RAAMATTU JA TOTUUS KATEKISMUS JA VALHE
Kirkolliskokous pyysi 7.5. 1993 piispainkokousta ryhtymään toimenpiteisiin uuden kristinopin laatimiseksi. Kirjoitusprosessi kesti kolme vuotta. Piispa Huoviselle nimettiin palauteryhmä, joka luki tekstiehdotukset, arvioi ne yksityiskohtaisesti kirjallisesti ja kokoontui säännöllisin välein palautekeskusteluun. Palauteryhmän sihteerit teol.lis. Matti Poutiainen ja toimittaja Leena Huima toimivat kirjoitustyön avustajina. Ehdotus jätettiin piispainkokoukselle 21.1. 1998 piispainkokous teki sen pohjalta oman ehdotuksensa kirkolliskokoukselle syksyllä 1998. Kirkolliskokous hyväksyi piispainkokouksen ehdotuksen muutamin muutoksin lopullisesti 12.11. 1999. Kristinopin nimeksi tuli katekismus. Vuoden 2000 lopulla Suomessa jo jaettiinkin melkein jokaiseen kotiin uusi katekismus. Lihavoidulla ja kursivoidulla tekstillä esiintyy kaikki Raamatun kohdat tässä tutkimuksessa ja kursivoituna on kaikki katekismuksen lainaukset. Alkutekstin mukainen sana on merkittynä kursiivissa sulkumerkein.
Katekismuksen s:lla 5 on otsikointi lukijalle, joka aloittaa katekismuksen. Tämän sivun alussa on kirjoitettu näin:” Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on. Sen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme”. Sivun loppuun on kirjoitettu, “Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Se puhuttelee ja tukee meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Voimme yhä uudelleen miettiä, mitä se haluaa sanoa juuri meille.
Näin katekismus esittelee itseään, että se kertoo selkeästi, mitä kristillinen usko on. Katekismuksen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan. Katekismus on “hengellinen” käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Katekismuksen tulee puhutella meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Meidän tulisi miettiä, mitä katekismus haluaa sanoa juuri meille. Katekismus toimii uuden kristinopin tienviittana.
Haluan viedä sinut lukijani Raamatun maailmaan katsomaan onko katekismus onnistunut tehtävässään “ohjata meidät elämään uskossa Jumalaan” ja ilmaiseeko katekismus “Raamatun keskeisen sisällön”. Syy tähän tutkimukseen on siinä, että Raamattuun on kirjoitettuna vakava varoitus Kristuksen evankeliumin vääristämisestä ja toisenlaisen evankeliumin julistamisesta. Ja tämä tällainen toinen evankeliumi on kirouksen alaista opetusta Jumalan sanan mukaan. Kirjoitan tämän tutkimuksen arkana ja kunnioitusta tuntien Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Ja kirjoitan tämän myös siksi, että Jumalan sana asetettaisiin sille kuuluvalle paikalle. Toivonkin sinun lukijani tutkivan ja koettelevan Jumalan sanalla tämän tutkimuksen. Ihmiset kysyvät mikä on totuus ? Jeesus vastaa sanassaan; “ Minä olen tie, totuus ja elämä. Sen tähden olen laittanutkin paljon Jumalan Sanan kohtia tähän tutkimukseen, sillä tarkoituksemmehan on tutkia Jumalan Sanasta Hänen ilmoituksensa. Kuuluhan Jumalan suuri armo ja Jumalan äärettömän suuri rakkaus ja pelastus kaikille ihmisille. Olen kyllä minäkin vain vajavainen ihminen enkä omista kaikkea Raamatun tietoa enkä halua tällä tutkimuksella lyödä ketään. Haluan vain tuoda Jumalan Sanan totuuden esille, koska olen saanut Jumalan suuresta armosta kohdata Pelastajan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen. Ja onhan Raamatussa seuraava varoituksen sanakin. Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu, Gal 1: 6-8. Toisenlaisen evankeliumin julistaminen, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia johtaa julistajansa kirouksen alaiseksi. Ja jos kuulemme toisenlaista evankeliumia, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia ja vastaanotamme tällaisen evankeliumin olemme kirouksen alaisia. Galatiassa oleville uskoville Paavali toi tämän varoituksen sanan, koska juutalaiset yrittivät saada uskovat pois Kristuksesta ympärileikkauttamaan itsensä, joka ei kuulunut pakana-uskoville. Samalla tavalla meidänkin ajassamme olevat toisenlaiset evankeliumit on hylättävä. Jeesuskin puhuu meille niiden eksyvän, jotka eivät tunne kirjoituksia (Jumalan Sanaa). “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”, Matt 22:29. Jeesus kertoi ihmisten eksyvän sen tähden etteivät he tunteneet kirjoituksia ( Jumalan Sana) Ja Jumalan voimaa( Pyhä Henki). Raamatun kirjoitusten tunteminen estää meitä eksymästä sivupoluille Jeesus tieltä. Ja jos emme tunne kirjoituksia, emme voi myöskään tuntea Jumalan voimaa. Sen tähden onkin tärkeää tutkia Raamattua Jumalan Sanaa.
