Tietokirjailija Kai Myrberg puhuu ihan höpöjä kuinka 9.3.1940 NL:n panssarit olisi tuleet 34 tonnisilla vaunuilla yli Viipurinlahden. Kohta löytyy ihan tuon Gustlof-dokumentin lopusta eli kohdasta 13 minuuttia alkaen.
Suunnilleen näin: Merijää oli jopa 80 senttistä ja 34 -tonniset taistelupanssarit tuli suoraan Viipuri - Helsinki tielle ja jos niitä ei olisi pysäytetty, ne olisivat ajaneet suoraan Helsinkiin.
Noin 30 tonnia painava T-34 ei tuolloin ollut kuin testikäytössä jossain päin Venäjällä ja T-28 painoi noin 28 tonnia ja KV 1 painoi 48 tonnia. Yleisin vaunu oli siis joku alle 10 tonnia painava T-26 mallinen vaunu, joita siis tuhottiin Viipurinlahden taisteluissa paljonkin.
Kuuntele Itämeren unohdettu suurtuho Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-50195580
Wilhelm Gustloff -laivan surkea kohtalo. Toisen maailmansodan lopulla tuhannet ihmiset koittivat paeta sotaa ahtautumalla Hangosta Itämerelle lähteneeseen laivaan. Haastattelussa Itämeri ja ihminen -kirjan tekijöistä toinen, tietokirjailija Kai Myrberg. Toimittaja Päivi Neitiniemi.
Studiossa Sanna Pirkkalainen ja Juha Blomberg.
ti 23.7.2019
22 pv kuunneltavissa
1305 kuuntelua
Suunnilleen näin: Merijää oli jopa 80 senttistä ja 34 -tonniset taistelupanssarit tuli suoraan Viipuri - Helsinki tielle ja jos niitä ei olisi pysäytetty, ne olisivat ajaneet suoraan Helsinkiin.
Noin 30 tonnia painava T-34 ei tuolloin ollut kuin testikäytössä jossain päin Venäjällä ja T-28 painoi noin 28 tonnia ja KV 1 painoi 48 tonnia. Yleisin vaunu oli siis joku alle 10 tonnia painava T-26 mallinen vaunu, joita siis tuhottiin Viipurinlahden taisteluissa paljonkin.
Kuuntele Itämeren unohdettu suurtuho Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-50195580
Wilhelm Gustloff -laivan surkea kohtalo. Toisen maailmansodan lopulla tuhannet ihmiset koittivat paeta sotaa ahtautumalla Hangosta Itämerelle lähteneeseen laivaan. Haastattelussa Itämeri ja ihminen -kirjan tekijöistä toinen, tietokirjailija Kai Myrberg. Toimittaja Päivi Neitiniemi.
Studiossa Sanna Pirkkalainen ja Juha Blomberg.
ti 23.7.2019
22 pv kuunneltavissa
1305 kuuntelua
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kannattaa kuunnella, vielä 2 viikkoa aikaa.
Sellainenkin virhe, ettei MV Wilhelm Gustloff mistään Hangosta lähtenyt kohtalokkaalle viimeiselle matkalleen.
Suomalaisten torpeedoilla upotettiin monta isoa laivaa.
Tässä yhteydessä kannattaa myös mainita sukellusvenekomentaja Alexandr Marinesko, joka upotti Wilhelm Gustloffin. Tappoi yli 9000 pakolaista, joista 5000 lapsia. Ainoa syy, että häntä ei hänen eläessään juhlittu sankarina Neuvostoliitossa on se, että hänellä oli tapana käydä satamassa miehistönsä kanssa huorissa ja juopotella rajusti. Gorbatšov kumminkin myönsi hänelle Neuvostoliiton sankarin arvonimen postuumisti N-liiton viimeisinä vuosina, ja Pietarissa on hänen mukaansa nimetty katu.
Kymmenen päivää Wilhelm Gustloffin upotuksen jälkeen Marinesko upotti myös sairaalalaiva S/S General von Steubenin. Että sellaisia sankareita.
S-13, joka upotti Wilhelm Gustloffin ja Steubenin lähti tuhotöihinsä Turusta suomalaisten täydentämänä ja luotsaamana.
Suomalaisten luotsien avustuksella ne ohjattiin läpi miinakenttien. Lisäksi suomalaiset möivät tarvittavat torpedot rysssille vaihtaen ne mitättömään määrään sokeria ja makeisia. Ikuinen häpeä.
