on mielestäni lukemisen arvoinen kirjoitus. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva pappi.
LAINAUS
Kriittinen tarkastelu
Kirjoittanut: Turust 8.3.2005 klo 12.24
Kuinka ajatus siitä, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden kestää kriittistä tarkastelua?
Miten Raamatun maailmankuva vastaa nykyihmisen sille asettamiin haasteisiin?
Voiko "järkevä" ihminen uskoa Raamatun antamaan kuvaan maailman synnystä?
Muutamia esimerkkejä kysymyksistä, jotka nousevat luomistyöhön liittyvästä problematiikasta. Tarkasteltaessa yllä olevia kysymyksiä täytyy, huomioida se tosiasia, että lähes kaikki maailmankaikkeuden syntyyn liittyvät "Isot kysymykset" ovat edelleen avoimia myös luonnontieteiden näkökulmasta.
Raamatun luomiskertomukset (ensimmäinen 1.Moos 1:1-2:4 ja toinen 1.Moos. 2:4-25) ovat OMAN AIKANSA ihmisten yleistietoa siitä, miten kaikki alkoi.
Olisi suurta vääryyttä vaatia niiltä fysiikan oppikirjanomaista täsmällisyyttä. Voihan olla niin, että 3000 vuoden kuluttua meidän jälkeläisemme hymyilevät teorioillemme ja yrityksillemme jäljittää tietoa maailmankaikkeuden synnystä.
Luomiskertomuksessa, jossa Jumala luo maailmankaikkeuden seitsemässä päivässä, on kuitenkin kohtia, jotka kestävät myös kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi maailman synnyn vaiheisuus: aluksi syntyivät meret ja sen jälkeen maa.
Toinen kohta, joka mielenkiintoisella tavalla pulpahtaa pintaan erilaisissa maailmankaikkeuden syntyä luotaavissa keskusteluissa, on Jumalan rooli maailmankaikkeuden synnyssä.
Einstein kysyi kerran: "Paljonko Jumalalla oli maailmankaikkeutta rakentaessaan valinnan varaa?" Tämä kysymys avaa sitä mielenkiintoista keskustelua, jota mm. Stephen Hawking jatkaa osaltaan laajasti tunnetussa kirjassaan Ajan lyhyt historia (A Brief History of Time). Kirjassaan hän käy pääpiirteittäin läpi tieteenhistoriallisen jatkumon, joka alkoi Aristotelesta päätyen viimeisimpiin teorioihin maailmankaikkeuden synnystä. Hawking päätyy toteamaan: "Jos kuitenkin löydämme täydellisen teorian, se ei jää pelkästään tiedemiesten yksinoikeudeksi vaan ennen pitkää myös muut ihmiset tajuavat täydellisen teorian periaatteet. Silloin kaikki - filosofit, fyysikot ja myös tavalliset ihmiset - voivat osallistua keskusteluun siitä, miksi me olemme olemassa ja miksi maailmankaikkeus on olemassa. Vastaus olisi ihmisjärjen lopullinen riemuvoitto - sillä silloin tietäisimme, mitä Jumalalla on mielessä " (Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia).
Ajatus siitä, että Jumala loi maailmankaikkeuden on edelleen ajankohtainen. Tiede ei muodostaa uhkaa Jumalalle tai ajatukselle luomisesta. Usein vastakkaiselle puolelle on haastettu milloin evoluutioteoria tai jokin muu teoria. Luominen on ymmärrettävä laajasti jatkuvaksi prosessiksi: Jokainen ajatus, sana ja kaikki mitä tapahtuu tai on, on Jumalan luomaa. Voidaan myös ajatella, että jokainen uusi teoria maailmankaikkeuden synnystä on Jumalan luomistyötä.
LAINAUS
Kriittinen tarkastelu
Kirjoittanut: Turust 8.3.2005 klo 12.24
Kuinka ajatus siitä, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden kestää kriittistä tarkastelua?
Miten Raamatun maailmankuva vastaa nykyihmisen sille asettamiin haasteisiin?
Voiko "järkevä" ihminen uskoa Raamatun antamaan kuvaan maailman synnystä?
Muutamia esimerkkejä kysymyksistä, jotka nousevat luomistyöhön liittyvästä problematiikasta. Tarkasteltaessa yllä olevia kysymyksiä täytyy, huomioida se tosiasia, että lähes kaikki maailmankaikkeuden syntyyn liittyvät "Isot kysymykset" ovat edelleen avoimia myös luonnontieteiden näkökulmasta.
Raamatun luomiskertomukset (ensimmäinen 1.Moos 1:1-2:4 ja toinen 1.Moos. 2:4-25) ovat OMAN AIKANSA ihmisten yleistietoa siitä, miten kaikki alkoi.
