JODIA JODIA JODIA

Valitettavasti emme saa jodia tarpeeksikaan. Jostain syystä aiheesta ei paljon hiiskutakaan.
Sillä voi kuitenkin olla monia ikäviä seurauksiakin. Esim. kilpirauhasen ongelmia liitetään tähän puutteeseen.

Mutta mutta. Suolan käyttöähän halutaan kaiken aikaa rajoittaa. Onpa jopa suolatontakin ruokaa!

Suolaa suolaa suolaa ehdotti aikoinaan taikuri Kronblom! Mistä löytyy uusi taikuri joka esittäisi että jodia jodia jodia!

https://www.is.fi/terveys/art-2000001254319.html

Monet eivät saa jodia tarpeeksi koska meillä on vuosia jatkunut suolanvastustamiskanpanjointi ja kauppuoihin on tullut vakka minkälaista jodioimatonta suolaa. Jodinpuute on hyvin vakava terveydellinen ongelma.

Suolan (natriumin) saannista, sitäkin saamme ajoittain liian vähän:
NCBI:n tutkimuksen 'Hikoilumäärät ja natriumhäviöt työn aikana kuumuudessa" (Sweat rate and sodium loss during work in the heat, PMCID: PMC2267797) mukaan voi natriumhävikki lämpöisessä olosuhteessa yhden raskaan työpäivän aikana olla suolana mitaten jopa 15 grammaa tai mahdollisesti enemmänkin mikäli hikoilua aiheuttava tilanne tulee eteen niin ettei ihminen siihen ole ehtinyt tottua. (Kuten vaikkapa aurinkoloma tropiikissa).

Törmäsin tuohon tutkimukseen kun hain syytä aamuisin esiintyviin suonenvetoihin/kramppeihin jotka tuntuvat saavan alkunsa nilkkojen tietämiltä. Olen hikoillut useita päiviä ihan vaan rannalla, aurinkoa palvoen.

Tutkimuksessa on paljon merkittävää tietoa, huolellinen tutkimus jossa 29 koehenkilöä treenasi 35°C ja 50% RH olosuhteessa (kesä sekä talvi -aikoina) ja hikoilua mitattiin kattavasti.

Tulosten mukaan hikoiluhävikki voi olla 12 tunnin työpäivän aikana jopa 12 litraa vettä, mutta 8 -10 litraa on tavallista. (Tutkimuksessa käsitellään vain hikoilua persiraatiota, ei kokonaishävikkiä eli hikoilu perspiraatio hengitys viemäröinti). Siis jopa 1 litra tunnissa pelkästään iholta haihtuvaa/erittyvää vettä natriumia).

Hikoilun aiheuttama natriumhävikki puolestaan voi tuolloin olla yli 10 g päivässä, mikä vastaa yli 25 g suolaa. Eli jopa yli 2,5 g suolaa tunnissa. (Itse olen tuntenut painavaa syyllisyyttä kun olen imeskelyt 0,5 g suolarakeita per tunti, hikoillessani aurinkorannalla).

Tulosten keskiarvojen mukaan hikoilumenetykset 10 tunnin vuorossa, jopa maltillisessa ympäristössä, olisivat 4,7 litraa kesällä ja 4,1 litraa talvella. Eli keskimäärin 4,25 litraa 10 tunnin aikana ja siis 0,425 litraa tunnissa. (Puolisen litraa pitäisi siis juoda vettä vetenä kun hikoilee maltillisessa ympäristössä. Sillä ei ole merkitystä aiheutuuko hikirauhasten aktivitetti siitä työstä jonka lihakset tekevät vaiko ulkopuolisen vaikuttimen kuten auringon säteilyn seurauksena, hikoilu on kehon autonominen korjaava toimenpide epänormaalin suureksi kohonnutta kehon lämpötilaa vastaan).

Keskimääräiset ilmastoon sopeutuneet ja soputumattomat natriumhäviöt 10 tunnin työjaksossa, ympäristössä 35 ° C ja 50% RH, olisivat 4,8 g ja 6 g, jotka suolana ovat 12 g ja 15 g. (Eli keskimäärin 13,5 g, ja siis 1,35 g per tunti).

Seuraava kohta on kiperä suomennettavaksi:

"Given that the health message is to reduce sodium intake it becomes important that workers are educated as to the importance of eating during meal breaks and of having sodium rich foods when working in hostile conditions. Given the carbohydrate concentration in most sports drinks recommending these would not be sound; fluid replacement beverages should have far less carbohydrate and ideally more than 15 mmol.L-1 of sodium",

mutta yritän:

Koska nykyisen terveysmantran mukaan pitää vähentää natriumin saantia, tulee tärkeäksi, että työntekijöitä koulutetaan syömisen tärkeydestä ateriataukojen aikana sekä natriumipitoisten ruokien tarpeellisuudesta vihamielisissä olosuhteissa työskennellessä. Useimpien urheilujuomien sisältämän suuren hiilihydraattipitoisuuden vuoksi niiden suositteleminen ei olisi järjellistä; nestemäisissä korvaavissa juomissa tulisi olla paljon vähemmän hiilihydraatteja ja mieluiten yli 15 mmol/litra natriumia.

Linkki tutkimusraporttiin: (linkki poistettu viestien poistajan takia). Julkaisija: National Center for Biotechnology Information, U.S. National Library of Medicine. Tutkijat: Graham P Bates ja Veronica S Miller.