...
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
(Joh.13:34,35).
...
1.
"Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme..." kirjoittaa apostoli Johannes, 1.Joh.3:11.
Kristitty on siis vakavan velvoituksen edessä. On olemassa käsky jota en voi väistää, tuo käsky on "alusta asti" olemassa, se kuuluu kristillisen uskoni perustukseen ja jos en sitä noudata, silloin rikon itse uskoa ja uskon syvintä olemusta kohtaan.
MEIDÄN TULEE RAKASTAA.
Moni uskova ajatteleekin sitten näin: "Koska Jumala on rakastanut minua niin paljon, että pelasti minut, täytyy minunkin rakastaa lähimmäisiäni." Siten "meidän tulee rakastaa" tulee hänelle vaatimukseksi: Minun täytyy rakastaa.
Tämä ei vielä kuitenkaan ole elämistä suhteessa.
"Koska Jumala rakastaa minua, minunkin täytyy rakastaa" on kristillisen velvoituksen sanallinen ilmaus. Se on erään tosiasian esitys niin että tuo tosiasia voidaan järjellisesti ymmärtää ja omaksua.
Siten on erittäin tärkeää tähdentää erästä asiaa, ja se on tämä:
Sanoa "koska Jumala rakastaa minua" ei välttämättä ole näiden sanojen todeksielämistä.
Jokaisen kristillisen uskonlausuman, teologisesti pätevän sanallisen ilmauksen ja olemassaolevan tosiasian järjellisen esityksen, jonka ymmärrämme, tulee johtaa meitä syvemmälle siihen suhteeseen jossa Jumalan rakkaus minua kohtaan on totta.
Kyse on henkilökohtaisesta suhteestamme Jeesukseen. Täsmällisemmin sanottuna kyse on juuri MINUN henkilökohtaisesta suhteestani Jeesukseen.
* * *
Tarkastelemme kohta millaisiin erehdyksiin apostoli Johanneksen muotoilema jumalallinen käsky - "meidän tulee rakastaa" - voi yksilöuskovan johtaa jos hän ei ymmärrä elää näiden sanojen velvoitusta todeksi nimenomaan suhteesta käsin.
Ensin kuitenkin muutama raamatunjae, jotka selvästi osoittavat että kyse pohjimmiltaan on suhteesta, yhteydestä johonkin.
Ensinnäkin meidän tulee ymmärtää että Jeesus ja Isä ovat yhtä. Myös Pyhä Henki on yhtä Jeesuksen ja Isän kanssa. Näiden eri persoonien välillä vallitsee niin kiinteä ja elimellinen yhteys, että missä yksi on, siellä muutkin jumaluuden persoonat ovat yhdessä Hänen kanssaan. Kuitenkin kyseessä on kolme eri persoonaa, joilla on oma tahto. Koska he ovat yhtä, yksi Jumala kolmessa persoonassa, ei yhden persoonan tahto voi sotia toista vastaan, sillä Jumala ei voi olla riidoissa itsensä kanssa.
Niin Isän kuin Pojan kuin myös Pyhän Hengen tahto on yhdensuuntainen. Jokainen jumaluuden persoona tahtoo ihmisestä samaa ja työskentelee tämän päämäärän hyväksi, joka on ihmisen - Jumalan kiihkeän rakkauden kohteen - pelastus pimeyden vallasta taivaan valtakuntaan, ja tämän pelastuksen eläminen todeksi jo maan päällä niin että Jeesus olisi ihmeteltävä Hänen omissaan, saaden elämämme kautta kaiken kiitoksen ja kunnian.
Lopuksi:
Seuraavassa tarkastelemamme raamatunkohdat ilmaisevat ettei Jumalan kolminaisuutta voi ymmärtää ilman Pyhän Hengen apua!
Oikeastaan Jumalan kolminaisuutta ei voi järjellisesti ollenkaan ymmärtää, jos hyväksymme järjelliseksi ymmärtämiseksi vain sellaisen missä ihmiskäsittein analysoidaan ja selvitetään asia kokonaisuudessaan. Meidän ymmärryksemme ja käsitteistömme eivät riitä siihen.
Kuitenkin kolminaisuuden todellisuus - joka on inhimillisen järkeilymme tavoittamattomissa - voidaan hengellisesti elää todeksi. Sen voivat elää todeksi ne joilla Jeesuksen tuntemisen kautta on todistus itsessään, ja tuo todistus on Pyhä Henki.
En voi täysin selittää Jumalaa mutta minä tunnen Hänet ja tiedän että Hän on minut pelastanut. Mitä paremmin Häntä tunnen sen tyydyttävämmin voin ehkä Hänestä myös puhua ja selittää Hänen toimintatapojaan. Kuitenkaan uskonelämä ei koskaan perustu järjelliseen ymmärtämiseen eikä tavoitteemme ole Jumalan selittäminen inhimillistä käsityskykyä tyydyttävällä tavalla. Vaikka voisimme kuinka hyvin ja taitavasti selittää ihmisille maailman luomisen, neitseestä syntymisen ja sovituksen, he eivät kuitenkaan voisi ottaa vastaan puheemme varsinaista sisältöä, joka on Kristus.
Siksi uskonnolliset järkeisopit ovat mieletön harha. Niissä henkilökohtainen Jumalan tunteminen yritetään korvata Jumalan ymmärtämisellä, mutta se, mitä tällöin ymmärretään, ei olekaan Jumala.
Uskonto kyllä sisältää käsitteen "Jumala", mutta todellisen Jumalan sisältää vain Kristus.
