.

Olet varmasti aika suuri mysteeri itsellesi omine tunteinesi.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun analysoiminen on aika helppoa, mielestäsi toisten ihmisten analysoiminen on helpompaa kuin itsensä analysoiminen, näin asiasi itse ajatuksillasi todensit.

Olet varmasti aika suuri mysteeri itsellesi omine tunteinesi.

Lue lisää

Mä oon käsittääkseni avannu omia tuntemuksiani aika paljonki tuolla aiemmin. Huomattavasti paljon enemmän ku kukaan muu tässä ketjussa. Mua voi syyttää monesta, mutta itseanalyysin puutteesta ei ikinä. Sä voit käydä lukeen sitä tuolta ylempää.

-alottaja-

Onko suomessa tälläisiä biisejä?? . .
O

Niin ja tohon kysymykseen, että haluanko toisen tarvitsevan minua voin vastata kyllä ja ei. Koska haluan kumppanini rakastavan minua, ja haluavan minulta esim seksiä ja läheisyyttä. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Ja pitävän minua muun muassa sen osalta tärkeänä ja tarvittavana. Mutta en todellakaan halua häntä holhota.

Yhteiset lapset ja esim. Mahdollinen omaishoitajuus on eri asia. Mutta aikuisen ihmisen riippuvuus minusta tuntuisi stressaavalta, Ellei nyt ole kyse jostain tilapäisestä esim. Taloudellisesta tuesta työttömyyden tai opiskeluiden kohdalla tms. Sellainen ei sinällään ahdista vaan lasken sen yhteiseksi hyväksi. Kiva toki olisi jos toimisi toisinkin päin, mutta olen pyrkinyt pitämään selustani sen osalta suht turvattuna.

Ois kiva jos joskus on kumppani ja rahaakin ja sit töissä mm ruotsissa

Eikö hoitolaitoksessasi ole naisia joiden kanssa voisit seurustella ja tehdä haluamiasi töitä eri maissa?

Sääli ettei teillä ole jakkaroita kotona, edes emännänjakkaraa.

Mihin miestä tarvittaisiin, näin naisena sanoisin, että läheisyyteen, asioiden jakamiseen, hellittelyyn, suukotteluun, seksiin, surujen puolittamiseen ja ilojen jakamiseen. Viekkuun käpertymiseen, luonnon vaarojen uhmaamiseen ja hommiin missä vaaditaan fyysisyyttä. Monta muutakin juttua tulee mieleen.

Noista viimemainituista oppii eniten :)