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima, 1 Kor 1:18
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili, Hebr 4:12-13.
Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut, 2 Tim 3:14-17.
Raamatussa on täydellinen Kristuksen ja Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Raamattu itse opettaa olevansa Jumala sana, joka on ainut oppi-kirjamme, josta löytyy totuus ja Raamattu itse selittää itsensä. Katekismus asettaakin itsensä korkealle sanoohan se olevansa kristinopin hengellinen käsikirja, jossa opetetaan elämään uskossa Jumalaan ja, jossa on Raamatun keskeisin sisältö. Raamatulla on vain itsellään se arvovalta, joka opettaa meidät elämään uskossa Jumalaan ja Raamattu itse on ainoastaan hengellinen Jumalan sanan kokonaisvaltainen ilmoitus.
Nyt lähdemmekin vertaamaan katekismuksen oppia ja Raamatun oppia miten ne ilmoittavat Jumalan lapseksi tulemisen. Menemme katekismuksen sivulle 84, jossa käsitellään Luterilaisen kirkon sakramentteja. Sivulla on otsikointina “PYHÄ KASTE” ja teksti kuuluu: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kristus on itse asettanut kasteen ja ehtoollisen. Ne ovat sakramentteja, sillä niissä Jumalan sana on yhdistynyt aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, joihin voimme tarttua uskolla. Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme. Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalan nimeen vetoaminen osoittaa, että kaste on Jumalan työ, jota meidän ei tarvitse ansaita.
Katekismus väittää: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä”.
Raamattu opettaa Jumalan jakavan armoansa näin:
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen, Room 3:23-26.
mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi, Ef 2:4-9.
Jumalan armo ja lahjavanhurskaus annetaan Jeesuksen kuoleman ja ristin lunastus työn kautta niille, joilla on usko Jeesuksen vereen ja ristin sovitus-työhön. Ei Raamatusta löydy hakemallakaan katekismuksen opettamaa sakramentin armo oppia. Se on isien perinnäissääntöjä, joka tulee hylätä epäraamatullisena opetuksena, jonka tehtävänä on eksyttää ihmiset pois Jumalan ilmoittamasta armon tiestä.
Katekismus väittää:
Jumalan sanan yhdistyvän aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Ja tuo sanan yhdistyminen aineeseen tekee siitä sakramentin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, kaste ja ehtoollinen, joihin voimme tarttua uskolla.
Mistään Raamatusta emme löydä tällaista sanan yhdistyvän aineeseen opetusta, vaikka kävisimme Raamatun kannesta kanteen läpi. Raamattu ei myöskään opeta ollenkaan mitään sakramenteista, eikä Raamatusta löydy näin ollen mitään oppia sakramentin-armon näkyvistä merkeistä, jotka ovat kaste ja ehtoollinen katekismuksen opin mukaan. Raamattu sen sijaan puhuu meille todellisesta Jumalan armon näkyvistä merkeistä näin.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, Joh 1:17
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme,
Room 5:8
ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha, 1 Piet 1:2.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen,
Gal 5:22
Kristus Jeesus on kirkkain Jumalan Sanan armon ilmaus ja merkki, onhan Jumalan armo tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala osoittaa rakkautensa ihmistä kohtaan siinä, että Kristus kuoli ristillä syntisten ihmisten edestä. Jumalan Sanan osoittamalla tavalla uskoontulleet ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja näille kuuliaisille sitten lisääntyy Jumalan armo, joka tulee näkyviin Jumalan Hengen tuottaman hedelmän kautta. Todellinen Jumalan vaikuttama usko ja armo ilmenee siitä, että ihminen elää elämänsä Jumalan sanalle kuuliaisesti. Katekismus on vääristänyt Jumalan todellisen armon omalla epäraamatullisella sakramentti opillaan, tehden sakramentista armon välineen, joka välittää Jumalan armon. Raamatun opetus Jumalan näkyvästä armosta on Jeesus ja Hänen lunastustyönsä Golgatan ristillä.