Siksi tärkeämpää kuin selittää Jumalaa on elää Häntä todeksi. Sitä merkitsee olla Kristuksen todistaja. Ei todistaa hänestä ulkokohtaisesti kuten jostakin opinkappaleesta todistetaan, vaan todistaa elämällä Häntä todeksi suhteen kautta - todistajana olemiseen tietysti kuuluu todistaminen sanoin, mutta silloinkin todistuksemme varsinainen pohja on suhteessa, jonka uskomme olevan totta.
Jos emme usko että meillä sovitettuina on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja että pelastus juuri on olemista Hänessä, se on olemista yhteydessä Kaikkivaltiaaseen, kuinka koskaan voimme hedelmällisesti todistaa Jeesuksesta? Emme koskaan!
Jeesuksen sanojen mukaan pääheaihe todistajana olemisessa on rakkaus. Kun ymmärrämme pelastustyön luonteen, tämä onkin aivan selvää. Kuinka voi todistaa rakastavan Jumalan pelastustyöstä, joka on hänen rakkautensa äärimmäinen ilmaus, ilman että itse rakastaa?
Eräs vanha lähetystyöntekijä sanoi kuulijoilleen:
"Menkää ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille", hän oli hetken aikaa hiljaa ja lisäsi sitten: "Tarpeen tullen käyttäkää myös sanoja."
Tarkoitukseni ei ole selittää Jumalaa, vaan kasvaa Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa, sen kautta rukoillen ja tehden työtä Hänen päämääränsä hyväksi, joka on sielujen pelastus. Tällöin kristillisyyteni voi olla mielekästä - ja myös hedelmällistä.
* * *
Evankeliumi Johanneksen mukaan, 17.luku, puhuu hengen yhteydestä - oikeastaan ykseydestä - Jumalan ja ihmisen välillä.
"Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa..."
Tämä on yhteyden lähtökohta. Samoin kuin Jeesus ja Isä eivät ole yhtä ainoastaan rinnakkain, ikäänkuin pitäen toinen toistaan kädestä, voimatta milloinkaan irroittaa kättään toisesta, vaan he ovat yhtä sisäkkäisesti, "sinä minussa ja minä sinussa", samoin on uskovakin yhtä Jeesuksen kanssa ja Jeesuksen kautta Isän kanssa:
"...että hekin meissä olisivat..."
Ja tästä seuraa rakkauden käsky, sisältyen seuraaviin sanoihin:
"...niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt."
(Joh.17:20,21)
Edelleen Jeesus jatkaa ylimmäispapillisen rukouksensa valtavaa todistusta Jumalan ykseydestä itsessään ja tämän ykseyden asumisesta uskovassa:
"Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."
(Joh.17:22,23).
Jeesus päättää rukouksensa valtaviin sanoihin:
"...että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."
(Joh.17:26).
Tästä siis on kysymys pohjimmiltaan, kun Raamattu kehottaa että meidän tulee rakastaa - "koska Jumala on rakastanut ja rakastaa minua, minunkin täytyy rakastaa lähimmäisiäni" - toisiamme.
Se rakkaus jolla Isä rakastaa Poikaa ja Pojan kautta koko maailmaa, on uskovan sisimmässä, sydämessä, minun hengessäni; jumalallinen rakkaus jokaista ihmistä kohtaan on persoonan rakkautta luotuihinsa; nyt tämä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on minussa ja Jeesus on minussa, sillä näitä ei voida erottaa: en voi ottaa vastaan Jeesusta erottaen Hänet rakkaudesta jokaista lähimmäistäni kohtaan, enkä voi ottaa vastaan erottelematonta rakkautta JOKAISTA lähimmäistäni kohtaan ottamatta vastaan Jeesusta.
Mitä Pyhällä Hengellä on tekemistä kaiken tämän kanssa?
Jäähyväispuheessaan Jeesus lupaa: "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva", ja vielä: "sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä."
Jokainen uskova on osallinen Pyhästä Hengestä ja itse asiassa voimme olla osallisia Jumalasta vain Pyhän Hengen kautta.
Saadessamme syntimme anteeksi Jeesuksen tunnustamisessa Vapahtajaksi, kun otamme hänet vastaan elämäämme ja sisimpäämme Jumalan ratkaisuna syntiongelmaan, meistä tulee Jumalan lapsia Hengen todistuksen kautta, jonka Hän meihin antaa.
Jeesus Kristus on uskovan sisimmässä läsnäolevana, jumalallisena elämänä, koska Pyhä Henki on meissä. Siksi Raamattu sanoo Pyhää Henkeä "Kristuksen Hengeksi". Kiitos Jumalalle Pyhän Hengen väkevästä todellisuudesta ihmisten keskellä, ihmisten maailmassa!
Uusi Testamentti vakuuttaa että Jumalan rakkaus ON VUODATETTU sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Raamatun ilmoituksen mukaan jumalallinen, ehdoton, eroittelematon, jokaisen hyväksyvä agape-rakkaus on siis vain Jeesuksessa.
Näin ymmärrämme kaksi asiaa
1) Ihminen ei kykene rakastamaan niinkuin hänen rakastaa tulisi, jos tämä yhteys - Jeesus Kristus minussa sovituksen ja lunastuksen kautta - häneltä puuttuu.