Olisi suurta vääryyttä vaatia niiltä fysiikan oppikirjanomaista täsmällisyyttä. Voihan olla niin, että 3000 vuoden kuluttua meidän jälkeläisemme hymyilevät teorioillemme ja yrityksillemme jäljittää tietoa maailmankaikkeuden synnystä.
Luomiskertomuksessa, jossa Jumala luo maailmankaikkeuden seitsemässä päivässä, on kuitenkin kohtia, jotka kestävät myös kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi maailman synnyn vaiheisuus: aluksi syntyivät meret ja sen jälkeen maa.
Toinen kohta, joka mielenkiintoisella tavalla pulpahtaa pintaan erilaisissa maailmankaikkeuden syntyä luotaavissa keskusteluissa, on Jumalan rooli maailmankaikkeuden synnyssä.
Einstein kysyi kerran: "Paljonko Jumalalla oli maailmankaikkeutta rakentaessaan valinnan varaa?" Tämä kysymys avaa sitä mielenkiintoista keskustelua, jota mm. Stephen Hawking jatkaa osaltaan laajasti tunnetussa kirjassaan Ajan lyhyt historia (A Brief History of Time). Kirjassaan hän käy pääpiirteittäin läpi tieteenhistoriallisen jatkumon, joka alkoi Aristotelesta päätyen viimeisimpiin teorioihin maailmankaikkeuden synnystä. Hawking päätyy toteamaan: "Jos kuitenkin löydämme täydellisen teorian, se ei jää pelkästään tiedemiesten yksinoikeudeksi vaan ennen pitkää myös muut ihmiset tajuavat täydellisen teorian periaatteet. Silloin kaikki - filosofit, fyysikot ja myös tavalliset ihmiset - voivat osallistua keskusteluun siitä, miksi me olemme olemassa ja miksi maailmankaikkeus on olemassa. Vastaus olisi ihmisjärjen lopullinen riemuvoitto - sillä silloin tietäisimme, mitä Jumalalla on mielessä " (Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia).
Ajatus siitä, että Jumala loi maailmankaikkeuden on edelleen ajankohtainen. Tiede ei muodostaa uhkaa Jumalalle tai ajatukselle luomisesta. Usein vastakkaiselle puolelle on haastettu milloin evoluutioteoria tai jokin muu teoria. Luominen on ymmärrettävä laajasti jatkuvaksi prosessiksi: Jokainen ajatus, sana ja kaikki mitä tapahtuu tai on, on Jumalan luomaa. Voidaan myös ajatella, että jokainen uusi teoria maailmankaikkeuden synnystä on Jumalan luomistyötä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli kirjoittanut tuttavamme turust ja minusta kirjoitus on niin hyvä ja täynnä asiaa, että lupaa
kysymyttä nostin sen avaukseksi, koska se olisi muuten hukkunut toisten kommenttien joukkoon
vaarini oppilaita!
Vastuu Jumalan sanan julistamisesta on koko uskovalla ja tunnustavalla seurakunnalla. Jokaista kristillisen kirkon jäsentä voidaan kutsua papiksi (1 Piet 2:5). Se tarkoittaa sitä, että jokaisella kristityllä on oikeus lähestyä Jumalaa ilman toisen ihmisen, papin toimintaa välittäjänä.
Jokainen kristitty on kutsuttu antamaan elämänsä Jumalan käyttöön (Room 12:1) ja todistamaan Kristuksen armosta (1 Piet 2:9).
Hänen on myös käytettävä niitä armolahjoja, joita hänellä on Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi. Hänen on kyettävä myös arvostelemaan kuulemaansa opetusta.
Lampaitten on opittava erottamaan oikean paimenen ääni väärästä paimenesta. Mutta samalla hänen on pysyttävä siinä kutsumuksessa, jossa hän on (1 Kor 7:17-24). Tunnemme tämän yleisen pappeuden nimellä.
Turust
2. Moos. 28:1 ja 40:13-15 Aaron Jumalan kutsuma ja valtuuttama siten, että Moosekselle annettin valtuus kutsua Aaron poikineen palvelemaan pappeudessa.
Joh. 15:16 Minä valitsin teidät. - Tämä sanottiin apostoleille. Aikaisemmassa kännöksessä mainitaan myös asettaminen.
Matt. 16:19 Pietarille luvattu taivaan valtakunnan avaimet.
Mark. 3:14-15 Jeesus asetti ja valtuutti ne kaksitoista.
Luuk. 10:1 ja 17 Seitsenkymmenet valitaan.
Ap.t 9:1-6 Mattias valittu apostoliksi.
Room. 10:1-3 Kuinka he julistvat, ellei heitä lähetetä.
Hepr. 5:4, 10 Ei kukaan sitä arvoa itselleen ota. Mäin tulee olla nytkin. Kukaan ei voi kutsua itseään pappeuteen, vaan täytyy olla sellainen, jolla on valtuus Jumalalta kutsua muita.