Wilhelm Gustloff, Stauben, Goya: Suomalaiset luotsit olivat osaltaan syypäitä ainakin kahden ison laivan tuhoon!
Suomenruotsalaiset luotsit ohjasivat venäläisten sukellusveneet Itämerelle ohi miinakenttien ja toiminta oli mahdollista Porkkalan ja Turun laivastoasemilta.
Meririntama
by - Ekman, Per-Olof
(Seafront) (1983, WSOY, Porvoo)
ISBN 9510119938
313 pages, photos, maps
http://www.uboat.net/books/index.html/finnish.html
Häpeä Suomi, vaika kyllähän Itämereen kyyneliä mahtui!
Aselevon jälkeen syksyllä 1944 neuvostoliittolaiset sukellusveneet saivat tukikohdikseen Hangon ja Turun. Sieltä käsin ne tekivät suomalaisluotsien avustuksella iskuja saksalaisia laivoja kohtaan, jotka evakuoivat pääasiassa siviileja Kuurinmaan ja Itä-Preussin moteista. Venäläiset upottivat ainakin neljä siviilejä kuljettanutta isoa laivaa, joissa hukkui noin 28.000 ihmistä. Gustloffin upottaneet torpedotkin olivat luultavasti suomalaisia torpedoja, jotka myytiin tarpeettomina Neuvostoliitolle. Maksuksi saatiin muutama tonni makeisia sokeripulasta kärsivään maahan. NL:n sukellusveneet toimivat siis suomalaisista satamista ja suomalaiset luotsit ohjasivat ne miinakenttien ohi avomerelle.
31.01.1945 torpedoitiin Wilhelm Gustloff, jolloin noin 9.000 ihmistä hukkui.
09.02.1945 sama Turusta lähtenyt vene torpedoi
matkustajahöyry Staubenin, jolloin n. 4000 ihmistä hukkui.
16.04.1945 jälleen Turusta lähtenyt vene torpedoi
matkustajalaiva Goyan, jolloin 6300 sai surmansa.
Kaikkiaan venäläiset upottivat 13 laivaa, joissa
uhriluku oli kuitenkin pienempi.
Myös englantilaiset ottivat osaa teurastukseen.
Englannin ilmavoimat upottivat Lyypekin lahdella
03.05.1945 siis alle viikko Saksan antautumiseen
Cap Arconin, jolla oli noin 8000 venäläistä
vankia, hekin menivät meren pohjaan.
Tässä on hyvä sivusto laivoista ja niiden tuhoista sota-aikana.
http://members.iinet.net.au/~gduncan/maritime-1b.html
WILHELM GUSTLOFF (January 30, 1945) Around 4,000 of those who died were children. (Latest research puts the number of people on board at 10,582) Many of the 964 persons rescued from the sea, died later, and it is likely that well over 8,500 souls perished.
GENERAL VON STEUBEN (February 10, 1945)some 3,608 persons died, around 659 being picked up
SS GOYA (April 16, 1945)estimated 6,385 people on board, only 183 were rescued.
Maritime Disasters of World War II - page 1 of 3 - which occurred during 1939, 1940, 1941.
http://members.iinet.net.au/~gduncan/maritime-1.html#maritime_disasters_1939
http://members.iinet.net.au/~gduncan/maritime-1a.html#maritime_disasters_1943
http://members.iinet.net.au/~gduncan/maritime-1b.html#maritime_disasters_1944
Vielä kesällä 1944 Saksa toimitti Suomelle lisää sukellusvenetorpeedoja.
Tiedä vaikka juuri näillä tehtiin merihistorian suurimmat ihmistuhot saksalaisten omiin aluksiin, jotka on tuossa yllä mainittiin.
Suomeen tuotiin juuri NL:n valmistamia torpeedoja, joita Saksalla oli sotasaaliina saatuja. Suomalaisten sukellusveneiden torpedoaukot oli kooltaan samat kun NL:n ja monen muunkin maan sukellusveneiden.
Nostetaan esiin hyvä aihe.
Kotkan rintama talvisodassa.
Tuhansia ryssiä jäällä rivistössä hyökkäämässä. Suomalaiset torjuvat hyökkäykset pääasiassa tykitötulella. Päiväkirjat ovat mykistävää luettavaa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1604782
Talvisodan jäinen loppunäytös
Heikki Tiilikainen, Ilmari Pusa
"Tykit olivat vaienneet. Suomalaisten saarilla vallitsi hämmentynyt hiljaisuus. Maalialueella huudettiin äitiä, Jumalaa ja Stalinia, mutta nuo huudot eivät kuuluneet kovin kauaksi ja raukenivat pian armottomaan viimaan."