Katekismus väittää:
Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme.
Raamattu opettaa:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan, Joh 14:23
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, Room 8:9
Joka rakastaa Jeesusta ja pitää Hänen sanansa, niiden tykö tulee Isä ja Poika ja ne, jotka eivät ole lihan vallassa, vaan Hengen niissä asuu Jumalan Henki. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Katekismus opettaa Jeesuksen olevan todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä, eli meidän keskellämme kasteessa ja ehtoollisessa. Jumalan sana opettaa Kristuksen asuvan niissä, jotka pitävät Hänen sanansa. Katekismus osoittaa suunnan näkyviin toimituksiin ja Raamattu osoittaa suunnan sisäiseen ihmiseen, jolla on yhteys Kristuksen Jeesuksen kanssa Hänen Henkensä kautta. Silloin kun ei ole sisäistä Hengen todistusta tarvitaan näkyviä merkkejä(sakramentti) Jumalasta. Raamattu opettaa, että Henkensä kautta Jeesus Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä niissä, jotka Häneen uskovat.
Katekismus väittää:
Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamattu opettaa:
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ,ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä, 1 Joh 1:9
Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, 1 Piet 3:18-21
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon, Sananlaskut 28:13
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta , Room 10:9-17
Jeesuksen ristinkuolema ja usko Jeesukseen on syntien anteeksisaamisen edellytys. Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Jeesuksen nimessä. Parannus (metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään ja katua). Parannuksen tekeminen tarkoittaa syntien tunnustamista ja katumista, niin kuin Raamattukin sanoo:” Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”. Parannuksen tekemisen ajatuksena on myös synnin hylkääminen ja ihmisen elämän muuttuminen Jumalan Sanan mukaiseksi. Jos me suullamme tunnustamme ja sydämellämme uskomme, niin silloin me pelastumme Raamatun opetuksen mukaan. Suun tunnustus ja sydämen usko tarkoittaa sitä, että haluamme julkisesti elää todeksi Raamatun Sanan, Kristuksen opetuslapsina. Lut. kirkko opettaa kasteen pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan tätä kirkon opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä. Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät uskoneet Jumalaa. Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi, jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon kautta. Mutta kaikilla muilla tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan selvästi ettei vesikaste poista lihan saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut vastaan Jumalan haluaa pyytää hyvää omatuntoa Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa puhdistua synneistään. Ei vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää Jumalalta puhdistusta synneistään. Vaikka kastetaan sylivauvana tai aikuisena ei se puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta kaste. Kastevesi ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama pelastus-tie, jota edellä käsittelimme. Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa epäraamatullista lapsikastetta kääntämällä 1 Piet 3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik. tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen armo liitto opetukselle. Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema), joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä. Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana (eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38 käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38 käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein. Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on (diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää, että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan (eperootema) väärin. (Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin kaipaaminen,. Se ilmaisee myös vaatimusta tai vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän omantunnon). Uusi käännös on yrittänyt istuttaa kasteen armo liitto käsityksen Raamattuun, mutta niin kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema) tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut. kirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta epäraamatullinen vesikasteen sakramentti saataisiin näyttämään raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt näyttää Raamatusta sakramentti-uskon perustuvan Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös, vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä. Suosittelenkin 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999.
Katekismus väittää:
Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.
Raamattu opettaa:
Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, .Mark 16:15-16
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. Matt 28:19
Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi, 1 Kor 1:17
Raamatusta käy selvästi ilmi Kristuksen kehotus, että kun tuli tehdä opetuslapsia, tarkoitettiin ensin evankeliumin saarnaamista ja sitten niiden kastamista, jotka olivat tulleet uskoon. Ja uskoon tulleita sitten alettiin opettamaan pitämään kaikki minkä Jeesus sanassaan käskee. Kirjoittaahan Paavalikin ettei Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ja sitten ne, jotka ottivat Jumalan sanan vastaan ne kastettiin. Lut. kirkko tekeekin asian toisin se kastaa ensin ja sitten alkaa opettamaan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parannusta, pitämään kirkon perinnäissäännöt. Jeesus sanoi niiden joutuvan kadotukseen, jotka eivät usko Hänen sanaansa. Lut. kirkon opetuksen hyväksyminen lapsi-kasteen armosta, joka pelastaa ei pelastakaan, vaan onkin kadotukseksi.