2) Uudestisyntyneenä ihmisenä eli kristittynä, osallisuudessa Jumalan olemukseen ja luontoon Pyhän Hengen yhdyssiteen kautta, joka on lapseuden Henki hänessä todistaen Kristuksen työn, hän omistaa jumalallisen agape-rakkauden Kristuksessa.
* * *
Olemme siis aivan vakuuttuneita, että Jumala rakastaa maailmaa. Jeesus on todistus Jumalan rakkaudesta. Koska Jumala rakastaa maailmaa tällaisella erottelemattomalla rakkaudella, niin meidänkin tulee rakastaa toisiamme.
MEIDÄN TULEE RAKASTAA.
Seuraavaksi käsittelen erehdyksiä ja lankeemuksia, joihin uskova joutuu rakkaudessaan jos Jumalan käskystä tulee hänelle ikäänkuin ulkokohtainen vaatimus, koska hän ei ymmärrä suhteen elävää, arkipäivässä toteutuvaksi tarkoitettua luonnetta.
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
(Joh.13:34,35).
...
1.
"Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme..." kirjoittaa apostoli Johannes, 1.Joh.3:11.
Kristitty on siis vakavan velvoituksen edessä. On olemassa käsky jota en voi väistää, tuo käsky on "alusta asti" olemassa, se kuuluu kristillisen uskoni perustukseen ja jos en sitä noudata, silloin rikon itse uskoa ja uskon syvintä olemusta kohtaan.
MEIDÄN TULEE RAKASTAA.
Moni uskova ajatteleekin sitten näin: "Koska Jumala on rakastanut minua niin paljon, että pelasti minut, täytyy minunkin rakastaa lähimmäisiäni." Siten "meidän tulee rakastaa" tulee hänelle vaatimukseksi: Minun täytyy rakastaa.
Tämä ei vielä kuitenkaan ole elämistä suhteessa.
"Koska Jumala rakastaa minua, minunkin täytyy rakastaa" on kristillisen velvoituksen sanallinen ilmaus. Se on erään tosiasian esitys niin että tuo tosiasia voidaan järjellisesti ymmärtää ja omaksua.
Siten on erittäin tärkeää tähdentää erästä asiaa, ja se on tämä:
Sanoa "koska Jumala rakastaa minua" ei välttämättä ole näiden sanojen todeksielämistä.
Jokaisen kristillisen uskonlausuman, teologisesti pätevän sanallisen ilmauksen ja olemassaolevan tosiasian järjellisen esityksen, jonka ymmärrämme, tulee johtaa meitä syvemmälle siihen suhteeseen jossa Jumalan rakkaus minua kohtaan on totta.
Kyse on henkilökohtaisesta suhteestamme Jeesukseen. Täsmällisemmin sanottuna kyse on juuri MINUN henkilökohtaisesta suhteestani Jeesukseen.
* * *
Tarkastelemme kohta millaisiin erehdyksiin apostoli Johanneksen muotoilema jumalallinen käsky - "meidän tulee rakastaa" - voi yksilöuskovan johtaa jos hän ei ymmärrä elää näiden sanojen velvoitusta todeksi nimenomaan suhteesta käsin.
Ensin kuitenkin muutama raamatunjae, jotka selvästi osoittavat että kyse pohjimmiltaan on suhteesta, yhteydestä johonkin.
Ensinnäkin meidän tulee ymmärtää että Jeesus ja Isä ovat yhtä. Myös Pyhä Henki on yhtä Jeesuksen ja Isän kanssa. Näiden eri persoonien välillä vallitsee niin kiinteä ja elimellinen yhteys, että missä yksi on, siellä muutkin jumaluuden persoonat ovat yhdessä Hänen kanssaan. Kuitenkin kyseessä on kolme eri persoonaa, joilla on oma tahto. Koska he ovat yhtä, yksi Jumala kolmessa persoonassa, ei yhden persoonan tahto voi sotia toista vastaan, sillä Jumala ei voi olla riidoissa itsensä kanssa.
Niin Isän kuin Pojan kuin myös Pyhän Hengen tahto on yhdensuuntainen. Jokainen jumaluuden persoona tahtoo ihmisestä samaa ja työskentelee tämän päämäärän hyväksi, joka on ihmisen - Jumalan kiihkeän rakkauden kohteen - pelastus pimeyden vallasta taivaan valtakuntaan, ja tämän pelastuksen eläminen todeksi jo maan päällä niin että Jeesus olisi ihmeteltävä Hänen omissaan, saaden elämämme kautta kaiken kiitoksen ja kunnian.
Lopuksi:
Seuraavassa tarkastelemamme raamatunkohdat ilmaisevat ettei Jumalan kolminaisuutta voi ymmärtää ilman Pyhän Hengen apua!
Oikeastaan Jumalan kolminaisuutta ei voi järjellisesti ollenkaan ymmärtää, jos hyväksymme järjelliseksi ymmärtämiseksi vain sellaisen missä ihmiskäsittein analysoidaan ja selvitetään asia kokonaisuudessaan. Meidän ymmärryksemme ja käsitteistömme eivät riitä siihen.
Kuitenkin kolminaisuuden todellisuus - joka on inhimillisen järkeilymme tavoittamattomissa - voidaan hengellisesti elää todeksi. Sen voivat elää todeksi ne joilla Jeesuksen tuntemisen kautta on todistus itsessään, ja tuo todistus on Pyhä Henki.