Kotkan ja Virolahden edustalla käytiin maaliskuussa 1940 verisiä taisteluita, joista on lähes kokonaan vaiettu. Täällä, kaukana Kannakselta, sai suomalaisten järeä rannikkotykistö torjuttua divisioonan taisteluosien jalkaväkihyökkäyksen kohti Suomen suojatonta sydäntä.
Venäläiset hyökkäsivät Suursaaresta jään yli kohti Kotkaa ja Virolahtea 4. maaliskuuta 1940 - siis runsasta viikkoa ennen rauhantekoa. Suomalaiset olivat äärimmäisen tiukoilla. Miehistä oli pulaa, ja Kymenlaaksosta haalittiin kiireesti kaikki kynnelle kykenevät 15-4-vuotiaat miehet rantaviivan suojaksi. Mikäli venäläisjoukot olisivat päässeet läpi, ne olisivat vallanneet Kotkan ja Haminan ja päässeet syvälle suomalaisten selustaan.
Venäläisten kannalta Kotkaan suunnattu hyökkäys oli hirvittävät tragedia: kahden yön aikana he menettivät noin tuhat miestä. Riittävällä ilma- ja tykistötuella puna-armeija olisi päässyt päämääräänsä - ja suomalaisten rauhanneuvottelijoiden asema olisi muuttunut kertaheitolla.
Kirkonmaa ja Rankki tulittivat, jäälle jäi lähes 1000 vihollista
Vihollinen hyökkäsi 4. maaliskuuta vahvoilla joukoilla Suomenlahden yli Kotkan ja Virolahden suuntaan. Aamulla kello 7.30 Haapasaaresta havaittiin rykmentin ja noin kuuden kilometrin pituisen kolonnan etenevän Suursaaresta Tomin ja Askerin saarten välistä Haapasaarta kohti. Toisella sivustalla oli monia konekivääriahkioita. Niiden takana oli kymmenen hyökkäysvaunua tai autoa.
Tuntia myöhemmin vihollinen oli edennyt pääosillaan Sanskerin korkeudelle. Silloin Rankki avasi tulen ja Kirkonmaa hieman myöhemmin vihollisen etuosastoon l5,4 kilometrin päähän. Ensimmäisten ammusten jälkeen vihollinen pysähtyi hetkeksi. Etuosastot jatkoivat Kuusenkarin suuntaan ja pääosasto suoraan pohjoiseen. Tykistökeskitykset kiihdytettiin täyteen voimaansa tarkistetuilla etäisyyksillä ja suunnilla. Rankin tuli siirrettiin vihollisen pääosastoon. Täysi tusina keskitettyjä sirpalekranaatti-iskuja Pysäytti koko pääosaston, joka alkoi perääntyä epäjärjestyksessä.
Sen jälkeen tuli keskitettiin Sanskerin eteläpuolelle jälkiosastoon, jonka kymmenkunta tuli-iskua hajotti. Etelään perääntyvää vihollista seurannut tuli osui koko ajan maaliinsa. Vihollisosastot yhdistyivät Lupin korkeudella, jolloin molempien linnakkeiden tuli keskeytettiin. Vihollinen pakeni epäjärjestyksessä. Kello 11.05 Rankki lopetti tulensa maksimiampumamatkan päässä. Kirkonmaa jatkoi takaa-ajoa. Osumat tekivät suurta tuhoa. Kello 12.02 Kirkonmaakin lopetti tulensa, kun matkaa oli silloin 23 kilometriä.
Iltapäivällä Omat partiot tapasivat komppanian verran vihollisia ja autokolonnan keräämässä kaatuneita ja haavoittuneita sekä materiaalia. Lumipyryn sekä kenttäkaapelin puutteen vuoksi tulenjohtajaa ei saatu eteen eikä tulta voitu enää avata. Pienet partiot eivät pystyneet estämään vihollisen toimintaa. Vihollisen tappiot arvioitiin noin 800 kaatuneeksi.
Oma tykistö toimi hyvin Kirkonmaan kymmentuumaisen muutamia laukeamattomia nalleja lukuun ottamatta. Rankin kuusituumaisten sirpalekranaattien kaikki sytyttimet toimivat erinomaisesti. Kymmentuumaisen miinakranaatti teki 65-senttiseen jäähän 10-12 metrisen avannon. Kuusituumaisen kranaatin sirpaleita lensi 600 metrin päähän. Ne tappoivat vielä 400 metrin päässä räjähdyspaikasta.
