Näin yksinäistä kesää minulla ei ole ollut koskaan. Pari viikkoakin on mennyt ilman mitään ihmiskontsktia. Kyllä minua nyt koulitaan. Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Tehdä minusta parempi ihminen, niinkö? Nöyrä jo olenkin, kaikki luulot ( jos niitä on edes koskaan ollut, on otettu minulta pois).
Vuosi vuodelta vain pahenee, ei kukaan välitä. Ei minulla ole ystäviä, ei ketään jolle jutella. Tuntuu kuin katsoisi sivusta jotain näytelmää, johon ei pääse koskaan osalliseksi. Lapsesta lähtien olen ollut erilainen ja tämän vuoksi kiusattu. Onko tämä kivaa elää tällä tavalla? Ei ole. Kyllä tämä on sairasta tämä elämä, miten ihmiset voivat olla niin piittaamattomia toisistaan? Kyllä tässä täytyy olla ihan yli-ihminen että jaksaa tällaista helvettiä tappamatta itseään, vuodesta toiseen.
Vuosi vuodelta vain pahenee, ei kukaan välitä. Ei minulla ole ystäviä, ei ketään jolle jutella. Tuntuu kuin katsoisi sivusta jotain näytelmää, johon ei pääse koskaan osalliseksi. Lapsesta lähtien olen ollut erilainen ja tämän vuoksi kiusattu. Onko tämä kivaa elää tällä tavalla? Ei ole. Kyllä tämä on sairasta tämä elämä, miten ihmiset voivat olla niin piittaamattomia toisistaan? Kyllä tässä täytyy olla ihan yli-ihminen että jaksaa tällaista helvettiä tappamatta itseään, vuodesta toiseen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sosiaaliset suhteet on taakka.
Pahin aika on heinäkuu, kun kaikki ovat lomalla.
Eivät silloin ajattele ylläpitää suhteita muihin.
Sen kun oivaltaa, niin on helpompaa.
Yksin oon ollut minäkin koko heinäkuun.
Mutta on ollut tekemistä kun oon tehnyt yksin remonttia.
Elokuu on jo helpompi.
Aloita syksyllä uudet harrastukset! Tulee tuttuja.
Eivät+kaikki+olekaan+piittaamattomia+toisistaan,+vaan+kunnioittavat+sitä+että+jos+joku+ei+ota+mitään+kontaktia+muihin,+niin+saa+olla+sitten+rauhassa.+Mutta+jos+muutat+vain+aikomuksesi,+että+haluatkin+ottaa+kontaktia+muihin,+niin+muut+huomaavat+sen,+vaikket+sanoisi+heille+mitään,+ja+tulevat+50%+todennäköisemmin+puhumaan+sinulle,+jos+haluat.+Ihmiset+on+eri+tavalla+herkkiä.+Voi+hyvin+sanoa+että+ihmiskehoissa+on+sekä+"enkeleitä"+että+"demoneja",+ja+eläimiä.+Kaikki+ei+ole+ihmisiä+käytökseltään.+Sairasta+se+on+maailman+meno+todellakin.+Nykyäänhän+ihmiset+on+alkaneet+sanoa+ja+tehdä+asioita+tykkäyksien+toivossa...+Voi+miettiä+että+onko+se+ihan+oikealla+pohjalla+sitten...+Krishnamurtikin+sanoi+ettei+ole+kovinkaan+hienoa+olla+hyvin+sopeutunut+äärimmäisen+sairaaseen+yhteiskuntaan.+Yksin+olo+tekee+pahaa+pitemmän+päälle,+mutta+kyllä+siitä+nopeasti+pääsee+jaloilleenkin+kun+juttelee+jonkun+kanssa.+Pahinta+on+jos+ei+käy+missää+että+näkisi+ihmisiä,+vaan+antaa+vaan+omien+projektioiden+ahdistaa+omaa+mieltä.+Pitää+nähdä+mielen+varjojen+läpi!+Suosittelen+että+katso+videoita+esim.+"Mooji"+tai+"Eckhart+tolle",+niin+voit+oppia+vapautumaan+niistä.
Mulla alkaa kesän jälkeen yksinäisyys kun ei tarkene enää istuskella ulkona
puistojen penkeillä ja katsella ihmisiä, jotku jopa jäävät juttusillekkin.
Pelottaa miten jaksan ensi kesään tätä ykin oloa, en ole edes työelämässä missä
olisi ihmiskontakteja edes.
Mene kirppareille, museoihin, konsertteihin talvella... Puistojen vastineina, tiedätkö?