Katekismus väittää:
Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Raamattu opettaa:
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, Apt 2:38
sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen, Apt 8:16
Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet, .Apt 8:36-38
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä, Apt10:47-48
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin , Apt 18:8
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, Apt 19:5
Apostolit kastoivat uskontulleet pelastajansa Jeesuksen nimessä. Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että “kirkon pappi “ saa vain kastaa, vaan Raamatussa evankelista Filippus ja apostolit kastoivat uskoontulleet, upottamalla heidät kokonaan veden alle. Raamattu ei ensinkään määrittele kuka saa kastaa ja kuka ei. Raamattu ei opeta missään kohdassa, että kastettavan päähän tulee valaa kolme kertaa vettä. Sanat jotka tarkoittavat kastetta, (baptidzoo, baptisma ja baptismos) merkitsevät, upottaminen ja kastaa upottamalla. Tulee upottaa kastettavat kasteen hautaan kokonaan niin kuin Raamatussakin tehtiin.
Katekismus sivulla 86, otsikointina “KASTEEN LAHJA”: Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.
Katekismus väittää:
Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.
Raamattu opettaa:
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta , 2 Tim 1:8-10
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 1 Piet 2:9
vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, 1 Piet 1:15
Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois, Matt 19:14-15
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä, Mark 10:14-16
Jumalan kutsu tulee Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin kautta, kun Hän ihmisen pimeydestä (synnin harjoittaminen) kutsuu valkeuteensa. Kutsun tehtävänä on muuttaa ihmisen elämä Jumalan Sanan mukaiseksi. Raamattu ei opeta Jumalan kutsuvan ihmistä luokseen kasteen sakramentissa ja niin kuin olemme huomanneet Raamatussa ei ole ollenkaan koko sakramentti-käsitettä. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, jotta Hän voisi siunata heidät, eikä kastaa heitä. Lähetyskäskyssään (Mark 16:15-16) Jeesus käski ensin saarnata Jumalan sanaa ja sen jälkeen ne, jotka tekivät parannuksen heidät kastettiin. Sylivauvan on vaikea tehdä parannus synneistään katua niitä ja muuttaa mielensä ja alkaa ajattelemaan uudella Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Raamattu opettaakin, että ensin on tehtävä parannus ja sitten vasta kasteen hautaan. Uskossa Jeesukseen tarvitaankin paljon lapsenmielisyyttä, siksi Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.
Katekismus väittää:
Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan.
Raamatun opetus:
Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.
Raamatusta ei löydy koko sanaa kummi. Kummin ja vanhempien tulo sylivauvan kirkolliseen kastetoimitukseen onkin kirkon perinnäissääntö eikä Raamatun opetus.
Katekismus väittää:
Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä.
Raamattu opettaa:
Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan, Apt 14:21
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, Mark 16:15-16
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa, Apt 2: 36-42
Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset, Apt 17:4
Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha! Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella-niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne- ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa, 1 Tess 1.1-7
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät, Hebr 11:6
Evankeliumia tuli julistaa ja ne, jotka tekivät parannuksen heistä tuli opetuslapsia, jotka kastettiin. Parannuksen tekemällä kun ihminen uudestisyntyy ja vastaanottaa Jumalan Sanan, tullaan Jumalan seurakunnan, se on Kristuksen ruumiin jäseneksi. Parannuksen teon jälkeen mennään kasteelle ja pysytään Jumalan Sanan opetuksen alla ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa. Tämä on sitä Jumalan sanan mukaista seurakunta-elämää. Lapsi- kaste tekee ihmisistä kirkon jäseniä ja opetuslapsia, muttei Jumalan seurakunnan jäseniä, siihen vaaditaan parannuksen tekeminen. Eihän lapsikasteen kautta tulla sisälle Jumalan seurakuntaan. Uskon kautta tulemme sisälle Jumalan seurakuntaan. Raamatun selvä opetus on, että parannuksen tekemisen jälkeen Jumalan Sanan vastaanottaneet yhdistetään Kristuksen ruumiin jäseniksi, se on seurakunta. Tulihan ennen kastetta olla usko. Mutta jos opetetaan lapsikasteen liittävän seurakuntaan niin siitä seuraa pakkoliittäminen, ilman ihmisen omaa valintaa. Onhan Raamatun opetus selvä siitä, että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on. Raamattu edellyttää Hänen luokseen tulevalta henkilökohtaista uskoa Jumalaan. Tämä sulkee pois kaikki kirkolliset traditiot esim. lapsikasteen pelastuksen, koska siinä kummi uskoo (jos uskoo) lapsen puolesta, tulihan olla omakohtainen usko. Katekismuksen opetus on toinen evankeliumi.
Katekismus väittää:
kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen.