Uusi hyökkäysyritys kaksi päivää myöhemmin
Kaksi päivää myöhemmin, 6. maaliskuuta, vihollinen uusi yrityksensä hiukan pienemmin voimin. Aamupäivällä vain 1,5 kilometrin päässä Lupista huomattiin noin kilometrin levyinen osasto, joka eteni pohjoiseen.
Reiskeri-Luppi-Suntkeri-alueelle edenneen osaston vahvuudeksi arvioitiin 500 miestä. Rankki ja Kirkonmaa avasivat tulen 15,7 kilometrin etäisyydeltä. Tarkka tuli hajotti vihollisryhmitykset täydellisesti. Ne alkoivat vetäytyä takaisin Suursaareen päin. Vajaan puolen tunnin päästä linnakkeet lopettivat ampumisen. Omat lentokoneet saapuivat pian paikalle ja pommittivat hajoavaa vihollisryhmitystä. Lentohyökkäys oli tehokas. Vihollinen vetäytyi pienissä ryhmissä vetäen mukanaan kelkkoja, joihin kerättiin kaatuneet, haavoittuneet ja tavaraa. Lupin eteläpuolella oli hevosia, joilla paluu oli nopeaa. Lisäksi pintasumu oli viholliselle eduksi.
Vielä iltapäivällä vihollisen 20-miehinen partio keräsi jäältä haavoittuneita. Vihollisen tappioiksi arvioitiin nyt 150 kaatunutta. Seuraavina päivinä hyökkäilyt jatkuivat, mutta enintään komppanian voimin lähinnä tiedusteluina, jotka torjuttiin helposti. Rankin ja Kirkonmaan raskaita putkia ei enää tarvittu.
Samalla vihollinen teki vakavampia hyökkäyksiä Virolahden saaristossa, missä se sai jalansijaa Isokalastajalla, Kinnarissa ja Huovarissa. Taisteluja käytiin siellä sodan loppuun saakka. Suomalaiset saavuttivat täyden torjuntavoiton. He valloittivat Isokalastajaa lukuun ottamatta kaikki ensi vaiheessa menettämänsä saaret. Kotkan lohkoa vastassa vihollisvoimien määrä oli kaikkiaan noin divisioona.
TEKSTI Viljo Ripatti
Laitetaan vielä tämäkin luettavaksi.
NL:n verinen harhautushyökkäys Suomenlahdella.
Neuvostoliiton jalkaväen epätoivoinen hyökkäys kohti Kotkan ja Virolahden rannikkoa jäitse Suomenlahden yli aivan talvisodan lopussa oli harhautus. Sen tavoitteena oli saada suomalaiset siirtämään joukkoja Karjalan kannakselta torjumaan maihinnousua Kymenlaakson rannikolle ja murtaa Suomen puolustus lopullisesti Kannaksella.
Tilanne alkoi 26.2.1940, kun Haapasaaren edustan uloimmalla vartioluodolla huomattiin outoa murisevaa ääntä ulkomerellä ja jonkin ajan kuluttua pakkassumun läpi sumun ja jään välissä alkoi näkyä lumipukuisten miesten jalkoja. Takana ajaneet panssarivaunut varmistivat, että joukko menee eteenpäin! Mutta tämä osasto kääntyikin pian takaisin. Miksi? Sitä ei varmuudella tiedetä, lienee ollut eräänlainen kenraaliharjoitus.
Edellä oleva tilanne sai aikaan Kymenlaaksossa sen, että rannikolle hälytettiin maihinnousua torjumaan kaikki mahdolliset voimat. Rannikkotykistö oli tietysti jo miehitetty, mutta nyt mukaan astuivat siis myös aiemmin mainitut suojeluskuntapataljoonat, lotat omisssa tehtävissään ja ainakin yksi talonemäntä ajoi hevosella ammuksia Mustamaahan. Varmasti heitä oli muitakin.
Hälytys ei ollut turha, sillä 4.3.1940 aamulla Suursaaresta lähti kaksi vihollispataljoonaa kohti Kotkaa, arviolta kaksi tuhatta miestä. Luganlahdelta eteni kohti Virolahtea noin neljä tuhatta miestä. Joukko oli ilman lumipukuja (miksi?) ja se tuli sulkeismuodossa surmansuuhun.