Nähdään, toivottavasti...!
sinä se vaan jaksat syyttää muita ja näät vain itsesi uhrina. no siinähän kärsit mene muiden ihmisten seuraan ja hanki kontakteja ja verkostoja. sä näät toiset vaan hyötymismielessä etkä aitoina ihmisinä jotka on saman arvoisia kun sinä. älä syytä ja arvostele ja odota jotain ihme pelastajaa itselles . ota tavitteeksi hankkia yksi ystävä kontakti per päivä. vaikka pakolaiset mene ja auta niitä niin saat elämääsi jotain sisältöö ikuisen valittamisen sijasta ja ihmissuhteita .
Olet melko väsynyt.
sitten lepäät ja sitten alat rakentaa itsellesi ELÄMÄÄ. näin jokun mainoksen jostain kirjasta ja siinä mainoksessa oli että kirjoittaja oli 20 vuottaa tuhlannut elämästään uhrin identisteetiä helliessään . paljonko sulla on menny? eikö olisi aika jo luopua siitä ? niin silloin joutuu olemaan itse vastuussa valinnoistaan ja toimimaan?
No sä et tajua mistään mitään, että jos siitä lähdetään, niin koita nyt vaikka löytää se oma sytesi. Jutellaan sitten lisää. ;´D Vaikka naamatusten.
no en tosiaankaan lähe kenenkään mielenterveys hukassa tyypin kanssa mihinkään keskustelemaan. mene töihin tai niihin kuntouttaviin töihin tai vapaa ehtois työhön niin saat joka päivä ihmiskontakteja . ai niin sä et ole vielä valmis luopumaan uhri mielestäs. yritä pärjätä itses kanssa vaikeeta on heippa!
Hihi. Heippa. Toivottavasti et löydä ikinä itsees, edes niinku trollimielessä. Eiku miten se menikään?
Nyt tuli asiaa.
Uikutiruikuti kulttuuri tympii.
Mussa itessä mitään vikaa ole. Mua kiusataan.
Nii-in syvältä.
Et saa edes hippaa. Yritä hyppiä...
Vouhkuti ärriti.
Aloittaja; millä tavalla olet itse pyrkinyt luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita?
Oletko itse aktiivisesti hakeutunut tilanteisiin ja paikkoihin joissa on luonteva liittyä joukkoon ja olla sosiaalinen?
Arvaanpa ettet millään tavalla! Niin tyypillistä valittaa yksinäisyyttä ja syyttää toisia siitä että itse istut syrjässä etkä eleelläkään osoita olevasi kiinnostunut seurasta. Torjuva ihminen ei vedä ketään puoleensa.
Ja nyt vastaat "ei se kuitenkaan kannata. Ei kukaan kuitenkaan koskaan ..." jne. Et viitsi halua etkä uskalla edes yrittää. Sitten odotat että sinua tullaan hakemaan!
Raaka totuushan on se, että suuri joukko ihmisiä ei kiinnostu eikä halua tutustua sinuun. Mutta yhtä suuri joukko kyllä haluaa, jos itse teet asian eteen jotain! Jos jäät kyyhöttämään nurkkaan ja pelkäämään että jotkut eivät sinusta välttämättä pidä, päästät ohitsesi mahdollisuuden tutustua niihin jotka pitäisivät.
Elämässä vain on niin että kaikkia eivät kaikki kiinnosta. Kukaan ei ole niin yltiösuosittu että vetää puoleensa joka ikisen! Kaikilla meillä on ominaisuuksia ja piirteitä jotka eivät osaa ihmisiä miellytä. Se on luonnollista. Tuskin sinullekaan joka ikinen ihminen miellyttää?
Ei saa olla niin herkkänahkainen että ensimmäinen torjunta syöksee kuilun pohjalle itkemään elämän kurjuutta ja estää yrittämästä uudelleen toisten kanssa! Jos sellainen olet, pitää sinun opetella kasvattamaan paksumpi nahka ja oppia sietämään myös negatiivista palautetta ihmisiltä. Tai sitten saat istua yksinäisyydessäsi säälimässä itseäsi maailman tappiin.
Mieti mikä ja minkälainen tekeminen tai harrastus tai muu sellainen voisi sinua kiinnostaa. Hakeudu sellaiseen ja avaa mielesi ja rohkaistu kanssakäymiseen. Yhteinen kiinnostuksen kohde yhdistää ihmisiä, ja kavereita löytyy, kun vain päästät lähellesi ja mahdollistat sen.