En voi täysin selittää Jumalaa mutta minä tunnen Hänet ja tiedän että Hän on minut pelastanut. Mitä paremmin Häntä tunnen sen tyydyttävämmin voin ehkä Hänestä myös puhua ja selittää Hänen toimintatapojaan. Kuitenkaan uskonelämä ei koskaan perustu järjelliseen ymmärtämiseen eikä tavoitteemme ole Jumalan selittäminen inhimillistä käsityskykyä tyydyttävällä tavalla. Vaikka voisimme kuinka hyvin ja taitavasti selittää ihmisille maailman luomisen, neitseestä syntymisen ja sovituksen, he eivät kuitenkaan voisi ottaa vastaan puheemme varsinaista sisältöä, joka on Kristus.
Siksi uskonnolliset järkeisopit ovat mieletön harha. Niissä henkilökohtainen Jumalan tunteminen yritetään korvata Jumalan ymmärtämisellä, mutta se, mitä tällöin ymmärretään, ei olekaan Jumala.
Uskonto kyllä sisältää käsitteen "Jumala", mutta todellisen Jumalan sisältää vain Kristus.
Siksi tärkeämpää kuin selittää Jumalaa on elää Häntä todeksi. Sitä merkitsee olla Kristuksen todistaja. Ei todistaa hänestä ulkokohtaisesti kuten jostakin opinkappaleesta todistetaan, vaan todistaa elämällä Häntä todeksi suhteen kautta - todistajana olemiseen tietysti kuuluu todistaminen sanoin, mutta silloinkin todistuksemme varsinainen pohja on suhteessa, jonka uskomme olevan totta.
Jos emme usko että meillä sovitettuina on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja että pelastus juuri on olemista Hänessä, se on olemista yhteydessä Kaikkivaltiaaseen, kuinka koskaan voimme hedelmällisesti todistaa Jeesuksesta? Emme koskaan!
Jeesuksen sanojen mukaan pääheaihe todistajana olemisessa on rakkaus. Kun ymmärrämme pelastustyön luonteen, tämä onkin aivan selvää. Kuinka voi todistaa rakastavan Jumalan pelastustyöstä, joka on hänen rakkautensa äärimmäinen ilmaus, ilman että itse rakastaa?
Eräs vanha lähetystyöntekijä sanoi kuulijoilleen:
"Menkää ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille", hän oli hetken aikaa hiljaa ja lisäsi sitten: "Tarpeen tullen käyttäkää myös sanoja."
Tarkoitukseni ei ole selittää Jumalaa, vaan kasvaa Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa, sen kautta rukoillen ja tehden työtä Hänen päämääränsä hyväksi, joka on sielujen pelastus. Tällöin kristillisyyteni voi olla mielekästä - ja myös hedelmällistä.
* * *
Evankeliumi Johanneksen mukaan, 17.luku, puhuu hengen yhteydestä - oikeastaan ykseydestä - Jumalan ja ihmisen välillä.
"Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa..."
Tämä on yhteyden lähtökohta. Samoin kuin Jeesus ja Isä eivät ole yhtä ainoastaan rinnakkain, ikäänkuin pitäen toinen toistaan kädestä, voimatta milloinkaan irroittaa kättään toisesta, vaan he ovat yhtä sisäkkäisesti, "sinä minussa ja minä sinussa", samoin on uskovakin yhtä Jeesuksen kanssa ja Jeesuksen kautta Isän kanssa:
"...että hekin meissä olisivat..."
Ja tästä seuraa rakkauden käsky, sisältyen seuraaviin sanoihin:
"...niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt."
(Joh.17:20,21)
Edelleen Jeesus jatkaa ylimmäispapillisen rukouksensa valtavaa todistusta Jumalan ykseydestä itsessään ja tämän ykseyden asumisesta uskovassa:
"Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."
(Joh.17:22,23).
Jeesus päättää rukouksensa valtaviin sanoihin:
"...että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."
(Joh.17:26).
Tästä siis on kysymys pohjimmiltaan, kun Raamattu kehottaa että meidän tulee rakastaa - "koska Jumala on rakastanut ja rakastaa minua, minunkin täytyy rakastaa lähimmäisiäni" - toisiamme.
Se rakkaus jolla Isä rakastaa Poikaa ja Pojan kautta koko maailmaa, on uskovan sisimmässä, sydämessä, minun hengessäni; jumalallinen rakkaus jokaista ihmistä kohtaan on persoonan rakkautta luotuihinsa; nyt tämä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on minussa ja Jeesus on minussa, sillä näitä ei voida erottaa: en voi ottaa vastaan Jeesusta erottaen Hänet rakkaudesta jokaista lähimmäistäni kohtaan, enkä voi ottaa vastaan erottelematonta rakkautta JOKAISTA lähimmäistäni kohtaan ottamatta vastaan Jeesusta.
Mitä Pyhällä Hengellä on tekemistä kaiken tämän kanssa?
Jäähyväispuheessaan Jeesus lupaa: "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva", ja vielä: "sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä."
Jokainen uskova on osallinen Pyhästä Hengestä ja itse asiassa voimme olla osallisia Jumalasta vain Pyhän Hengen kautta.
Saadessamme syntimme anteeksi Jeesuksen tunnustamisessa Vapahtajaksi, kun otamme hänet vastaan elämäämme ja sisimpäämme Jumalan ratkaisuna syntiongelmaan, meistä tulee Jumalan lapsia Hengen todistuksen kautta, jonka Hän meihin antaa.
Jeesus Kristus on uskovan sisimmässä läsnäolevana, jumalallisena elämänä, koska Pyhä Henki on meissä. Siksi Raamattu sanoo Pyhää Henkeä "Kristuksen Hengeksi". Kiitos Jumalalle Pyhän Hengen väkevästä todellisuudesta ihmisten keskellä, ihmisten maailmassa!