Kirkonmaan raskas patteri avasi tulen, kun joukko oli 15,4 kilometrin päässä tykeistä. Tuli oli tarkkaa ja murhaavaa. Järeät 235-kiloiset kranaatit tappoivat neljän sadan metrin säteeltä elävän voiman. Lisäksi käytettiin miinakranaatteja jään särkemiseen. Suomalaisten havaintojen mukaan 800 –1000 vihollista kaatui tykkituleen tai hukkui avantoihin. Henkiin jääneet kääntyivät takaisin.
Virolahtea kohti edennyt vihollinen koki saman kohtalon. Rannikkotykkituli oli tuhoisaa. 4-8. maaliskuuta käytiin jääkenttien sotaa. Lähimmiksi rantaa venäläiset pääsivät Pitkäpaadessa, josta heidät lyötiin takaisin. Ainoastaan Iso Kalastaja (Kiuskeri) jäi venäläisten haltuun. Vihollisen tappiot Virolahden edustalla olivat noin 800 miestä. Venäläisten omien kertomusten mukaan tappiot olivat vain muutama kymmen sotilasta!
Hyvin puutteellisesti varustettujen, edellä kerrottujen suomalaisten rannikko- ja suojeluskuntajoukkojen, erityisesti Virolahden alalohkon pääosin virolahtelaisvoimin torjuntavoittoon johtaneissa taisteluissa, yksi merkittävä vahvuus oli se, että he olivat puolustamassa kotikontujaan, Tiilikainen sanoi.
Heikki Tiilikainen kertoi päässeensä lukemaan Neuvostoliiton arkistoja ja saaneensa sieltä vahvistuksen käsitykselleen, että jäinen taistelu itäisellä Suomenlahdella Kymenlaakson rannikolla oli nimenomaan harhautus. Epäonnistuneessa harhautusoperaatiossa Neuvostoliitto tapatti noin 2000 kansalaistaan!
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2017/02/nln-verinen-harhautushyokkays.html
Taivaalla on ollut muutakin kuin ohutta yläpilveä, kun Kirkonmaan patteri huokui mahtavia kranaatteja matkaan Rankin säestäessä. Siellä jää vonkui kranujen iskuissa piippalakkien lennellessä verissäpäin sikinsokin.
Luganlahdelta eteni kohti Virolahtea noin neljä tuhatta miestä. Joukko oli ilman lumipukuja (miksi?) ja se tuli sulkeismuodossa surmansuuhun......
Kirkonmaan raskas patteri avasi tulen, kun joukko oli 15,4 kilometrin päässä tykeistä. Tuli oli tarkkaa ja murhaavaa. Järeät 235-kiloiset kranaatit tappoivat neljän sadan metrin säteeltä elävän voiman.
On siellä avoimella jäällä ollut sotkua ja siivoa.
Harhautus ei onnistunut.
Harhautushyökkäystä valmistelleen Neuvostoliiton tiedustelu oli epäonnistunut. Se oli unohtanut jo varsin tulivoimaisen Mustamaan linnakkeen kokonaan. Se ei tiennyt Kirkonmaan linnakkeen tykkien pystyvän ampumaan 360 asteen sektoriin. Eikä tiedustelu tiennyt, että suomalaiset olivat kasvattaneet 152 / 45 C Canet-tykkien kantaman yhdeksästä kilometristä 19 kilometriin. Se tapahtui kehdon kääntämisella putken alapuolelta yläpuolelle, korottamalla tykin kiinnityskartiota ja ampumatarvikekehityksellä.
Oma vaikutuksensa oli myös sillä, että Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti kyllä Virolahden edustan Pukkion linnaketta armottomasti, mutta jätti esim. Kotkan edustan Kirkonmaan linnakkeen (mm. neljän kymmenen tuuman tykin ja 23 km kantaman raskas patteri) täysin rauhaan. Mustamaakin oli siis unohdettu. Haapasaarta ja Kilpisaarta pommitettiin kyllä.
Kymenlaaksossa perustetut kenttäarmeijan joukot olivat kaikki viety talvisodan kuluessa taisteluihin Kannakselle. Omaa reserviä maakunnassa ei siis ollut.
Onneksi merivoimien esikunta ja paikallinen Kymenlaakson suojeluskuntapiiri alkoi kouluttaa talvisodan aikana vielä sotaan kelpaamattomista pojista ja vanhoista ”ukoista” noin kolmen sadan miehen pataljoonia. Ne hälytettiin rannikolle ja lähisaariin torjumaan jäitse tulevaa vaaraa. Muun muassa eräs asepalveluksesta huonokuuloisuuden takia vapautettu isoisä.