Raamattu opettaa:
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista, te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhur
Kirkolliskokous pyysi 7.5. 1993 piispainkokousta ryhtymään toimenpiteisiin uuden kristinopin laatimiseksi. Kirjoitusprosessi kesti kolme vuotta. Piispa Huoviselle nimettiin palauteryhmä, joka luki tekstiehdotukset, arvioi ne yksityiskohtaisesti kirjallisesti ja kokoontui säännöllisin välein palautekeskusteluun. Palauteryhmän sihteerit teol.lis. Matti Poutiainen ja toimittaja Leena Huima toimivat kirjoitustyön avustajina. Ehdotus jätettiin piispainkokoukselle 21.1. 1998 piispainkokous teki sen pohjalta oman ehdotuksensa kirkolliskokoukselle syksyllä 1998. Kirkolliskokous hyväksyi piispainkokouksen ehdotuksen muutamin muutoksin lopullisesti 12.11. 1999. Kristinopin nimeksi tuli katekismus. Vuoden 2000 lopulla Suomessa jo jaettiinkin melkein jokaiseen kotiin uusi katekismus. Lihavoidulla ja kursivoidulla tekstillä esiintyy kaikki Raamatun kohdat tässä tutkimuksessa ja kursivoituna on kaikki katekismuksen lainaukset. Alkutekstin mukainen sana on merkittynä kursiivissa sulkumerkein.
Katekismuksen s:lla 5 on otsikointi lukijalle, joka aloittaa katekismuksen. Tämän sivun alussa on kirjoitettu näin:” Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on. Sen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme”. Sivun loppuun on kirjoitettu, “Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Se puhuttelee ja tukee meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Voimme yhä uudelleen miettiä, mitä se haluaa sanoa juuri meille.
Näin katekismus esittelee itseään, että se kertoo selkeästi, mitä kristillinen usko on. Katekismuksen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan. Katekismus on “hengellinen” käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Katekismuksen tulee puhutella meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Meidän tulisi miettiä, mitä katekismus haluaa sanoa juuri meille. Katekismus toimii uuden kristinopin tienviittana.
Haluan viedä sinut lukijani Raamatun maailmaan katsomaan onko katekismus onnistunut tehtävässään “ohjata meidät elämään uskossa Jumalaan” ja ilmaiseeko katekismus “Raamatun keskeisen sisällön”. Syy tähän tutkimukseen on siinä, että Raamattuun on kirjoitettuna vakava varoitus Kristuksen evankeliumin vääristämisestä ja toisenlaisen evankeliumin julistamisesta. Ja tämä tällainen toinen evankeliumi on kirouksen alaista opetusta Jumalan sanan mukaan. Kirjoitan tämän tutkimuksen arkana ja kunnioitusta tuntien Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Ja kirjoitan tämän myös siksi, että Jumalan sana asetettaisiin sille kuuluvalle paikalle. Toivonkin sinun lukijani tutkivan ja koettelevan Jumalan sanalla tämän tutkimuksen. Ihmiset kysyvät mikä on totuus ? Jeesus vastaa sanassaan; “ Minä olen tie, totuus ja elämä. Sen tähden olen laittanutkin paljon Jumalan Sanan kohtia tähän tutkimukseen, sillä tarkoituksemmehan on tutkia Jumalan Sanasta Hänen ilmoituksensa. Kuuluhan Jumalan suuri armo ja Jumalan äärettömän suuri rakkaus ja pelastus kaikille ihmisille. Olen kyllä minäkin vain vajavainen ihminen enkä omista kaikkea Raamatun tietoa enkä halua tällä tutkimuksella lyödä ketään. Haluan vain tuoda Jumalan Sanan totuuden esille, koska olen saanut Jumalan suuresta armosta kohdata Pelastajan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen. Ja onhan Raamatussa seuraava varoituksen sanakin. Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu, Gal 1: 6-8. Toisenlaisen evankeliumin julistaminen, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia johtaa julistajansa kirouksen alaiseksi. Ja jos kuulemme toisenlaista evankeliumia, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia ja vastaanotamme tällaisen evankeliumin olemme kirouksen alaisia. Galatiassa oleville uskoville Paavali toi tämän varoituksen sanan, koska juutalaiset yrittivät saada uskovat pois Kristuksesta ympärileikkauttamaan itsensä, joka ei kuulunut pakana-uskoville. Samalla tavalla meidänkin ajassamme olevat toisenlaiset evankeliumit on hylättävä. Jeesuskin puhuu meille niiden eksyvän, jotka eivät tunne kirjoituksia (Jumalan Sanaa). “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”, Matt 22:29. Jeesus kertoi ihmisten eksyvän sen tähden etteivät he tunteneet kirjoituksia ( Jumalan Sana) Ja Jumalan voimaa( Pyhä Henki). Raamatun kirjoitusten tunteminen estää meitä eksymästä sivupoluille Jeesus tieltä. Ja jos emme tunne kirjoituksia, emme voi myöskään tuntea Jumalan voimaa. Sen tähden onkin tärkeää tutkia Raamattua Jumalan Sanaa.
