Helsingin Sanomat julkaisi uuden gallupinsa tulokset. Niiden mukaan perussuomalaiset kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja oli mittauksen ajankohtana ylivoimaisesti maan suurimman kannatuksen saava puolue: sen kannatus oli neljä prosenttiyksikköä eli noin 23 prosenttia suurempi kuin seuraavaksi suurimman puolueen.
Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.
Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.
Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.
Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.
Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.
Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.
Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.
Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.
Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.
Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.
Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.
Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.
Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.
Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.