Jaksoit kirjoittaa aika paljon.
Oli siinä hyvääkin ajatusta. Voivat olla hyödyksi jollekin jossain elämäntilanteessa vielä.
...Tuskin ihan löpinäksi jäät itsesi kohdatessasikaan. Hienoa!
Paksu nahka, nimenomaan. Löytyyhän niitä lötisijöitä...
Et ole yksin yksin. Jaettu kokemus. Kaikki voi muuttua, Pienin askelin kohti.
Yksinäisyys voi tappaa - jopa kaksi kertaa ylipainoa tuhoisampaa
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a778b7e2-359b-4559-bf7b-10fdc9ec61fc
Yksinäisyys tuntuu samalta kuin juoksisit maratonia, pääsemättä koskaan maaliin.
T. Aloittaja ja aloittajan itsensä keksimä aforismi
En jaksa kertoa kaikkea elämästäni, eikä edes tarvitse. Olenko edes yrittänyt? Älkää viitsikö pelleillä.
"Yksinäisyys tuntuu samalta kuin juoksisit maratonia, pääsemättä koskaan maaliin."
Tämä on sitten aika hyvä. Oletko muuten harkinnut aforistiksi tai muuksi sanailijaksi alkamista? (En ole kysynyt tätä näin vakavissani varmaan koskaan keneltäkään...)
Minäkin tunnen olevani kuin mallinukke vankina näyteikkunassa, katsellen ohikulkevia ihmisiä toivoen olevansa yksi heistä.. Mutta en ole yksi heistä enkä tule ikinä olemaankaan. Jo lapsena tiesin olevani erilainen, muistan miettineeni että mikä minussa on vialla, mietin olenko hullu tai miettivätköhän muutkin ihmiset tällaisia asioita. En tuntenut oloani ihmiseksi/ihmismäiseksi, pikemminkin kaikki tuntui aina jotenkin epätodelliselta ja samealta, tunsin olevani irrallani kaikesta ja kaikista. Olen ollut masentunut niin kauan kuin muistan, en muista olleeni onnellinen ikinä. Jo lapsena olin koko ajan yksin ja tunsin pohjatonta surua, ainoastaan mielikuvitusystävät tukenani, vielä tänäkin päivänä. Kadun vain sitä etten t*ppanut itseäni silloin 10-vuotiaana..
Kuin suoraam minun elämästäni, olisin voinut kirjoittaa tuon saman itse. Oletko mies vai nainen ja jos saa kysyä, niin minkä ikäinen?
Nainen, 23
Itse olen mies ja sinua puolet vanhempi, siinä sen huomasi jälleen kertan, että tunteet eivät katso ikää eikä sukupuolta. Nr ovat samanlaisia kaikilla. Olemme tod.näk vsin muita herkempiä ja koemme tunteet syvempinä ja voimakkaampina kuin ns. ”normaalimmat ihmiset”. Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä elämä on ollut. Tietysti, jos on luova ihminen, voi hyödyntää näitä tunteita osana luovaa prosessia. Jossain vaiheessa pitää vain hyväksyä että tällainen sitä on, erilainen ja muista poikkeava mutta silti hyvä tyyppi. Oli sitten yksin tai ei. Hyvää loppukesää kaikille, olkaa ulkona ja nauttikaa auringosta🌞
Hei Yksinäiset!
Alkakaa kirjoittamaan kirjaa kokemuksistanne!
Olen itsekin kärsinyt yksinäisyydestä, olen tietyllä tavalla muiden joukkoon kelpaamaton, mutta tänä kesänä aloin kirjoittamaan kokemuksistani kirjaa.
Voin sanoa, että on ollut tuskallista käydä läpi kipeitä ja arkoja asioita elämässäni, mutta se on selkiyttänyt, voimaannuttanut ja tuonut asioihin uusia näkökulmia.
Nyt ymmärrän, että ehkä kaikella kivulla ja tuskalla on tarkoituksensa, voimme auttaa toisia ja olla toisillemme vertaistukena tässä kovassa maailmassa. Voin sanoa oman kokemukseni perusteella kirjoittamisen olevan ihan parasta terapiaa!
Voithan etsiä netistä seuraa leffaan ja syömään...Saattaisi piristää jos olis joku kenen kanssa viettää joskus aikaa.