Uusi Testamentti vakuuttaa että Jumalan rakkaus ON VUODATETTU sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Raamatun ilmoituksen mukaan jumalallinen, ehdoton, eroittelematon, jokaisen hyväksyvä agape-rakkaus on siis vain Jeesuksessa.
Näin ymmärrämme kaksi asiaa
1) Ihminen ei kykene rakastamaan niinkuin hänen rakastaa tulisi, jos tämä yhteys - Jeesus Kristus minussa sovituksen ja lunastuksen kautta - häneltä puuttuu.
2) Uudestisyntyneenä ihmisenä eli kristittynä, osallisuudessa Jumalan olemukseen ja luontoon Pyhän Hengen yhdyssiteen kautta, joka on lapseuden Henki hänessä todistaen Kristuksen työn, hän omistaa jumalallisen agape-rakkauden Kristuksessa.
* * *
Olemme siis aivan vakuuttuneita, että Jumala rakastaa maailmaa. Jeesus on todistus Jumalan rakkaudesta. Koska Jumala rakastaa maailmaa tällaisella erottelemattomalla rakkaudella, niin meidänkin tulee rakastaa toisiamme.
MEIDÄN TULEE RAKASTAA.
Seuraavaksi käsittelen erehdyksiä ja lankeemuksia, joihin uskova joutuu rakkaudessaan jos Jumalan käskystä tulee hänelle ikäänkuin ulkokohtainen vaatimus, koska hän ei ymmärrä suhteen elävää, arkipäivässä toteutuvaksi tarkoitettua luonnetta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
(Joh.13:34,35).
...
2.
Yritän nyt kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti ja lavertelematta.
Siis erehdyksistä joihin suorituskeskeinen Sanan ymmärtäminen suhdekeskeisyyden sijasta johtaa.
Näin.
Lähtökohtahan on, että ymmärrämme ehdottoman todeksi seuraavan ajatuksen:
"Koska Jumala rakastaa lähimmäistäni, minunkin tulee rakastaa lähimmäistäni. Koska Jumala hyväksyy lähimmäiseni, minunkin tulee hyväksyä lähimmäiseni. Koska Jumala kunnioittaa lähimmäiseni valinnanvapautta, minunkin tulee kunnioittaa lähimmäiseni valinnanvapautta."
Näin emme sido rakkautta omiin inhimillisiin tarvenäkökohtiimme emmekä edellytä lähimmäiseltämme jotakin rakastaaksemme häntä sitten.
Raamatun meille asettaman velvoituksen ainoa lähtökohta on:
"Koska JUMALA rakastaa..."
Kristittyinä hyväksymme lähtökohdaksemme juuri tämän, siihen mitään lisäämättä, eikö niin?
Ei ole mitään puolusteluja, ei mitään kiertoteitä päästäksemme sanomasta:
Minun tulee rakastaa juuri sillä tavalla jolla Jumala tahtoo minun rakastavan.
Mihin tämä sitten käytännössä voi johtaa, jos emme elä hengellistä elämäämme (ja siihen sisältyviä velvoituksia) todeksi suhteen kautta?
* * *
Ensinnäkin, katson vaikeaan lähimmäiseeni joka ei inhimillisesti ole minulle mieluisa ja jota en mielelläni lukisi ystäväpiiriini kuuluvaksi, tiedän että minun kuitenkin tulee rakastaa häntä ja sanon itselleni: "Minun täytyy rakastaa."
Näin sanoessani en katso Jeesukseen vaan itseeni - ja lähimmäiseeni. Tämä on ensimmäinen erehdys!
Toiseksi. Minun tulee rakastaa ja tiedän että se on minulle hyvin vaikeaa, ehkä peräti mahdotonta, joten pyydän Jumalalta: "Vaikuta minussa rakkautta tätä ihmistä kohtaan." Koska en ole oppinut rakastamaan (Jumala)suhteen kautta, ajattelen pyytäessäni enemmän minun ja lähimmäiseni välistä suhdetta kuin Jeesusta, jossa rakkaus on. Toinen virhe!
Ei ole niinkään väärin pyytää Jumalalta rakkautta. Pyyntö on aivan hyvä ja sinänsä raamatullinen. Joissain tapauksissa Jumala myös vastaa tällaiseen pyyntöön.
Mutta mitä tapahtuu, jos kristillinen vaelluksemme on vaatimuskeskeistä ja Jumala kuitenkin vastaa pyyntöihimme aina kun tarvitsemme jotakin, jota itsellämme ja itsessämme ei ole? Tapahtuu yksinkertaisesti vain se että väsymme ja uuvumme. Sen sijaan että kristillisyytemme olisi innoittunutta, sisäisen mielihyvän täyttämää elämää Jumalan mahdollisuuksien tähden, olemista prosessissa jossa muutumme ja kasvamme Hänen tuntemisensa kautta, kristillisyytemme kuihtuu ja kuivuu omiksi teoiksemme.
Kun Jumala vastaa pyyntöösi ja vaikuttaa sinussa rakkautta lähimmäistä kohtaan, jota kohtaan itselläsi ei ole rakkautta, tämä on vain yksi tilanne; seuraavaksi edessäsi on taas jokin toinen tilanne, jossa sinun uskovana tulisi käyttäytyä ja toimia tietyllä tavalla, jolloin joudut taas pyytämään:
"Jumala, vaikuta sinä."