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima, 1 Kor 1:18
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili, Hebr 4:12-13.
Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut, 2 Tim 3:14-17.
Raamatussa on täydellinen Kristuksen ja Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Raamattu itse opettaa olevansa Jumala sana, joka on ainut oppi-kirjamme, josta löytyy totuus ja Raamattu itse selittää itsensä. Katekismus asettaakin itsensä korkealle sanoohan se olevansa kristinopin hengellinen käsikirja, jossa opetetaan elämään uskossa Jumalaan ja, jossa on Raamatun keskeisin sisältö. Raamatulla on vain itsellään se arvovalta, joka opettaa meidät elämään uskossa Jumalaan ja Raamattu itse on ainoastaan hengellinen Jumalan sanan kokonaisvaltainen ilmoitus.
Nyt lähdemmekin vertaamaan katekismuksen oppia ja Raamatun oppia miten ne ilmoittavat Jumalan lapseksi tulemisen. Menemme katekismuksen sivulle 84, jossa käsitellään Luterilaisen kirkon sakramentteja. Sivulla on otsikointina “PYHÄ KASTE” ja teksti kuuluu: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kristus on itse asettanut kasteen ja ehtoollisen. Ne ovat sakramentteja, sillä niissä Jumalan sana on yhdistynyt aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, joihin voimme tarttua uskolla. Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme. Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalan nimeen vetoaminen osoittaa, että kaste on Jumalan työ, jota meidän ei tarvitse ansaita.
Katekismus väittää: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä”.
Raamattu opettaa Jumalan jakavan armoansa näin:
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen, Room 3:23-26.
mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi, Ef 2:4-9.
Jumalan armo ja lahjavanhurskaus annetaan Jeesuksen kuoleman ja ristin lunastus työn kautta niille, joilla on usko Jeesuksen vereen ja ristin sovitus-työhön. Ei Raamatusta löydy hakemallakaan katekismuksen opettamaa sakramentin armo oppia. Se on isien perinnäissääntöjä, joka tulee hylätä epäraamatullisena opetuksena, jonka tehtävänä on eksyttää ihmiset pois Jumalan ilmoittamasta armon tiestä.
Katekismus väittää:
Jumalan sanan yhdistyvän aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Ja tuo sanan yhdistyminen aineeseen tekee siitä sakramentin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, kaste ja ehtoollinen, joihin voimme tarttua uskolla.
Mistään Raamatusta emme löydä tällaista sanan yhdistyvän aineeseen opetusta, vaikka kävisimme Raamatun kannesta kanteen läpi. Raamattu ei myöskään opeta ollenkaan mitään sakramenteista, eikä Raamatusta löydy näin ollen mitään oppia sakramentin-armon näkyvistä merkeistä, jotka ovat kaste ja ehtoollinen katekismuksen opin mukaan. Raamattu sen sijaan puhuu meille todellisesta Jumalan armon näkyvistä merkeistä näin.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, Joh 1:17
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme,
Room 5:8
ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha, 1 Piet 1:2.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen,
Gal 5:22
Kristus Jeesus on kirkkain Jumalan Sanan armon ilmaus ja merkki, onhan Jumalan armo tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala osoittaa rakkautensa ihmistä kohtaan siinä, että Kristus kuoli ristillä syntisten ihmisten edestä. Jumalan Sanan osoittamalla tavalla uskoontulleet ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja näille kuuliaisille sitten lisääntyy Jumalan armo, joka tulee näkyviin Jumalan Hengen tuottaman hedelmän kautta. Todellinen Jumalan vaikuttama usko ja armo ilmenee siitä, että ihminen elää elämänsä Jumalan sanalle kuuliaisesti. Katekismus on vääristänyt Jumalan todellisen armon omalla epäraamatullisella sakramentti opillaan, tehden sakramentista armon välineen, joka välittää Jumalan armon. Raamatun opetus Jumalan näkyvästä armosta on Jeesus ja Hänen lunastustyönsä Golgatan ristillä.
Katekismus väittää:
Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme.