Kun ihminen on totaalisen yksinäinen niin ettei ole edes juttelu kaveria muuta kuin ruokakaupan kassa jolle sanot hei ja kiitos. Näin on omalla kohdallani että menee jopa kolmekin viikkoa ilman minkäänlaista ihmiskontaktia. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännittäminen vaivana ja riesana nuoresta saakka. Tässä iässä ei enää ystäviä mistään saa olen netin kautta yrittänyt mutta aina tuo pelko estää tutustumisen. Live elämässä edes yksi ihminen olisi painonsa arvoinen kultaa mutta mistäpä sen sitten löytäisi kun ei uskalla mennä juttelemaan tuntemattomien kanssa eikä kai mitään syvällistä ystävää enää saakkaan kun ihmiset ovat nykyisin kovin pinnallisia ja jos jostakin ihmisestä ei ole itselle hyötyä niin eipä sitten edes viitsitä vaivautua. Näin on ollut jo viimeiset neljäkymmentä vuotta. Mielestäni tämä ei ole ihmisarvoista elämää kun tuntuu että elämä vaan menee ohi eikä itse ole muuta kuin sivusta katsojana.
Onhan kaikenlaisia tilaisuuksia joihin voi osallistua, joissa on muita ihmisiä
Kursseja, luentoja, ym. ym ota selvää mitä sinun paikkakunnallasi on!
Eipä pienellä paikkakunnalla ole moisia tilaisuuksia. Toisekseen ei ne paljoa ilahduta jos ei tuntemattomien kanssa pysty kommunikoimaan. On kuin olis kussut housuun lämmittää vain hetken. Jotkut ei ymmärrä mitä on olla sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ihminen. Ei nauti suurista ihmisjoukosta. Yksikin hyvä ihmissuhde riittäisi ja toisi iloa elämään.
Odotteletko, että joku tulisi tarjoamaan itseänsä sulle kaveriksi?
Ei kun se odottaa sun tyhmiä ja tunteettomia moralismeja.
Saatana... kuuntele asenteitasi sitten, kun itse jäät yksin. Ehkä sekin päivä koittaa vielä...
Viimeiste 7 tai 8 kesää oon ollu yksin. Ei autistista, homoa kukaan halua kaveriksi. Muut perustaa perheitä ja elää sitä todellisuutta. Itse katselen FB-päivityksiä ja kerään vihaa sisälleni. Alkoa juotava toisinaan tuskan lieventämiseksi. Hukuttautua vois, suunnitelmat jo pitkällä. Ei tämä elämä sellaista onnea suonut, mistä lapsena haaveili. Tuli saatananmoinen itku, pienestä ilosta.
Ei täss mittää onkelmaa ole.
Yksinästä erakkoelmää.Kerrostaloyksiö.
Tääl mää ole ollu ihan yksin jo koht kymmene vuotta tää ko alko 2010.
Onhan tämä tavallaan aika surullista monilla tasoilla, millaisissa tilanteissa paljon ihmiselämiä tapahtuu.
Johtopäätöksenä voi todeta, että tämä meidän yhteisö toimintaperiaatteineen on täysin epäonnistunut.
Itse en ole varsinaisesti kokenut yksinäisyyttä kuin vasta aikuisuudessa ja nykyisempinä aikoina (monina vuosina kasautuvissa määrin kuitenkin jo...). Enkä ehkä koe tai ainakaan sanoitakaan sitä niin kuin monet muut...
Yksinäisyyden kohdalla puhutaan paljon ystävien, ihmisten puuttumisesta läheltä. Se on tietysti totta ja perustavaa. Silti mielestäni ehkä yksinäisyyden kaikkein raastavin puoli on ihmiskontakteihin liittyvien elämän suuntien ja ulottuvuuksien puuttuminen ylipäätään. Se saa tuntemaan, että elämällä ja tulevaisuudella ei ole oikeastaan mitään muuta suuntaa kuin tyhjyys ja kuoleminen. Että voisi oikeastaan mennä ennemmin raiteelle kuin jäädä sinne.
...Kesä on ollut aivan paska, tai eihän sitä edes ollut. Syksy ja talvi ei kiinnosta vittujakaan. Tai eihän minulla ole edes mitään helvetin kosketusta mihinkään aikoihin. Lennän jossain tyhjiössä, ilman kosketusta mihinkään. Kaikki kuolee ja haihtuu. Elämä ympärillä masentaa, ei haittaa edes yhtään jättää sille hyvästejä... Aika on niin syvältä ja minä niin väsynyt, ettei jaksa edes vituttaa. Jos olisi voimia, niin vituttaisi niin paljon kaikki tässä ajassa ylipäätään, että lähtisi varmaan pää irti...