Vaikka pyydätkin Jumalaa vaikuttamaan ja ajoittain koet että Hän vaikuttaa, kaiken aikaa on päälläsi sama vaatimus: MINUN täytyy - minun täytyy rakastaa, minun täytyy olla kärsivällinen, minun täytyy tehdä tuo ja tuo - minun täytyy - .
Meidän on syytä huomata eräs asia. Jeesus rakastaa. Jeesus on kärsivällinen ja lempeä. Sen pohjalta, mitä olemme havainneet käsiteltyämme Jeesuksen opetusta Hänen yhteydestään meissä, meillä on jo kylliksi oivallusta, joten emme enää erehdy sanomaan:
- Mitä minua itseäni hyödyttää että Jeesus on kärsivällinen ja lempeä, kun MINÄ tarvitsen kärsivällisyyttä ja lempeyttä?
Sinua ja minua hyödyttää Raamatun meitä koskevissa käskyissä ja velvoituksissa juuri tämä, että rakastava, kärsivällinen ja lempeä Jeesus on sinussa. Toisinsanoen: että sinulla on avoin yhteys Jumalaan, jossa on kaikki tarvittava hyvä elämääsi varten - kaikki, mitä Hän sinulta odottaa, on Hänessä tarjolla voidaksesi toteuttaa Hänen odotuksensa - iloiten siitä jumalallisesta elämästä, jossa Hänen mahdollisuutensa avaavat aina uusia näkökulmia ja yllätyksiä.
Tahdothan nyt innostua tästä?
Tahdothan sanoa Jumalalle:
- Herra, auta minua innostumaan sinun mahdollisuuksistasi.
Eläminen suhteessa Jeesukseen on elämistä Jumalan mahdollisuuksissa.
Mutta se on elämistä Jumalan mahdollisuuksissa vain silloin kun omat mahdollisuutemme ovat kärsineet konkurssin.
Usein kuulee sanottavan "minä en kykene siihen mitä minulta odotetaan", mutta näin sanoessaan ihmisellä yleensä vielä on jonkinlaista toivoa, jonkinlaista harhakuvitelmaa siitä että hän "saattaisi" kyetä.
Astuminen Jumalan mahdollisuuksiin alkaakin oman kyvyttömyyden hyväksymisellä. Minä en itsessäni kykene.
Miksi sitten Jumala odottaa minulta, jos kerta en kykene?
Vastasimme siihen jo edellä.
Jumala odottaa että alan elää todeksi suhdetta joka minulla Häneen on, koska tämän suhteen, elämänyhteyden kautta, jossa Jumala todellisesti minua rakastaa, myös Hänen kyvykkyytensä, mahdollisuutensa ja voimansa tulevat ilmi inhimillisessä kyvyttömyydessäni.
Ainoa mitä sinulta odotetaan on avoimuus, suostuminen riippuvaisuussuhteeseen, kiinnostuminen Jeesuksesta, todellinen valinta jossa päätät että Jeesus Kristus on sinun Herrasi. Ei enää oma minä vaan Jeesus. Ei enää se lihallinen luonto joka toisaalta vastustaa Jumalan käskyjä ja toisaalta yrittää, äärimmäisin ponnistuksin, niitä täyttää; ei enää minun pyrkimykseni ja mielipiteeni ja uskonnolliset taipumukseni, vaan ainoastaan Kristus ja se mitä hän tahtoo ja mitä Hän minulle puhuu, sanansa ja Henkensä kautta.
* * *
Jumala siis ei anna lahjojaan meille irrallaan Jeesuksesta. Hän ei anna meille voimaa rakastaa - irrallaan Jeesuksesta. Hän ei vaikuta meissä pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä - irrallaan Jeesuksesta.
Jumala on antanut Jeesuksen ja Jeesuksessa Hän antaa meille kaiken hyvyytensä.
Kaikkialla missä elän, elän suhteessa Jeesukseen. Vien Hänet mukanani kaikkeen. Hän tulee mukaani kaikkialle. Kiitos Jumalalle!
Työpaikalla elän todeksi suhdettani Jeesukseen. Ihmissuhteissani elän todeksi suhdettani Jeesukseen. Hän on mukana kaikessa siinä missä olen, jos vain tahdon silloin olla Hänelle avoin.
Ehkä olet vaikeassa elämäntilanteessa, vaikeassa ihmissuhteessa tai tapahtumassa, jossa et tahdo kuunnella Jumalan puhetta sinulle, koska omantuntosi kautta tiedät jo Hänen tahtovan sinulta jotakin sellaista, joka inhimilliselle luonnollesi on vastenmielistä ja vaikeaa.
Mutta kieltäytyessäsi kuuntelemasta sinun suhteesi Herraan kärsii. Hengellinen vaelluksesi kärsii. Koko elämäsi kärsii. Ja kristilliset käsityksesi vääristyvät vääristymistään. Jumalan hyvä tahto elämääsi kohtaan alkaa sinusta tuntua yhä enemmän vaatimuksilta ja rakastava Isä muuttuu silmissäsi tyrannimaiseksi hirviöksi.
Onko tuttua?
Kaikki tuollainen on seurausta epäuskosta ja epäluottamuksesta, kun ei olla antauduttu elämään Jumalan odotuksia ja kristillisen elämän velvoituksia todeksi suhteen kautta.
Jumalasuhde tarjoaa uskovalle päivittäin yllätyksellisen seikkailun ja prosessin Jumalan mahdollisuuksissa.