Raamattu opettaa:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan, Joh 14:23
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, Room 8:9
Joka rakastaa Jeesusta ja pitää Hänen sanansa, niiden tykö tulee Isä ja Poika ja ne, jotka eivät ole lihan vallassa, vaan Hengen niissä asuu Jumalan Henki. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Katekismus opettaa Jeesuksen olevan todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä, eli meidän keskellämme kasteessa ja ehtoollisessa. Jumalan sana opettaa Kristuksen asuvan niissä, jotka pitävät Hänen sanansa. Katekismus osoittaa suunnan näkyviin toimituksiin ja Raamattu osoittaa suunnan sisäiseen ihmiseen, jolla on yhteys Kristuksen Jeesuksen kanssa Hänen Henkensä kautta. Silloin kun ei ole sisäistä Hengen todistusta tarvitaan näkyviä merkkejä(sakramentti) Jumalasta. Raamattu opettaa, että Henkensä kautta Jeesus Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä niissä, jotka Häneen uskovat.
Katekismus väittää:
Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamattu opettaa:
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ,ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä, 1 Joh 1:9
Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, 1 Piet 3:18-21
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon, Sananlaskut 28:13
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta , Room 10:9-17
Jeesuksen ristinkuolema ja usko Jeesukseen on syntien anteeksisaamisen edellytys. Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Jeesuksen nimessä. Parannus (metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään ja katua). Parannuksen tekeminen tarkoittaa syntien tunnustamista ja katumista, niin kuin Raamattukin sanoo:” Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”. Parannuksen tekemisen ajatuksena on myös synnin hylkääminen ja ihmisen elämän muuttuminen Jumalan Sanan mukaiseksi. Jos me suullamme tunnustamme ja sydämellämme uskomme, niin silloin me pelastumme Raamatun opetuksen mukaan. Suun tunnustus ja sydämen usko tarkoittaa sitä, että haluamme julkisesti elää todeksi Raamatun Sanan, Kristuksen opetuslapsina. Lut. kirkko opettaa kasteen pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan tätä kirkon opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä. Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät uskoneet Jumalaa. Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi, jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon kautta. Mutta kaikilla muilla tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan selvästi ettei vesikaste poista lihan saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut vastaan Jumalan haluaa pyytää hyvää omatuntoa Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa puhdistua synneistään. Ei vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää Jumalalta puhdistusta synneistään. Vaikka kastetaan sylivauvana tai aikuisena ei se puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta kaste. Kastevesi ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama pelastus-tie, jota edellä käsittelimme. Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa epäraamatullista lapsikastetta kääntämällä 1 Piet 3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik. tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen armo liitto opetukselle. Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema), joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä. Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana (eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38 käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38 käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein. Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on (diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää, että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan (eperootema) väärin. (Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin kaipaaminen,. Se ilmaisee myös vaatimusta tai vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän omantunnon). Uusi käännös on yrittänyt istuttaa kasteen armo liitto käsityksen Raamattuun, mutta niin kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema) tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut. kirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta epäraamatullinen vesikasteen sakramentti saataisiin näyttämään raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt näyttää Raamatusta sakramentti-uskon perustuvan Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös, vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä. Suosittelenkin 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999.
Katekismus väittää:
Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.
Raamattu opettaa:
Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, .Mark 16:15-16
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. Matt 28:19
Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi, 1 Kor 1:17
Raamatusta käy selvästi ilmi Kristuksen kehotus, että kun tuli tehdä opetuslapsia, tarkoitettiin ensin evankeliumin saarnaamista ja sitten niiden kastamista, jotka olivat tulleet uskoon. Ja uskoon tulleita sitten alettiin opettamaan pitämään kaikki minkä Jeesus sanassaan käskee. Kirjoittaahan Paavalikin ettei Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ja sitten ne, jotka ottivat Jumalan sanan vastaan ne kastettiin. Lut. kirkko tekeekin asian toisin se kastaa ensin ja sitten alkaa opettamaan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parannusta, pitämään kirkon perinnäissäännöt. Jeesus sanoi niiden joutuvan kadotukseen, jotka eivät usko Hänen sanaansa. Lut. kirkon opetuksen hyväksyminen lapsi-kasteen armosta, joka pelastaa ei pelastakaan, vaan onkin kadotukseksi.