Tilanne sai aikaan Kymenlaaksossa sen, että rannikolle hälytettiin maihinnousua torjumaan kaikki mahdolliset voimat. Rannikkotykistö oli tietysti jo miehitetty, mutta nyt mukaan astuivat siis myös aiemmin mainitut suojeluskuntapataljoonat, lotat omisssa tehtävissään ja ainakin yksi talonemäntä ajoi hevosella ammuksia Mustamaahan. Varmasti heitä oli muitakin.
Venäläisten sotilaiden teurastus uusiutui Viipurin lahdella kesällä 1944, silloin niillä oli suomalaisten lisäksi vastassa saksalainen jalkaväkidivisioona 122, tehokkaine kalustoineen. Saksalaiset it-aseet ja konetykit suunnattiin ulapalle maihinnousuun lähetettyjä veneitä ja proomuja kohti, jotka olivat miehiä täynnä. Stukat, Mersut ja jabot, sekä suomalaiset Blenheimit tukivat jatkuvilla hyökkäyksillä, jälki oli rumaa merellä ja kivikkoisilla rannoilla.
Hitlerin salainen ukaasi meni Stalinille: pakko tehdä rauha. Venäläiset tuli isolla joukolla Suomenlahden jäätä myöten. Ellei se peräänny niin lähtee pommikoneet pommittaa ne sinne jäälle.
Samoihin aikoihin Marski sai tietää, kun Saksasta tuli kuriiri ja kertoi; Stalinilla oli sopimus saksan ja länsi liittoutuman kanssa yhtä aikaa. Stalin pelasi kaksilla korteilla yhtäaikaa. Siksi länsi ei auttanut Suomea. Kun Marski tajusi: on heti tehtävä rauha, millä ehdoilla vain. Valtuuskunta oli neuvottelemassa Moskovassa rauhasta. Heti tuli rauha.
Sitä sitten ihmeteltiin.
"Hitler pelasti Suomen talvisodassa.": Paasikivi.
Perustuu Majuri evp opetusneuvos Erkki Hautamäen kirjaan Suomi Myrskyn silmässä; mikä perustuu Mannerheimin salaisen agentin ja viestin Vilho Tahvanaisen saamiin Mannerheimin henkilökohtaisiin päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin.
<<Perustuu Majuri evp opetusneuvos Erkki Hautamäen kirjaan Suomi Myrskyn silmässä>>
Satukirjoja luet ja luettelet. Missähän se 2. osa viipyy? Eipä sitä taida koskaan tullakaan...
Hän kertoo mitä oli historiassa ne voimatekijät ja mitä toteutui.
Toinen maailmansota oli ensimmäisen jatkumo. Kun tavoitteet ja suunnitelmat on selvillä mitä salassa kehiteltiin, silloin koko paketti aukeaa. Mikä toteutu ja mikä meni pieleen. Sota on peli ja isot niitä pelaa, ei mokut, jotka tekee sitä mitä käsketään, tai nappi otsaan.
Kaapissa näköjään luurangot kolahti. Koita vapautua niistä, saat sieluusi rauhan.
Idiootti: "Kun tavoitteet ja suunnitelmat on selvillä mitä salassa kehiteltiin, silloin koko paketti aukeaa."
Kehittely on voitu ehkä pitää salassa, mutta toteuttaminen paljastuu aina.
Toteutumatta jäänyt voi salassa pysyäkin.
Tajuatko mikä on kokonaiskuva? Syyt ja seuraukset.
Saksa möi Suomen ryssille. Pikkunasuille tämä on vaikeaa myöntää. Kun NL ei valloittanutkaan Suomea noin vain, niin Saksakin jo kiinnostui kuinka se oli mahdollista... ja kohta oltiinkin jo Im Verein!
Nyt on ruosi vallannut Suomen ja sen omaisuuden vienyt, se on annettu ilmaiseksi. Ny muovataan kansa mieli ruotsinkieliseksi, suomen kieli on vainottujen keili, sitä ei pidetä sivistyskielenä.
Olkaamme alamaisia ja kuuliasia Tuuvia. Brändi on Tom of Finland. Vedä jo´´´´´.
Siellä on töppöset pyörähtäneet ja piippalakit jäällä lentäneet sotatalvena 1940, kun rantapyssyt huokuivat ulisevia terveisiä.
Tuosta teurastuksesta jäälle ei ole pahemmin historiikissa näkynyt.