Kaikkialla missä olemme valmiit myöntämään, että Herra on läsnä juuri tässä - "Jeesus, tahdon kuulla sinun mielipiteesi ja tehdä juuri niin" - avaudumme Jumalan mahdollisuuksille, niille lahjoille jotka elävä Kristus on tuonut ja tuo sisimpäämme, henkeemme ja sen kautta myös sieluumme, antaaksemme kunnian Hänelle: "sinun elämäsi minussa auttoi minua tekemään juuri niin".
* * *
Kun Jumala siis käskee meitä rakastamaan, ei ole kyse minun inhimillisestä rakkaudestani, jonka tulisi kasvaa. Kyse on Hänen rakkaudestaan jonka tulisi kasvaa minussa.
Kun huomaan että en kykene rakastamaan, kun huomaan ettei minussa ole pitkämielisyyttä, kun huomaan etten pysty tekemään Jumalan tahdon mukaista päätöstä asiassa, joka juuri nyt tuntuu kovin vaikealta - kaikessa tässä on aivan oikein, että pyydän:
- Auta minua rakastamaan. Vaikuta minussa pitkämielisyyttä. Rohkaise tekemään juuri se päätös, joka sinun pyhyytesi ja rakkautesi valossa on oikea. Se ratkaisu joka parhaiten palvelee sinun tarkoituksiasi ja niin ollen elämää, vaikka se inhimillisesti ei olisikaan minulle juuri nyt mieluista.
Nämä pyynnöt, joissa rehellisesti tunnustamme sydämemme asenteen ja kerromme Jumalalle että tarvitsemme Hänen apuaan, ovat varmasti oikeita pyyntöjä.
Mutta älkäämme jääkö vain niihin!
Jos elämämme asioiden ja tarpeiden keskellä huomaamme ettei Jeesus ole minulle elävä, jos huomaan että en ymmärrä mitä tarkoittaa kristillisyyden toteuttaminen suhteesta käsin, silloin tehkäämme se ainoa, jonka järkevinä ihmisinä voimme tehdä.
Menkäämme polvillemme Herran eteen ja etsikäämme sitä suhdetta, harrastakaamme sitä.
Tehkäämme nyt se päätös, että alamme opiskella mitä merkitsee elämänyhteys Jeesukseen, antautuminen olemaan kaikessa riippuvainen Hänestä, jolloin ei enää ole kyse minun mahdollisuuksistani tai mahdottomuuksistani, vaan Jeesuksen mahdollisuuksista minussa, jossa Hän asuu.
* * *
Elämä Jumalan mahdollisuuksissa on elämää armossa ja anteeksiantamuksessa.
Kyvyttömyydestämme johtuen teemme virheitä. Vaikka elämmekin suhteessa jonka kautta maailmankaikkeuden valtavin rakkaus asuu ja vaikuttaa meissä, silti valitettava tosiasia on, että ajoittain lankeamme tottelemaan lihallista luontoamme ja teemme Hänen rakkauttaan vastaan.
Silloin älä puolustele itseäsi.
Kuinka mieletöntä onkaan vedota omaan kyvyttömyyteen hyvän tekemisessä, kun juuri tuo kyvyttömyys on avoin ovi hyvän tekemiseen. Se on se lähtökohta: koska olen kyvytön, tarvitsen Jeesusta. Hän on minussa valmiina vaikuttamaan kaiken tarvittavan hyvän, jos vain antaudun ja olen avoin.
Pyydämme anteeksi ja koemme kuinka Hän rakkaudessaan aina antaa meille anteeksi. Tämä on se ensisijainen tie jota kautta opimme armollisuutta toisia kohtaan.
Koska Jumala rakastaa minua joka olen täysin mahdoton, itsessäni kyvytön täyttämään Hänen mittapuitaan, niin minunkin tulee rakastaa niitä jotka minun silmissäni eivät kykene täyttämään minun mittapuitani.
MINUN TULEE RAKASTAA.
Näin ollen "minun tulee rakastaa" ei tulekaan vaatimukseksi minun päälleni, vaan kaikkien Jumalan minuun kohdistuvien odotusten lailla tämäkin laittaa minut polvilleen, elämään elämääni suhteesta käsin:
Koska Jumala rakastaa - niin minäkin SAAN rakastaa!
Niin minäkin saan voittaa omat oikkuni, itsekkäät mielipiteeni ja lihallisen luontoni, joka tahtoisi itsessään ja omaksi ansiokseen täyttää Jumalan vaatimukset.
Ristin kautta oma minä voitetaan Kristuksen kunniaksi.
* * *
Viinipuuelämää ei voi elää ilman ristiä.
Risti merkitsee valintaa, päätöstä. Se on sen päättämistä mikä oikeastaan jo on totta ja ainoa vaihtoehto. Käytännöllinen antautuminen Jumalalle elääkseni ainutkertaista elämääni tärkeimmästä mitä omistan eli jumalasuhteestani käsin, on JÄRJELLINEN jumalanpalvelus - se on sen hyväksymistä mitä pelastuksessa on jo tapahtunut. Että minä en ole enää itseni oma.
Olen suuren Jumalan omaisuutta.
Toisen omaisuutta emme saa käyttää väärin. Niin minäkään en voi käyttää elämääni ja ruumistani itsekkäisiin tarkoituksiin piittaamatta Hänen tahdostaan. Se olisi luonnotonta.