Katekismus väittää:
Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Raamattu opettaa:
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, Apt 2:38
sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen, Apt 8:16
Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet, .Apt 8:36-38
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä, Apt10:47-48
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin , Apt 18:8
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, Apt 19:5
Apostolit kastoivat uskontulleet pelastajansa Jeesuksen nimessä. Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että “kirkon pappi “ saa vain kastaa, vaan Raamatussa evankelista Filippus ja apostolit kastoivat uskoontulleet, upottamalla heidät kokonaan veden alle. Raamattu ei ensinkään määrittele kuka saa kastaa ja kuka ei. Raamattu ei opeta missään kohdassa, että kastettavan päähän tulee valaa kolme kertaa vettä. Sanat jotka tarkoittavat kastetta, (baptidzoo, baptisma ja baptismos) merkitsevät, upottaminen ja kastaa upottamalla. Tulee upottaa kastettavat kasteen hautaan kokonaan niin kuin Raamatussakin tehtiin.
Katekismus sivulla 86, otsikointina “KASTEEN LAHJA”: Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.
Katekismus väittää:
Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.
Raamattu opettaa:
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta , 2 Tim 1:8-10
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 1 Piet 2:9
vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, 1 Piet 1:15
Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois, Matt 19:14-15
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä, Mark 10:14-16
Jumalan kutsu tulee Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin kautta, kun Hän ihmisen pimeydestä (synnin harjoittaminen) kutsuu valkeuteensa. Kutsun tehtävänä on muuttaa ihmisen elämä Jumalan Sanan mukaiseksi. Raamattu ei opeta Jumalan kutsuvan ihmistä luokseen kasteen sakramentissa ja niin kuin olemme huomanneet Raamatussa ei ole ollenkaan koko sakramentti-käsitettä. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, jotta Hän voisi siunata heidät, eikä kastaa heitä. Lähetyskäskyssään (Mark 16:15-16) Jeesus käski ensin saarnata Jumalan sanaa ja sen jälkeen ne, jotka tekivät parannuksen heidät kastettiin. Sylivauvan on vaikea tehdä parannus synneistään katua niitä ja muuttaa mielensä ja alkaa ajattelemaan uudella Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Raamattu opettaakin, että ensin on tehtävä parannus ja sitten vasta kasteen hautaan. Uskossa Jeesukseen tarvitaankin paljon lapsenmielisyyttä, siksi Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.
Katekismus väittää:
Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan.
Raamatun opetus:
Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.
Raamatusta ei löydy koko sanaa kummi. Kummin ja vanhempien tulo sylivauvan kirkolliseen kastetoimitukseen onkin kirkon perinnäissääntö eikä Raamatun opetus.
Katekismus väittää:
Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä.
Raamattu opettaa:
Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan, Apt 14:21
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, Mark 16:15-16
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa, Apt 2: 36-42
Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset, Apt 17:4
Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha! Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella-niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne- ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa, 1 Tess 1.1-7
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät, Hebr 11:6
Evankeliumia tuli julistaa ja ne, jotka tekivät parannuksen heistä tuli opetuslapsia, jotka kastettiin. Parannuksen tekemällä kun ihminen uudestisyntyy ja vastaanottaa Jumalan Sanan, tullaan Jumalan seurakunnan, se on Kristuksen ruumiin jäseneksi. Parannuksen teon jälkeen mennään kasteelle ja pysytään Jumalan Sanan opetuksen alla ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa. Tämä on sitä Jumalan sanan mukaista seurakunta-elämää. Lapsi- kaste tekee ihmisistä kirkon jäseniä ja opetuslapsia, muttei Jumalan seurakunnan jäseniä, siihen vaaditaan parannuksen tekeminen. Eihän lapsikasteen kautta tulla sisälle Jumalan seurakuntaan. Uskon kautta tulemme sisälle Jumalan seurakuntaan. Raamatun selvä opetus on, että parannuksen tekemisen jälkeen Jumalan Sanan vastaanottaneet yhdistetään Kristuksen ruumiin jäseniksi, se on seurakunta. Tulihan ennen kastetta olla usko. Mutta jos opetetaan lapsikasteen liittävän seurakuntaan niin siitä seuraa pakkoliittäminen, ilman ihmisen omaa valintaa. Onhan Raamatun opetus selvä siitä, että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on. Raamattu edellyttää Hänen luokseen tulevalta henkilökohtaista uskoa Jumalaan. Tämä sulkee pois kaikki kirkolliset traditiot esim. lapsikasteen pelastuksen, koska siinä kummi uskoo (jos uskoo) lapsen puolesta, tulihan olla omakohtainen usko. Katekismuksen opetus on toinen evankeliumi.
Katekismus väittää:
kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen.
Raamattu opettaa:
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista, te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhur
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitä haperoa! Huh huh!