Kun olen innostunut Jumalan tahdosta ja laitan lihallisuuteni kuoleman paikalle - kun alan Jumalan Sanan kautta voittaa inhimillisen epäuskon muurit - kun suostun käytännön tasolla rakastamaan niin että itsekkyyteni murtuu - silloin Hän minussa tuottaa hedelmää, josta saan itsekin iloita. Ja se on yltäkylläistä elämää jossa koko persoonani voi hyvin Hänen huolenpidossaan.
Älä siis sano:
- En voi rakastaa, koska en ymmärrä enkä osaa elää suhteesta käsin.
Tämäkään ei ole puolustus.
Joka tapauksessa Jeesus on jokaisen omansa elämässä, vaikka ymmärryksemme Hänen läsnäolonsa merkityksestä olisi vajavainen.
Minun tulee pyrkiä rakastamaan, minun tulee pyytää Jumalalta voimaa siihen - ! - , mutta, ennen kaikkea muista tämä:
Uskoontullessasi sinä tulit henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja tätä usko pohjimmiltaan on, se ei ole tämän tai tuon tekemistä vaan suhdetta, josta käsin sitten teemme tämän ja tuon.
Jos huomaat ettei sinulla jostain syystä ole kiinnostusta Jeesuksen henkilökohtaiseen tuntemiseen syvällisellä tavalla, jos mieluummin elät teoissa ja suorituksissa kuin todellisesti kaipaat Hänen herrauttaan koko elämäsi yli, nöyrry silloin ja pyydä:
- Jumala, sytytä minussa kaipausta sinun tuntemiseesi, sytytä minussa halua antautua Kristukselle niin, ettei mikään merkitse sinun tuntemisesi rinnalla!
Ja mitä tapahtuu?
Sen kautta, kun asiat tulevat arvottomiksi Hänen rinnallaan, ne myös löytävät oikean paikkansa ja tulevat arvokkaiksi Hänessä.
Kaikki elämässäsi on arvokasta ja tärkeää, koska Jumala on läsnä kaiken tuon keskellä rakastavana, totuuttaan kirkastavana Jumalana.
Se on tie.
* * *
Ajattele viinipuun oksaa, köynnöstä. Sen ei tarvitse ponnistella: - Minun tulee tuottaa hedelmää, minun täytyy tuottaa hedelmää!
Se ainoastaan on avoin sille suhteelle, joka sillä on; se on avoin puun yhteydelle ja olemukselle omalla paikallaan. Tällöin puu oman luontonsa mukaisesti tuottaa oksassaan hdelmää.
Eikö olekin vapauttavaa?
Ainoa teko jota sinulta kristittynä odotetaan on antautuminen avoimuuteen.
Vain nämä kaksi tarvitaan hedelmää tuottavaan elämään.
1) Henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Tämä suhde on jokaisella uskovalla, henkilökohtaisen ratkaisun tehneellä, joka on löytänyt Jumalan ihanan armon Kristuksessa.
2) Tehdä parannus. Tehdä välittömästi, aina mahdollisimman nopeasti ja itseään puolustelematta parannus kaikesta siitä, mikä estää tuota yhteyttä ja toimii sitä vastaan.
Alkakoon parannuksentekomme tästä, että uudelleen kiinnostumme Vapahtajasta ja tahdomme viettää aikaa vain Hänen seurassaan.
Laita herätyskellosi soimaan puoli tuntia aikaisemmin ja seurustele Hänen kanssaan kiittäen ja palvoen Häntä, avaudu kaikille Hänen hyville lahjoilleen jotka Hän tahtoo sinulle antaa.
Onko tämä vaatimusta?
Onko Jumalan pyyntö - että todellisestí kiinnostuisit Hänestä ja tahtoisit elää suhteessa Hänen kanssaan, ammentaaksesi Kristuksesta elämääsi voiman - sinulle vaatimus?
Eikö mieluummin mahdollisuus?
Tehkäämme nyt siis parannusta ja myöntäkäämme että olemme liian kevytmielisesti suhtautuneet Häneen itseensä, olemme olleet kiinnostuneempia lahjoista kuin niiden antajasta - olemme tahtoneet löytää voimaa rakastaa, mutta välttäneet ristiä ja oman minämme kuolemaa. Olemme eksyneet tai eksymässä pois kristillisen uskomme perustalta.
Jumalallinen elämä alkaa totuuden myöntämisestä.
Ja eteesi avautuvat näkymät, jotka ovat monin verroin ihmeellisemmät kuin olet osannut edes uneksia, ihmeellinen on Jeesus, sinun Rakkaasi!
Jos vain tahdot.
"Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme..."
1.Joh.3:11.
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä..."
Joh.15:5.
Ihmisen rakkaus ei ole se mitä näissä tarkoitetaan.
Kyseessä on se rakkaus mitä Jumala antaa ihmiselle,niin sitä ihminen toisellen antakoon myös.
Se ei tarkoita että rakastaisimme syntiä, tai syntistä vaan ihmistä siten että tämä ei syntiä hyväksy.
Kyse on siis uskoksi nimitettyä rakkautta.Sillä ei ole mitään tekemistä esim. seksuaalisuuden kanssa ,kuten monet sitä virheellisesti yhdistelevät.
Uskon rakkaus on siis aivan muuta kun mitä rakkaudella ymmärretään yleisesti.
Pitkiä oli kirjoituksenne ja en jaksanut lukea kaikkea , joten voi olla että kirjoititte myös tästä asiasta.Jos niin teitte niin sitten kirjoitin turhaan.